Hyvää äitienpäivää

Älkää nyt kukaan tulko sanomaan, ettei äitienpäivää tarvita. Minäkin olen monta vuotta odottanut uutta vessanpönttöä ja kun sitä ei alkanut kuulua, pyysin sellaisen äitienpäivälahjaksi ja sain! Nyt alkaa vessaremontti. Ihana, valkoinen, puhdas wc-istuin, joka ei jää itsekseen valumaan ja törsäämään vettä. Kiitos.

Lapset, kukat ja kortit sekä kahvit tulivat sänkyyn, mikä on minusta ollut aina hieman hankalaa, mutta menettelee. Koira makasi vieressä ja tapitti liikkumattomana kuola valuen höyryävää sämpyläpalaa. Oletko kiltti koira tästä lähtien? Olen, olen, se nyökytteli sitä mukaa kun heiluttelin sämpylää ylhäältä alaspäin. Ei tee enää pahoja, eihän... ja ei ei, se pyöritti päätään puolelta toiselle päästämättä sämpylää hetkeksikään silmistään.



Itse asiassa nyt tulikin mieleen, ettei äitienpäivä varmastikaan äitien arvostusta nosta yhtään. Se taitaa enemmän herättää ärsytystä sinkuissa ja lapsettomissa aikuisissa, sekä surua niissä naisissa, jotka tahtoisivat olla äiteja ja niissä lapsissa, joilla ei äitiä ole.

Keski-ikäisiltä miehiltä on arvostusta turha odottaakaan. Miten monta kertaa minäkin olen kaupassa täyden kärryni kanssa hikipäässä ollut kassalla, kun joku mies on puhissut takanani kiireisenä mäyräkoiransa ja gourmetostoksensa kanssa. Vaihtanut jalkaa ja kytännyt kelloaan. Kiirehän niillä on, mutta äidit, ne ovat tässä maailmassa vain ärsyttämässä. Turhia otuksia, koska eivät enää saaliiksikaan kelpaa. Niiden lapsetkin vain pitävät meteliä ja nostavat kiukkua, ikään kuin se ärsyyntynyt aikuinen mies siellä kaupassa omistaisi jonkinlaisen kirjoittamattoman oikeuden elää oman aikataulunsa mukaan, niin kuin maailma olisi häntä varten, niin kuin koko kauppa olisi häntä varten. Kerran jopa Masalan K- kaupan kassa otti kesken ostoksieni kiireisen miehen loton siinä välissä. Voi luoja, että olin loukkaantunut. Minullahan sitä aikaa todella oli enemmän. Koska ostin enemmän tavaraa, minä ikään kuin olin velvollinen uhraamaan aikaani myös tuolle puhisevalle miehelle. En ymmärrä, miten nämä miehet kuvittelevat tosiaankin omistavansa oikeuden elää tässä maailmassa niin kuin se olisi vain heitä varten tehty. Minä vihaan niitä miehiä, mutta joudun silti sietämään heitä, vaikka kerran yksi niistä painoi kaasua, kun olin ylittämässä suojatietä rattaiden, lasten ja painavien ostoskassien kanssa. Se tuli mäennyppylän takaa lujaa, enkä voinut enää perääntyä. Mies mulkoili rattinsa takaa ja kun sain kädet vapaaksi, näytin keskisormea itku kurkussa.

Miksi nämä miehet eivät voisi asentaa huoneistoihinsa äänieristeitä, rakentaisi desingmaljakkoihinsa zen-puutarhoja ja tilaisi ruokia kotiinsa. Miksi minun pitää kärsiä niistä, kun ne eivät pysty kestämään äitejä ja lapsia. Vaunuja katsotaan karsaasti, ikään kuin naiset eivät saisi liikkua missään lastensa kanssa, vaan heidät pitäisi eristää hiekkalaatikolle tukkimasta muiden jouhevaa kulkua.

Tämä maailma on yhteinen. Niin lapsilla kuin äideilläkin on oikeus elää ja liikkua. Heillä on oikeus kassajonossa omaan paikkaansa, vaikka sitä tavaraa on enemmän. On ihme, etteivät kauppiaat ole tätä tajunneet. Lapsiperheet ostavat enemmän ja tuovat kauppaan rahaakin enemmän. He eivät ole siellä tukkimassa jonoja, vaan tekemässä ruokaostoksia niin kuin muutkin ihmiset.

Hyvää äitienpäivää siis.