Runotorstaina
päivä päivältä
uudistun
vanhemmaksi
uudistun
ryppy rypyltä
Hedelmättömyyttä ja hyvänlaatuisia
1 päivä sitten
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoa bloggarista
Oma blogiluettelo
-
-
Värikollaasit: 438 (45/2024)1 päivä sitten
-
Hesseä lukiessa2 viikkoa sitten
-
Kuningattaren maja3 kuukautta sitten
-
-
Värejä ja tuoksuja Elias Lönnrotin tapaan8 kuukautta sitten
-
Jorge Semprúnista ja tutkimus tekoälyn kirjallisuustietoisuudesta9 kuukautta sitten
-
Pahan päivän varalle tarvitaan ruokaa, laumaa ja hyvinvointia10 kuukautta sitten
-
Elämäkertaa etsimässä10 kuukautta sitten
-
Uimahallissa on tunnelmaa11 kuukautta sitten
-
Askeetti saa komplekseja Villassa1 vuosi sitten
-
Kritiikin jäljillä1 vuosi sitten
-
Taidegrafiikan sanakirja2 vuotta sitten
-
Tervetuloa 20222 vuotta sitten
-
Kirje exälle avioliiton aikana4 vuotta sitten
-
Onkohan meillä varaa?4 vuotta sitten
-
Vaihda uuteen osoitteeseen5 vuotta sitten
-
Miksi, miksipä ei.6 vuotta sitten
-
Onnistumisen onnesta6 vuotta sitten
-
Tempat Jasa Pembuatan Jaket Secara Online7 vuotta sitten
-
¯\_(ツ)_/¯7 vuotta sitten
-
+1126 Ystävän näkeminen7 vuotta sitten
-
nyljetyt ajatukset9 vuotta sitten
-
Audi R810 vuotta sitten
-
Satunnainen surffaaja...11 vuotta sitten
Tilaa
Tekstit
Kommentit
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssi.
13 kommenttia:
Kerta kaikkiaan, kommentoin itse itseäni. Siis pitäisiköhän sen mielummin olla
päivä päivältä
uudistun
vanhemmaksi
rutistun
ryppy rypyltä
tai jopa
rutistun
ryyppy ryypyltä
Hmm... runoileminen on tosiaan kamalan vaikeaa näin proosalliselle tyypille kuin mä.
kyllä noi ryypyt aiheuttaa täällä ainakin jotain muuta kuin rutistumista: ego ja maha pullistuu ryyppy ryypyltä!
No niin mut eiks se ole uudistumista kuitenkin. Mun mielestä nuorentuminen on taantumista eikä uudistumista, niin kuin laihtuminen siihen samaan kuosiin kuin on ollut joskus nuorempana.
No mä ajattelin lähinnä naaman rutistumista, mutta tosiaan, ego ja maha siinä kyllä pullistuu.
Vau! Sullahan on siinä kaksi lyömätöntä haikumaista runoa:
päivä päivältä
uudistun
ryppy rypyltä
päivä päivältä
rutistun
ryyppy ryypyltä
Onnitteluni!!! ;-)
Heh, kiitos, Itte.
Kuva on kyllä otettu ennen kuin simpukoita oli keksittykään ja ennen kuin mäkkärin äitikään oli syntynyt. Ja ei, ne läntit eivät ole seinällä, vaan se on pala kirjailtua oviverhoa, jota toimitti vanha huntu. Hyvä hyttyssuoja, kun peräkammarissa nukuttiin.
Reiska käy nyt vaan siellä optikolla, ennen kuin alkaa äkkäillä.
Simpukat kyllä oli varmaan jo keksitty kyllä, kai, luulisin.
Tämä tyylilaji lähenee aforismia. Hieman vain on sanajärjestystä muutettu, että tulee runon näköinen.
Aiva hyvin siitä voi tehdä eri muunnelmia vastakohta-asettelujen - "uudistua-rutistua" - kautta.
Ja muistakaa, että runo paljastaa ihmisen sisimmän luonteen. Kyllä näin on!
Rauno Räsänen
"Ajallisten ilmiöitten dosentti, honoris causa".
No joo, oli simpukat jo keksitty. Okei. Vähän kärjistin.
No ja Rane, niinpä niin. Aforsimia siitä ensin ajattelin: Uudistun ryppy rypyltä tai uudistun päivä päivältä vanhemmaksi, mutta kun oli se runotorstai eikä aforismitorstai. Ja kuvatorstai myös eli melkein 1700-luvulta, joten on vähän uudistunut olo (kuva on about vuodelta 2000) nykyään.
Ihan sama kyllä mulle, paljastuu mitä paljastuu, mutta ainakin rypyt.
Jänkkääminen on iloni. Se on kyllä huntu, hei. Mutta kyllä mä ymmärrän sua, Reiska. Aina kuivat mielessä.
päivä päivältä
uudistun
vanhemmaksi
ryppy rutistuu
kurttu kurtulta
"Minulla on vain yksi ryppy ja istun sen päällä."
Ja anonyymeillä sit se peräryppy. Tietenkin.
Niin, joo muistinkin lukeneeni tuon sitaatin jostakin, mutta että se oli italiainen mummo, mamma mia. Ne ovatkin niin herttaisia läpensä. Niin kuin Reiskakin.
Lähetä kommentti