En tiedä miten tämän sanoisi, joten sanon ihan suoraan. Olen taas mennyt lukemaan kirjaa. Kyllä. Se maksoi kaksi euroa ja siinä on paljon esseitä eräästä aiheesta. En voi kertoa enempää, sillä kun pääsin erään esseen loppupuolelle, löysin sieltä virtuaaliminäni. Juu. Kyllä vain. Olin junassa, kun osuin omiin silmiini ja minulta pääsi ääneen voihkaisu. Jouduin aikoinaan käytännön syistä käyttämään Saaran tilalle toista nimimerkkiä eräällä foorumilla. Ja minun kommenttini löytyi sanasta sanaan eräästä esseestä nimimerkkini mainiten. Näin jälkikäteen kommenttini on toki aika kärkäs, niin kuin minä nyt joskus olen. Parin vuoden jälkeen sitä joutuu ihan poskia kätösillään leyhyttelemään, nimittäin kommentistani sanottiin niin, ettei se asiallisesti ottaen tee oikeutta keskustelun osapuolille, vaikkakin se oli myös erittäin osuva ja lisäksi siinä samalla kärjistetään koomiseen huippuunsa kirjoittajakoulutuksen synty ja suosio... Huisaa. Kaikkeen sitä törmääkin.
Sama alkutalven valo
11 tuntia sitten
Tekstit
6 kommenttia:
Virtuaaliminän kohtaaminen on varmaan samaa luokkaa kuin sisäisen lapsensa löytäminen -kannattaa olla etsimättä...
"The Saara - Esseestä tuttu"
Kyllä, juuri näin, Susu. Ainakin sillä hetkellä sisäinen lapseni tunsi jonkinlaista häpeän ja hämmästyksen sykähdyksen :)
Just, Enska. The Saara, vaikkei se Saara kyl ollutkaan.
Varmaan sydän teki ylimääräisen pompun. Oliko kirja alennusmyynnissä, kun se maksoi noin vähän?
Onneksi olkoon siis. Ensin luulin että tämä on tekijänoikeusjuttu mutta eipä tainnut ollakaan vaan laillinen lainaus tunnetulta nimimerkiltä. Kyllä kirja on aina kirja.
tv
Keu
Pantteri, joo, se oli jo vähän vanhempi kirja. Vuodelta 2004.
Keu, hei, ei nyt liioitella sentään. Hauska tapaushan se oli, mutta se siitä. Bloggaisin päälle jo jotain, mutta kun päätä särkee ja palelee. Ja nukkumaankin pitäisi jo joutua. Nyt on jouluun asti arkiherätys joka aamu kello puoli viisi. Toisinaan jopa neljältä.
Lähetä kommentti