lauantaina, tammikuuta 26, 2008

Miksei ovet aukene meillä?

Tytär on jumissa omassa huoneessaan. Se huikkasi sieltä juuri, että äiti hei, mun ovi ei aukea. Kahva ei liikahda paria milliä enempää. Ei siis sillä tyttärellä siellä mitään hätää ole. Katsoo telkkaria tai mesettää, mitä lie. Minulla nyt vain iski paniikki, että pitäisi päästä sinne sisäpuolelle. Kahdestaan ollaan kotona.

Olen nyt ottanut kahvan irti, mutta mitään ei tapahdu. Tuijottelen sitä reikää, mutta en kyllä yhtään tajua mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Otan nyt kuitenkin vasaran sekä joitakin mysteerisiä työkaluja mukaani ja lähden taas jatkamaan murtopuuhiani. Jos jollakulla rakkaista lukijoistani on kokemusta siitä, miten ihan tavallisen sisäoven jumituksen saa avattua, niin vastatkaa. Pian.

Edit. Unohtakaa koko juttu. Se aukesi kun hakkasin sitä vähän aikaa vasaralla.

20 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Huh, jos täällä on sairasta touhua, niin on kyllä siellä teilläkin.

Vaan mikään ei ole Mission Impossible! Hyvä Saara, Pelastaja!

Ensio E. ex officio kirjoitti...

Älä nyt helvetissä hyvää tytärtä pilaa lyömällä sitä vasaralla - se vetäisee vaikka vesurilla takaisin kun et pidä varaasi.

Saara kirjoitti...

Susu, joo, ei. On vain mission possibleja. Vasaralla pääsee.

Arvasin, että jos ei Enska, niin joku muu kyl huomauttaa tuosta, ettei lapsia saa hakata vasaralla.

Ensio E. ex officio kirjoitti...

Ajattelin vaan käytännön tasolla - jos murjot sen sellaiseksi ettei kelleen kelpaa muijaksi niin saat sitten vanhaannaiseen elättää sitä vanhanapiikana kotonasi. Et pääse eläkeläisenä matkustelemaan ja nauttimaan elämästä, kuten ansaittua kai olisi. Eli pidä hyvänä vaan että saat lykättyä naimisiin ja poies pesästä kun aika on kypsä. Se on nyt se kuuluisa win-win-tilanne.

Saara kirjoitti...

Totta puhut, paree paukuttaa vaan niitä ovia, niin pääsee tytär riiaamaankin sieltä joskus. Justhan se täytti toissa päivänä 13 vuotta, että kiirus tässä tulee.

Ensio E. ex officio kirjoitti...

13? No ei siinä mikään hätä vielä sinulla ole, ehtii vielä riiustelut ja muut sitten vähän myöhemmin.

Ja vaikken nyt perhetuttu ole niin onnea vaan sitte, jos toissapäivänä oli synttärit.

Kunhan maltat vaan olla pistämättä klommoille. Sitä minä vaan.

Saara kirjoitti...

Eikä mitään, se on aikaisin aloitettava, että sujuu sitten paremmin. Siinähän se just menee vikaan, että niin myöhään ruvetaan seurustelemaan eikä sitten osata olla naimissa ollenkaan. Heti mennään eroamaan kun ei olla pienestä pitäen harjoiteltu.

Ensio E. ex officio kirjoitti...

Vae nii.
Olet sitten Saara vallan nykyajan lapseksi ruvennut.

Saara kirjoitti...

Öö, nyt on joku vika johdoissa kun ei kytke tätä ajatusta eteenpäin. Siis miten niin ruvennut nykyajan lapseksi?

Johannes Knektman kirjoitti...

"usthan se täytti toissa päivänä 13 vuotta, että kiirus tässä tulee."

Toissapäivänä? Siis 24.1.? Mulla on sitten päivälleen viisi vuotta vanhempi tytär.

Johannes Knektman kirjoitti...

"Siinähän se just menee vikaan, että niin myöhään ruvetaan seurustelemaan eikä sitten osata olla naimissa ollenkaan."

Mun 18-talvinen muutti juuri poikaystävänsä, vai pitäiskö sanoa että avomiehensä (Paskat! 18-vuotias on vielä poika ja avopoika kuulostaa hivenen oudolta), kanssa yhteen ja nyt ne harjoittelee sitä yhdessäoloa. Kuulemma vävypoika (No niin, keksinpähän miksi sitä nimitellä) vähitellen oppii sisäsiistiksi kun muistaa iskeä imurin, rätin tms. käteen.

Tuntien tyttöni, niin voi poika parkaa, kova on jatkossakin komento vaikka luuli pääsevänsä komentelevien vanhempien luota pois...

Saara kirjoitti...

Oh, kyllä vain. 24.1. Onnea sinnekin, Johannes.

Saara kirjoitti...

Ja koulutus on tosiaan myös aloitettava ajoissa! Näin juuri.

Elina kirjoitti...

Minäkin olen saanut teininä oven kiinni, niin ettei sitä saanut auki. Ovessa ei siis ollut lukkoa: se vain meni kiinni. Huoneestani pääsin pois juoksemalla ovea päin. Ovi aukesi, mutta osa karmista irtosi. Siinä oli selittelemistä vanhemmille.

Saara kirjoitti...

Aijai, Elina. Pitäisiköhän nyt teinitytöt varustaa aina vasaralla kaiken varalta.

celia kirjoitti...

Hyvä, että lapsi pääsi lukon takaa. Talon perustukset elävät, vaikka olisi kuinka hyvin rakennettu. Olisikohan teidänkin talonne liikahtanut jonkin verran, kun ovet juuttuvat karmeihinsa?

Kahva kannattaa varmaan laittaa takaisin oveen. Onpahan jotakin, josta nykiä ja tempoa, jos samanlaista sattuu vielä.

Saara kirjoitti...

Niin, hyvin voi talokin liikkua, mutta epäilen, että kun koirat hyppivät rämisten siihen kahvaan aina, että se pesä siellä oven sisällä on jotenkin liikahtanut. Kiristin kyllä kaikki ruuvit mitä löysin, kun laitoin kahvaa takaisin.

Ja vein tyttären huoneeseen vielä ikkunakahvankin, että pääsee vaikka ikkunasta pihalle, jos toiste käy näin eikä ketään ole kotona. Hui kauheeta.

Olli kirjoitti...

Telkkarissa näkyvät käyttävän luottokorttia oven aukaisuun.. yleensä kyllä ulko-oviin, mutta miksei se toimisi sisäovissakin. Itse en ole kyllä kokeillut. Ei ole ollut tarvetta, kun meillä maalla ovet ovat aina auki..

Sylvi kirjoitti...

Saara, tähän asti olet kirjoittanut, että koirat saavat ovet auki liian helposti. Pitäisikö pyytää Mac apuun?

Saara kirjoitti...

Olli, kokeilin, ei mene lähellekään sitä kieltä. Ei kummaltakaan puolelta ovia. Miten ne muuten oikein ne ovet siellä ulkomailla tekee.

Sylvi, ihan hyvä idea tuokin. Mutta eipä taida koira käskien ovea avata.