Ihan ensin kuitenkin haluaisin juoruta. Harvoin väitöskirjoista juoruillaan, mutta näin meheviä uutisia on tietenkin aina ilo jakaa. Väitöskirjan sivuille ovat päässeet jokuset bloggaritkin. Veloenan ja hetket-blogin mehukkaita metaforia luonnehdittiin pitkään, samoin Pettäjän kotona -blogin fiktiivisyyttä. Ylipäätään Niemi-Pynttäri on pohtinut verkkokirjoittamisen kielenkäyttöä ja kielenkäyttämisen muotoja niin suurella antaumuksella, ettei aukkoja hevin löydy. Lisäksi Niemi-Pynttäri on punninnut blogin perustamisen syitä, yksityisyyden ja julkisuuden rajoja, sekä tietenkin dialogisuutta ja sosiaalista verkkoelämää. Näin ollen väitöskirjaan ovat myös päässeet keskustelujen kiistämätön kuningattaremme Ikkunaiines (s.111 ja 371) sekä verraton vyöryttäjämme Minh (s.363).
Mutta asiaan, joka ei kiinnosta kuin asianosaisia. Täällä käykin muutamia, joten jos ei aihe muita kiinnosta, niin hypätkää tuonne loppuun, jossa tarjotaan kahvia ja pullaa.
Sivulta 448 alkaen väitöskirja sisältää pitkän analyysin edesmenneen Jippiin Kirjallisuusfoorumin vuosia kestäneestä kriisistä. Voitteko kuvitella? Väitöskirja foorumin kriisistä. Perhana. Tuostahan olisin voinut itsekin väitellä. Toki sen alun 400 sivua olisi joutunut tekemään joku muu ja tässä tapauksessa ehdottomasti Niemi-Pynttäri, jos joku. Jokin aikaa sitten muistan Niemi-Pynttärin olleen hieman hakoteillä verkkodialogin meiningin kanssa, mutta nyt idea oli löytänyt perille ja tulos oli varsin joviaali. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Joka tapauksessa ilman tuota väitöskirjan osuutta aika olisi kullannut meitsin muistot, ja olisin hyvinkin voinut elellä pitkään siinä autuaassa unohduksen tilassa, ettei juonittelijoita muka ole. On niitä ainakin yksi.
Niemi-Pynttärin kokemus tuon kirjallisuusfoorumin kriisistä poikkeaa omastani täysin. Hänen mukaansa kriisin syynä oli foorumin perustajajäsenen kirjailija Donna Scepticin (ent. Ronah*) virtuoosimainen kielenkäyttö ja hänen ylimielisyytensä, jonka takia tuon huonon yhteisön jäsenet pyrkivät tekemään Donna Scepticistä syntipukin ja uhraamaan hänet. Niemi-Pynttärin tulkinta on siis tämä, että siellä joukolla hyökättiin Donnaa vastaan syntipukin löytämisen toivossa. Minun näkemykseni on aivan päinvastainen. Donna Scepticiä vastaan hyökkäsi vain yksi henkilö, joka kirjoitti monella eri nimimerkillä. Sen näki ja kuuli, sen jopa haistoi.
Minua siis ihmetyttää, kuinka näin erilaiset tulkinnat voi syntyä vuosia kestäneestä kinastelun seuraamisesta. Siihen ehkä vaikuttaa se, että olimme useat Donnan kanssa sähköpostikirjeenvaihdossa, kävin jopa tapaamassa häntä kerran kesäreissullani. Tuon kinastelun takana jaoimme todellisuuttamme myös muiden foorumilaisten kesken. Meille oli päivänselvää, että oli vain yksi juonitteleva häirikkö, eikä se ollut Donna. Ja tuon häirikön päämääränä oli jostakin syystä saada Donna Sceptic ja välillä allekirjoittanutkin hulluuden partaalle siinä lähes onnistuen. Lopulta foorumista muodostuikin näiden kahden välinen taistelutanner. "Keskustelu" oli aivan sietämätöntä kinastelua, provosointia ja tahallista ärsyttämistä. Eikä se loppunut ollenkaan. Niemi-Pynttärin mukaan kyse oli yhteisön kriisistä. Kyllä kyse oli ihan vain kahden ihmisen välisestä kriisistä, josta muodostui molempien elämää kannatteleva missio. Yhteisössä sinänsä ei ollut mitään vikaa. Päinvastoin. Mehän perustimme tuon kriisin keskellä parinkymmenen hengen salaseuran, jonne häirikköä ei sitten kutsuttu. Donna kyllä kutsuttiin useampaankin kertaan, mutta hän kieltäytyi aina. Joka tapauksessa muistini mukaan viimeinen kommenttini foorumille oli jotenkin sinne päin, että tästä ei tule enää hevonhelvettiä.
Mitä tästä opimme? Ainakin sen, ettei verkkokeskustelussa voi jakaa todellisuutta. Antennit pitää olla edes samaan suuntaan ja vastaanotin samalla taajuudella. On kerrassaan häkellyttävää lukea tieteellistä tutkimusta, jonka tulokset ovat omasta mielestäni ihan pielessä. On tässä kuitenkin myös se mahdollisuus, ettei Niemi-Pynttärikään ole uskonut juonittelijoiden olemassaoloon, jonka takia tulkinta on sellainen kuin on. Minusta on kuitenkin hieman sinisilmäistä kuvitella, että useiden ihmisten jakamaton huomio ja energia suuntautuisi yhteen henkilöön ja hänen jahtaamiseensa netissä. Ihan oikeasti. Eikö tosiaankaan käynyt koskaan mielessä, että koko touhu oli pelkkää yhden miehen farssi, johon tämä toinen lähti yllytettynä mukaan, kunnes sairastui vakavasti.
Tässä vielä mukana olleille ikävien muistojen kunniaksi ote väitöskirjasta:
Donna Scepticiin liittyvä paranoia kasvoi lopulta siihen mittaan, että
viimein joku epäili, että sama kirjailija olisi useiden foorumin keskeisten nimimerkkien
takana:
Nyt näköjään transseksuaali Donna [nimi poistettu] pisti koko naisenergiansa
likoon. Eilen putkahti jo tämä Miss Daisy, tänään Saara ja Sylvi.
Naisenergiaan lasken myös vanhan aaken […] (luulottelija (20.5.2005).
likoon. Eilen putkahti jo tämä Miss Daisy, tänään Saara ja Sylvi.
Naisenergiaan lasken myös vanhan aaken […] (luulottelija (20.5.2005).
Tässä vaiheessa nämä foorumin keskeiset ja sosiaalisesti arvostetut
nimimerkit Miss Daisy, Saara* ja Sylvi olivat myös menettäneet luotettavuutensa.
Tämä osoittaa kuinka kohtuuttomaksi ”donnahysteria” oli mennyt.
Kun uskottavuus hahmoihin katoaa, edes positiiviset kommentit toisten
viesteihin eivät ole enää uskottavia. He kuitenkin he onnistuivat palauttamaan
jonkinlaisen uskottavuuden foorumille. Kirjallisuus-foorumin kriisi
laantui hieman kesällä 2005, ja Donna Sceptic pysyi foorumilla, kunnes Jippiifoorumit
uudistettiin niin, että nimimerkit rekisteröitiin ja foorumi hiljeni vähitellen.
No niin, nyt sitä kahvia ja pullaa.
* Kröhm.
Tekstit
50 kommenttia:
Hm jaa niin muistuu mieleen hämärästi, että minä itsehän olin huomattava "verkkokirjoittamisen" teoreetikko joskus kauan sitten. Niinpä niin. Pitääkö nyt ruveta jo lukeen väitöskirjojakin bongatakseni plagiaatteja muinaisesta tuotannostani vaatimattomana sivuhenkilönä. Kjeh kjeh.
Keu
No tuona muinaisena aikana minä en varmaan tiennyt blogeista vielä mitään.
Mutta siis oliko se Donna sitten transseksuaali vai virtuaalihahmo vai ihan oikea ihminen, vai mikä se oli, ja missä?
Ja missä ne kahvi ja pulla on??
Noh, mehän oltiin muutenkin sivuhenkilöjä tuossa farssissa, Keu. Pitäisi olla päähenkilö, että pääsisi plagiaatteja bongaamaan. Mutta hei, eihän sitä tiedä. Sähän olet teoreetikko.
Oli se Donna ihan ihminen, mieskirjailija tuolta hmm... mitähän seutua se ny on. Jaa-a, Päijät-Hämettäkö tuo lie.
Kahvi on siinä, Tienpäällä. Ota ny, äläkä mutise.
Hieman absurdilta näin ulkopuolisesta tuntuu koko juttu, huh, ihan tyytyväinen saa olla, ettei tuohon aikaan tiennyt, tienpäällä tavoin, tuollaisista virtuaaliyhteisöistä.
Joskus on hyvä olla myöhäissynnynnäinen.
Tuo Niemi-Pynttärin väitös on hirmu pitkä, vilkaisin sitä, mutta selkää särkee niin, etten jaksa keskittyä mihinkään sen kummempaan.
Ja tässähän tämä nyt tuli referoitua.
Nonniin, hajaantukaa, tällä ei ole mitään nähtävää -mennään kaikki ja hankitaan itsellemme elämä, no niin, hop, hop.
Äh, toistaiseksi en ole löytänyt jälkeäkään omista teorioista enkä niiden plagiaateista. En arkistostani enkä ko. väitöksestä. Turhaa on ihmisen ponnistelu täällä ajassa. Ainakin mitä tulee toisen asteen teoreetikkoon eli teoreetikkoon teoriassa. Kaek häviää. Tai mitään ei ollutkaan.
Sinukeu
Luin Pynttäristä tuon jippii-jutun. En nyt tiedä teoreettisesta puolesta, vähän laihaa oli siltä osin. Ja tuo vähän tökki tuo tämän Donnan kehuskelu, siellä käyneenä minulle jäi tästä tyypistä lähinnä häiriintyneen narsistin kuva... mutta se onkin epäteoreettinen tulkinta vissiin. En tiedä kuka se oikeesti on, vai kirjailijakin?
Juu, Susu, absurdia nimenomaan ja aivan hullua. Tiedä tuosta mikä on hyvää ja mikä ei kokemuksen kannalta katsottuna olipahan se ainakin kokemus.
Keu, älä lannistu. Ehkä niitä vielä tulee.
Juu, Ensio, teoreettinen puoli jippiin osalta jäi aika laihaksi. Mutta pointti onkin kai just tuossa, että siellä käyneenä jokin asia näyttää toiselta kuin mitä se todellisuudessa oli ja miten siihenkin tilanteeseen sitten päädyttiin.
Joltakin näyttäis puuttuvan joku sana ed. kommentista.
Puuttuuko?
No sitä mää siis vaan että N-P:n tulkinnat tilanteesta eivät vastaa minun muistikuviani kovinkaan paljon, ja sitten tuo tendessimäisyys N-P:llä ihan oikeasti lyö vastaan, joko sen nyt piti tunkea tämä "todellisuus" siihen johonkin aika löysään teoriaansa, tai sitten sen tulkintakyky ei ole kovin kummoinenkaan. Molemmissa tapauksissa kumminkin tutkijalta aika heikkoa, jos saa sanoa.
tendenssimäisyys perkele.
Eiku ei se sana sulta puutu, vaan multa :)
Hämmentävää on muuten myös se, että sinullakin on siitä foorumista muistikuvia. Jösses. Miten voi olla? Minä olen aina ajatellut, että siellä kävi sen parikymmentä ihmistä, niin kuin kirjallisuusfoorumeilla yleensäkin...
joka tapauksessa päädymme samaan lopputulemaan. Tulkinta on heikko, ja paikoin päin mäntyä.
No minähän sen jo aikoja sitten sinulle pönttö sanoin, että Niemi-Pyntätty on pelkkä pelle perseestä. - Eikä se siitä muuksi muutu edes sapelilla ja tötteröpotalla. Yks naiivi kirjottamisen opettamisella rahastava pelle, joka tuskin (töin ja tuskin) osaa ajatella tai kirjottaa, saatikka yhdistää ne.
*
Kieli pitkällä odotan koska joku pelle väittelee tohtoriksi persformanssilla.
Varjelkoon. Jaksoin juuri ja juuri ladata väitöskirjan, mutta siihen loppui voimat. Miten sinä olet voinut jaksaa kahlata sen vielä läpi? Vaan taas kaikki kauniit muistot, ne muistuu mielehen. Niin, yhteisö oli terve ja pakenimme salaseuraamme ja jonkin aikaa siellä menikin hyvin, mutta kuinkas sitten kävikään, pian kaikki salaseuran jäsenet olivat toistensa tukassa kiinni. Olen jälkikäteen miettinyt, että olisi kiva tehdä tutkimus siitä, kuka oli kenenkin mielestä syyllinen. Voipa olla, ettei löytyisi selvyyttä siitäkään asiasta. No tämä ei nyt liittynyt varsinaiseen asiaan mitenkään. Pakko vain kommentoida, koska aina nämä vanhat jutut sykähdyttävät.
Ohhoh, onpas setä pahana.
Hehheh, Kirsti, voi hyvä ihme. Jaksoit vaivoin ladata? Kuulostaa huolestuttavalta. MInusta sen lataaminen oli niin näppärää. Kivaa, kun väitöskirjoja saa netistä!
Joo, ei salaseuraan päde julkisen yhteisön lait eikä se oikeastaan kuulunut tähän asiaan. Sekoittikin jopa pakkaa vähän ja hämmensi tietämättömiä entisestään. Mutta sanottu mikä sanottu.
Joo, tutkimukset ovat kutkuttavia. Kyllä Niemi-Pynttärikin olisi voinut haastatella osallisia ja ottaa laajempaa perspektiiviä kuvaan mukaan, kun kerran tutkimusta tehdään. Epäilen ettei ole, koska tulkinta oli niin putkinäköinen.
Ihmeen vähän kommentteja näin keskeisestä aiheesta. Munkin piti prostatata eikun postata, vaikka ajattus ja kirjottus eivät kohtaa, vaikka panin sormhia yhteen kävellessäni viivalla. Nyt pitää vähän puhaltaa. Huh huh.
VAlitse henkilöllisyys
kirjoita sisään
hengitä ulos
näitä riittää
http://vuodatusnet.blogspot.com/
Mää kyl huomasin sen sun hienon postauksesi. Omituista ettet huomannut että mää huomasin, koska kuitenkin kävin sanomassa, että huomasin.
Siis mitä ihmettä? Miten se sun blogis oikein toimii, kun siihen ei saa suoraa linkkiä, hä?
Äh yhtä sähellystä taas pörssissäkin. Ei saa suoraa linkkiä? Jos kysymys on näistä kommenteista, niin näitä en vaan osaa.
Keu
Eiku mä en saanut sun blogistasi suoraa linkkiä siihen postaukseen, kun olisin hakenut sen tähän. Mutta tajusin sitten vasta, että ne blogiotteet siinä alussa ovat aina vaan ensin, ja se postaus jää sinne alemmaksi iänkaiken. Että niinkus tajusikko?
Joo kai, niin se menee, siitähän sen linkin saa vaikkapa postauksen otsakkeesta kuten yleensäkin.
No saa saa! Johan mä just sanoin että saa. Mutta kun se ei auta, kun siinon sata muuta päreen alkua ensin. Sinne pitää sukeltaa, että sen löytää.
No se on vähän vieraskoree oortninki, meta kun meta.
Niiin, joo. Vieraskoree genree sulla. Nyt mun pitää mennä siivoamaan ton tuholaiskoiran sotkut, että löydän sänkyni, jotta pääsen joskus nukkumaankin.
Nukkumine on ku panis cashia korkea korkooselle. Aakkosjärjestys on metassa, valitettavasti. Muistaakseni.
Niinhän ne väittää. Täytyy ny mennä kokeilemaan, että kuinka rikkaaksi sitä aamulla on tullut.
Siinä tutkimusaihe siis: salaseuran häirikkö, kuka hän oli?
Kiitos, kun palautit mieleen tämän väitöskirjan, oli jäänyt pyhien kuluessa unohduksiin.
Krhöm täältäkin. Olin jo aivan unohtanut, että meitä väitettiin Donnan sivupersooniksi. Siellä keskusteluissa oli perseelle ammuttuja karhuja, ei niinkään nyt Kirstin häiriöklinikalla, vaikka itse sellaista itsestään väittää. -En muuten sanoisi, että salaseurassa kaikki olisivat olleet toistensa tukassa, ei ei. En tunnusta omaltakaan kohdalta.
Risto Niemi-Pynttäri vertaili yhdessä artikkelissaan (Leena Kirstinän juhlakirjassa) Kiiltomadon ja Jippiin keskusteluja. Totesi Jippiin keskustelut leikkimielisiksi. Tällaista piirrettä oli paljon olemassa, kun tulin vähän myöhässä mukaan.
Joillakin kirjoittajilla oli ambitioita, että keskustelu olisi analyyttistä, määrittelevää, mutta sitten oli meitä huulenheittäjiä sekä joku onneton sättijä.
Erityisesti on jäänyt hauskana mieleen yksi pitkä kehittely, jossa olimme armeijassa, taisi kestää lähes koko kesän. Sille oli sitten jatkoa, jossa esiintyi samoja sotilashenkilöitä ynnä puolustusministeri Kääriäinen, tämä Brysselissä.
Ei salaseuran asioita voi paljastaa, Enska. Eikä siellä mitään häiriköitä ollut edes. Vähän pientä kränää vain. Lienee silloin tällöin suorasukaisuuteni ansiota osin. Heitettiinhän mut lopulta ton Keun kanssa sieltä pihallekin :). No vitsi vitsi. Annettiin porttikielto kuitenkin. Hehhee. Lopettettiin pääsy. Evättiin oikeudet. Heh. Tämä on hauskempaa kuin nukkuminen. No. Kuulostaa vakavammalta kuin oli. Kai. Siis itseeni en ottanut, ehkä joku otti kuitenkin.
Sylyvi! Sua oottelin.
Joo, olen lukenut sen osuuden Rappauksista ja kirjoitinkin siitä taannoin, mutta vähän eri kantilta. Kun törmäsin itseeni junassa...
No mutta siis nimenomaan, Sylvi, yhteisössä ei ollut vikaa ja hauskoja hetkiä oli paljonkin. Meteli oli sitten lopulta vain niin mieletön, ettei puheesta saanut enää selvää.
Siis ehkä vaikea uskoa, mutta olin siellä minäkin. Aloittelin nettikirjoittelijan uraani. Uskomaton paikka. Mulla oli usein tukka pystyssä kotona, kun kuvittelin, että varmasti joku tietää, kuka olen, vaikka vaihdoin koko ajan nimimerkkiä.
Tunnistin Donnan melko pian. Ja häntä ärsytti, kun ei tiennyt, kuka minä olin.
Saaran opin tuntemaan perhettä (!) myöten palstan välityksellä.
Sylvin ja V Aaaken muistan erinomaisesti.
Nyt pitäisi vielä vilkoa se alkuperäväittäri :)
Moi Liisa,
kyllä siellä oli tukka pystyssä muutenkin, ei vain paljastumisen pelossa.
Niin, siis pitäisi väittää Niemi-Pynttärin tulkintaa vastaan, muttei se nyt oikein syystä tai toisesta näytä innostavan.
Semmosta täällä. No niin. Hauskaa päivää vaan kaikille.
Kirjallisuusfoorumin kohtalonhetket...? Jotenkin olen salaa onnellinen siitä, etten ole osallinen, tietoinen tai edes utelias asian suhteen. Ei lie suuri yllätys tämä paljastus ;)
Taidan olla (tulossa?) vanha(ksi).
No voi hyvä ihme, sinähän olet vielä nuori. Neljääkymmentäkään vielä :)
Saara, nyt sitten selvisi mistä esseestä oli kyse siinä hieman arvoituksellisessa junakirjoituksessa. Minulla ei leikannut yhtään, vaikka olin lukenut saman esseen, tosin jo hyvän aikaa aiemmin.
Näin se käy, sitä muka lukea huristaa paljon eikä sitten muista mitään jonkin ajan kuluttua. Kirjallisuuskeskusteluun osallistuminen menee helposti näin: Joo olen lukenut. Tykkäsin, mutten muista mitään.
Sylvi, olin laittanut sen kohdan vähän hämäräksi, mutta en kyllä ymmärrä miksi. Ajattelin varmaan, ettei sitä kukaan kuitenkaan ole lukenut. Mutta olisihan minun pitänyt arvata.
Hyvä että löysit!
Ziisus että sain tyydytystä tästä jutusta. En edes kehtaa....no kehtaan, mielettömän turhuuden julkiseksitekevä pa.ka tässä jyllää.
Mitäs me tehtäis, blogit on niin seksuaalinen saalis "tutkijoille"
Totta, Katili. Blogit alkavat olla melko mediaseksikkäitä. Herra siunaa, mitä mää oikein puhun!
Pää halkeaa, selasin tuon väitöskirjan läpi. Ihan oksettaa.
Siis, miten niin mukavasta ja hauskasta asiasta kuin bloggaaminen on voitu tehdä noin kuiva väittäri? Kun luin sitä, olin onnellinen, etten ollut vasta bloggaamista harkitseva ihminen -olisi varmaan jäänyt aloittaminen.
Se mikä minua tympi, kuten tieteellisessä tekstissä ylipäänsä, oli, ettei simppeliä asiaa voi sanoa suoraan, vaan se on väännettävä sivulauseiden ryppääksi, joista joka toinen sana on sivistyssana.
No, tuleehan siinä väittärille pituutta.
Äh, minä petyin selailuuni. Olisin odottanut kansanomaisempaa käsittelyä, koska bloggaaminen on koko kansan huvia, mutta eihän tuosta väittäristä ota selvää elävä erkkikään. Saati sitten rivibloggaaja, joksi itseni lasken.
No, väittäreille on oltava laatukriteerit, jäk.
Hehheh, minusta se oli paljon helpommin ymmärrettävissä kuin esimerkiksi Etappisian kommenttilootan kommentit :)
Mitä mitä mitä?
No sitä vaan, että ovat joko niin lennokkaita ja nerokkaita aina välleen, että pyyhkivät meikäläiseltä silleen yli hilseen.
No einypperkele.
Ei ole Pynttäriä sielä näkyny sivulauseineen.
Nääh, kyl mä Niemi-Pynttäriä tajuan melkein, mutten moniakaan muita high societyn edustajia :)
Minä en tajua kumpiakaan, en E-sian kommentoijia, enkä Niemi-Pynttäriä. Luulen, etten häviä mitään.
Ai sullekin ne tuottaa vaikeuksia? Mää jo luulin, että olen ainoa. Jotenkin lohduttavaa :)
Joo, eikö olekin lohduttavaa, että olet yhtä fiksu kuin minä.
Eh.
Pääasia kuitenkin notta minua molemmat luette kuin avointa kirjaa.
Sanoi mie.
Appoavoin kirja, kylläpä kyllä.
Tavaaminenkin riittää, hahhah.
Juu, Tappinen on just avoin kirja.
Tuntuu kyllä vähän, että väittelijän olisi pitänyt ottaa Jippiin sanailijoista paremmin selvää. Jos tosiaan on noin, että kinastelijoita ei ollut kuin tuo nimim Donna ja joku joka kirjoitti monella nimimerkillä, niin tässähän menee usko tieteen tekoon. (Yllätys, yllätys.)Jippii oli kyllä mulle aika tuntematonta seutua. En jaksanut seurata kovin montaa palstaa. Olisi ehkä kannttanut, olispahan nyt sitten joku vakaa, varma mielipide asiaan:):) -ruu
Totta, Ruu. Olisihan siellä ollut ihan tunnettuja keskustelijoitakin joilta olisi voinut kysyä, kirjailijoitakin ihan, jotta uskottavuus olisi säilynyt.
Lähetä kommentti