Ystävien kesken pitäisi voida olla joskus ihan hiljaa, mutta...

Oijoi, koville ottaa nämä kuumat päivät töissä. Turpeat jalat ja turpea mieli. Petra tosin eilen juoksi kaupan läpi pää kolmentena jalkana ja sujautti vauhdissa siideritölkin kätöseeni. Kyllähän se mukavalta tuntui, siis se tölkki fyysisesti siinä kädessä, ei siis kurkkuun kulautettuna kesken työpäivän. Kauheeta.

Vauhtiin on vaikea päästä. Puolelta päivin mieli halajaa kotiin ja sitten on vielä kärvisteltävä vähän. Ja vielä vähän. Kun astuin junasta ulos, täällä 25 kilometrin päässä Helsingistä oli huomattavasti kuumempaa. Täällä on todella kuumaa. Asfaltti huohottaa ja kasvit nuokkuvat pientareella henkihieverissä. Sudenkorennot kiertävät niityn yllä kehää ja lupiinien siemenpalot napsuvat. Näillä main on satanut kuukauden aikana kerran, viime lauantaina, eikä siitä jäänyt jäljelle mitään. Kärpäsetkin ovat tulleet. Ne ovat tähän aikaan vuodesta sitkeitä pirulaisia. Niitä saa huitoa loputtomasti ja aina ne palaavat siihen samaan kohtaan iholle, mistä juuri tulivat häädetyiksi.

Huomaatteko, minulla ei ole mitään hirveää sanottavaa tai oikeammin kirjoitusvimmaa, koska sanottavaa kyllä aina on, mutta jokin tuolla takaraivossa naputtaa koko ajan, että se blogi on siellä ihan yksinään, mutta minä en vain jaksa kertoa mitään.

En ole kertonut mitään vauvastakaan, siis siitä pikkuisesta, jota olin viime viikolla muutaman päivän hoitamassa. Se parkui korvaan niin lujaa, että tärykalvoilla oli hirveä työ pysyä kuosissaan. Melko varmasti elämä on antanut sille naperolle sellaisen luonteen, että se pärjää niiden kahden naispuolisen kanssa siellä. Vaippoja sain sille junnulle vaihtaa aina viiden minuutin välein, muuten oli pylly tulessa. Sitten kun annoin ilmakylpyjä... niin hei, minulla oli kolmen päivän matkaa varten kolme paitaa, ja ne kaikki menivät jo ensimmäisenä päivänä. Vauveli se pissi menemään vaan, tätin päälle aina kaikki, paitsi yhtenä iltana meni tätin lakanatkin. Että miten sitä ei muista, vaikka kaksi poikaa on tullut vauvasta asti hoidettua, että sadeviitta... joo... kertakäyttösadetakki on paras, jos on aikomus antaa ilmakylpyjä, ihan vain vaikka muutaman sekunninkin ilmakylpy riittää. Kyllä se sieltä sohottaa aina päin. Vauva oli muutenkin hyvin hurmaava ja kyllä siinä ikään kuin tuli vähän pusuteltua ja pörröteltyä ja varpaita laskettua.