tiistaina, tammikuuta 01, 2008

Rahvas ampui ilotulistusraketteja

Tämän runon nimi on

Kun rahvas ampui ilotulistusraketteja i Kyrkslätt

Kuulka nyt,
kun minu kasvihuone,
vene ja pressu
och alla är så när,
tässä ole kuin kaksisata metriä,
ja te vain... mikä se sana on...
ilotulistusraketteja
lähetätte taivaalle
niin kuulka,
se pitää loppua nyt.
Niin monena vuotena
on meinannut
tikku osua.

Runotorstain 73. haaste















Olimme jo lopettaneet ennen kuin saimme ansaitut nuhteemme, ja vene, pressu ja kasvihuone och alla säästyivät tikulta. Siis siinä paketissa oli olevinaan viisi pientä rakettia, vai mitä hittoja nämä ovat?

Valokuvatorstain kuvapeittohaaste

24 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Moni on lopettanut. Kun on ensin pelästynyt kunnolla.

Saara kirjoitti...

Ai tikkuako, Helanes?

SusuPetal kirjoitti...

Minulta ei meinannut mennä pressu, mutta hermot.
Onneksi tuollainen vallaton, niin hilpeä ja täysin spontaani hauskanpito on taas ohi melkein vuodeksi.
Nih.

Ai niin, tuo kuvapeittohaaste pitäisi muistaa.

Saara kirjoitti...

Nimenomaan. Spontaania ja vallatonta. Eikä yhtään ennalta-arvattavaa. Eikä venytettyä.

SusuPetal kirjoitti...

Just niin, hahhah. Voi meitä! Iloinen kansa!

Folke Bäst kirjoitti...

...on se pärkkele teme rahvas, att de ej... mike se on... henkiltä saa ja pilka vaa... pärkkele

Saara kirjoitti...

Mine mite pilkkaa, mine vaan sanoin.

Got nytt år vaan sinnekin :)

Anonyymi kirjoitti...

Oikein hyvää uutta vuotta Saaralle ja kaikille edellä kommentoineille. Perheen tikkujen määrä kuulostaa hyvin kohtuulliselta. Meillä päin on vain paukuteltu heti kun myynti alkoi eikä ilo ole vieläkään loppunut. No juhlaviikko on kai sentään lopuillaan.

Sylvi kirjoitti...

Ai niin, tuo häveliäs anonyymi olin minä.

Lachesis kirjoitti...

Kissan ilo on hiiren itku... Kivasti kuvattu tilanne, ja ymmärrän kyllä kasvihuoneenomistajan huolen, vaikka itse raketeista kovasti pidänkin. Runo osuu hauskanpidon varjopuoliin niin vuodenvaihteessa kuin muulloinkin.

Tarjuska kirjoitti...

Just, aika hulvatonta meininkiä....Täytynee kuitenkin todeta, että upeita raketteja ne rahvaat lähettelivät. Ihailin kyläpaikan parvekkeelta ja välillä tuntui, että oli melkein tulilinjalla.
Onneksi tuo kaikki on tältä erää loppu...toivon mukaan.
Oikein hyvää alkanutta Vuotta 2008!

Saara kirjoitti...

Oi, häveliäälle anonyymi-Sylville myös ihastuttavaa uutta vuotta. Ja kyllä, nyt on taivas taas linnulle vapaana. On niillekin eilen ja pitkin viikkoa ollut kyllä ihmettelemistä tässä kaikessa.

Kiitos Lachesis! Ja onnea uudelle vuodelle.

Tarjuska, hyvää alkanutta vuotta sinullekin.

Nykyisin on rahvaallakin raketteja, ennen vanhaan vain snobeilla ja kunnilla oli varaa panna rahaa taivaan tuuliin. Ei se kyllä välttämättä olisi paha asia ollenkaan, jos sama tyyli olisi jatkunut näihin päiviin asti ja tästä eteenpäinkin.

Sun äitis kirjoitti...

Sellaista olen miettinyt, että joku kerta, kun oikein naurattaa, pitäisi äänittää kikatus ja uppia Evocaan. Sit aina, kun lukee jotain ylen hupaisaa blogista, voisi linkata siihen nauruun.

Koska en vielä ole saanut aikaiseksi, tyydyn toteamaan, että taas sille pätkälle olisi ollut käyttöä!

Hyvää alkanutta ajanjaksoa!

Katili kirjoitti...

Hauska ja kuvaava runo, tässä kuulee korviinsa tuon kielisekasopan. Ihana!

Allyalias kirjoitti...

Heh :) Kiusa se on pienikin kiusa ;)

Saara kirjoitti...

Hei, Sun Äitis! Olen ajatellut monesti ihan samaa! Kikatuslinkki olisi ihan ehdoton. Kiitos ajatuksesta. Kuulen korvissani nyt erilaisia kikatuksia, käkätyksiä ja nauruja sekä mietin, mikähän niistä mahtaisi olla nyt lähimpänä :)

Kiitos, Katili. Se on oikeastaan vähän hankala juttu tuo, kun pitäisi siinä sitten olla ihan tosissaan. Itse asiassa en edes kehtaa sanoa... mutta loppuilta meni kyllä aika tavalla imitoidessa.

No niin, Ally. Kyllä siinä sitäkin oli. Eihän me oltu ainoita ja siinä lähempänäkin oli porukkaa... noh, mutta hyvä varulta käydä sanomassa muutaman sadan metrin säteellä suuntaan jos toiseen, ettei vene ja pressu nyt ainakaan.

Kirsti kirjoitti...

Oi miten loistava runo! Tulee Lauri Viita mieleen.

Saara kirjoitti...

Oijoijoijoi, eipäs nyt.. noh. Kiitos, Kirsti.

Elina kirjoitti...

Kyl tää sinun runos on paremp kuin se paska /sori) värssy, joka Setaanintoril lausuttiin. Näin ja kuulin sen vahingossa telkusta eikä paluuta entiseen enää ole. :o

Eipä tuo mualima kait kaavu, jos kerran vuuessa ampuu raketin tai pari. Niissä on sentäs jotain nähtävää toisin kuin joissain kissanpieruissa vai mitä ihmeen paukkuja ne on?!

Saara kirjoitti...

Hahhahaa, vai ei paluuta, Elina. Runous voi vaikuttaa tosiaan melko vahvasti :)

Ei ei, ei maailma kaadu. Se olisikin hyvä, jos olisi vain isoja ja hienoja raketteja ja mieluiten kello 00. Eikä just mitään pieruja pitkin viikkoa.

Sylvi kirjoitti...

Palatakseni vielä toiseen aiheeseen, jonka alkuperäinen kirjoitus toi esille. Se on tätä asennepuolta. Siis aivan lähituntumaan perustuu hienoinen nyreytesi, kun joskus kirjoitat kunnista, joissa on paljon ruotsinkielistä väestöä. Tiedät varmaan, että valistuneen ihmisen pitäisi olla sitä mieltä, että kaksikielisyys on rikkaus, noin virallisen propagandan mukaan.

Saara kirjoitti...

Sylvi, mun on pakko myöntää näin vuosien kokemuksen jälkeen, että asenteet muokkaantuvat kokemusten myötä :) Ne muokkaantuvat myös sillä toisella puolella. Kuinkahan monen suomenruotsalaisen mielestä suomen kieli on rikkaus? Hmm. No, se on asia erikseen toki.

Toisaalta taas, parhaat perhetuttavamme täällä ja kuopuksen kummit ovat suomenruotsalaisia.

Stello kirjoitti...

Loistava runo! =D

Saara kirjoitti...

Kiitos paljon, Stello!