maanantaina, heinäkuuta 10, 2006

Mikä ihannekuvassa on vikana?















Sanat -blogin johdattamana käväisin lukemassa koko artikkelin (HS 9.7. Jakke Holvas) pienlehdistä, joiden yhteydessä niitä oli verrattu blogeihin. Ajalleen ominaisten pienlehtien ja nykyisten blogien erona haastateltava Herman Raivio pitää sitä, että blogit ovat useimmiten vain julkistettuja päiväkirjoja, joissa kirjoittaja esittelee ihannekuvaa itsestään, kun taas pienlehtien anarkistinen itsetarkoitus oli provosoida, eikä niissä tarvinnut perustella sanomisiaan. Niin pienlehtien kuin blogienkin yhdistävänä tekijänä vastaavasti pidetään valtamedian ravistelua.

Itse asiassa koko vertailukohta on hieman hölmö. Pienlehtikulttuuri ei ollut keskustelevaa, vaan tärkeintä oli päästä heiveröisin perustein pilkaamaan kaikkea mitä mieleen sattui juolahtamaan. Nykyisin tätä kulttuuria jatkaa mm. itsekin pienlehdessä uransa aloittanut Jyrki Lehtola. Voi olla, ettei tämänlaatuisista kavereista juuri olekaan keskustelemaan, saati että heistä olisi koskaan ollut blogia pitämään ja ottamaan niitä muita näkökulmia vastaan. Heille pääasia on päällepäsmäröivä asenne ja totuuksien lateleminen köykäisin perustein. Näiden urbaanien junttien pyllyvako vain on siellä maihinnousutakin suojissa, mutta se on siellä, suoraviivaisena ja matalana, samanlaisena kuin kyläbaarin selkänojien välistä pilkottavat kaksiraitaverkkareiden puoliksi peittämät itsepäiset pyllyvaot.

Tässä ajassa bloggari sen sijaan tietää, ettei yhtä totuutta ole. Oman päänsä pitäminen on monesti katkolla välittömän palautteen takia. Itsensä kyseenalaistamisen taito onkin näin jo melko pitkälle kehittynyt, vaikkakaan sillä ei varsinaisesti ole mitään merkitystä muutoin kuin maailmanrauhan kannalta. Eli jos jokainen voisikin hyväksyä sen mahdollisuuden, että näkökulmia on muuallakin kuin siellä omassa nöyhtäisessä navassa, tilanteet harvemmin kärjistyisivät tukkanuottasille asti.

Toisaalta onhan täällä netissä bloggareita, jotka eivät muita mielipiteitä hyväksy eivätkä niitä noteeraa. On tietenkin vaikea arvioida, kuinka hauskaa heistä on tuoda omia ajatuksiaan julki, mikä kaiketi tässä bloggaamisessakin on ideana. Eihän ketään voi vastentahtoisesti pakottaa keskustelemaan, mutta ehkä nämä bloggarit ovatkin juuri niitä pienlehtikulttuurin jatkajia, missä omassa nesteessään itsekseen muhineet ajatukset näyttäytyvät kirkkaina kuin lähdevesi, vaikka ne täältäpäin ja tässä ajassa katsottuna näyttävät lähinnä ylivilkkaiden lasten laskiämpärin sisällöltä. Samalta näyttävät myös näiden keskustelemattomien bloggareiden julistukset, vaikka ikäkin jo antaisi mahdollisuuden kasvulle ja kehitykselle. Ne ihmiset, jotka yrittävät kaikesta huolimatta keskustella, tulevat minusta aina jotenkin lähemmäksi ja julistajat taas omine totuuksineen häipyvät jonnekin kauaksi eikä niiden juttuja enää viitsi edes lukea.

Ihannekuvan välittäminen itsestä ei liene millään tavalla poikkea näiden pienlehtien sankareiden tavoitteesta. Vain ihannekuva oli erilainen. Silloin ennakkoluulotkin olivat harvinaisen suuria. Jos rehellistä kuvaa ihmisestä lähtee etsimään sen kirjallisen tai kuvallisen tuotannon perusteella, sitä ei sieltä useinkaan löydy. Sitä ei löydy Hesarin toimituksestakaan. Sitä ei löydy mistään muualta kuin yllätettynä housut nilkoissa. Mutta jos vastakkain laitetaan nämä kaksi tyystin erilaista tapaa ilmaista itseään, onko se todellakin hienompaa heittää pilkkaa heiveröisin perustein vai esitellä ihannekuvaa itsestään? Molemmat kertovat tekijöistään jo sen minkä pitääkin. Pilkka ilman perusteita on ainakin tuhdisti typerämpää, vaikka se kuinka olisi kärkevää.

Tässä samalla osallistuisin rokkarin näköiseltä kirjailijalta saamaani haasteeseen, jossa minun pitäisi siis kehua kahta blogia. Helpompi olisi kehua kahtasataa blogia, kuin valita niistä kehuttavaksi kaksi. Siksi ajattelinkin, että aiheeseen liittyen haluaisinkin kehua kahta rehellistä blogia. Siis sellaista, joissa ihminen esittää itsensä vereslihalla tai ainakin niin pitkälle kuin voi. Tappiin asti ei kukaan pysty. Minäkin olen salannut hirmutekoja, koska olen luonut itsestäni ihannekuvaa elämää kunnioittavana ihmisenä. Aionkin paljastaa hirmutekoni nyt:

Meidän kissamme on lopetettu, se lopetettiin jo perjantaina. Se alkoi laskea alleen ja kuseskeli pitkin sänkyjä. Kissan kolmen viimeisen elonpäivän sisällä pesin patjat, täkit, tyynyt ja lakanat neljä kertaa. Viimeinen tikki oli se, kun kuopukselle vasta ostettiin oikein prinssien sänky muhkealla patjalla, niin jo ensimmäisenä aamuna sängyssä haisi pistävä kissan pissi. Turha huomauttaa ovista, että ne olisi pitänyt pitää kiinni. No se sai ne auki. Se sai jopa pakastimen oven auki. Niinpä siis kissan viimeisenä elinpäivänä kuljin unenpöpperössä nenä pitkällä tutkien, missä se kusi oikein luuraa ja nostin tyynyn vähän liian reippaasti naamalleni, ennen kuin tajusin, että se oli litimärkä. Siinä minä seisoin naama kirvelevässä kissankusessa ja tein lopullisen päätöksen. Tätä kusemista oli jatkunut pitkään ja nyt helteillä on vielä ollut helppoa kuivata pyykkiä. Talvella asiat mutkistuisivat huomattavasti. Niinpä tämän 16-vuotiaan tyttökissan munuaisvaivojen kanssa en enää jaksanut. Olo on kuin Teemu Mäellä. En kadu. Mutta kissalta pyysin anteeksi, etten enää kestänyt sitä enkä halunnut lähteä siihen dieettiruokarumbaan. Asiasta keskusteltiin myös lasten kanssa, jotka olivat surullisia, mutta myös kissankuseen hermonsa menettäneitä. Mikään lattialle pudonnut ei jäänyt kissalta huomaamatta. Se on kussut koulukirjoista lähtien kaiken. Elämä on pirullista. Joskus on tehtävä päinvastoin kuin mitä on itsestään aina ihannekuvissaan kuvitellut.

Jaa niin ne kaksi blogia. Epäilijöiden pitäisi lukea ainakin Minhin haarakonttoria, jossa mennään rehellisesti vuoristorataa itseään säästämättä. Ja Tärkeimpiä asioita lukiessa tulee joskus jopa sellainen olo, kuin lukisikin jonkun yksityistä päiväkirjaa, mutta kuitenkin niin, ettei siinä ole yhtään tirkistelyn makua. Se vain on täynnä hyviä ja huonoja päiviä. Semmoisenaan tarjoiltuna.

26 kommenttia:

reiska kirjoitti...

Hah hah hah, tämä persvako kohta on taas yliveto... Sinne samaan vakoon se hiki ny lorisee oli herra eli narri. Hah hah akka, sä olet kyllä hassu!

Saara kirjoitti...

Hassu akka. Joo. Nyt kävi niin, että... siis oletteko huomanneet, että kun on erossa blogeista, jaksaa tehdä mitä vain. Minä olen aamusta iltaan touhunnut jo monta päivää. Mutta sitten kun kirjoittaa jotakin, jossa vähänkin joutuu miettimään, ei jaksa tehdä enää mitään. Ei kyllä kannattais kauheesti kirjoittaa. Tai miettiä.

Juha K. Korento kirjoitti...

"Ei kyllä kannattais kauheesti kirjoittaa. Tai miettiä."

Ryhdy ajattelulakkoon. Luuletko, etten ollu tosissani sen metodin kanssa?

Olipa hyvä postaus! Oikein tuli hyvä mieli. Itsetarkoituksellinen vittuilu on ärsyttävä ilmiö. Siis se, jota Lehtola ja Hytönen harrastavat.

Saara kirjoitti...

Ööö. Hitsi kun voisikin AINA postata ajattelematta. Mutta kun vain silloin tällöin. Useinmiten. Hehe.

Kirsti kirjoitti...

Sinäpä taas vedossa olet, vaikka on ollut näin kuumaakin. Ikävää että kisu kohtasi matkansa pään, mutta ymmärtäähän tuon. Meidän Lysti paskoo pitkin nurkkia. En muista milloin se viimeksi olisi saanut sen kikkareensa väännettyä laatikkoon. Onneksi sillä on maha aina kivikovalla, muuten varmaan olisi sillekin tullut jo lähtö. Joskus se myös käy pissimässä minun alusvaatekoriini. Mutta siis toistaiseksi olen katsonut näitä 20 vuotiaan harrastuksia läpi sormien, mutta en tiedä miten pitkään.

Saara kirjoitti...

Joo, ei se nurkkiin paskominen yhtään vierasta ole ollut täälläkään, mutta siitä ei koitunutkaan niin helkkaristi hommia kuin näistä pissoista pitkin sänkyä.

Karpalo kirjoitti...

Jahas, tämä vissiin meinaa sitä, että pitäsi itsekin valkata ne kaksi blogia, voi herran tähden, mahdoton tehtävä taidan olla anarkisti ja luetella sitten samantien muutaman enemmän. Jahka ehdin, tulin justa Savosta.

Saara kirjoitti...

Ei ole mikään pakkorako tämä. Ajattelin olla sanomatta sitä, että teidät on haastettu, koska tiedän, miten hankalia nämä ovat, mutta ilman muuta saa jatkaa meemiä, jos tahtoa riittää.

Karpalo kirjoitti...

Neljäkymmentä paukahti rikki tunti sitten ja sitä pitää juhlistaa mansikoilla. Toki tuohon meemiin palaan, pitäiskin päivitellä tänään vähän.

Saara kirjoitti...

Onnea, Karpalo! Oikein tuhtisti onnea.

minh kirjoitti...

Ohhoh, nyt meni naama punaiseksi. Mutta kiitän ja jatkan meemiä.

Voi kissaa. Parempi varmaan sillekin että pääsi pois, ne munuaisvaivat kun ovat kuulemma kivuliaita eikä kärsivät vanhat kissat tietenkään tajua, että miksi niiden orjaväki on naama norsun jutulla ja kiljuu kissaparalle. Meidän entinen katti, Helmi, päästeli kanssa sänkyihin, mutta vikaa siinä ei havaittu. Se taas verotti empatiaani kissaa kohtaan raskaasti ja sille olikin varmaan hyvä päästä Porin lähelle saareen eläkkeelle. Sai kusta minne lystäsi.

Minä alan olla jo ihan helvetin kypsä näihin vittuilijoihin. Mitä muuta kaikenmaailman kolumnistit(Lehtola, Hytönen, vai mitä niitä oli) tekevät kuin arvostelevat muita ihmisiä samoista vioista, joita taatusti löytyy heidän ikkariomasta napanöyhdästään yhtälailla.

Lukisivat joskus blogeja kuten bloggarit lukevat; tutustuakseen ihmisten ajatuksiin, mielipiteisiin, sielunelämään, omituisuuksiin, elämäntapoihin, tuotoksiin, lohtuun ja hyväntahtoisuuteen.
Meillä ei muuten olekaan tainnut olla mitään kunnon blogirähinää täällä pitkiin aikoihin...kukahan aloittais?
-minh-

Saara kirjoitti...

No tuota, mä olen tainnut jo aloittaa. Tai Maalainen sen aloitti ja Sedis häneen jo yhtyikin.

http://www.blogger.com/publish-comment.do?blogID=5288007&postID=115255402439296994&r=ok

minh kirjoitti...

hah! niin sitä pitää. Minä olen huono aloittamaan rähinöitä, tai edes jatkamaan niitä, koska pelkään että sanon jotain niin hirveää että jollekin tulee oikeasti paha mieli ja sitten minä olen vastuussa. vaikka oikeasti netti on täynnä sata kertaa hirveämpiä juttuja kuin mihin inä ikinä pystisin. Mutta kuten AA/NA:ssa sanotaan, ei me yleensä olla niin hirveitä ja suurenmoisia kuin itse kuvitellaan(4. askel.Tää tuli vaan siitä kun kävin eilen NA:ssa änkyttämässä). Mutta mitä kellään voi olla reiskaa vastaan?
-minh-

Saara kirjoitti...

No kai ne jotkut kerta kaikkiaan olettavat olevansa joitakuita parempia, siis ihmisinä. Niinku nyt nämä hyväkkäät.

SusuPetal kirjoitti...

Kerrassaan hupaisaa. En malttanut olla osallistumatta Maalaisen blogissa käytävään keskusteluun, vaikka pelkäänkin nyt latistaneeni hänen yleviä ajatuksiaan.
On tämä.

tinka kirjoitti...

No, enpä menis ihan heti vertailemaan pienlehtiä ja blogeja.
Kultaiseen 90-lukuun nekin pienläpyskät kuuluivat, ja toisinaan mulla on ikävä niitä aikoja, niitä tapoja. Liiman huuruisia iltoja ja öitä, kun lehteä kasasin ja asioita manasin. Voih!

Mutta kyllähän tämä polkkauskin tyydyttää kummasti kirjotuskutinaa. Ja on sitä paitsi paljon halvempi harrastus, kuin pienlehteily. Ja mitä nykyään saa viidellä markalla ja postimerkillä? Lämmintä kättä, usein ei sitäkään.

Saara kirjoitti...

Noh, ei kai tästä kannata lannistua.

Jaa, kas kas, Tinkaa. Sulla on semmoinen harrastus ollut? On se melko varmasti ollut aika paljon toisenlaista. Tosin kirjoittamista tietenkin, mutta noin muutoin.

Anonyymi kirjoitti...

Saara, mikä tuossa Maalaisen jutussa pännii? Ihan asiallinen kirjoitus.
Olen lukenut blogeja noin puolitoista vuotta, enkä voi kuin ihmetellä joidenkin bloggaajien herkkänahkaisuutta.

Itse pidän hyvin erilaisista blogeista.
Kantaa ottavat ja poliittisesti epäkorrektit bloggaajat, kuten Panu Höglund ja Halla-aho ovat hyviä.

Kemppinen on tällä hetkellä ehkä paras. Sivistynyt tietäjä, joka kirjoittaa upeasti.
Juuso Hyvärisessä parhaimmillaan on jotain samaa.

Muita hyviä: Eufemia, Ihmiskunnan Sanoma, Mitvit, Sixteen Volts, Sedis jne.

Yhden ryhmän muodostavat "keskustelevat" keskinäistenkehujen blogit vakio kommentaattoreineen. Niistä luen mm. Kirsti Ellilän blogia.
Onko niillä kaikilla kissa?

Ei maar, nyt täytyy mennä nukkumaan.

t. Veikko

Saara kirjoitti...

No se oli ikään kuin se pisara joka katkaisi kamelin selän. Vaikea selittää, jos ei ole seurannut Maalaisen nälvimistä sieltä täältä.

Eikä tämä aiheensa puolesta ollut mitenkään intohimoinen juttu. En vain pidä siitä, että joku nostaa itsensä sillä tavoin muiden yläpuolelle, niin kuin nyt sen Reiska-osuuden kohdalla. Jos ulkokohtaiset arvot merkitsevät enemmän (vrt.kiroilu) kuin se, että kerta tosiensa jälkeen nostaa itsensä muiden yläpuolelle sortumalla henkilökohtaisuuksiin, minä en pidä siitä. Siis siitä, ettei nähdä peilistä omia vikojaan, vaan nähdään ainoastaan ne pintapuoliset viat muissa.

Sinänsä tämä blogikategoriointi ei edes ollut alunperin mikään aihe, vaan pienlehtien ja blogien vertailu.

Se vain tuo keskusteluosio osui ikävästi keskustelemattoman bloggarin hermoon ja siitä se lähti. Totta kai kaikenlaisista blogeista voi pitää. Mutta jos kaikki olisimme täällä yksinäisiä pönöttäjiä, olen varma, ettei blogistaniaa olisi tällaisessa laajudessaan.Yksinäisiä blogeja muutamia siellä täällä netin avarassa maailmassa. Toki silloin vertailu pienlehtiinkin olisi aiheellinen.

Petja Jäppinen kirjoitti...

"Oikein tuli hyvä mieli. Itsetarkoituksellinen vittuilu on ärsyttävä ilmiö. Siis se, jota Lehtola ja Hytönen harrastavat."


Tässä Herra Korento nyt sotkee asioita.
Julkaisen tarkennuksen ihmiskunnassa tänään 12.07

Saara kirjoitti...

Olihan se hyvin valoittava näkemys tuo kirjoitus, Petja. Ja jollakin tavalla ylväs, koska sillä oli tarkoitus.

Silti itsetarkoituksellinen vittuilu mielestäni on itsetarkoituksellista vittuilua, oli siihen kykyä tai ei. Tai jos jotenkin tätä välttämättä haluaisi kaivella, niin ehkä se sitten Lehtolan ja Hytösen kohdalla olisi "itsetarkoituksellisen vittuilun jatkuva yritys".

Juha K. Korento kirjoitti...

Haa, Petja. Kiinnostava kirjoitus. Empatia-huomio on hyvä oivallus.

Kommentoin tässä (koska en päässyt sisälle ihmiskuntaasi).

"Koiran räksytys, etenkin näitten kääpiöpilsnerillä ruokittujen, johtuu pelosta. Niillä on alituinen tarve muistuttaa omasta olemassa olostaan räksytyksellä, sillä muutoin he eivät tiedä olevansa olemassa ja kun se unohtuu, ne katoavat."

Naulan kantaan. Ja tuo johtaa "itsetarkoitukselliseen vittuiluun." Minusta huonokin vittuilu on vittuilua. (Tässä näkemyseromme, sinusta se ei ole.)

"Tässä voisi myös mainita satiirisen Aarno Laitisen, jonka salakavala rynnäkkökiväärihumanismi voi yllättää varovaisenkin."

Eih, Petja, älä mene tuohon miinaan! Aarno Laitinen osuu usein maaliin, mutta hyvin usein hän on myös myötähäpeää aiheuttavan itsetarkoituksellinen. Haukkuu tiettyjä tahoja, koska tietää tiettyjen lukijoiden tykkäävän juuri niiden tahojen haukkumisesta. Se puolestaan on populismia, joka tahraa hyvänkin vittuilijan maineen.

Petja Jäppinen kirjoitti...

En voi sanoa tuntevani Laitista, mutta meillä on sen verran yhteisiä kavereita, että tunnistan Laitisen satiirin.
Kun lukee hänen pakinoitaan ja tietää muutaman sisäpiirijutun, ymmärtää että monta kertaa hänen pakinansa ovat eräänlaista runkkaamista, ne jotka nyökyttelvät "olipa se taas niin oikeassa" ovat yhtä lailla hänen pilkkansa kohteita, kuin niitten näkyvät maalitkin.

S. Liuhto kirjoitti...

Tässäpä hyvä kirjoitus! Ja kommentit myös. Tosin nyt taso laskee. Mutta: itsekin olen alentunut kehumaan Kemppisen blogia, joka on hyvä, mutta myös "onnellisuudessaan" usein helvetin ärsyttävä.

Hesarilla eli virallisesti Helsingoerischer Beobachterilla on jo pitempään ollut missiona blogien vastustaminen. Muuan Pekka Pekkala kerran kolumnoi, että ovat ne blogit paskoja sekä turhia, joten lähetin hänelle sähköpostia tiedustellen, että onko minulla raukalla oikeutta pitää blogia. Hän vastaamaan, että provokaatiota oli ollut lauseensa... Eli onko Helsingoerischer Beobachterin toiminta kokonaisuudessaan provokatsioonia? Vai oliko kyseinen Pekka Pekkala pelkuri, joka ei uskaltanut seistä sanojensa (tai erkkolaisuuden sanojen) takana? Tätä episteemistä ongelmaa olen pohtinut jo neljä kuukautta...

Saara kirjoitti...

Joo, siis kiitos paljon, S.Liuhto. Minusta kenenkään ei pidä kysyä keneltäkään lupaa blogin pitämiseen. Netti on ääretön ja jokainen voi vain itse tunnustella omaa sisintään, että kannattaako bloggaaminen. Edes lukijamäärät eivät sitä voi mitata. Silti ihmisen on itse löydettävä se bloggaamisen palo, luki sitä blogia kukaan tai ei.

Ihmisillä nyt on niin kummia harrastuksia muutoinkin. Hesarille blogit ovat uhka, varsinkin nuo asiapitoiset blogit, joissa joskus uskalletaan sanoa jotakin poikkipuolista hesaria vastankin. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu kalkkismaiselta yrittää vängätä kehitystä vastaan.

Luulen, että ne jutut ovat usein provokaatiota. Bloggareita on niin pilvin pimein, että aina joku niistä innostuu vastakommentoimaan. Sitä en tiedä, mitä hyötyä siitä on. Vai mittaavatko oikeat toimittajat sillä vain omaa egoaan, päästessään panettelemaan provosoituneita bloggaajia. Kai se saa heidät tuntemaan jotakin ylemmyyttä, kun ihminen puolustaa oikeuttaan käyttää nettiä niin kuin sitä huvittaa, käyttäytyen ikään kuin joku Hesari voisi omistaa netin oikeudet.

Anonyymi kirjoitti...

What a great site http://www.lesbian-10.info/Photo-pregnant-sex-group.html Black gurls pussy Preteen down blouse