torstaina, tammikuuta 10, 2008

Sekuntiruno

Runotorstain 74. haasteena kirjoitetaan tämän kuvan inspiroimana.





Alkuper. kuvalähde/Source: Wikimedia Commons


Voisin kääntää vielä
yhden lehden
ennen kuin lähden.


______________________________________________________________

Ja valokuvatorstain Jatka [samasta] kuvasta-haasteeseen sitten tämä:





26 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno.Todella. Tuli mieleen Hellaakosken Maalari:

Kokonaisen päivän elin
maisemaa,
janoavin silmin koskettelin
puita, kukkulaa,
illansuussa vasta kuvan tehden:
koivunlehden.

SusuPetal kirjoitti...

Kaunis.
Lyhyt.
Just hyvä.

Saara kirjoitti...

Ooh, Helanes, kiitos. Ja Susulle kans.

Anonyymi kirjoitti...

Lyhyestä virsi kaunis. Hauska näkökulma kuvaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Runossasi on näemmä samaa ajausta kuin omassanikin. Pidin runostasi.Tykkään kun muutamalla sanalla voi sanoa paljon.

Anonyymi kirjoitti...

Sama
kääntyykö sivu yksi vielä;
kesken
jää kirja kumminkin tuo.
Sen verran
pahasti
näyttää kesken
olevan.

Älä käännä enää älä.
Muori.
Lähde.

Saara kirjoitti...

Kiitos, Tuima. Ja totta, Maaretta. Toki moni kirjoittaa pitkästikin ja saa aikaan hienon runon, mutta kyllä siihen tahtoo meikäläisellä vähän paatosta tulla, jos yhtään enempää alkaa tunteilla.

Enska, kaikilla tässä on kirja kesken ja aina se kesken jää. Mitä vanhempana aloittaa, sen rohkeampi on. Näyttää sen verran tiukalta muorilta tuo, että lehti muuten kääntyy vielä.

Johannes Knektman kirjoitti...

Tämä oli itsestäänselvää. Siis nyt kun sen sanoit, minulle vain ei juolahtanut mieleen.

Anonyymi kirjoitti...

Sekuntiruno, joka olisi aika hyvä nimikin kuvalle?

Anonyymi kirjoitti...

Vertaus on hieno.

Elegia kirjoitti...

Ei ole runoa liiloilla sanoilla pilattu. Ja hyvä niin!

tuntematonblogilas kirjoitti...

On puristettu iso asia herkkään kristallikuoreen. Vau.

Saara kirjoitti...

Älä ny sitä, Johannes, sure, kyllä sentimentaalisuuskin liikauttaa.

Kari, niin, voisihan se olla. Varsin jos ajattelee, että olisi enää sekunteja jäljellä. Tai no, onhan ne tunnitkin sekunneista tehtyjä, ja päivät, viikot, kuukaudet... äh... näin.

Moi, Memu, ja kiitos.

Elina niin, meinasin kirjoittaa pidemmästi, mutta kyllä se ehdottomasti siitä pilalle menikin. Ei muuta kuin deleteä vaan.

Kiitos, oi Tuntematon.

tuntematonblogilas kirjoitti...

Ja lyyrinen oli minusta kyllä edellisen postaukses otsikkokin.

Saara kirjoitti...

Ohhoh, Tuntematon, eikös proosallinen kuitennii, niinku yleensäkin.

tuntematonblogilas kirjoitti...

Kyllä se niin herkisti, että panen lyyrisyyden ja kaunopuheisuuden piikkiin tuommoiset täysin.

sivuaskel kirjoitti...

Upea oivallus!

Saara kirjoitti...

Hehheh, Tuntematon, vai herkisti se. No olin minäkin kyllä aika herkässä tilassa ettenkö sanoisi.

Kiitos oikein paljon, Sivuaskel!

SusuPetal kirjoitti...

Siinä se nousee, Eiranranta, Eiran mummon näköalaksi. Luulisi mummoa janottavan.

Saara kirjoitti...

Joo, siis vähemmästäkin tekee tuoppia mieli.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tuo runo muodikkassti "integrooituu" tuohon Kuvatorstain suoritukseen. Ja yhdessä ne antavat vihjeen asioiden tolasta, vanhusten suhteen.
Sarasvuokin, kaiken älyllisen vuon kymi, totesi eilen julkisesti, että kyllä vuorokausi yhdellä vaipalla on sentään väärin.

Saara kirjoitti...

Kyllä, Oh-show-jne integroituminen oli tarkoituksellista. Kiitos, kun huomasit!

"Sarasvuokin, kaiken älyllisen vuon kymi"... olipa hieno! Hahhah.

Katili kirjoitti...

Lehti ja lehti. Hyvä kaksi-tarkoitus. Samoin kun lähdöllä. Ei lopullista.

Saara kirjoitti...

Kyllä, Katili, just niin. Lähtöjä ja lehtiä on monenlaisia.

isopeikko kirjoitti...

Erinomainen. Kerrassaan.

Saara kirjoitti...

Kerrassaan, Isopeikko täällä. Päivää ja kiitos.