Sen sijaan turkulaisen naisgynekologin komentti Ilta-Sanomissa poppareiden pimpinpaljastustrendiin oli hätkähdyttävä. "Karvanpoistointo on saaanut alkunsa pornovideoista ja - kuvista. Pari vuotta sitten 70 prosentilla alle 60-vuotiaista naisista karvat olivat kokonaan tai osittain poissa, ainakin Turun seudulla. Silloin sitä oikein pelästyi, että mikä eläin tuolla on, jos jollakin oli täysin luonnolliset karvat... jos kaikki karvat rehottavat, se näyttää todella vastenmieliseltä." (IS 1.12.2006 s.45)
Jessus sentään, pitäisiköhän tuon gynekologin käydä ihan jatkokurssi opintojensa tueksi. Nyt näyttää siltä, että jatkokoulutus on jäänyt trendilehtien nuuskimisen tasolle. Onhan se gynen toki tärkeää tietää, millainen pillutrendi on meneillään. Seuraavaksi muotitietoinen gynekologi kehoittaakin menemään häpyhuulileikkaukseen, mikäli häppärit sattuvat pistämään häiritsevästi silmään. Lättäpilluille alapäälääkäri suosittelee botoxia.
En nyt aio takertua tuohon karvanpoistoon sinällään, poistellaanhan niitä karvoja vähän joka puolelta, mutta minusta tuon gynekologin ajatuksen takana on pointti, että on ihan luonnollista, kun pimppi näkyy katukuvassa. Siksi se täytyy myös pitää ajeltuna, jottei se vastenmielisenä pistä kenenkään silmään karvoineen päivineen. Yleinen luulo ainakin minulla on ollut se, että pimppi on piilossa suurimman osan aikaa ja sitä näytellään vain intiimisti jollekulle, jolloin karvojen poiston pitäisi olla ihan jokaisen oma asia. Ylipäätään tuolta ammattitaidottomalta gynekologilta pitäisi ottaa lääkärin lupa pois, kun ajatellaan, millaisen viestin se välittää koko ammattikunnasta ja millaisia paineita se luo niille naisille, jotka eivät värkkiään esittele yhtään kenellekään; pakolliseen lääkärintarkastukseen mennessäänkin niiden pitäisi nyt ajatella tuollaisen hienohelmagyniksen pillumieltymyksiä ja ajella tätä tapaamista varten karvansa. Emmehän toki halua pelästyttää pikku lääkäritätiä. Karvaista eläintä pelottavampana pitäisin kuitenkin tuollaisten gynekologien suuvärkkejä ja aivojen sisällöttömyyttä. Turkulaisena kävisin periaatteesta gynekologilla vaikka naapurikunnassa.
Nyt kun meillä jo gynekologitkin ovat lähteneet puoltamaan tätä julkista posliinipillunpaljastuslinjaa, ollaan aika pitkällä niissä visioissa, jolloin minunkin on siis katukuvassa siedettävä silmissäni jokaisen vilauttelijan sukupuolielintä. Vaan kun ei millään huvittaisi. Parin vuoden päästä parishiltonkloonit ovat kuitenkin täällä ja saavat meidän omat nänninnäyttäjäpopparimme näyttämään harrastelijoilta. Luultavasti siellä treenataankin jo kovaa kyytiä peilin edessä, miten autosta noustaan mahdollisimman näyttävästi. Ilta-Sanomissa tarjottiin myös kosmetologin neuvoja, miten pimpin ihon saa säihkymään. Iho on kuorittava noin kaksi kertaa viikossa ja kosteusvoidetta on laitettava päivittäin. Pimpistä onkin tulossa melkoinen rahareikä. Kosmetiikkateollisuuden suunnittelijat istuvatkin jo luultavasti parhaillaan palaverissa, jonka tarkoituksena on keksiä uusi trendikäs pimppimeikkisarja.
Miehillähän on paljon vaikeampaa tuo itsensäpaljastelu. Naisen ei tarvitse kuin pistää hame päälle ja levitellä sopivasti jalkojaan. Yleensä silloin on valokuvaajakin paikalla ja kuvat pääsevät levitykseen kautta maailman. Miten tämä on mahdollista? Miten on mahdollista, että miehet (ketkäs muut?) ovat päästäneet pillun maailman huipulle? Eihän nyt ihan normaalin värkin suosion syynä voi olla mitään muuta yli-innokas fanijoukko. Mikä ihme voi sen värkin näkemissä olla niin ihmeellistä? Harvoin naiset toistensa pimperoita fanittavat, mutta enenevissä määrin kuitenkin. Itse miestenhän on pitänyt iäisyyden pukeutua berbeeriin ja vilautella ihan salaa sukukalleuksiaan ohikulkeville ihmisille. Silloin se on yleensä ollut myös poliisiasia.
Tekstit
82 kommenttia:
Hyvä Saara!
Voi tursas. Vaikeaa keksiä säälittävämpää olentoa kuin häpykarvoja säikkyvä gynekologi.
Luulisi, että naisten vehkeenvilauttelu olisi myös poliisiasia. Tasa-arvo, hoi!
Voi pyhä pilu
sieltä roikkui hilu,
eipäs muuten roikukaan
karvaa kasvaa valtoimenaan.
Tiheässä viidakossa
on tietty paikka jossa
gyne kalujansa kääntää
roikkuvat huulet syrjään vääntää.
Gyne-paran silmät kostuu
polulta kun syrjään astuu.
Taitaa olla eksyksissä,
housuihinkin pääsee pissa
viidakko kun gynen nielee
opinnot taisi mennä pieleen.
(inspired by tämä postaus)
Kiiti, Medis.
Älä, Kaura, muuta sano. Olipa hyvä kiteytys.
Outolintu, morjens. Nimenomaan. Luulisi. Mutta eipähän vain ole.
Hieno runo, Susu. Mukavaa, kun inspiroiduit.
Oiva kirjoitus.
Gynekologilla on tietysti suhteellisen hyvä mahdollisuus tehdä tällaisia tilastoja. Järkky asenne lääkäriltä, ei voi muuta sanoa.
Itse olen nähnyt ainoastaan kerran uimahallissa tollasen parikymppisen naisen jonka pillu oli ajeltu kokonaan posliiniksi. Yritän välttää ihmisten tuijottelua uimahallissa, mutta sitä piti kyllä vilkaista toinenkin kerta ja henk koht olen kyllä sitä mieltä että kyllähän karvallinen pillu paljon kauniimpi on kuin karvaton.
Uikkarit vaan tahtoo olla sellasia ettei ilkeä olla reunimmaisia karvoja ajelematta kun ne tursuaa rumasti esille. Nykyään mulla on sellaset lahkeelliset uikkarit eikä ole enää tarvinnut ajella niitä reunimmaisiakaan. Ihanaa saa rehottaa kaikessa rauhassa.
Kaikki on varmaan alkanut kainaloitten ajelemisvimmasta. Ikään kuin ajellut kainalot olisivat siistin ja itsestään huolehtivan naisen tunnusmerkki. Ehkä ne sitä onkin. Lähes kaikki naiset taitavat ajella karvat kainaloistaan. Itse pyrin elämään luomulijanlla tässäkin suhteessa enkä aja kainaloitani kuin äärimmäisen pakon edessä. Tästä olen joskus saanut huomautuksen työkaverilta, että voisin ajella kainaloni, karvalliset kainalot kun on niin rivon näköiset. Voi pillu.
Kannattaa myös muistaa, että ei miestenkään elämä näissä asioissa ole perin kadehdittavaa. Mieleeni muistuu eräskin miespuolinen tuttavani, jonka onnettomuudeksi hänen vanhempansa kuuluivat kahteen varsin erilaiseen kulttuuriseen kontekstiin, isä oli papualaisen Dani-heimon jäsen, äiti taas pesunkestävä klaaniylpeä Ylämaan skotti. Molemmat lisäksi olivat äärimmäisen tarkkoja siitä, että oman kulttuuritaustan parhaat traditiot välitettiin jälkikasvulle, jotta heille kehittyisi tasapainoinen ja muita kulttuureja kohtaan suvaitseva identiteetti.
Mutta tämä ei aina ollut ongelmatonta; kerran kun tämä kaverini oli pukeutunut muodollisesti jotain perheen tai sukujen juhlatilaisuutta varten - hänellä oli ainoana vaatetuksenaan siis danien perinteinen koteka, tässä tapauksessa oikein juhlamalli, sekä skottilainen kiltti (jossa tietysti äidin klaanin värit), kun hän saapui paikallle erään toisen kaverini pikku-Fiiatilla. Pahaksi onneksi hän oli Fiiatin takapenkilllä, ja sen verran pohjustanut jo juhlaa (skottilaisella), että hän takapenkiltä kömpelösti kompuroidessaan kaatui asfaltille persiilleen, kiltti heilahtaen, ja jäi siihen pitkäksi toviksi selälleen keräämään voimia.
Poliisi eristi heti alueen, ja satunnaisille ohikulkijoille jotka sattuivat hänet siinä näkemään, perustettiin SPR:n ja paikallisen seurakunnan taholta ryhmiä, jossa tätä traumaattista näkymää työstettiin ja purettiin asiantuntevien kriisipsykologien ohjauksessa.
Muistaakseni Papuan ja Skotlannin lähetystöjen edustoilla järjestettiin tapauksen johdosta myös rauhanomaisia kynttilämielenosoituksia, joita muutoin rauhallisiin väkijoukkoihin soluttautuneet huligaanit sotkivat heittelemällä kiviä kohti lähetystöjen ikkunoita, mistä poliisi ei kaikeksi onneksi kuitenkaan provosoitunut.
Voi herranjumala, Karpalo. En osaa kuvitella, miten siis työkaverit tulevat huomauttelemaan tuollasesta asiasta. Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Saatanan pullaperseitä koko porukka.
Kylläpä siinä kävi Tappisen kaverille köpelösti, vaikka ihmiset sillä tavalla ihan turhasta pelästyivät. Eihän kotekan vilauttelu missään tapauksessa ole tuomittavaa. Kiltti ja koteka ovat toki parempi yhdistelmä kuin koteka ja housut, jota myös olen kuullut käytettävän ja ihmetellytkin kovasti, miltä se oikein mahtaa näyttää.
Niin, en minäkään koskaan katsele ihmisiä uimahallissa, niin kuin ei Karpalokaan... Kerran vaan näin syrjäsilmällä kun löylynsä ottanut Papuan mies siinä pukuhuoneessa sompaili kotekaa kohdalleen. Ei oneksi näyttänyt karvoja juuri jäävän väliin, oli kai vahalla vetäissyt poies. Mutta oli siinä sitten banlonin saumat tiukilla kun housuja vedettiin jalkaan. Tästä eteenpäin en tiedä, kun en koskaan katsele ketään uimahallissa. Oikeastaan kaverit minulle tämänkin kertoivat.
Minulla taas on niin huono muisti, etten kerta kaikkiaan muista millaisia pilluja olen uimahallissa nähnyt, enkä sitäkään olenko tullut edes katsoneeksi. Olenkos mä käynyt edes uimahallissa?
Ne hutsut! Mischa ei kyllä koskaan vilauttele noin epäedullisista kuvakulmista mitään paparazzeille.
Ahaa. No tuota hyvä Mischalle.
Voidaan ajatella niinkin, että tässä Saara kertomassasi tarinaperinteessä (sillä mikä olisikaan aiheena suositumpi kuin nämä asiat täältä navan alta)on muotoutumassa jälleen uusia sananlaskuja, jotka kansanrunousarkistoon päätyessään saatavat innoittaa tulevaisuuden tutkijoita:
"Anja apuun, sano turunkynekolooki kun pillun näki."
(runoudessakin nykyisin harrastettu selitysosa: Anja Eerikäinen, tunnettu eläinsuojeluvalvoja Turussa)
"Onko Arabianposliini?, kysy Hagelstammi kun akka hameen nosti."
Hahha. Lisää!
Arabian posliini on kyllä haluttua tavaraa. Ja mitä vanhempaa, sitä halutumpaa.
Hmmm...
Lohdullista:)
Eihän tuo viä mitään. Aattele ming-kauden kiinanposliinia. Se vasta haluttua onkin. Ja vanahaa.
Aika pervoa, ettenkö sanoisi nekrofiilistä. Hui.
Mikään pervo ei enää yllätä.
Onhan se niin.
Koska mentäisiin posliinin tehtaan myymälään?
Jaa-a, rivikaupalla posliinia. Viittiskö?
Ei.
Hahhah.
Mennään ennemmin glögille karvoinemme päivinemme.
Joo, ollaan oikein pelottavia.
Herää nyt kysymys mitä kautta sen glögin sitten aiotte sisäänne sulkea, jos karvat ovat jotenkin asiassa mukana?
Kaikenlaisia kysymyksiä sinulle herääkin, veke. En minä vaan tiedä. En edes ymmärtänyt kysymystä.
Aika pelottavaa, ettei edes ymmärrä.
Kannattaa sitten varmaan jättää glögikin väliin. Ihmisruumiissa on niin monta luukkua mistä sen voi sisäänsä kaataa. Ettei mene väärään ja karvattomaan kurkkuun.
Ei sillä varsinaisesti väliä ole, mihin se glögin laittaa. Päähän se nousee kuitenkin.
Joo, en minä glögistä pidäkään. Punkkua osaan kaataa oikeasta aukosta, pysyttelen siis siinä.
On vaan niin paljon jouluisampaa sanoa menevänsä glögille. Niin kuin osa jouluvalmisteluja.
Minä opin juomaan glögiä vasta pari vuotta sitten. Ei se niin pahaa enää olekaan. Saa nähdä, milloin punkun kanssa käy samalla tavalla vai käykökään.
Sama metodi on hyvä laskiaisenakin: "lähden tästä mämmille", kuulostaa niin kotoisalta.
Mämmin kanssa on vaan se, että siitä ei sitten todella muista että mihin luukkuun tai mistä luukusta se on menossa tai tullut. Siinä kannattaa tuokkoset pitää visusta toisistaan erossa.
Ja Susulle suosittelen mämmikaudella täydellistä mämmiabstinenssia.
Glögissä on liikaa roskia ja se on ällön makeaa.
Käykökään...miten ihmeellinen sana. Hieno.
Hyi miten hävyttömiä naisia!
Kyllä minä tavallaan ja oikeastaan aika hyvinkin ymmärrän sitä Turun gynekologia. Kuka sitä missään viidakossa viitsii tietään hiki päässä etsiä, ja onhan se nyt helpompi puhtaanakin pitää tavaransa, jos ei ensin tartte litraa samppoota laittaa.
Ja jos te ette kerran tiedä siellä mitä miehet pimpuissa niin palvovat, niin ehkä se aika pitkälti johtuu sitten sukupuolesta... Nehän nyt vaan on niin vallan mukavia kapistuksia.
Mämmi on kyllä hyvää, jos tietää minne se menee ja mistä se tulee. Jos ei, minäkin suosittelen pidättäytymistä ja sen sijaan toteamusta "mennään munalle" pääsiäisaikaan.
Kyllä Saarallekin voi suositella kaikenlaista abstinenssiä.
Ääh.
Hmm, tienpäällä, miten me naisina voisimme olla hävyttömiä? Silkka mahdottomuus.
Hoitoainetta kans.
Kofeiiniton kahvi, alkoholiton olut, nikotiiniton savuke, rasvaton voi, emännätön polku, langaton puhelin, tipaton tammikuu, glögitön juhannus, hävytön nainen.
Aikamoisia teemakuukausia, veke, ihan noin tiukkaa ohjelmaa ei kestä ainakaan buranaton bloggaaja.
Alkaa jo tulla nyt näitä joulukertomuksia:
Mutta jos mennään asian ytimeen, tuheron nautinnollisiin mahdollisuuksiin, niin muistettaneen Issei Sagawa, Pariisissa opiskellut japanilaispoika joka tappoi hollantilaisen tyttöystävänsä ja söi hänestä parhaat palat, mm. sukupuolielintä tuli siinä maistettua. Lähteissä ei mainita oliko ajeltua vai ei. Mutta Sagawan kerrotaan kovasti pitäneen Renéestä, ja syödessään hän kertoi miettineensä tyttöä hartaana.
Tokihan tyttöystävä voi olla myös maukas, kuten poikaystäväkin.
Onkohan tuolla Isseillä kokkiblogia? Voisi päästä kuuman listan kärkeen. Killerkoks!
Voi olla että Issei otti todesta pikkupoikana kuulemansa: " voi kun on niin söpö että tekisi mieli syödä".
En muista onko tapauksia joissa nainen on hotkaissut miehen vastaavalla tavalla. Mutta kai sitä pitäisi veren laskemisen jälkeen pyöritellä nuotiossa niinkuin sialle tehtiin ennen vanhaan, näin poltetaan karvat pois ja päästää leikkelemään posliinipossua.
Issei elelee Japanissa nykyään muina kokkeina, siitä tuli aikoinaan Ranskassa murinaa kun se oli lähetetty Japaniin lusimaan ja sitten aika pian laskettiin vapaalle jalalle, mitäs sitä tervettä mistä linnassa makuuttaa. En tiedä mitä puuhailee.
Varmaan Isseillä on ravintola. Nuudelikoju ainakin.
Ruokailu ulkomailla on aina elämys.
Onko pikkupojat niin söpöjä pienenä, että naiset sitten haluaisivat syödä niitä isona? Epäilen.
Kyllä olen lukenut yhden novellin, hitsi, olihan se varmasti Roald Dahlin vai, kun vaimo pani miehensä uuniin ja pyysi vainajan työkaverit jäämään illalliselle.
Ja Marquez on myös syötättänyt kenraalin juhla-aterialla.
Ellei sitten naismurhaajat ajattele linjojaan, son kauhee monityydytettyjen rasvojen pommi varmaan tollanen keskivertomiehen ruumis.
Kyllä muuten melkein kaikki tämän alan tappajat on olleet miehiä, ainakin näin pika-ajateltuna.
Siinä uusi sananjalka:
"Syön vain kasvisruokaa", sanoi naismurhaaja kun dementoituneen miehensä tappoi ja söi"
Juuu, Saaran muisti pelaa. Dahlillla oli noita groteskeja juttuja parikin kirjaa täynnä. Ja oliko Patriarkan syksyssä tuo kenraaliateria, hämärästi muistelen?
Oli, just siinä.
Jessus, ihan oikeastiko te olette lukeneet Marquezia?
Dahlin vielä ymmärrän, mutta tuo M.
Itse asiassa olen lukenut koko Marquezin tuotannon :). Oikeesti, paitsi sitä viimeisintä pedofiiliunelmaa.
No just.
Miksi? Onko se hyvä tuotanto?
Itse yritin lukea joskus sadan vuoden yksinäisyyttä, enkä varmaan koskaan olen nukahtanut niin nopeasti.
No niin, siinäs kuulit Susu.
Minä kans, paitsi en tätä viimeistä ja paria jotain sieltä jostain välistä.
On paljastusten aika: mikä García Márquezissa niin on Saara kiinnostanut? Jotenkin olin ajatellut että luet jotain muunlaista.
No en kai minä sitä muuten olisi lukenutkaan, jos se ei olisi ollut hyvä.
Kääk, nyt alkaa selvästikin kirjallisuuskeskustelu, joten toivotan hyvää yötä suosiolla.
Hyvää yötä.
Millaista muunlaista? Niitä pökkimiskirjojako?
Marquezia on vähän vaikea tässä yhenäkistään kuvailla, mutta kaipa se on se lievästi kajahtanut tunnelma ja maukkaat kertomukset.
On siinä kumma blogikirjailija. Kun joku sanoo että "kirja" tai "tuotanto" niin jo alkaa kuorsaua!
Öitä Susulle.
Toi muuten toi Patriarkka jäi mieleen todellisena kääntäjän työvoittona, helvetin vaikeaa posotusta ja kiemuraista lausetta koko juttu mutta Saaritsa (se se vissiin oli?) suomensi vaan. Hieno homma.
Hahhah, mää mitään nuku, vaan huutelen pusikosta, eikun siis posliinitornistani.
Kirja. Tuotanto. Pahat sanat. Yöunet täynnä painajaisia. Tajunnanvirtaa. Sanoja.
En minä karannut kirjaa, enkä tuotantoa, vaan Marquezia. Ja väsyttää.
Nyt häviän pusikostakin.
Siinä olikin muuten jokin osuus, joka meni minulta ihan yli hilseen. Onneksi se oli niin ohut. Hahhah.
Jostain syystä Kuulutetun kuoleman kronikka on ihan sen parhaimpia minusta. Siinä sen lehtimiesminä kirjoittaa, ja juttu etenee kuin antiikin draama kohti sitä pakollista loppuaan. Siinä M. ei hirveästi keimaile kielellä tai rakenteella, vaan lyö hyvin lakonisesti tarinan siihen vaan.
Se jossain kertoi nuorena ihalleensa Hemingwaytä, tässä jutussa olis vähän samaa (niin hei, te kaikki kolmehan olette journalisteja...)
Iltarukouksen jälkeen Susun kannattaa nähdä unia ihmissyönnistä ja sensellaisesta, siitä voi vaikka pudota juttu tonne blogiin, laajalti tunnettuun Groteskin Lyhytproosan Ylipapittaren Blogiin...
Ehheh, eipä taida musta ainakaan journalistiksi olla :(
Minä taas tykkäsin kovin siitä Rakkautta koleran aikaan, vaikkakaan en taida enää uskoa niin "onnellisiin" loppuihin.
"Hieman kyynistynyt lehtimies joka ei enää usko onnellisiin loppuihin."
Tästä aineesta on muokattu useita hyviä kirjailijoita, muista se kuules Saara.
Nääh.Usko mihinkään ennen kuin näen.
Ettei sitten sinun formusi olisi lyhyempi muoto kuin romaani, siis novelli, essee, pakina, poliittinen palopuhe ja traktaatti. Näitä kaikkia täällä on nähty.
Ja niissäkin auttaa kun on ainakin "hieman kyynistynyt", eikä "enää usko onnellisiin loppuihin." Lehtihenkilöys ei ole välttämättömyys, muttei varmasti haitaksikaan.
No hmph, ei ainakaan essee...
eikä minusta nyt ole mitään kirjailijaa eikä toimittajaa tulossakaan. Tämä blogi riittää.
Näinhän se oli tämä kaikkien blogipuhe kun urheilijoilla, pelataan omaa peliä ja katsotaan mihin se riittää?
Mutta tässon se eri juttu, etten mää mun suorituksiani tyrkytäkään mihinkään kilpailuihin, enkä varsin kustantamoihinkaan.
Mutta siis joskus aamuyön pitkinä tunteina, kun olet herännyt jääkaapin oven ääneen ja kuulet koiran jälleen syövän kaikki nakit makeaan suuhunsa, etkä saa unta koska tiedät että kohta on herättävä muutenkin, ja valveilla katselet katossa häilähteleviä valoja ja mietit... mietit selkeästi sitäkin että kyllä perkele täytyy tyrkyttää suorituksiani johonkin kilpailuun ja varsin kustantamoihinkin.
Päivän moninaisten askareiden parissa nämä aamuyön aatokset saattavat tulla mieleesi, ja suot niille vähättelevän hymähdyksen, kaikkea sitä väsyneenä...
Mutta nämä ajatukset eivät vain suostu poistumaan, yhä useammin ne vaivaavat etkä saa niitä rauhaa ennenkuin kerran päätät että...
No kuule eivät tasan vaivaa. Kyllä se vaivaa ennemmin tuo koira, jos se alkaa öisinkin siellä jääkaapilla käymään. Ja kyllä ne tuppaavat työasiat tulemaan mielentäytteiksi herätessä niin, ettei sitä jouda moisia haihatuksia edes ajattelemaan. Eikä ole tarpeenkaan. Eikä siis tule mieleen. Minä en ole sellainen tyttö.
Äskenhän joku sanoi että ero sinun ja jonkun muun (Hazardin) välillä on vain se että se saa jutustaan maksun, sinä et (ainakaan vielä).
En siis äsken yrittänyt asettaa blogikirjoittelua jotenkin alempiarvoiseksi, eihän se sitä ole. Ja näitä sanojia on tuollekin idealla jo tarpeeksi muutoinkin.
Voi olla että "kirjallisuuskirjoittaminen" ei enää omaa sitä vetovoimaa samassa mitassa kuin joskus ennen. Mutta veikkaisin myös että tämä blogiskenekin tulee jollain tavoin muuttumaan, tai eriytymään... Niin, sinähän olet näitä asioita pohtinutkin.
Kirjoittaminen on aina kirjoittamista, ja kanava on kanava. Tästä on vaan kysymys, onko se kanava sitten blogi tai kovakantinen kirja tai joku muu - ja kuten viimeksi Raittila on todistanut, kirjallisuuskirjoittamisella ei Suomessa elä, ellei sitten pyllyile telkkarissa niinkuin jotkut. Ei sekään kaikkien pirtaan sovi.
Eli koira saattaa sittenkin olla tällä hetkellä suurempi ja todellisempi huolenaihe, jos se löytää itsestään nälkäisen yökulkijan.
No arvaa vaan, kun näkee päivittäin niitä kirjoja, jotka eivät kenellekään kelpaa. Ei jotenkin yhtään innosta ajatus, että siellä olisi oma kirja tökkimässä.
Tämä ei taas vaadi mitään. Ketä ei kiinnosta, sen ei tarvitse lukea, eikä siitä siten ole kenellekään mitään haittaa.
Ai niin. Ei se pohdinta oikein tainnut onnistua.
No se halvatun essee.
Nou problem. Esseitä tulee, esseitä menee.
Mielummin menee, ja ohi :)
Hyvää yötä, Tappinen ja hiljaiset lukijat.
Nukkukaamme.
Myös koirat.
Mystinen kommenttiketju.
Ja hämäräperäinen kerta kaikkiaan. Mäkään tajunnut mitään.
Kyllähän sitä työhönsä kyrpiintynytta gyneäkin voi ymmärtää. samalla tavalla kuin hammaslääkäriä pitkien partojen miehet. se on vaan gyne hyvälle tottunut, hoitelemaan steriileja spriille tuoksuvia vahaemättimiä. ja jos häiritsee niin voihan se pyytää, että hoitaja kävisi karvat ajelemassa ennenkuin hänen ylhäisyytensä ryhtyy toimiin
enkä tiedä onko se posliinpillu miesten ehdoton vaatimus. itse en sitä ainakaan sellaiseksi miellä, jopa päinvastoin. pienenähän sitä luuli playboyn kuvan nähtyään, että siinä häpykummun karvoituksessa on naiseuden ydin.
Ja muutenkin kun ollaan siinä vaiheessa menossa, että miehelle selviää, että onko alapää-ajeltu niin harva enää perääntyy. Parisuhteessa onkin sitten kysymys parisuhteessa ja kyllähän moni parrankasvustaan ylpeä mies partansa ajelee vaimon toivomuksesta.
Mutta tyttöset kyllä lukee aivan liikaa niitä cosmopolitaneja ja muita ja alkavat ajella kainalokarvojaan ennenkuin ne edes kasvavat.
Eikös pikemminkin vittuuntunutta gyneä? Nimenomaan, Pekka Eskimo, hänen ylhäisyytensä voisi tietty ajelututtaa sen karvapöheikön assistentillä ennen tutkimusta.
Piristävä kommentti nuorelta mieheltä. :)
Kiitos.
Nyrkkiä pöytään tuommoisille gyneille. Luulisi riittävän se, että pillu on puhdas, pitääkö se vielä ajella ja kiillottaakin ennen kuin uuden ajan hienopersegynelle kelpaa sinne kylmät kopelointivälineensä työntää.
Ei liene sen enempää teineille kuin keillekään muillekaan terveellistä raakata koko ajan hysteerisinä pillunkarvoja, kun siinä yleensä tulee haavaa jos toistakin ihoon, ihotupet tulehtuu ja sitten näyttääkin pimpsa yhtä kivalta kuin pakastekalkkuna. Saati sitten jos vielä jollain karvanpoistoaineella jynssäävät joka päivä...
Kohtuus kaikessa. Luulisi riittävän viidakonraivauksessa sellainen nyrkkisääntö, että kelpaa hyvin kun seksikumppani pääsee vielä läpi joutumatta turvautumaan viidakkoveitseen.
Hehhe, hauska kommentti, Ta-miit! Just näin.
Lähetä kommentti