sunnuntaina, toukokuuta 14, 2006

Hyvää äitienpäivää



Älkää nyt kukaan tulko sanomaan, ettei äitienpäivää tarvita. Minäkin olen monta vuotta odottanut uutta vessanpönttöä ja kun sitä ei alkanut kuulua, pyysin sellaisen äitienpäivälahjaksi ja sain! Nyt alkaa vessaremontti. Ihana, valkoinen, puhdas wc-istuin, joka ei jää itsekseen valumaan ja törsäämään vettä. Kiitos.

Lapset, kukat ja kortit sekä kahvit tulivat sänkyyn, mikä on minusta ollut aina hieman hankalaa, mutta menettelee. Koira makasi vieressä ja tapitti liikkumattomana kuola valuen höyryävää sämpyläpalaa. Oletko kiltti koira tästä lähtien? Olen, olen, se nyökytteli sitä mukaa kun heiluttelin sämpylää ylhäältä alaspäin. Ei tee enää pahoja, eihän... ja ei ei, se pyöritti päätään puolelta toiselle päästämättä sämpylää hetkeksikään silmistään.



Itse asiassa nyt tulikin mieleen, ettei äitienpäivä varmastikaan äitien arvostusta nosta yhtään. Se taitaa enemmän herättää ärsytystä sinkuissa ja lapsettomissa aikuisissa, sekä surua niissä naisissa, jotka tahtoisivat olla äiteja ja niissä lapsissa, joilla ei äitiä ole.

Keski-ikäisiltä miehiltä on arvostusta turha odottaakaan. Miten monta kertaa minäkin olen kaupassa täyden kärryni kanssa hikipäässä ollut kassalla, kun joku mies on puhissut takanani kiireisenä mäyräkoiransa ja gourmetostoksensa kanssa. Vaihtanut jalkaa ja kytännyt kelloaan. Kiirehän niillä on, mutta äidit, ne ovat tässä maailmassa vain ärsyttämässä. Turhia otuksia, koska eivät enää saaliiksikaan kelpaa. Niiden lapsetkin vain pitävät meteliä ja nostavat kiukkua, ikään kuin se ärsyyntynyt aikuinen mies siellä kaupassa omistaisi jonkinlaisen kirjoittamattoman oikeuden elää oman aikataulunsa mukaan, niin kuin maailma olisi häntä varten, niin kuin koko kauppa olisi häntä varten. Kerran jopa Masalan K- kaupan kassa otti kesken ostoksieni kiireisen miehen loton siinä välissä. Voi luoja, että olin loukkaantunut. Minullahan sitä aikaa todella oli enemmän. Koska ostin enemmän tavaraa, minä ikään kuin olin velvollinen uhraamaan aikaani myös tuolle puhisevalle miehelle. En ymmärrä, miten nämä miehet kuvittelevat tosiaankin omistavansa oikeuden elää tässä maailmassa niin kuin se olisi vain heitä varten tehty. Minä vihaan niitä miehiä, mutta joudun silti sietämään heitä, vaikka kerran yksi niistä painoi kaasua, kun olin ylittämässä suojatietä rattaiden, lasten ja painavien ostoskassien kanssa. Se tuli mäennyppylän takaa lujaa, enkä voinut enää perääntyä. Mies mulkoili rattinsa takaa ja kun sain kädet vapaaksi, näytin keskisormea itku kurkussa.

Miksi nämä miehet eivät voisi asentaa huoneistoihinsa äänieristeitä, rakentaisi desingmaljakkoihinsa zen-puutarhoja ja tilaisi ruokia kotiinsa. Miksi minun pitää kärsiä niistä, kun ne eivät pysty kestämään äitejä ja lapsia. Vaunuja katsotaan karsaasti, ikään kuin naiset eivät saisi liikkua missään lastensa kanssa, vaan heidät pitäisi eristää hiekkalaatikolle tukkimasta muiden jouhevaa kulkua.

Tämä maailma on yhteinen. Niin lapsilla kuin äideilläkin on oikeus elää ja liikkua. Heillä on oikeus kassajonossa omaan paikkaansa, vaikka sitä tavaraa on enemmän. On ihme, etteivät kauppiaat ole tätä tajunneet. Lapsiperheet ostavat enemmän ja tuovat kauppaan rahaakin enemmän. He eivät ole siellä tukkimassa jonoja, vaan tekemässä ruokaostoksia niin kuin muutkin ihmiset.

Hyvää äitienpäivää siis.

19 kommenttia:

Karpalo kirjoitti...

Minä olen kuivannut kohta kuusi vuotta kaiken pyykkini taitettavassa telineessä sisällä ja lakanat ovien päällä. Nyt pyysin äitienpäivälahjaksi pyörivän pyykkitelineen pihalle ja ihme ja kumma, sellainen on nyt tulossa. Odottaa jo tuolla pihalla asennusporukkaa, eli minua ja miestä. viimevuonna sain omenapuun ja muutama vuosi sitten alppiruusun, mutta kyllä pyykkitelinen on sentään jotain, täytyy pyytää ensivuodeksi se uusi vessanpönttö, sellainenkin nimittäin tarvittaisiin. :)

emmi2410 kirjoitti...

Noista vaunuista tuli mieleen, että jokin aika sitten jollain joku valitti mielipidekirjoituksessa siitä, että vaunujen kanssa kulkevat pääsevät bussilla ilmaiseksi. Hän itse kuulemma käytti vatsareppua (vai mikä sen vauvankantokassin nimi on) ja joutui maksamaan. Oli sitä mieltä että vaunuäiditkin joutaisivat maksamaan kun vievät enemmän tilaa.

Että ihmiset jaksaa kaikesta valittaa. Alunperinhän maksuttomuus tuli, etteivät vaunuihmiset joutuisi jättämään lapsiaan siihen ja menemään maksamaan, jotta kaikki sujuisi helpommin, eikä ihmisten tarvitsisi valittaa vaunuihmisten häiriöstä. Nyt tietenkin matkakortin leimauslaitteen voisi hyvin laittaa myös bussin keskelle. Mutta miksi. Eiköhän lapsiperheillä ole muutenkin tarpeeksi rahanreikiä ja eivätköhän pummillamatkustavien karsiminen olisi paljon tärkeempää. Joutaisivat maksamaan kun vievät enemmän tilaa, hah, eiväthän businesspersoonatkaan, jotka asettelevat sen laukun sille ikkunanpuoleiselle penkille, joudu maksamaan ekstraa.

Ei nyt hirveesti liittynyt mihinkään. Mutta tuli mieleen.

Hyvää äitienpäivää, tuli noista mieleen ne runot mitä itse kirjoitin äidille (ja muillekin heidän juhlissaa) Nyt annoin runokirjan. Niin sitä vanhetaan. Äiti heitti juuri roskiin jonkun antamani patalappukyhäelmän...

Saara kirjoitti...

Joo, Karpalo, joillakin asioilla on kumma tapa jäädä roikkumaan, niinku nyt pyykit ovien päälle :) Vuosikaudet sitä vaan tottuu olemaan ilman jotakin tärkeää.

Niin, joo, ehkä nyt kun kännyliput on ainakin Helsingissä mahdollisia, voisi olettaa, että matkan maksaminen on aika yksinkertaista. Meinaan vaan, jos sillä saisi tätä vaunuvihaa vähemmäksi. En kyllä silti tajua, miten joku kuvittelee oman elämänsä olevan jotenkin ylevämpää, kuin vaunujen kanssa kulkevan äidin. Mutta niin ne vain luulevat. Olisi kai aika kertoa näille tyypeille, että se on feikkiä. Ihan samanlaiset oikeudet täällä on lapsilla ja naisillakin kulkea sekä olla. Jos vaunujen kanssa kulkevaa äitiä saa muka estoitta haukkua ja arvostella ikään kuin he olisivat toisen luokan kansalaisia, niin eiköhän ole aika herättää nämä valittajat siinä Prinssi Ruususen unesta. Ei heitäkään ole liiemmin mukava katsella tai kuunnella.

Minähän en ole vaunuja enkä rattaita tarvinnut enää vuosikausiin, mutta kovin on jäänyt ikävät muistot niiltä ajoilta.

Vt kirjoitti...

Mutta kun... Mitä jos niillä äideillä kestää siinä jonossa ihan kauheasti? Se on kamalan pitkästyttävää!

Saara kirjoitti...

Nii-in, Vt. Elämä on kauhean pitkästyttävää toisinaan. Tee lapsia, niin ei pitkästytä enää.

Vt kirjoitti...

Minä olen seurannut lapsekkaiden ystävieni elämää, ja minusta sekin vaikuttaa kauhean pitkästyttävältä. Minusta on parempi vain keskittyä nauttimaan elämästä ja viettää aikansa kiireettä... Mutta sekin on kauhean pitkästyttävää. Kaikki on pitkästyttävää.

Viihdyttäkää minua, herran tähden!

Saara kirjoitti...

Öö, tämä tuli vähän äkkiä. Mutta onhan sinulla Sellisti, mustanaamio, se outo jumala ja hoviväki ja ne palmunlehviä heiluttelevat naiset. Sinullahan on oikeastaan aina aika kivaa. Ei sitä oikein voi ylittää.

SusuPetal kirjoitti...

Upeat värit tuossa toisena olevassa kuvassa -tekijä taiteilijan alku selvästikin.

Saara kirjoitti...

Joo, ihanat värit. Kerron terveisiä taiteilijan alulle.

minh kirjoitti...

Minä sain äitienpäivänä marttyyrimiehen murjotuksen, kun hän ei ymmärrä miksi juon kahvini lämpimän maidon kanssa. "Ei kai sillä mitään väliä ole, tekee vaan kahvinkeiton monimutkasemmaksi". Minä: "juu ei ole väliä, ihan huvikseni ja monimutkaisuuden takiahan minä sen maidon lämmitän, saatana!"
Laps oli tehnyt kortin jossa luki: "Hyv-
ää äitienp-
äiv-
ää,
minh!" ja piirretty ukkeli, joka seisoo hölmistyneen näköisenä ja sanoo "juu".
Tavutus ei onnaa vielä kolmetoistavuotiaalta:)

No kyllä me sitten syötiin Frödinge-vadelmakakkua(jonka minä olin ostanut) ja Laps lupasi veistontunnilla tekemänsä punamusta-leopardikuvioisen radion kunhan saa numeron siitä ensin.
Tämmöistä.

Joku kirjoitti ilmaislehteen siitä, kun "vapaamatkustaja" oli ängennyt kolmannet lastenvaunut bussiin ja tukkinut ulosmenotien. On se kauheeta, kun vapaamatkustajat senkun mellastaa tuolla ja terrorisoi maksavia asiakkaita!
-minh-

Etappisika kirjoitti...

Ei kenelläkään muulla sitten ole enää tallella niitä kevyestä muovista valmistettuja puhallettavia lastenvaunuja, joita muistaakseni Pahkasika aikoinaan lanseerasi Suomen liikennevälinekäyttäjille?

Kulkevat väliajat mukavasti taskussa.

Jani kirjoitti...

Äääääääh, minä olen ihan jälkeenjääny sun kanssas, Saara, kun Atomisi on rikki ja kun minä seuraan blogiasi sen kautta. Nyt mulla on vissiin miljoona postausta lukematta tässä.

Saara kirjoitti...

Hah, no mutta sehän oli nerokas kortti, minh. "..ja piirretty ukkeli, joka seisoo hölmistyneen näköisenä ja sanoo "juu"." Tietenkin, kun se tavutus oli niin kuin oli.

Joo, se on just kauheeta, että joku kehtaa ängetä bussiin ja vielä vaunujen kanssa. Yks mistä ei ksokaan puhuta, on se, että siellä vaunuissa on ihminen. Ihan oikea ihminen.


Höpsistä, E-sika. Ei saa herättää epäilyksiä tolla tavalla just kun mä olen tehnyt ison työn.


Hahhahaaa, Jani. Sairas kuva. Siis mut olenks mä siis jotenkin atomeina? Mitähän mun pitäisi sille tehdä?

Jani kirjoitti...

FeedBurnerin mukaan tämä ongelma voi olla seurausta siitä että kirjoittamiseen on käytetty Wordia ja sieltä on sitte kopypeistattu juttu suoraan Bloggeriin.

Siellä jossain... itse asiassa Rakas päiväkirjani -postauksessa se näyttää olevan, tuossa "- Ja sä et sitten muista mua, vai?" -rivin ja sitä edeltävän kappaleen välissä on tuollainen <o:p /> -tägi.

Toinen samanmoinen näyttäisi olevan sen vuoropuhelun ja sen jälkeisen ("Mies nousi tuhahtaen ylös...") -kappaleen välissä. Ne ovat siis ilmeisesti tulleet sieltä wöördistä. Ja pitäs suaha näistä postauksista pois, jotta Atomi alkaisi toimia.

Saara kirjoitti...

Siis voi herranjumala! Voi herranjumala. Miten... äääh...? Siis, voi hyvä ihme. Miten sinä voit tietää ne noin vain. Kyllä siis ihmemies! Ihmemies-Jani.

Hyvin harvoin käytän wöördiä näihin, mutta jos netti tökkii, niin joskus olen kirjoittanut jotakin sillä aikaa. Muuten mä en viittiskään. No nyt ei sit tarvii silloinkaan.

On tuo kyllä sairas kuva... ei sitä voi nauramatta kattoa.

Saara kirjoitti...

Mutta siis mä latasin sen BloggerforWordin kuitenkin, kaiken varalta, ettei Jani vaan eksy matkalla mihinkään.

Jani kirjoitti...

Jee, nyt se toimii! Saksit juuri oikeat sieltä pois. Hyvä Saara, kiitoksia!

Anne kirjoitti...

Saara, puhut niin asiaa. Itse liikun nykyään kahden lapsen kanssa. Välillä tuplarattailla, välillä tavallisilla + toinen kävelee tai jollain muulla virityksellä. Onneksi olen sattunut törmäämään moniin ihaniin ihmisiin, jotka vaivautuvat pitämään kaupan ovea auki minulle ja vaunuille. Useinmiten nämä ihmiset vilkuttelevat kyytiläiselle ja hymyilevät. Se saa hyvälle mielelle.

Mutta vielä useammin se mies tai nainen, tyttö, poika tai mummeli ryntää ensimmäisenä ovesta sisään/ulos pihisten kiukusta, kun edes näkee minut vaunuineni...

Kyllä minuakin tympäisi ja tympäisee edelleen kirkuvat lapset kaupassa. Eihän se mukavaa ole kenestäkään. Mutta kaupassa on jokaisen käytävä, eikä niitä lapsia voi yksin kotiin jättää. Sitä eivät nämä puhisijat tunnu tajuavan.

En minäkään ihan huvikseni kauhukaksikkoni kanssa kaupungille lähde. Paljon helpommin, miellyttävämmin ja huomattavasti nopeammin asiat saisi hoidettua, jos lapsia ei tarivitisi mukana kuljetella. Kyllä se työstä käy selviytyä reissusta edes jokseenkin järjissään kaikkine lähtötohinoineen, matkoineen jne. Eipä sitä shoppailusta paljon nautita, kun koko ajan keskityt siihen, ettei lapset laita kauppaa alkutekijöihinsä tai karkaa ovesta autojen alle. Ei siihen kaipaa enää ketään arvostelemaan tai tuskastelemaan kiirettään ja puhisemaan niskaan ärtyneenä.

Monta ajatusta tuli kirjoituksestasi mieleen, mutta tähän aikaan yöstä ei enää mikään pysy mielessä...

Saara kirjoitti...

Joo, kyllä jokaisen ihmisen pitäisi saada käydä kaupassa ja matkustella ilman anteeksipyytelevää olotilaa. Ikään kuin pyytelisi anteeksi sitä, että on olemassa ja tehnyt vielä lapsiakin muitten harmiksi. Mutta sellainen henkihän se vallalla on.