Saturday Classics – 14122024
4 päivää sitten
maanantaina, heinäkuuta 31, 2006
Näin ei voi jatkua
Uskomatonta. Toinen työviikko loman jälkeen käynnissä ja minä olen päässyt kiinni siihen samaan laiskan, väsyneen ja ylensyöneen ihmisen iltapäivärytmiin, missä olin alkukesällä; töistä kotiin - syömään - päiväunille - syömään - nukkumaan. Ennen nukahtamista juuri yritin itselleni uskotella, että tämä nukkuminen, kuule, se vasta elämää onkin. Mutta voittaisiko se sittenkään syömisen? Hmm...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
10 kommenttia:
No todellakin, noin ei voi jatkua. Jotain on keksittävä. Ovathan syöminen ja nukkuminen aivan ihania asioita, mutta että pelkästään töitä ja noita kahta.....
Alan nyt miettiä sinulle harrastusta tai jotain muuta. Ilmoitan, kun keksin. Otan samalla myös itsekin vihjeestäni vaarin.
Niiiin, mää tätä bloggaamista kyl harrastan jo, mutta ei tämä sisällä tietokoneen äärellä istuminen oikein... miten sen nyt sanoisi... tämä ei pidä ihmistä kovin virkeänä.
Niin, vaikea tässä on kyllä enää keksiä mitään mikä auttaisi, kun tuota ulkoilua ja liikuntaakin olet joskus varmaan kokeillut. Minä nykyään mietiskelen aika paljon, siitä on ollut apua.
Minkä verran Mac ulkoiluttaa sinua nykyisin?
Mietiskeltyä kyllä tulee, aina iltaisin ennen nukkumaan menoa ja siinä sitä onkin pyörimistä.
Mac ulkoiluttaa sopivasti. Jos se ei vetäisi minua perässään kuin viimeistä päivää, jaksaisimme ehkä kävellä pitkiäkin matkoja. Nyt siihen vastaanpanemiseen menee niin paljon energiaa, että ollaan perillä molemmat kieli pitkällään.
Olen nähnyt semmoisen blogin kuin Oulu-today. Siellä on paljon eri paikkoja. Ei muuta kuin pyörit jokailta pienet pakolliset piruetit, jotta saat kivan kuvan teidän seutuvilta. Palkitsevaakin, kun voit heti panna näytille!
Saara, kuvauksesi työpäivästä ja illasta on aika tuttu. Kun päivittelin keväällä työterveyshoitajalle, etten jaksa mitään kotona, mitä olen aikonut, hän sanoi sen olevan ymmärrettävää elämäntilanteen vuoksi. Sanoi, ettei pidä ottaa paineita esim. ulkoilusta ja liikunnasta, kun sekin voisi lisätä stressiä. Omalta kohdaltani on stressi aika lailla vähentynyt, ja samalla pystyn syömään paljon harkitummin.
Tsemppiä vain, sinun täytyisi pitää hyvää huolta itsestäsi.
Joo, Itte, kuvaaminen olisi kyllä mukavaa. Macin kanssa se on kyllä... kamalaa. Se kun ampaisee yhtäkkiä juuri kun... noh. Itsekseen ei viitsi lähteä, kun sitten tulee huono omatunto siitä, ettei koira ole mukana.
Niin se tahtoo olla kyllä, Sylvi, vähän niinkin, että minulla ainakin on jalat aika turpeana työpäivän jälkeen. Hirveän viisaalta sellainen ylipirteä lenkkeily ei oikein tunnu. Eikö nyt ihminen, hyvänen aika, kulu ihan nivelistä loppuun, kun se ensin seisoo koko päivän, tai siis seisoo ja kävelee. Joskus se liikunnan tuputtaminen huolestuttaa tosiaan.
No, tämä ilta meni lenkkeillessä, koska yritin uuvuttaa Mäkkärin ennen eläinlääkärille menoa. Ei siitä ollut taaskaan mitään apua. Se pissii mun päälleni, vöyhöttää ja vinkuu. Nuuskii ja nuolee lattiaa. Haluaa päästä kaikkiin huoneisiin tutkimaan, onko niissä muita koiria. Sen kieli venyy aina kymmenen senttiä eläinlääkärissä käynnin jälkeen. Mutta kyllä se tykkää. Mä en kauheesti. Korvatippoja ny jatketaan tänä kahden viikon kuurin jälkeen uusilla tipoilla kymmenen päivää ja kesäinen hotspot-ihottumakin on aluillaan. Pitää ajaa karvat sen kaulasta huomenna. Olisi ajanut jo nyt, mutta kun ei ole niitä höyliä. Ja sitä sitten desinfioidaan ja laitetaan rasvaa kaksi kertaa päivässä.
No jopas, meillähän on täsmälleen sama probleema. Työn myötä se on mullakin just tuota itseään: Herään aamuviideltä nukuttuani pari kolme tuntia, lähden hankaamaan lattioista vahoja irti ja laittamaan uusia tilalle 7,5 tunniksi, kävelen kotiin, nukun rästiinjääneen yöunen ja herään iltayhdeksän-kymmenen aikoihin telkkarin ja tietokoneen ääreen. Tuntemaan, että onpa tämä ihan typerää, mutta eihän tässä nyt enää nukuta kuin vasta yökahdelta. Paitsi tänään iltapäivällä en ole nukkunut, yritän ensi yönä saada pitemmän yöunen. Viikonloppuisin rytmi on ainakin ollut ihmeen normaali, nukun pitkälle aamupäivään eikä iltapäivällä väsytä.
Mutta hohhoijaa silti. Haluaisin ainakin muuttaa työaikaani ja ehkä lyhentää työpäiviäni vaikka se palkkaakin huonontaisi. Mutta jäisipä enemmän aikaa muuhun.
Ens kesänä sitte tuut kirjakauppaan kesätöihin :), vaikka eihän se kyllä yhtään sen kevyempää ole.
Yritetään jaksaa. Mäkään en ole nyt ehtinyt nukkua iltapäivällä, vaikka veto on ihan lopussa.
Lähetä kommentti