maanantaina, marraskuuta 12, 2007

Kuraleikki ja sen seuraamukset














Siinon mun patoni.

Olen viikonlopun leikkinyt kuraleikkejä. Lihakset ovat kipeät niin kuin olisi erehdyksessä punttisalilla käynyt. Olen ruopannut ojaa ja rakennellut patoja, jottei se tulva siellä toisessa päässä olisi niin valtaisa. Kahlasin tuolla vedessä reisiä myöten ja väänsin lapiolla savea ylös, harasin lehtiä ojan pohjalta ja tein oikein siis tuohon pihan kulmaan lammen, jossa vesi voisi vähän aikaa levähtää, ennen kuin suin päin työntyy ojasta kaivoon, joka sekin oli siis perjantaina ääriään myöten täynnä. Oja vetää siis liiankin hyvin.

Noh, naapuripa tuli sitten aukomaan päätään, että tuo pato estää heidän pihaansa kuivumasta. Se kun on ihan lälliä ja silleen. Kysyin kyllä, että onko se ihan tosissaan. Yritettiin selittää, että kyllä se vesi valuu alaspäin sieltä pihasta ihan väkisinkin, ja meidän on pakko parkkipaikan tulvan takia hillitä tuota valtaisaa veden tuloa, joka ei siis tule meidän pihasta edes, vaan ylempänä sijaitsevien naapurien tonteilta, kaukaisimmilta maa-alueilta ja erään kuuluisan aatelissuvun metsästä, jonne on tehty vastikään autoille kääntöpaikka ja kaadettu puita ihan lähiaikoina.

Naapurin mielestä meillä on kuitenkin vastuu tästä ojasta ja siinä olisi kuulemma parikymmentä senttiä tilaa vielä nousta, jotta heidän pihastaan sitten vesi pääsisi jotenkin jollakin logiikalla paremmin laskemaan toisesta päästä. Naapuri sai mukaansa myös toisenkin naapurin, ja niin he oikein miehissä lähtivät etsimään syyllisiä ja vaativat "toimintaa". Todellakin hän huusi, että "toimintaa". Meidän pitäisi hänen mielestään kaivaa maa auki liki parinkymmenen metrin alueelta ja vaihtaa ojarummut tai ainakin laittaa ne paikoilleen. Kävin oikein kahdesti katsomassa veden tuloa tarkistuskaivoon. Sitä tulee kuin aisaa. Kysyin sitten, että onko hän käynyt katsomassa, miten sitä vettä sieltä tulee. On kuulemma. Hänen mielestään sitä ei tule tarpeeksi, koska heidän nurmikenttänsä on märkä, eikä siinä voi astella.

Minun mielestäni oja vetää ihan hyvin meidän katolta valuvia vesiä. Mutta niiden muiden jyrkkää metsärinnettä alas valuvia vesiä se ei enää jaksa täysillä vetää, jos sitä tulee sellaisella paineella kuin viime perjantaina. Ja kun kohtapuoliin maa jäätyy ja sulaa, ja taas jäätyy ja sulaa, meillä alkaa todella olla kanootille käyttöä ja tuo talon toinen pääty alkaa olla vaarassa.

Tästä aiheesta tulikin sitten oikein muutaman päivän kestävä show. Meillä ei ennen ole täällä ollut tällaista showta, mutta vettä ei ole ennen tullutkaan näin paljon ja meille onkin tullut uusi naapuri. Ajattelimme seinänaapurin rouvan kanssa siten ottaa ilon irti koko touhusta. Ollaan kikatettu pari päivää ihan väärällään. Ja nyt meillä on sitten hädän hetkellä varaa vetää "lakikortti" pöytään. Viranomaisen mukaan meidän ojassa ei ole mitään vikaa ja kaiken lisäksi ne henkilöt, jotka ovat kaataneet metsästä puita, rakentaneet sinne kääntöpaikan tai jotka juoksuttavat hulevetensä meidän mailta ovat vastuullisia hoitamaan korjaukset, kustannukset ja jopa korvaamaan tulvavahingot. Eli myös se naapuri itte. Meikäläisen kuravellileikit loppuivat nyt tähän.

Joskus alan itsekin epäillä, että hitto, voiko se muka olla niin, että olisinkin väärässä, kun miehet ihan tosissaan vänkäävät. Kyllä minä nautinkin ihan suunnattomasti, kun minua ei uskota eikä oteta tosissaan ja lopulta tulee asiantuntija sanomaan, että nämä rouvat tässä ovat aivan oikeassa olleet koko ajan. Kyllä se tämmöisen kaamospäivän aina kummasti kruunaa. Eikä tartte aina netissä väitellä niin kovin, kun voi väitellä ihan livenäkin.

***

Huomenna menen Jorviin koko päiväksi. Esikoiselle vaihdetaan uudet insuliinit ja siellä sitä sitten syödään ja mittaillaan pitkin päivää. Täytyy nyt yrittää ottaa sairaanhoitajista kaikki irti vielä kun ehtii.

10 kommenttia:

Ensio E. kirjoitti...

Mutta eikö se ole vähän sopimatonta, akkaporukassa vastustaa miehiä. Kyllä ne tietäävät. Ja vielä aatelisia.

Kyllä sen ojan voisit kaivaa. Voidaan säätää perustuslainsäätämisjärjestyksessä kuule pian sellanenkin pykälä että jos naapurien henki ja omaisuudenhoito vaatii niin sinut voidaan määrätä kaivamaan ojaa. Ja joku paroni vielä hoputtamaan siihen, että eikö ny pärkkele miten tule tosta kaivaminen, nii hidas.

SusuPetal kirjoitti...

Pakkolaki vaan ojan kaivuuseen, se minullekin tuli mieleen. Heti ensi tilassa, vaikka oma tila ei olisikaan.

Hyötyliikunnan kannalta kannattaa tuollainen ottaa, eipä tarvi punttikselle mennä. Eikä minnekään muuallekaan ainakaan ilman kanoottia. Noh, kohta pääsee luistimilla.

Loppuisi jo tämä syksy, Ja talvi ja tulisi pitkä, kuiva kesä.

Ensio E. kirjoitti...

Olin tuossa jo huomaavinani kevään merkkejä kyllä... niin oli jo versoa ja silmua, ja rastaan huilu soi kauniisti illassa pesänrakentelun lomassa.

Saara kirjoitti...

Niin mutta mähän kaivoin yhden ojan jo! Ihan itte kaivoin omin pikkukätösin. Ei siihen mitään pakkolakia tarvita. Pyytäis vaan nätisti.

Missähän se Enska kevään merkkejä näkee? Kevät on housuissas, kaheli.

--KATA-- kirjoitti...

Viddu mitä skeidaa! Varo nyt ainakin sitä selkääsi kun nyt jo ojiakin kaivelet!

(laita pliis kuvia puckista)

Saara kirjoitti...

Heh, Kata, kuvia Puckista tulossa :)

minh kirjoitti...

Tässä tuli ihan selkeästi syy, miksi karsastan omakotitaloasumista, ei niin, että mulla koskaan sellaiseen mitään mahiksia olisikaan, mutta kunhan karsastan ja ajattelen, että jos joskus saisin omakotitalon, niin sitten sais tapella lapioilla naapureita vastaan noissa oja- ja puunkaatoasioissa. Onhan siinä puolensa, mutta mä nyt vaan käännän tän niin, etten haluiskaan, kun en koskaan saa...:)
-minh-

Saara kirjoitti...

Joo, eikä se muuten edes loppunut tuohon. Joka ilta on tullut oja-asiain puolesta yllättäviä kannanottoja, joille ei ole enää voinut kuin nauraa. Eli siis on tässä hauskuutta niin paljon, etten kyl vaihtais.

Anonyymi kirjoitti...

kohta ei pääse alkoon EIK" hoitoon

Saara kirjoitti...

Joo ei niin. Eikä taida apteekistakaan saada helpotusta.