tiistaina, heinäkuuta 04, 2006

Sähköt ja kaakelivessa on maailman parhaita keksintöjä















Aah, kyllä oma saari on ihana olla olemassa.

Jos se vain olisi tuossa vieressä, ja siellä olisi sähköt, ettei tarvitsisi kahden kunnan kaupoissa itkeä kylmä-kallejen perään, tiuskia melkein viattomille myyjäparoille, että nämä ovat mökkikuntia eikä teille perkele ole kylmäkalleja ja että minä voin tehdä magaostokseni muuallakin ja sitten miettiä päänsä puhki, että missä hitossa ne tekisi.











jo toinen kauppakeikka...


Ja kun olisi se kaakelivessa, ettei tarvitsi sulloa itseään johonkin ydinlaskeumavaatetukseen ja suorittaa haisevaa jätteenhautausta. Kertakäyttösadetakki oli sisältä huurussa, kun meikä kaivoi kuoppaa ja kippasi sinne paskaa.

Eikä siellä olisi hyttysiä. Ei yhtään hyttystä olisi koskaan siellä nähtykään,















Äiti ja koira




... eikä sitäkään varten tarvitsisi suojautua asianmukaisin vaatetuksin. Meidän neiti laski hyttysenpuramansa ja onnistui löytämään niitä 140. Mitäs ei pukeutunut niin kuin äiti ja koira.

















Jos nyt jotakin positiivista pitää löytää, niin kyllä ilma oli kaunis ja yöt lämpimiä. Paitsi että offia meni enemmän kuin meikäläisen sydän kestää. Enkä meinannut osata nukkua siinä ininässä ollenkaan. Ne verenimijät suorastaan jonottivat siihen mökkiin, missä minä minä nukuin. Ilmassa kävi kova kuhina ja minun korviini jäi siitä varmaan ikuinen tinnitus.

12 kommenttia:

Etappisika kirjoitti...

Kiitokset raportista ulkoa sieltä.

Se muistutti kauniiisti mieliimme, kuinka ikiaikainen perintömme edellyttää Suomen miehen ja naisen itseään säästämättä tarraavan, käskyn niin käydessä, takan yläpuolella telineissään hyvin huollettuina roikkuvaan noin yhteentoista muovikassiin ja Buster Keatonilta perittyyn olkihattuun, ja vaaroja uhmaten, vain muoviin pakattu koira seuranaan, sivakoivan tuhansia luonnonkauniita järviämme koristaviin saariin viettämään lomaan vaikeissa olosuhteissa, tiettömien taipaleiden takana, vailla huoltoa tai tietoa tulevista kohtaloista, mutta vakaasti luottaen Kaitselmuksen panneen tällekin lomalle määräajan.

Saara kirjoitti...

Ei sitä kyllä siellä paikanpäällä tajua, mistä kaikesta sitä jää täällä sivistyksen parissa paitsi, niin kuin Tappisen vuolaana virtaavista virkkeistä, sulolauseista ja viiltävistä totuuksista.

reiska kirjoitti...

Miks kuvan nimi on hylje vaikka sanotaan et siinon äiti. Ei kukaan saa tällasesta selvää, menee yhdeks pilkun takaapäin nussimiseks. - Siis jokaiselle oma säkki ruokaa, hyvä.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Saari OK (?) Tappi myös.

Mutta pankaa hyttysille kolmiomerkki - "Vain omalla vastuulla" ja sytyttäkää ympäri saarta nuotioita.

Jos saari palaa läpeensä, sanokaa kauppiaalle, että soli kulotusta. Ensi vuonna ohra kasvaa taas tosi hyvin.

T. Maatalouskosmetologi RR.

reiska kirjoitti...

Helpompi olis laskee saaren päälle eräänlainen juustokupu eli mikrokupu. Ja luuleeko Ransu tosissaan että ne suomea ymmärtää, venäjäks se pitäs olla, ne on mahaanmuttajia pärkkele.
T. Scifikosmologi Reiska.

Hahmo kirjoitti...

Sinä olet tosi nuoren näköinen tuossa kuvassa! Luulin sinua vanhemmaksi!

Saara kirjoitti...

No Reiska, älä ressaa, mä olen hylkeen näköinen äiti. Hylkeet säilyy nuorena, Hahmo. Hahaa.

Mutta siis Rane, minä ehdotin juuri tuota, että poltetaan koko saari. Kyllä hyttyset häviää. No ei, vaan siis sitä, että ympäriinsä siihen niitä notskeja, mutta sehän olisi pitänyt hirveää kiirettä koko ajan pitää tulta hengissä. Yhtä juoksemista nuotiolta toiselle.

Sylvi kirjoitti...

Ihailin taas kuvia. Emäntä ja koira ovat yhtenäisesti sinisessä, tyylikästä.

emmi kirjoitti...

mulle tuli kyllä pahimmat hyttysenpuremat kaupungissa, möökkihyttyset inisee ikävämmin muttei pure pahasti. haukkuva koira ei pure vai miten sitä sanotaan.

Saara kirjoitti...

Heheh, Sylvi. Joo se onkin mun fifi tuo sininen ja tyylikäs.

Kyllä ne purikin, Emmi. Ne puri niin että kaikilta meni hermot.

Anna Eriössä kirjoitti...

Kauniita kuvia, kiitos niistä!
Oli hyvä muistaa, että nyt on noin paha hyttysaika niin ei lähetä sitten ehdoin tahdoin niitä ruokkimaan mökille.
Minä katsoin kateellisena että kellä parikymppisellä likalla muka on oma saari.Olet kyllä nuoren näköinen hylje.

Saara kirjoitti...

No hei Anna Eriössä! Kiitos kiitos, mutta parikymmentä vuotta lisää ja sitten sellainen korjaus, että eihän se ihan oma ole. Se on perikunnan oma ja minä olen vain yksi niistä. Vähän retostelin, niinku aina :)