Kesken jouluostosten pääsin Susun kanssa kaljoille. Fantasioitiin pikkujoulutapaamisista muiden bloggareiden kanssa.
- Moi, mä olen Saara.
- Niin?...
Mietittiin myös, kuinka hemmetin kauan ihminen voi ihan oikeasti jatkaa bloggaamista. Tosiaanko tässä istutaan vielä kymmenen vuoden päästä ja kirjoitetaan sormiverellä, kun muut laittavat videokameran kanssa eetteriin liikkuvaa kuvaa ja ääntä. Realistisesti ajatellen tämä kyllä loppuu aikanaan. Hulluimmissa visioissa täällä istuu tappiin asti vanha kääkkä, joka paasaa pornoistumisesta ja sen vaikutuksista ja toisaalla Susu kirjoittaa ja kirjoittaa ja kirjoittaa pieniä tarinoitaan, joissa kohdellaan lapsia huonosti. Loppuun asti. Hampaat putoaa. Tukka lähtee. Sormet koukistuvat.
Voi apua.
Linkkaan tähän vielä säälistä Mitvitin, että saa raukka edes lukijoita. Oli toinen niin hienosti yrittänyt kirjoittaa vastineensa.
How to Survive November 2024 – 5
1 tunti sitten
Tekstit
21 kommenttia:
"Hampaat putoaa. Tukka lähtee. Sormet koukistuvat."
Se on jo nyt! Tulevaisuus! Täällä!
Vau.
Forever and ever and ever...voi ei.
Kaljoilla kaksistaan? Miksei minua kutsuttu??? Minulla olisi ollut sopivasti aikaa lisurin teon lomassa!
Älä yritä Silja Orvokki, ei sinua sen rakkaasi luota olisi kuitenkaan saanut houkuteltua...
niin, ja kyseessä oli ihan extempore-kaksi-kaljaa, ei mikään hyvin suunniteltu blogimiitinki (ei me sellaisia osattaisikaan).
Next time?
Extemporeen kaks kaljaa? Minut yleensä houkutellaan yhdelle ;D
Sure!
Tämä sai myös minut, kuten monet muutkin ihmiseksi, täksi maapalloamme, jos tätä jo keskiajalla pannukakuksi todettua taivaanalista tomuista joskus lumisen sohjonkin peittämää tannerta siksi voidaan kutsua, asuttavaan homo sapiens sapiens-lajityypillistä neliraajaista karvatonta oliota, kutsuttua jo tarttumaan taas peiliin ja sitä kautta, jos mahdollista, vieläkin kouristuneemmin, vieläkin hauskuuttavammin, vieläkin iloisemmin asiasta puheenollen, kuten aina on ollut tapanani, kun joku samaan neliraajalajiin kuuluva, joskin lisääntymisorgaaninaan vulvaa käyttävä ja Musculari pectoralis majorinsa päällä maitorauhasia kannatteleva naaras-female, joka ei koskaan ole täysinymmärtänyt huumorin, tuon Leukippoon ihmiskunnalle korpinsulalla antaman lahjan, ja sen haltijoiden jokaisissa firman pikkujouluissa arvostettua ja korkeallenoteerattua eliksiiristä vaikutusta, niinkuin nyt tämä... Saara Näre.... siis: Saara Näre... VoiVit... Itsekin joskus ihmettelen... Saara Näre, kuulitte varmaan... tuokaa taas peili. Plaudite.
Mä olen kanssa toisinaan uhrannut ajatuksen jos toisenkin miettiäkseni, kuinka kauan tämä jatkuu? Mielenkiintoisia ajatuksia tuli, kun vasta töiden puolesta katselin tulevaa vanhusten hoitopaikkaa useamman viikon. Nythän siellä vielä asennettiin kaikkiin huoneisiin telkkarit, mutta entäs parinkymmenen vuoden päästä? Silloin varmaan joka huoneessa on pöytä kannettavalle tietokoneelle ja verkkoyhteys.
Joka päreen voi sitten aloittaa kätevästi kertomalla, sanoin, äänellä tai videolla, että olin elossa aamulla herätessäni. Viime yönä tuolta naapurihuoneesta lähdettiin autuaammille maille, että sen blogissa ei enää varmaan päivityksiä nähdä. Rintaan pistää vähäsen taas ja niin, löysin tuolta Youtubesta hauskan videon ja Hesarin sivuilla oli tällainen uutinen, ei kyllä tällaista silloin minun nuoruudessani tapahtunut.. Kansalaisjournalistit voivat sitten laajentaa aluettaan myös kuolinilmoitusten julkaisuun.
Ja arkisto-osiot tuossa sivupalkissa on silloin varmaan melkoisia! Ehkä pitää laittaa kuukausien sijaan sitten vain vuosikohtaiset linkit.
Ensi kerralla extempore sitten, Silja O ja Susu P.
Voi vit, huumori on taitolaji. Aina syy ei välttämättä ole vastaanottajassa.
Mitvit, tarkoitus ei ollut vähätellä. Se oli huumoria. Mutta niin kuin tuossa edellä sanoin, huumori on taitolaji eikä syy välttämättä ole vastaanottajassa.
Viima, nuo ideat kannattaa pitää mielessä :)
Benropen boksissa on Erkan lukemisen arvoinen kommentti.
http://www.melankolia.net/benrope/2006/12/kieltaisivat_mieluummin_sonera.html#comments
Kyllähän sitä välillä miettii, että kuinka kauan. Muttei onneksi ikuisesti.
Kata oli kuulemma kesällä Hakaniemen terassilla kysynyt joltain naiselta, onko hän Marinadi. On siinä ehkä nainen ihmetellyt, miten jollakin voi olla moinen nimi. Sun Äitis kanssa pikkujouluissa jutskattiin siitäkin, ettei vieläkään osata käyttää toisistamme oikeita nimiä, vaikka ne tiedetään. Äiskä on Äiskä, oli sen etunimi mikä vaan.
Eipä liittynyt kauhean tarkasti aiheeseen, mutta kun nyt varjopikkujoulujen alla tuli mieleen.
Kyllähän sitä välillä miettii, että kuinka kauan. Muttei onneksi ikuisesti.
Kata oli kuulemma kesällä Hakaniemen terassilla kysynyt joltain naiselta, onko hän Marinadi. On siinä ehkä nainen ihmetellyt, miten jollakin voi olla moinen nimi. Sun Äitis kanssa pikkujouluissa jutskattiin siitäkin, ettei vieläkään osata käyttää toisistamme oikeita nimiä, vaikka ne tiedetään. Äiskä on Äiskä, oli sen etunimi mikä vaan.
Eipä liittynyt kauhean tarkasti aiheeseen, mutta kun nyt varjopikkujoulujen alla tuli mieleen.
Kyllähän sitä välillä miettii, että kuinka kauan. Muttei onneksi ikuisesti.
Kata oli kuulemma kesällä Hakaniemen terassilla kysynyt joltain naiselta, onko hän Marinadi. On siinä ehkä nainen ihmetellyt, miten jollakin voi olla moinen nimi. Sun Äitis kanssa pikkujouluissa jutskattiin siitäkin, ettei vieläkään osata käyttää toisistamme oikeita nimiä, vaikka ne tiedetään. Äiskä on Äiskä, oli sen etunimi mikä vaan.
Eipä liittynyt kauhean tarkasti aiheeseen, mutta kun nyt varjopikkujoulujen alla tuli mieleen.
Voi sinua tömppö! - Mitä taas olet menny tekemään, aina kun silmä välttää, eikä sinua ole vahtimassa. - Olet menny blogistanian Napaleonia ärsyttämään. Voi voi, mitenkähän tässä nyt käy. - Opettelisit ensin implikoimiset sun muut sievistyssanat, ennenkun tämmösiin alat. - Kyllä sinun pitäs nyt nöyrästi pyytää Sitvitiltä anteeks ihan jo olemassaoloas - niin ja varmuuden vuoks muslimeilta kanssa. - Ja poistaa koko harkitsematon postaus.
Pojista en tiedä Sitvit, sä tiedät niistä näköjään enemmän.
*
Jotenki voisit niisku implikoida ne jalkas ittees niin, ettet kompastele niihin.
Marinadi, kyllä minä ensin yritin höpistä jotain jostain verkkojulkaisusta, muttei tyttö tajunnut, niin tinkasin sitten että ootko marinadi.
Juu, outoa. Kun tapasin PA:n tokan kerran, kutsuin silloinkin PA:ksi. Ja Minh on minun kännykässäni tallennettuna Minhinä.
Ei kai tämä ihan normaalia ole.
Loppuun asti blogataan. Miten Saaralla oli taas jo 16 kommenttia, ihme sättipoksi tää kommenttiloota. Hyvä niin.
Kaljotellaan! Aivot siinä menee, paitsi viimeisimmän tutkimuksen mukaan.
Liuhto, no kyl kait niin jo 16 kommenttia, kun kerran Marinadi tänne ensi kertaa tulee, niin se tuleekin sitten kunnolla :)
Mutta joo, juuri näin Marinadi, Saaraksi ne muakin sanoo, keitä nyt olen tavannut. Aah, eivät sittenkään sentään kaikki! Mutta monet. Hahhah. Jotkut. Tänään meinasin ihan itsekin ratketa ostamaan Saara-avaimenperän, mutta jos nyt en kuitenkaan itse sotkisi tätä asiaa.
Setä, elä hölise. Mitvit on lauhkea kuin lammas sinuun verrattuna. On sen verran ollut kova harjoitusalusta täällä.
Kata, ei ole normaalia :)
Oi Mitvit jäi välistä. Anteeks! Ei ollut tarkoitus.
Kävin lukemassa ja kommentoimassa. Ymmärsin melkein kaikki jo! Ja joo, mulla on ihania fanipoikia.
Vittu! Minen ainakaan ole sun fanis, hanis, saatikka poikanen. Ne on klopit erikseen, jotka ei uskalla pitää mielipiteestään kiinni, eikä implikoida jalkoja perseeseensä.
Voi setää, nyt sekin suuttu. Mulle ovat kovasti miehet vihaisia nyt. Onneksi eivät lapset kuitenkaan. Nehän nyt tässä ovat silti se tärkein pointti.
Oh, kattos vaan. Birdykin innostui aiheesta:
http://www.uta.fi/~tlmihap/celibacy/227.html
Köh, olen näköjään unohtanut harmitella triplakommentointiani. Mikä lie päässä naksahtanut tuolloin :)
Siis muistatko ihan oikeasti, etten ole koskaan täällä kommentoinut? Vau! Minulla ei ole mitään havaintoa siitä, onko Saara joskus kommentoinut Marinadia :)
Lähetä kommentti