perjantaina, heinäkuuta 14, 2006

Ja nyt seuraa pakollinen paatososuus

Kirjoitan monesti hyvin henkilökohtaisia asioita elämästäni ja läheisistäni. Ne ovat mielestäni jotenkin todellisia asioita, eivätkä abstrakteja ajatuksia, joiden esiintuomiseen minusta ei varsinaisesti ole. Monista muista on ja ne ovat ihan hyviä blogeja sellaisetkin. Mutta miksi kaikkien pitäisikään olla samanlaisia? Minua ei itseäni myöskään kosketa sellainen yleinen pintakiillotettu kuvaus pseudoelämästä, joita lehdistäkin voi lukea. Siis tarkoitan, etten useinkaan koe kirjoittavani mitään kirjoittamisen arvoista, jos kirjoittaisin joka päivä yleisistä ilmiöistä esim. terveellisestä ja kannattavasta marjanpoiminnasta vaikka kulturelleihin elokuva-arvosteluihin saakka. Niiden kirjoittajia on ihan tarpeeksi. Myöskin asiapitoisia juttuja omalla nimellään kirjoittavat bloggarit mielestäni riittävät hyvin, eikä minusta netti ole yksinomaan heitä varten.

Kirjoitan siis elämästäni tässä lähelläni, mutta haluan suojella läheisteni henkilöllisyyttä. Tai suojella on vähän turhan mahtipontinen sana. Minusta heidän henkilöllisyytensä ei yksinkertaisesti kuulu teille. Minulle on tärkeämpää se mitä kirjoitan, kuin se kenestä kirjoitan ja kuka tässä pönöttää. Siksi kirjoitan nimimerkillä. Ja sen takia en voi hyväksyä sitä, että minua kiristetään jälleen kerran sillä, että oikea nimeni uhataan jonkin sotatilan vallitessa paljastaa, jos en käyttäydy niin kuin joidenkin pirtaan parhaiten sopii. Se on... hmm... ärsyttävää.

Minä en ole se henkilö tässä, joka on suuttunut kritiikistä. Se on kyllä ihan joku muu, joka suuttui siitä, että mainitsin monien bloggareiden olevan keskustelevia ja näkökulmia vaihtavia eikä niitä mielestäni siksi voinut verrata pienlehtiin. Toki sanoin, että pönöttävät bloggarit ovat pienlehtikulttuurin jatkajia, mutta en maininnut ketään erityistä ja ajattelinkin lähinnä kaikkein provosoivimpia pönöttäjiä nimeltä ketään mainitsematta. Mutta kun se kalikka kolahtaa, seurauksia ei oikein voi ennustaa. Ei ainakaan sellaisia seurauksia, että siinä saavat tuta myös muut sivulliset.

Olen suivaantunut siitä, että saamani kritiikki on kohdistunut henkilökohtaisesti ympärilläni oleviin ihmisiin. Lisäksi näillä jutuilla on jatkuvasti haluttu luoda minusta jonkinlaista kuvaa kamalasti kiroilevasta akkapahasta, joka päivät pääksytysten noituu ja on vaaraksi ympäristölleen. Noitavainoltahan tämä lähinnä on tuntunut, mikä on itse asiassa ollut aika innoittavaa ja välillä hauskaakin. Mutta sitten se meni liian pitkälle. Sellaista jatkuvaa jankutusta, kyllähän te tiedätte, miten semmoiseen lopulta kyllästyy. No se jupina näyttää jatkuvan vain. Nyt olen herkkänahkainen (ja ties mitä, ilotalokin siellä taisi jo kommenteissa vilahtaa), kun en enää viitsi sitä jäpätystä ottaa niiaten vastaan. Näinhän se aina on. Naisesta on niin helppo antaa aivan tietynlainen kuva. Miehen ei tarvitse paljoa sanoa, kun ne puheet ovat jo tehneet naisesta sekopäisen mimosan. Ja jokin muu ongelma tuon kaiken jankutuksen takana on, kun jostakin henkilöstä halutaan antaa sellainen kuva, mikä itselle tuntuu olevan jotenkin hyväksi. Mikä se ongelma nyt sitten lieneekään ja mitä sillä nyt sitten tavoitellaan... parempaa kansansuosiota kenties.

Tämähän ei siis omasta mielestäni ole totuus minusta, eikä sillä ole niin väliäkään. Pääasia kai on se, mitä kirjoitan. Vain nuo kurjat keinot saavat minut hieman kihisemään. Lukijahan ne mielipiteensä itse muodostaa, jos pystyy ne tuolta manipuloinnilta sitten muodostamaan. Ja jos ei pysty, niin sitten siellä päässä on jokin ongelma. Esimerkiksi niin kuin Sedis tuo historiantutkija, VTT, sanoi kyseisellä sotatantereella, että Saara se on aina niin hieno ja herkkä. Heh. En ole koskaan yrittänytkään esittää jotakin muuta mitä olen, tai ainakaan esittää hienompaa kuin olen, kuten ehkä jotkut muut. Asian ydin ei ole siinä, millainen minä olen, vaan mitä se viestittää siitä ihmisestä, joka sen sanoi. En minä tiedä, mutta minusta tuollainen valppaus on osoitus ihan jostakin muusta kuin heh, hienoudesta ja herkkyydestä, vaikka jollekin se voi mennä täydestä. Voihan sitä pitää itseään vaikka kuinka hienona ja mukavana jeppenä, mutta totuus on se, etteivät kaikki kuitenkaan taida olla ihan samaa mieltä. Ehkä minäkin sitten opin kumartelemaan näitä herroja, kun oma pääni on kusta ihan täysi. Itse olen sitä mieltä, että se on vasta puolillaan.

Omaa typeryyttänihän minä tässä nyt yritän selittämällä saada vähemmän typeräksi. Sen nimenikin kun kerran luottamuksellisesti (hehe) sähköpostissa paljastin, koska maailma oli niin olevinaan niin ihmeellisen pieni. Virheistä pitäisi oppia, mutta minulla on todella käsittämättömän kova pää. Tämä naiviuteni todella yllättää aina. Välillä ei voi kuin nauraa. Siitä huolimatta tästä lähtien en enää koskaan sekoita virtuaalimaailman ihmisiä todelliseen elämään. Niihin ei voi luottaa. Nämä netistä tutuiksi tulleet ihmiset saavat nyt riittää. Minut tunteekin aika moni jo, ja nämä ihmiset kyllä ovat lojaaleja, vaikka olisi mikä sotatila päällä. Karvaasti nyt kuitenkin tuntuu siltä, että bloggaavat hienot herrat ovat kaikkea muuta kuin hienoja. Eli ei se haastateltava Herman Raivio niin kovin väärässä ollutkaan sanoessaan, että blogit ovat useimmiten vain julkistettuja päiväkirjoja, joissa kirjoittaja esittelee ihannekuvaa itsestään. Se ei vain ole katsonut tarpeeksi syvälle.

17 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Heh, tuossa sohvalla on Raymond Chandlerin kirja "Kiristäjät eivät ammu".
Onkohan näin.

Aika kovilla ammutaan, kun virtuaali-ihmisen anonyymiteettiä aletaan murentaa "lipsauttamalla" oikea nimi jossakin kommentissa. Se on alhaista, ihan riippumatta siitä, mikä on riidan aihe ja kuka on loukkaantunut ja mitä tapahtuikaan.

Mutta todellakin, ihan turha on luottaa keneenkään, yritä oppia se, Saara. Ja muista, naisethan ovat aina hysteerisiä, kun käyvät puolustautumaan. Näinhän se muistaakseni menee.
Rationaalisuus kuuluu miehille. Pitäköön sen.

Saara kirjoitti...

Niin justiinsa. Ihan hillittömän hysteerisiä. :)

Kyllä mä sen nyt jo olen kai oppinut. Kai. Luulisin.

Kirsti kirjoitti...

Ikävä asia tuo nimen "lipsautus". Ja aika mauttomia kommentteja maalaisella muutenkin.

tinka kirjoitti...

Turha ehkä sanoa, että älä Saara välitä mokomista, kun totta kai tuomonen käytös korpeaa! Ja silloin saa nousta varpailleen ja olla hysteerinen. Mulla suoraan sanoen vituttas tuomonen!

Ja millä oikeudella Kukaan lipsauttelee tai kiristää toista naputtelemalla nettiin oikeita nimiä tms., ellei ole lupa ja jo yleisesti tiedossa? Ei täällä ihan huvikseen nimimerkit leijaile. Jossain heittää ja pahasti!

Tuomonen luottamuksen pettäminen voi lipsauttelijasta olla ehkä pientä kivaa kiusaa, mutta antaa aika "hyvän" kuvan kyseisestä kirjoittelijasta.

Ja jos ei Reiskan juttuja suvaitte, onko pakko lukea? Kyllähän meitä kommentoijia riittää. Kuten myös viksuina itteään pitäviä kirjoittajia.

Onneksi näitä blogeja riittää, jotta voi tehdä valintoja. Argh! Nyt kyllä ottaa niin päähän, että! Olispa iso terassi, menisin sinne rauhottumaan.

Louhi kirjoitti...

Outoa touhua tuollainen lipsauttelu. Joku m i e s voisi varmaankin sanoa tässä kohdassa, että onpa akkamaista hommaa sillä palstalla esiintyvä jatkuva nokittelu, mutta kun en ole mies, sanon, että tämä on raukkamaista, epäkohteliasta, ilkeää, kummallista käytöstä.

Jotkut blogit tosiaankin elävät ilkeilystä. Lyödään kuin vierasta sikaa - sanan voimalla - ilkeillään sen minkä keretään. Haluan pysyä poissa sellaisista blogeista.

Sinulle, Saara, haluaisin sanoa jotakin rohkaisevaa. Et sinä ole minusta rääväsuinen vaan reipasotteinen nainen. Sinulla on pistämätön huumorintaju ja sana hallussasi. Siksi minä kerran ehdotin sinulle stand up -uraakin. Löydät elämän pienistä yksityiskohdista huvittavimmat puolet. Sinulla on avara ja lämmin sydän. Siksi varmaan olet tullut avautuneeksi täysin väärille ihmisille. Ehkäpä sinun olisi aika kääntää selkäsi moisille pellehermanneille. Älä ota vastaan lapsellista "sodanjulistusta". Jätä moinen omaan arvoonsa.

Jos solvaaminen jatkuu, ota viestit talteen. Sinähän tiedät kirjoittajan henkilöllisyyden, joten hänet on t a r v i t t a e s s a todella helppo saada vastuuseen julkisesta kunnianloukkauksesta.

Saara kirjoitti...

Lipsauttaminen on aina ikävää ja jotenkin oireellista, mitä se sitten tarkoittakaan.

Mulla on Tinka onneksi paljon isompiakin huolia :) siis jos jotakin positiivista pitäisi tästä keksiä. Mutta on tosiaan iso terde, minne mennä vähän jäähyllekin, kun tarpeeksi korpeaa. Minustakin ihmistä saa vituttaa jotkin asiat. Eli ei ole mitenkään hienoa olla aina ihan tyyni. Se ei ole hyvä merkki se.

Reiska on persoona. Pahasuinen ja pahansisuinenkin aina välillä, mutta ei todellakaan tosissaan. Se on semmoinen vähän vastarannakiiski, ettei kaikki aina näyttäisi niin siloiselta ja kiillotetulta. Ehdottomasti Reiskalla on tärkeä osuus täällä. En oikein osaa ajatella enää tätä blogia ilman Reiskaa. Ja Petraa. Ja kaikkia kommentaattoreita. Ihmisiä.

Louhi kirjoitti...

Niin ja viestit voi ottaa talteen jo nyt. En ole seurannut keskustelua lainkaan, joten en tiedä, joko tunnusmerkistö tulee täyteen.

Saara kirjoitti...

Louhi, koen olevani itse vastuussa tästä ihan yhtä lailla kuin Maalainenkin eli tavallaan sitä aina saa mitä tilaa. Minäkin. Mutta joskus menee yli meikäläisenkin mittarin.

Mutta kiitos, Louhi, tuosta rohkaisusta. Olen tosiaankin aika räväkkä ja reipasotteinen ja sitä on joskus varmaan vaikea erottaa jonkin sortin kihahtamisesta.

Jotenkin olin taas vähän hädässä tämän suunnan kanssa, että mihin pitäisi mennä ja
mitä tästä sanoa, mutta nyt kun te olette kaikki täällä sanoneet jotakin, minulta pääsee helpotuksen huokaus. Ihmeesti sitä aina tarvitsee muitakin näkemään, että meneekö tämä ihan päin mäntyä vai onko siellä selkäytimessä sittenkin ollut oikea tuntuma. Oli. Kiitos!

Petra kirjoitti...

Minäkään en voisi kuvitella tätä blogia ilman Petraa. Ilman Reiskaa kylläkin.
Huh, täällä on liian valoisaa, takaisin boksiin punkulle.

Saara kirjoitti...

Hahhah, Petra. Voi teiän kanssa.

Mutta tuo boksi. Se on mysteeriboksi. Täällä on kieltämättä aika valoisaa, mutta siellä vastaavasti ihan pimeää. Se näkyy mulle kyllä, kun tulen tähän, mutta kun katson lähemmin, ihan kuin esiriippu laskeutuisi sen ylle. Siis se ei anna mun katsoa itseään.

Panisin sen uuden boksin siihen, mutta se ei anna. Kaikki menee ihan pieleen.

reiska kirjoitti...

Minä kenties joten kuten voisin kuvitella Petran, mutta kuvitelmaksi se vittupää kyllä saisi jäädäkin!

minh kirjoitti...

Tuo oli vääryys ja ala-arvoinen teko maalaiselta. Kertoo vain siitä, miten aseeton kaveri on kanssasi. Vaihdevuosista ja hysteerisyydestä tai vittumaisesta akkaudesta jatkuva jauhaminen on niiden miesten keino, jotka eivät osaa olla aikuisen naisen seurassa, virtuaalisesti tai IRL tai mitä niitä nyt onkaan. Pelkoahan tuo on. Nainen on kummajainen (ja mikä se sana on suomeksi... "nuisance"?),sellainen häiriötekijä, joka ei pysy miehen omassa kapeassa naislestissä. Niitä on äiti, huora, oma vaimo/tyttöystävä, himoittavat naiset joita ei koskaan uskalla lähestyä ja sitten se vaihdevuosissaan raivoava hysteerinen noita-akka. Ja muita, mutta jätetään listaaminen tähän. Miehelle, joka näitä luokitteluja tekee, olisin itse mieluiten tuo viimeinen, koska sitä vastaan ne on aseettomia ja pelkäävät jotta puntit tutisee.
Eikä läheskään kaikki miehet ole tuollaisia, onneksi.
Naisetkin tietty tätä harrastaa(minulle on tehty tätä netissä ja tullaan tekemään vielä niin kauan kun pakkomielle sitä ihmistä vaivaa), mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa haiskahtaa pelko nimenomaan sinua ja kaltaisiasi vahvoja ja maanläheisiä naisia kohtaan.

Toivottavasti pystyt jättämään maalaisen "sotimiset" taaksesi ja omaan arvoonsa. Vai että oikein "sotatila"...:/
-minh-

Saara kirjoitti...

Niin no nyt tuli mieleen, että mikä se loppujen lopuksi on hysteerisyyden raja tai mitta. Nyt oikeastaan vasta alkoikin toden teolla ärsyttää tuo hysteerisyysase. Niin itsestäänselvää se aina on, että ämmät ovat muka hysteerisiä puolustautuessaan häijyjen äijien vääryyksiä vastaan.

Pah. Kylläpäs nyt ärsyttääkin, mutta joo, en minä enää jaksaisikaan.

Sedis kirjoitti...

Se oli ironiaa.

Saara kirjoitti...

Whatever.

Wilhelmiina kirjoitti...

Ei todella kuulosta oikein asialliselta aikuisen käytökseltä tuollainen uhittelu. Minun mielestäni ihmisen nimi on kuitenkin sen verran iso asia, että jokaisella pitäisi tällaisessa ympäristössä aina olla itsellä valta päättää siitä kuka sen nimen saa tietää. On halveksittavaa ihmiseltä sortua heti ensimmäisen erimielisyyden tullessa käyttäytymään vastuuttomasti ja törkeästi, niin kuin nyt paljastelemaan luvatta toisessa tilanteessa saamiaan yksityisiä tietoja. Ei sellaiseen ihmiseen voi luottaa kukaan.

Itse laitoin nimeni lopulta blogiini sen takia, koska arvelin erään entisen tuttuni yrittävän kiristää minua sen paljastamisella - erona toki se, että minun kirjoitukseni eivät ole tällaisia yksityiselämää koskevia kuin sinun, joten omassa blogissani anonymiteetti ei ollut oikeastaan tarpeellista.

Ja että vielä hysteerinen? Höpö höpö. Sinähän olet minun nähdäkseni ollut harvinaisen rauhallinen ja järkevä. Pysynyt vieläpä aika lailla asialinjalla, et ole edes sortunut henkilökohtaiseen solvaamiseen täällä blogissa. Sanotaan toki että hyökkäys on paras puolustus, mutta tuollaiset hysteriaväitteet paljastavat hyökkääjästä vain heikkouden, joka menee minkä tahansa riman alta ettei tarvitsisi ottaa vastuuta omista pahoista puheistaan. Kyllä aikuinen ihminen pystyy katsomaan peiliin ja kohtaamaan omat mokansa ja pyytämään anteeksi. Näin ei kuitenkaan ole ilmeisesti tässä tehty, ja siitä voi tietysti päätellä yhtä jos toistakin.

Se, että ei toimita reilusti toisia ihmisiä kohtaan, johtaa siihen, että toiminnasta muille tulleiden väärienkin käsitysten ja oletusten oikominen kuulostaa aivan yhtä valheelliselta kuin muutkin puheet.

Jatka sinä vain Saara omaa rauhallista linjaasi. Karavaani kulkee ja niin edelleen. ;)

Saara kirjoitti...

Niin.

Oikeastaan ajauduin tähän tilanteeseen niin yllättäen, etten ehtinyt tajuta mitä oikein tapahtui. Reaktioni olisi kai ollut huomattavasti hysteerisempi, jos olisin pysynyt kärryillä. :) Nyt tuntuu tosiaan siltä, kuin olisin juoruakka jälkijunassa.

Joka tapauksessa olen sama mieltä joka kohdasta. Anteeksipyyntö olisi ollut mukava.