Tämän uutisen kontekstissa uusi Atrian mainos on vähintäänkin naurettava, puhumattakaan siitä, mitä se tekee ennakkoluuloisessa Suomessa maahanmuuttajien ravintolabisneksille. Tuossa mainoksessa äimistynyt Eija Vilpas ilmeisesti jossakin päin ulkomaita (tai jossakin
mitasinasanoa-ravintolassa) tiedustelee annoksensa alkuperää saamatta siihen kunnollista vastausta, paitsi tietty lopussa on opetus, että kun ostat Atrian kotimaista lihaa, tiedät mitä syöt.
Ennen vanhaan jauheliha tehtiin lihatiskillä. Kylmiössä roikkui kokonaisia ruhoja, ne paloiteltiin ja lihat eroteltiin muovisiin laatikoihin. Palasia lenteli takahuoneessa joskus niin, että niitä piti väistellä, jottei saanut potkasta päin pläsiä. Laatikoissa olevat lihat säilytettiin sitten kylmähuoneessa. Kuka niitä päivämääriä tiesi, milloin se ruho tulikaan, milloin paloiteltiin ja kuinka kauan ne laatikot siellä seisoivat. Liha kuitenkin nuuskittiin aina etukäteen ja jauhelihamyllyyn survottiin kaikki mikä ei haissut kovin pahalle. Kauppias jopa pesi kätensä ennen lihan jauhamista. Nuori lihamestari kuitenkin kerran tuli kiireellä vessasta ulos eikä kauppias kuullut veden kohisevan. Sen jälkeen miesten vessaan tupsahti lappu, jossa sanottiin:
kyrpäjäisin käsin ei pidä sinun koskaan jauhelihaasi jauhaman.
Nämä hyvä arvot on nyt siis heitetty (inhimilliseen erehdykseen vedoten) pois ja tilalle on otettu
Ruotsin malli, jossa jauhelihamyllyyn sekoitetaan kaikki päivämääränsä ylittäneet lihat tai liimataan vanhan etiketin päälle uusi lappu paremmalla päivämäärällä. Ja onpa Pirkanmaata myöten jauhelihan seasta löytynyt jopa ulostusperäisiä bakteerejakin.
Suomalaiset ovat pitkään olleet ylpeitä ruokansa puhtaudesta ja sen alkuperästä. Sikavideoitten ja kanalan kurjuuksien jälkeen ne arvot siitä hyvästä ruuasta pitäisi myös sisäistää. Suomi alkaa näyttää vähän joka suhteessa yhtä pahalta kuin mikä muu maa tahansa.
Ennen vanhaan jauheliha tehtiin lihatiskillä. Kylmiössä roikkui kokonaisia ruhoja, ne paloiteltiin ja lihat eroteltiin muovisiin laatikoihin. Palasia lenteli takahuoneessa joskus niin, että niitä piti väistellä, jottei saanut potkasta päin pläsiä. Laatikoissa olevat lihat säilytettiin sitten kylmähuoneessa. Kuka niitä päivämääriä tiesi, milloin se ruho tulikaan, milloin paloiteltiin ja kuinka kauan ne laatikot siellä seisoivat. Liha kuitenkin nuuskittiin aina etukäteen ja jauhelihamyllyyn survottiin kaikki mikä ei haissut kovin pahalle. Kauppias jopa pesi kätensä ennen lihan jauhamista. Nuori lihamestari kuitenkin kerran tuli kiireellä vessasta ulos eikä kauppias kuullut veden kohisevan. Sen jälkeen miesten vessaan tupsahti lappu, jossa sanottiin: kyrpäjäisin käsin ei pidä sinun koskaan jauhelihaasi jauhaman.
Nämä hyvä arvot on nyt siis heitetty (inhimilliseen erehdykseen vedoten) pois ja tilalle on otettu Ruotsin malli, jossa jauhelihamyllyyn sekoitetaan kaikki päivämääränsä ylittäneet lihat tai liimataan vanhan etiketin päälle uusi lappu paremmalla päivämäärällä. Ja onpa Pirkanmaata myöten jauhelihan seasta löytynyt jopa ulostusperäisiä bakteerejakin.
Suomalaiset ovat pitkään olleet ylpeitä ruokansa puhtaudesta ja sen alkuperästä. Sikavideoitten ja kanalan kurjuuksien jälkeen ne arvot siitä hyvästä ruuasta pitäisi myös sisäistää. Suomi alkaa näyttää vähän joka suhteessa yhtä pahalta kuin mikä muu maa tahansa.
Tekstit
50 kommenttia:
Olisikohan tämä suomalaisen ruuan puhtaus samanlaista legendaa kuin suomalainen rakentaminen.
Tuli vaan mieleen nämä homeiset talot, joita kasvaa joka puolella kotimaata.
Hyvä pointti, Susu. Tosiaan, vaikka siis itse olen asunut suuren osan nuoruudestani konkurssi-Hakan rakentamassa talossa, enkä sen takia ole ottanut noita juttuja suomalaisen rakentamisen erinomaisuudesta niin kovin tosissani. Mutta kyllä.
Jauhelihathan tunnetusti tutkitaan hyvin, mutta hei, eihän niiden puhtaudelle Evirankaan mukaan ole olemassa mitään tarkkoja säännöksiä, niin kuin ei ole sikojen pitämisellekään. Näin onkin sitten helppo pitää yllä kaikenlaisia legendoja.
Mutta isiltä peritty homeosaaminen on korkealaatuista, ranskalaiset homejuustot ovat paperia suomalaisten rinnalla. Ja päälle Nokian vettä. Nam.
No ja se Nokia tähän vielä, niin ollaan aika syvällä.
Suomalainen sisu ei kuitenkaan ole legendaa, sillä jos sitä ei olisi, ei tämä katajainen kansa jaksaisi elää hometta rehottavissa taloissaan siemaisten noroviruista juomaa janoonsa, jonka lietelantaiset jauhelihapullat ovat aiheuttaneet.
Kiva kiteytys :)
Muistettakoon myös ruokailu– ja muiden tapojen merkitys, ei kannata elää ihan kädestä suuhun. Noroviruksesta kun tiedetään mm. seuraavaa:
"Infektio leviää helpoiten uloste-käsi-suu-tartuntana ja joskus poikkeuksellisesti oksennuksesta hengitysilman kautta."
Yääk.
Niin tarkotin vaan että ei kannata vessassa lueskellessa kynsiä pureskella tai sormea läärätä suussa ennen sivun kääntämistä vaikka kuinka olis jännittävä kirja siinä luvun alla nääs, oliko hovimestari murhaaja?
Kuulkaas nyt, Ensio e. ex officio, tahallas teet tota. Mä tartten drinkin.
Ja kuulemma Nokiallakaan ei nyt enää ole kun Vapaana Kasvaneen Luomunoron aiheuttamaa pikku infektiota. Ja kotimaista. (Voi levitä myös jauheliha-käsi-suu-yhdistelmänä.)
Rinkki käy varmaan kyllä. Ota se sitten keittiössä tai olohuoneessa.
Ai miks? Miksei tässä?
No siinä se varmaan käy myös, jos nyt et ole samalla puuteroimassa nenääsi.Ja kunhan vähän kattot ettei se buldoggi taas laihialaistu jos siinä lähistöllä oleskelee.
Enska, puhutaanko jo jostain muusta? Sitä paitsi ite oot buldoggi, se on bokseri.
Puhutaan vaan.
Mielestäni ranskalainen ja espanjalainen elokuva on yliarvostettua. Ei ne mitään osaa.
Öö, mutta espanjalaiset ovat kehittyneet hieman.
Ei paljon kuule hei, yksi puoli- tai kokohinttari (Pedro Almodóvar) ei tähän riitä. Sauran perintö on hukattu.
Yhtä huonossa jamassa on suomalainen kirjallisuuskritiikki. Ei nekään mitään osaa.
Näinkö luulet että hukkasivat perinnön. No jopas jotakin. Ja yksi hinttari sitten omi sen. No jos noin ajattelee. En uskalla nyt enää edes sanoa, ettet loukkaannu, mutta semmoiset jalkojen kopistelutanssielokuvat ovat minusta kyllä vähän... noh. Koskee kyllä kaikenmaalaisia elokuvia se.
Mutta kerrassaan, suomalainen kirjallisuuskritiikki on aivan hullua. Onko hullumpaa nähtykään. Ihan kamalaa. Kuka sitä kanonisoitua soopaakaan edes kaipaa.
Sauralla jalka napsasi komeasti - ajattele Suomen Sauraa, Edwin Lainetta, kansallispuku- tanhuelokuvien mestaria (Tauno Palo pohjalaisena), ei ne nykyään enää osaa, pölösläinen karjalaismeno on vähän päkisteltyä, vaikka Pölönen tiettävästi hetero onkin.
Ja eihän kirjailijatkaan täällä voi olla sen kummempia, kun kritiikin ohjaava äidinkäsi on veltto ja sierettynyt.
Enska, herranjumala, mä en halua ajatella tanhuelokuvia! Et sit ikinä vie mua :) mihinkään semmoisiin elokuviin, jossa välillä puhjetaan laulamaan. Mää saan siitä kauheita väristyksiä.
Eiku, voi olla ihan hyviä kirjailijoita. Voi oikeesti olla. Mutta nuo kriitikot ovat niin pöljiä, etteivät ne erota huonoa hyvästä. Ne vaan jatkavat sitä samaa jauhamista jostakin aiemmin opitusta hyvästä, jota soveltavat loppuelämänsä.
Nii-i. Hyviähän ne kirjailijat, ja tekevät hyviä kirjoja. Riitikonperkeleet vaan siinä häärää ja sekoittelee asioita.
Niin justiinsa. Ihme hommaa tommonen. Eikö ihmiset muka voisi ite päättää, mistä ne tykkää ja mistä ei.
Ja sitä paitsi, just elokuvat on hyvä vertailukohde tähän. Elokuvakriitikoiden mielestä hyvässä elokuvassa ei tartte olla pelkkää kurjuutta, ryyppäämistä ja suoranaista surkeutta, jotta se on hyvä. Kirjoissa voisi päteä yhtä avoimet lait. Mutku ei. Mitä hemmetin kurjempaa, niin sen paree. Tän ne keskiluokkaiset viininsiemailijat ovat turvallisissa koloissaan yhteistuumiin ajatelleet, että se on hyvä niin, kun heille vähän todellisuutta tuodaan tähän. Ikään kuin se olisi ainoaa ja todellista kuvausta elämästä ja sellainen boheemi paskanjauhanta olisi parasta mitä ne tietää. Kai se onkin sen kaiken akateemisen kirjapölyn jälkeen niin helvetin hienoa. Mutta jos olisivat vähän siinä eläneet, niin arvostaisivat muutakin.
Kyllä se kurjuus ja ryyppääminen ihan höpöö tekee kirjoissa ja valkokankaallakin kyllä. Ja elämässäkin saa toisen kun alottaa toisesta.
"Keskiluokkaista viininsiemailua", ei helvetti. Kuka lukee, paitsi jos ne on vaik lespoja jotka siemailee, tai naisyksityisetsiviä, tai muita jotka siemailee ja tutkii naiseutta - niitä tietysti lisää tarttee. Tai muita Vareksia.
Eikummää tarkoitin, että ne kriitikot ovat keskiluokkaisia viininsiemailijoita, joille kurjuus ja ryyppääminen ovat ah, niin ekstremeä ja hienoa sekä hyvää. Kun se on niin jotakin, mitä voi kauempaa sieltä muhkeasta nojatuolistaan kattella.
Mutta mitä toi "Ja elämässäkin saa toisen kun alottaa toisesta" niinku tarkottaa?
No jopas, onneksi en syö lihaa. Sillä tavoin säästyy kaikenlaiselta päänvaivalta, kuten silloin kun vallitsi hullunlehmänhysteria.
Toisaalta juuri tässä pari päivää sitten kauhisteltiin Hesarissa, että talvella voi rehuista saada liikaa nitraattia... :D
Tuo suomalainen puhtoisuus lienee myytti, joka meihin suomalaisiin on iskostettu jo pienenä. Itse miellän suomalaisen ruuan puhtaaksi, vaikka oikeasti tämä mielikuva ei perustu minkäänlaiseen faktatietoon.
No sitä että alotat ryyppäämisen niin tavoittelet kurjutta hännänpäästä jo hyvinkin. Päinvastaisesta en osaa sanoa, kurjana jos aloittaa niin ei tee mieli ryypätä varmaan, hukkaan menisi.
Ymmärsin tuon. Mutta minusta taas siemailukirjallisuus on voimissaan, ja se on vähän kökköä kun se on sitä keskiluokkaista vaan, mausteena siihen noi dekkarismit ja nais-asia ja -asiat. Olis nyt edes aatelistoa sen verran täällä että olisi kunnon rappiollemenoa, korkealta ja kovaa. Naapurinpojan tai -tytön onkelmat, no ne löytyy jo vaikka blogeista tai saippuasarjoista, mitä niitä nyt kirjoihin, semmosia.
Höpsis Enska, kaikki on kiinni siitä miten kirjoittaa.
Sitä paitsi, etkös muuten kerran sanonutkin, ettet ole lukenut naiskirjallisuutta ollenkaan. Hmm. Eli oikeasti siis et tiedä, että voi kirjoitta jostakin muusta kuin ryyppäämisestä varsin hyvin.
Elina, just näin, myytti, ei faktaa. me ei oikeastaan tiedetä paljonkaan näitä faktoja. Niitä tippuu nyt tälleen :)
naiskirjallisuutta ollenkaan...
Valehtelin. En juuri muuta lue. Eikä sitä tarvitse niin lukea, sitä koskevaan diskurseerausta saa lukea riittämiin, kärryillä jotenkuten pysyy. Ja muuten: miksi nyt rajaat, mitä se nyt on se naiskirjallisuus? Ei saa näpytellä, tulee Lessing tai Irigaray tai kotimainen profeettansa ja pesee kädet saippualla.
Tuosta jauhelihasta. Päivän Aamulehti tietää, että Pirkanmaalla on sitten otettu Ruotsin malli käyttöön ja ainakin 5 kaupasta löydetty vanhaa roipetta. Jotta kyllä Suomessakin osataan vilunkia pelata, jos siltä tuntuu...
Nyt Ensio, kuule, ei se ole sama, lukeeko sitä koskevaa diskeerausta vai itse kirjallisuutta. Toisaalta luethan sinä esim. Susu Petalia. Nainenhan sekin on ja kirjallisuutta kirjoittaa kaiken lisäksi. Eikä niissäkään ihan aina ryypätä. Ja tykkäät? Eli joo, olen väärässä.
Rajaan sen siis ihan vain naisten kirjoittamiksi kirjoiksi. Noin yleisemmin. On toki naisiakin, jotka haluavat niitä pumpulissa kasvaneita kuohuttaa. Ne rajaisin kuohutuskirjallisuudeksi.
Juu Vaiheinen, ja tervetuloa pistäytymään. Alkusanojen linkki oli just tuossa jutussani siihen Aamulehden uutiseen. :)
Kyllä Suomessa osataan nämä vilunkipelit siinä missä Ruotsissakin, hitsi.
Kostoksi manselaiset polttivat mormoonien kirkon, kun yhdestä jauhelihasatsista oli kuulemma löytynyt musta miesten rippipuvun takki, jossa tarra: Made in Utah, USA.
Joo, ja kostoksi manselaiset käyttivät kirkon sammutusvettä niin paljon, että nyt se on sameana koko päivän ja kaikki pelkäävät jumalallista kostoa.
Ja se on oleva hirmuinen: taivaasta sataa jauhelihaa kolme viikkoa ja sen päälle Nokialta teknistä vettä toiset kolme ("emmää ny huamannu, aukiko se taas oli jääny nääs").
Hehhee, jauhelihaa sataa kolme viikkoa? Kyllä kai sekin vielä nähdään. Ei tuo Nokian vesi niin ihmetytä just ton takia nääs, kun niitä putkia on tehty silleen, että mitä tahansa voi tapahtua.
Äläkä nyt kirjoista ala, SusuPetal'n tuotannon tunnen kyllä, ja siellä sitä ryypätään vallan ylenaikaa. Taikkarillakin menee Nutikkaa niin että pois alta. Mahtaako olla nyysyssä kirjoitettukin koko houreinen kuvaelma?
Tähän pitäisi nyt olla se linkki käheään, viskin polttamaan nauruun. Houreinen kuvaelma? Voi kun Susu olis tuon nähnyt ajoissa, niin olis voinut laittaa sen takakanteen.
No mutta hei, sehän on ihan norminuoruutta tuo Taikkarinmäen kuvaus. Juitsu onkin siinä, että miten se on kirjoitettu. Harva siitä ny on runoja tehny. Susu on niin ahkera.
Äläkä ny vedä sitä Susua tähän enempää. Multa menee pää sekaisin. Mistä mää olin edes puhumassa? Jauhelihasta!Stana.
Jauheliha, saatana.
Älä niitä mainitse turhaan myöskään, voi alkaa sataa mustaa pikkutakkia Kyrsälään kanssa helpolla, ja sitä jauhelihaa jota ponkserit sitten ahmii ja tulee vatsakipu ja kylläpä nyt masu oli moppella pipi huomaat aamulla kun kahlaat höyryävässä noropuurossa keittiöön.
Sitäkä tämä SusuPetal'n aikuistuminen on vaan sitten ollut että Nutikasta viskiin?
Houreinen kuvaelma.
Sitä voisi käyttää, mutta se olisi väärää todistusta ja taas palaisi yksi kirkko, sillä kyseessä ei ole kuvaelma, ei edes näytelmä, vaan totuus ja koska totuus ei pala tulessa, se on nahkatakki, sillä katso, ei edes basaarinmyyjän bensasytkäri sytytä rotsia liekkeihin.
Mainitsiko joku viskin? Minähän en juo juurikaan viskiä, ainoastaan lonkeroa ja punaviiniä kera konjakin.
Nuorempana kyllä maistui viski. Lihapullien kanssa.
Enska, sitähän se on meillä kaikilla ollut. Eikö sulla sitten? Paitti että mä en kyllä juo viskiä lainkaan, enkä mitään mikä muistuttaa sitä. Se ensi känni ei unohdu koskaan. Ei vaan mene alas. Siihen ei tarvita mitään noropuurovihjailujakaan edes, eikä laihialaisia ponksereitakaan.
Mun aikuistuminen on kyllä sitäkin, että ikä alkaa painaa. Tiäkkö, mun on lähdettävä maate. Tosi noloa, mutta näin tämä nyt näyttää menevän. Joka paikkaa kolottaa ja fasetit on niin lukossa, että hengittäminenkin sattuu.
Kauniita unia!
Ai Susukin tuli. Joo, totuus ei pala tulessa. Hieno!
Meninkin jo.
Kyl täsä juu fasetista jo ottaa, ei auta kun pahnoille vaan.
Hei en taaskaan kommentoi luettua, enkä tänään lue kommentteja, mutta puck videot liikuutavat minua.
T. nim. i love puck!~~:)**
Eipä paljon unet auttaneet. Voi raihna.
Nimimerkille I love Puck paljon terveisiä. Kyllä täällä välillä rakkaus on koetuksella. On se semmoinen vintiö.
Mielenkiintoinen tosiasia: ei ennen oltu niin nökönuukia kuin tänään. Nyt tutkitaan bakteerit, pöpöt, homeet ja melut. Parhaaksemmehan se on. Meinasin kirjoittaa norovirusbakteerista, mutta siitä onkin jo kirjoitettu. Eräs päivän puheenaihe sekin.
Legendaa on puhtaus Suomessa kuten Susupetal tuossa mainitsee. Mun arabiankielen opettaja (tunisialainen muuten) sanoi usein hartaasti: Suomessa on niin siistiä, niin siistiä...
*huokaa raskaasti* kyllä sitä nämä lintukotoharhat päästä on pakko haihtua ja herätä todellisuuteen.
Eipä oltu, ei, Pantteri, vaikka kyllä silloinkin terveystarkastajat olivat liikkeellä ja joka kerta tiskin taakse syntyi pahaaenteilevä hiljaisuus, kun sellainen paikalle tupsahti.
Totta kai se on parhaaksemme tuo. Vielä enemmän parhaaksemme ilmeisesti olisi, jos Suomessa olisi tarkat rajoitukset, eikä vain suosituksia. Periaatteessa Suomessa voi tehdä ihan mitä vain, kun kyse on vain suosituksista jos niistäkään.
Katili, niin se on. Ihan höpöä koko touhu.
Toivottavasti tämänkaltaiset idioottimainokset kannustavat yhä useampia siirtymään vegaaniseen ruokavalioon. Eläimen ei pitäisi olla tehdastuote.
Lähetä kommentti