How to Survive November 2024 – 5
1 tunti sitten
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoa bloggarista
Oma blogiluettelo
-
-
-
Kuningattaren maja2 kuukautta sitten
-
-
Värejä ja tuoksuja Elias Lönnrotin tapaan7 kuukautta sitten
-
Jorge Semprúnista ja tutkimus tekoälyn kirjallisuustietoisuudesta8 kuukautta sitten
-
Pahan päivän varalle tarvitaan ruokaa, laumaa ja hyvinvointia9 kuukautta sitten
-
Elämäkertaa etsimässä9 kuukautta sitten
-
Uimahallissa on tunnelmaa10 kuukautta sitten
-
Askeetti saa komplekseja Villassa1 vuosi sitten
-
Kritiikin jäljillä1 vuosi sitten
-
-
Taidegrafiikan sanakirja2 vuotta sitten
-
Tervetuloa 20222 vuotta sitten
-
Kirje exälle avioliiton aikana4 vuotta sitten
-
Onkohan meillä varaa?4 vuotta sitten
-
Vaihda uuteen osoitteeseen5 vuotta sitten
-
Miksi, miksipä ei.6 vuotta sitten
-
Onnistumisen onnesta6 vuotta sitten
-
Tempat Jasa Pembuatan Jaket Secara Online7 vuotta sitten
-
¯\_(ツ)_/¯7 vuotta sitten
-
+1126 Ystävän näkeminen7 vuotta sitten
-
nyljetyt ajatukset9 vuotta sitten
-
Audi R810 vuotta sitten
-
Satunnainen surffaaja...11 vuotta sitten
Tilaa
Tekstit
Kommentit
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssi.
15 kommenttia:
Nam : )
Ei mitään syytä pyytää anteeksi.
Syö vaan, ei haittaa se valkosipulikaan:)
Nauti!
Söin eilen elämäni ensimmäisen kebabin -eipä se nyt ollukaan erikoisempaa. Pitäydyn pitsoissa, jos kahdesta pitää valita.
Hyvästi Piazza Romana!
Huhhhuh, kyllä urvahdin ihan tyystin tuuonne sohvalle. Miten tästä nyt jaksaa vielä lähteä katsomaan tytön aerobicesitystä? Maha on ihan pullollaan. Kamalan rankkaa elämää.
Just, eikoo edessä ku rankkuri.
Eiku vankkurit ois pitäny olla. Nyt joutus ihan ite menemään.
tinka: miten olet pystynyt välttymään kebapilta tähän mennessä?! Olen kateellinen moisesta saavutuksesta. Minulla on yksi kaveri, joka ei ole koskaan maistanut kahvia eikä tupakkaa. Sekin on mielestäni guinness-kelpoinen tempaus. Mitenköhän hänelle aukeaa se Kolmannen naisen biisi, jossa lauletaan: ”Mullon tästä asti aikaa, muutama lantti mammonaa, mielin määrin kahvia tupakkaa.” Hmm. Pitääpä kysyä.
Minä tämän Saaran tunnen Pietarin ajoilta. Se oli 1700-luvun lopulla samassa Petrovin sirkuksessa kun minä. Minä olin tulennielijä ja Saaraa sanottiin Pohkeiksi. Se kuristi niillä boan ku boan. Se oli kyllä jännittävä näky miten boat heitti henkensä tosta vaan. Oli sillä Pohkeella pohkeet, herrajee! Kunnes sitte tuli se boa joka kuristi Pohkeet, ja minä sitte vahingossa nielasin sen tulen. Ei sen pitemmälti tästä.
Niitä voi kyllä sanoa henkeäsalpaaviks pohkeiks, kyllä niillä niin monen boan henki salpautu.
Juha, kiitos kysymästä! Näköjään hyvin :)
Joskus vuosia sitte, taas sillon 90-luvulla, kuulin moisesta eka kertaa käydessäni HKIssä. Jossain asematunnelissa oli paikka, mistä sitä olis saanu; näytti erittäin houkuttelevalta norsun jalalta, mistä ne tummat miehet veisteli jotain lihasuikaleita. Ei kiitos.
Sitte elin monta vuotta lihatonta kautta, joten unohtu koko kepapppi. Viime aikoina mies on puhunu siitä ja kehunu, miten hyvää se on. Aattelin sitte, että Olkoon, mie kokeilen. Niinpä pidin vapaapäivän ruanlaitossa ja haettiin annokset.
Taas yhtä kokemusta rikkaampi.
(Kantsii miettiä, esittääkö mulle kysymystä; voi saada vaikka vastauksen, vaikkakin pitemmän kaavan kautta :) Mutta olihan tämä tärkeä aihe ja virstanpylväs minun elämässä. Kahvia ilman en voi olla, mutta tupakka - siitäkään ei ole kokemusta.
Kiitos Saara tilasta.)
Mä olen syönyt kans kerran kebabin. Ett melekein neitsyt. Mutta että elämää ilman kahvia ja tupakkaa? Kääk. Niin no, eihän sitä tiedä mistä jää ilman, kun on aina ilman.
Voi tuota meijän setää. Vai kuristelin minä boia... öh...boeja...???...pohkeillani. No justiinsa.
Arvuuttelin mielessäni, että montako kommenttia Saara saa kun syö pizzan. Kuusi vielä puuttuu.
;D
Itse asiassa mäkin kyllä odotin enemmän kommentteja just tähän :)
Lähetä kommentti