Niistä silmälaseista... eivät tuoneet vielä onnea. Voisin helposti kuvitella, että olen saanut jonkun toisen lasit. Minullehan käy yleensä niin, että jokin sähläys aina osuu kohdalle. Aina. Joudun epäilemään kaikkea ja yleensä se on ollut ihan oikea epäilys. Mutta näiden lasien kohdalla se epäilys on vielä epävarmaa, sillä niiden kanssa pitää katsoa kauas eri asennosta kuin lähelle katsoessa. Enkä minä vielä ymmärrä miten se tapahtuu. Monet tekevät niin, että kumartavat vähän päätään ja katsovat alta kulmain. Silloin ihminen näyttää viisaalta, varsinkin miehet. Mutta minä näytän sillä tavalla lähinnä wannabe-viisaalta ja kaksoisleukakin oikein muhevoituu siinä asennossa. Muutenkin hiukset ovat kasvaneet mallista yli, joten pää on ihan pallo. Esikoinenkin sanoi, että niin kuin turbaani olisi päässä. Ja lisäksi tukka on taas päälaelta harmaa kuin mäyrällä ja nenässäkin kirkuu punainen näppylä.
Monet muut ovat säihkyneet eilen pikkujouluissa ja se vähän kirpaisee. Ärsyttää lukeakin moisia hihityksiä. Tässä rapakunnossa ei paljon tee mieli ihmisille näyttäytyä, mitä nyt vähän pakosta töissä, kun siitä kerran rahaakin maksetaan. Muutenhan olisinkin jo erakko. Joku oikeus ja kohtuus sentään pitää näyttäytymisessäkin olla. Tänään kyllä laskin palkat kotona ja tämmöinen etätyö olisikin kyllä mainio vaihtoehto näinkin järkyttävän näköiselle ämmälle.
Tekstit
12 kommenttia:
Ai sä ostit kakstehot. Ne on ihan persiistä, tai kai ne toisten persiille sopiikin. Minä luovuin heti, ei sitä pään keikuttelua jaksa, siitä tulee vaan niskat vielä kipiämmiks, Ja sitten sen asennon pitää olla just, muuten ei näe mitään. Se joka keksi kakstehot, pitäs heti viedä... tiedät kyllä minne - siellon jo paljon porukkaa.
*
Siitä että sulle AINA sattuu, ei kukaan kyllä voi olla eri mieltä. Sinä olet oikein 'hullujen tapausten' kävelevä manne... siis magneetti.
*
Olet siis syöny joulusuklaat! Se on se näppy, prkl!
Älä masennu, ajattele iloisia asioita ja hymyile vaikka kuinka kiukuttaisi (heh, olipas se fiksusti taas sanottu). Ja sitäpaitsi ei sun pääs näytä edes pallolta ja harmaitakaan en ole edes huomannut, siispä tulen siihen tulokseen, että sä liiottelet nyt.
Moi Setä. Mukava kun kävit. Olen jotenkin masentunut ja kaipasin seuraa. (Paitsi just kuopus tuli tohon jonkin sponsorimerkin kanssa taas vinkumaan, että se pitää olla huomisaamuksi pelipaidassa.)
No mutta ennen ompeluhommia sen verran, että onhan se niitten kaksitehoisten kanssa vähän omituista. Mutta ei niitä laseja viittisi eestaas vaihdellakaan. Töissäkin esmes, miten siitä kassalta katsoisi kaupan toiseen päähän, että mitä siellä tapahtuu tai huudetaan tai kysytään. Siinä välillä pitäisi kakkulat vaihtaa ja katsoa taas päätettä... ei se onnistu oikeen niinkään.
Joulusuklaata olen syönyt. Se on pakko jostakin repiä ilo tähän surkeaan elämään.
Lumi, onhan se pallo! Hitsi. Ja harmaa. Nyt Lumi kans optikolle ja justiinsa.
PS.Liioittelu on elämän suola ja se joulusuklaa on se sokeri.
Minulla on ollut kaksiteholasit jo vuosia, eikä mitään pään keikuttelua ole esiintynyt.
Kai.
Ei.
Ensi viikolla on varjoblogipikkujoulut, joten nyt väriä hiuksiin, Saara ja kapakkaan!
Jaa niin, on tuo varjopikkujoulujen ajankohtakin vähän paha. Jos normaalisti pääsen töistä, niin pitäisi töitten jälkeen puoli kuolleena lusmuilla kolme tuntia jossakin - työvaatteissa ja hikisenä tai vaihtoehtoisesti ajella junalla kotiin ja taas takaisin reilun tunnin ajan. Ei oikein mikään vaihtoehto innosta, kun on se aamuherätys kuitenkin niin järkyttävän aikainen.
Mutta olen oudolla tavalla masentuneen oloinen nyt. Kiitos kuitenkin.
Väsynyt, uupunut, loppu.
Ei kai tuo olo niin outo ole, olla masentunut.
Rankka syksy takana. Liian paljon töitä. Liian vähän nukkumista.
Jep. Olisikin kannattanut nukkua jo, mutta jumituin sohvalle. Öitä.
Kakspyttysellä Susulla ei esiinny pään keikuttelua, tää on hyvä. Tsirp, sähän olet kävelevä Parkinson, hah hah!
Eh, eh.
Come and walk with me...
Emmä ilkiä. Joku luulee vielä että olen varastanu jostakin baarista drinkinsekottajan.
I only shake my money maker.
Lähetä kommentti