maanantaina, toukokuuta 29, 2006

Elämä jatkuu ja minä jankutan

Kansanjuhlien jäljiltä on vieläkin käsivarret kipeänä ja yläselkä jumissa. Pidäpä itte 30 kiloista ipanaa pari tuntia reppuselässä, niin tiedät pitäneesi. No, olen nyt tehnyt tänään töissä sellaista kyökkipsykologista gallupia työntekijöitten keskuudessa ja lähestulkoon 99% lapsettomista aikuisista ei ole juurikaan korvaansa lotkauttanut pullosta päähän saaneen pojan vuoksi. Kai se niin hyväksyttävää sitten on mielummin kuin se, että lapsia voisi ottaa kansanjuhlaan mukaan, vaikka sitä siis kuinka hehkutettaisiin kansanjuhlana, jonne tulee paljon lapsia. Minullakin on nyt vähän nolo olo, kun menin uskomaan mediaa, poliisia ja Lordiakin. Kai se pitäisi itse paremmin tietää. Ja itse asiassa tästä asiastakaan ei enää paranisi paljoa pitää meteliä. Radio Novan juontajien aplodit suomalaiselle hyvin käyttäytyvälle kansanjuhlayleisölle kyllä kouraisi sydänalasta: hienoa, suomalaiset ovat vihdoinkin oppineet juhlimaan. Hyssyttelyä hyssyttelyn perään, kun kaikki on niin ihanaa vain. Se on varmaan siitä ihanuudesta sitten kiinni, mitä huvittaa hypettää ja mitä ei. Onhan se ehkä kannustekin seuraavaa juhlaa ajatellen. Seuraavaa juhlaa... no eihän sitä koskaan tiedä.

Kuopukselle jäi kuulemma trauma. Kysyin sitä juuri. Ehkä se on parempikin niin, niin saattaa puberteetti-ikäkin mennä ohi ilman festareita. Eipähän tarvitse olla sydän syrjällään. HRH:ta se ei enää laula mukana eikä sen silmät enää loista, kun Lordi esiintyy telkkarissa. Elämä jatkuu ja indonesialaisia koetellaan kovalla kädellä. Mitäs asuvat siellä. Professorikin kuoli salaperäisissä olosuhteissa. Mitäs oli sellainen ja vei miehiä kotiinsa. Kyllähän näitä heittoja riittää aina siihen asti, kunnes se sitten osuu omalle kohdalle.

7 kommenttia:

VanhaAake kirjoitti...

Kerro tervehdykseni kuopuksellesi. Aikuiset eivät tässä toimineet kuten aikuisten pitää.

Törkeää. Lastenkin pitää päästä tuollaisiin juhliin. Nimenomaan. Onhan ne möröt aika lapsellisiakin. Ei kenenkään, aikuisenkaan ole mukava saada kaljapulloa päähänsä. Niitä kerta kaikkiaan EI SAA HEITELLÄ. Eikä muutakaan, mikä voi satuttaa.

Ja mikä se semmoinen poliisi on, joka ei pysty selvittämään ensiavun sijaintia? Eikö sillä ollut radiopuhelinta? Olisi kysynyt tai lähtenyt etsimään. Mitä varten se poliisi siellä oli? Mistä se olisi osannut huolehtia?

Eikä ollut järjestysmieskään tehtäviensä tasalla.

Hävetä saisivat koko lössi. Vaan kukapa nykyään osaa.

Aake

Ohari kirjoitti...

Kyllähän näitä heittoja riittää aina siihen asti, kunnes se sitten osuu omalle kohdalle.
Hyvin pantu, näinhän se justiinkin on, samperi soikoon. Ens kerralla kun sanon noin, muistan miettiä vähän tarkemmin, mitä tulikaan ilmaistua. Ehkä ja pari kertaa ainakin.

Saara kirjoitti...

Totta, Aake, että ne örkit muistuttavat niitä leluja, joilla tämä uusi sukupolvi on kasvatettu. Silläpä ne eivät niitä pelkääkään.

Se poliisi, niin, joo, oli kovin nuori ja taisi kuunnella toisella korvalla monstermania. Niin kuin aiemmin taisin sanoa, en jäänyt jäänyt siihen ihmettelemään, vaan kohautin hartioitani, niin kuin yleensäkin noissa tilanteissa. Jotenkin olen niin tottunut siihen, ettei yleensäkään kukaan tiedä mistään mitään. Se ei vaan yllätä.

Ja se järjestysmies kyllä vaahtosi siitä poliisista, mutta ei sitten muuhun pystynytkään. Minä lähdin siitäkin kävelemään ennen kuin se oli saanut vaahtoamisensa kunnolla edes loppuun. Se huuteli vielä peräänkin, että ihme porukkaa nuo poliisit.

Äh, Ohari, mä en ihan usko, että sulla on hirveästi skarppaamista tässä asiassa :) Minähän nimittäin kärjistin vähän pahasti.

Silja Orvokki kirjoitti...

Täällä ilmoittautuu yksi niistä lapsettomista, jotka eivät kommentoineet pullonheittoa. Mielestäni se oli tosi törkeä asia. Olen pahoillani, että en kommentoinut. En vain osannut.

Saara kirjoitti...

Ohhoh, ilmaisinko asian noin epäselvästi. Siis tarkoitin ihan livenä: kun kerroin asiasta töissä ihmisille, heistä 99% ei reagoinut siihen juuri mitenkään. Niin itsestään selvää se tuntui olevan, niin normaalia ja hyväksyttävää. Siis Helsingissä.

Voi voi, pitää varmaan muokata tuota tekstiä. Sori päivityksestä sitten.

Silja Orvokki kirjoitti...

Minun olisi pitänyt lukea päreesi huolellisemmin. Lupaan, että parannan tapani. Joskus :D

Saara kirjoitti...

Eijei, kyllä mun olisi pitänyt kirjoittaa huolellisemmin. :) Mäkin yritän parantaa tapani. Joskus.