tiistaina, toukokuuta 16, 2006

Sori vaan

Aion syödä nyt pizzan. Ison, herkullisen kinkkutonnikalapizzan. Aion puristaa siihen myös valkosipulia. Sitten minä syön.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nam : )

Ei mitään syytä pyytää anteeksi.

Anonyymi kirjoitti...

Syö vaan, ei haittaa se valkosipulikaan:)

Anonyymi kirjoitti...

Nauti!
Söin eilen elämäni ensimmäisen kebabin -eipä se nyt ollukaan erikoisempaa. Pitäydyn pitsoissa, jos kahdesta pitää valita.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvästi Piazza Romana!

Saara kirjoitti...

Huhhhuh, kyllä urvahdin ihan tyystin tuuonne sohvalle. Miten tästä nyt jaksaa vielä lähteä katsomaan tytön aerobicesitystä? Maha on ihan pullollaan. Kamalan rankkaa elämää.

Anonyymi kirjoitti...

Just, eikoo edessä ku rankkuri.

Saara kirjoitti...

Eiku vankkurit ois pitäny olla. Nyt joutus ihan ite menemään.

a kirjoitti...

tinka: miten olet pystynyt välttymään kebapilta tähän mennessä?! Olen kateellinen moisesta saavutuksesta. Minulla on yksi kaveri, joka ei ole koskaan maistanut kahvia eikä tupakkaa. Sekin on mielestäni guinness-kelpoinen tempaus. Mitenköhän hänelle aukeaa se Kolmannen naisen biisi, jossa lauletaan: ”Mullon tästä asti aikaa, muutama lantti mammonaa, mielin määrin kahvia tupakkaa.” Hmm. Pitääpä kysyä.

Anonyymi kirjoitti...

Minä tämän Saaran tunnen Pietarin ajoilta. Se oli 1700-luvun lopulla samassa Petrovin sirkuksessa kun minä. Minä olin tulennielijä ja Saaraa sanottiin Pohkeiksi. Se kuristi niillä boan ku boan. Se oli kyllä jännittävä näky miten boat heitti henkensä tosta vaan. Oli sillä Pohkeella pohkeet, herrajee! Kunnes sitte tuli se boa joka kuristi Pohkeet, ja minä sitte vahingossa nielasin sen tulen. Ei sen pitemmälti tästä.

Anonyymi kirjoitti...

Niitä voi kyllä sanoa henkeäsalpaaviks pohkeiks, kyllä niillä niin monen boan henki salpautu.

Anonyymi kirjoitti...

Juha, kiitos kysymästä! Näköjään hyvin :)

Joskus vuosia sitte, taas sillon 90-luvulla, kuulin moisesta eka kertaa käydessäni HKIssä. Jossain asematunnelissa oli paikka, mistä sitä olis saanu; näytti erittäin houkuttelevalta norsun jalalta, mistä ne tummat miehet veisteli jotain lihasuikaleita. Ei kiitos.

Sitte elin monta vuotta lihatonta kautta, joten unohtu koko kepapppi. Viime aikoina mies on puhunu siitä ja kehunu, miten hyvää se on. Aattelin sitte, että Olkoon, mie kokeilen. Niinpä pidin vapaapäivän ruanlaitossa ja haettiin annokset.
Taas yhtä kokemusta rikkaampi.

(Kantsii miettiä, esittääkö mulle kysymystä; voi saada vaikka vastauksen, vaikkakin pitemmän kaavan kautta :) Mutta olihan tämä tärkeä aihe ja virstanpylväs minun elämässä. Kahvia ilman en voi olla, mutta tupakka - siitäkään ei ole kokemusta.
Kiitos Saara tilasta.)

Saara kirjoitti...

Mä olen syönyt kans kerran kebabin. Ett melekein neitsyt. Mutta että elämää ilman kahvia ja tupakkaa? Kääk. Niin no, eihän sitä tiedä mistä jää ilman, kun on aina ilman.

Saara kirjoitti...

Voi tuota meijän setää. Vai kuristelin minä boia... öh...boeja...???...pohkeillani. No justiinsa.

Eero Leppänen kirjoitti...

Arvuuttelin mielessäni, että montako kommenttia Saara saa kun syö pizzan. Kuusi vielä puuttuu.
;D

Saara kirjoitti...

Itse asiassa mäkin kyllä odotin enemmän kommentteja just tähän :)