Runotorstain 74. haasteena kirjoitetaan tämän kuvan inspiroimana.Alkuper. kuvalähde/Source: Wikimedia Commons
Voisin kääntää vielä
yhden lehden
ennen kuin lähden.
______________________________________________________________
Ja valokuvatorstain Jatka [samasta] kuvasta-haasteeseen sitten tämä:
Tekstit
26 kommenttia:
Hieno.Todella. Tuli mieleen Hellaakosken Maalari:
Kokonaisen päivän elin
maisemaa,
janoavin silmin koskettelin
puita, kukkulaa,
illansuussa vasta kuvan tehden:
koivunlehden.
Kaunis.
Lyhyt.
Just hyvä.
Ooh, Helanes, kiitos. Ja Susulle kans.
Lyhyestä virsi kaunis. Hauska näkökulma kuvaan :)
Runossasi on näemmä samaa ajausta kuin omassanikin. Pidin runostasi.Tykkään kun muutamalla sanalla voi sanoa paljon.
Sama
kääntyykö sivu yksi vielä;
kesken
jää kirja kumminkin tuo.
Sen verran
pahasti
näyttää kesken
olevan.
Älä käännä enää älä.
Muori.
Lähde.
Kiitos, Tuima. Ja totta, Maaretta. Toki moni kirjoittaa pitkästikin ja saa aikaan hienon runon, mutta kyllä siihen tahtoo meikäläisellä vähän paatosta tulla, jos yhtään enempää alkaa tunteilla.
Enska, kaikilla tässä on kirja kesken ja aina se kesken jää. Mitä vanhempana aloittaa, sen rohkeampi on. Näyttää sen verran tiukalta muorilta tuo, että lehti muuten kääntyy vielä.
Tämä oli itsestäänselvää. Siis nyt kun sen sanoit, minulle vain ei juolahtanut mieleen.
Sekuntiruno, joka olisi aika hyvä nimikin kuvalle?
Vertaus on hieno.
Ei ole runoa liiloilla sanoilla pilattu. Ja hyvä niin!
On puristettu iso asia herkkään kristallikuoreen. Vau.
Älä ny sitä, Johannes, sure, kyllä sentimentaalisuuskin liikauttaa.
Kari, niin, voisihan se olla. Varsin jos ajattelee, että olisi enää sekunteja jäljellä. Tai no, onhan ne tunnitkin sekunneista tehtyjä, ja päivät, viikot, kuukaudet... äh... näin.
Moi, Memu, ja kiitos.
Elina niin, meinasin kirjoittaa pidemmästi, mutta kyllä se ehdottomasti siitä pilalle menikin. Ei muuta kuin deleteä vaan.
Kiitos, oi Tuntematon.
Ja lyyrinen oli minusta kyllä edellisen postaukses otsikkokin.
Ohhoh, Tuntematon, eikös proosallinen kuitennii, niinku yleensäkin.
Kyllä se niin herkisti, että panen lyyrisyyden ja kaunopuheisuuden piikkiin tuommoiset täysin.
Upea oivallus!
Hehheh, Tuntematon, vai herkisti se. No olin minäkin kyllä aika herkässä tilassa ettenkö sanoisi.
Kiitos oikein paljon, Sivuaskel!
Siinä se nousee, Eiranranta, Eiran mummon näköalaksi. Luulisi mummoa janottavan.
Joo, siis vähemmästäkin tekee tuoppia mieli.
Tuo runo muodikkassti "integrooituu" tuohon Kuvatorstain suoritukseen. Ja yhdessä ne antavat vihjeen asioiden tolasta, vanhusten suhteen.
Sarasvuokin, kaiken älyllisen vuon kymi, totesi eilen julkisesti, että kyllä vuorokausi yhdellä vaipalla on sentään väärin.
Kyllä, Oh-show-jne integroituminen oli tarkoituksellista. Kiitos, kun huomasit!
"Sarasvuokin, kaiken älyllisen vuon kymi"... olipa hieno! Hahhah.
Lehti ja lehti. Hyvä kaksi-tarkoitus. Samoin kun lähdöllä. Ei lopullista.
Kyllä, Katili, just niin. Lähtöjä ja lehtiä on monenlaisia.
Erinomainen. Kerrassaan.
Kerrassaan, Isopeikko täällä. Päivää ja kiitos.
Lähetä kommentti