En ole juurikaan tänään ehtinyt blogeja lukea, joten ihan varma en ole, mutta näyttää siltä, ettei monikaan ole ottanut kantaa siihen, oliko se oikein, että hoitsut kiristivät itselleen isomman palkan ihmishenkien uhalla. Jokunen rohkea on ollut liikkeellä, mutta yleisesti ottaen ollaan oltu aika hissukseen.
Osmo Soininvaarakin sanoi televisiossa sillä tavalla suu supussa, hyvin vakavasti, että jos tällainen tapa otetaan käyttöön, että ihmishenkien menetyksellä voidaan uhkailla, niin kaikki ammattiryhmät ryhtyvät kilvan uhkailemaan samalla tavalla. Palomiehet eivät suostu irtisanoutumisen uhalla sammuttamaan paloja eivätkä lääkäritkään suostu pelastamaan ketään. Mutta parempaa palkkaa ei siis saa vaatia. Pitää olla hissukseen vain ja tehdä työnsä. Sillä tavallahan se palkka tuppaa nousemaan, eikö.
No, miten on, onko se oikein vai väärin? Onko tosiaan niin, että ammatin valitessaan valitsee tosiaan elämäntyönsä? Eli että hoitsu on vastuussa ihmishengistä, vaikka sanoo itsensä irti?
Itsehän en ole mitenkään vastuussa kenenkään hengestä, jos sanoudun irti. Mutta entä jos olisin? Joku kirjoihin hurahtanut taneli olisi juuri sillä hetkellä pelastavaa kirjaa vailla, kun meikäläisen irtisanomisaika menisi umpeen eikä ketään muuta olisi tavoitettavissa. Näinkö siis on, että meikäläisen pitäisi ampaista avaamaan kaupan ovet, jotta taneli saisi pelastavan kirjansa. Koska minä nyt vaan olen kirjakaupanmyyjä. Ja mitähän minun mielessäni liikkuisi, kun en saisi päättää omasta elämästäni jonkun toisen ihmisen takia. Hmm.
TIEDÄN, ettei näitä voi verrata, mutta ihan todella siis, onko sairaanhoitaja todellakin ikänsä sairaanhoitaja, vaikka ei haluaisi tehdä raskasta työtä huonolla palkalla, eikä lakkoasetta voi käyttää täysillä, koska kuitenkin on olemassa se laki, joka määrää hoitsut työhön, eikä tavanomainen lakko sillä tavalla vaikuta. Kamala tilanne.
***
Töissä meni tänään pitkäksi. Illan vapaa-aikakin meni perseelleen. Ensin vein isännän saunailtaan ja siten esikoisen treeneihin ja siinä välissä kävin kaupassa. Nyt vasta olen tässä. Toisekseen jäin ehkä kiinni tästä blogista yhdelle extralle, joka on hirveän hyvä extra :) Ihan paras. Terveisiä vaan sinne. Ja siks toisekseen eräänä aamupäivänä tunnistin erään bloggarinkin asiakkaitten joukosta. Kysyin sitten päälle päätteeksi, että oletko sinä se ja se. Oli se. Ei se oikein tiennyt kuka minä olin. Tästä ollaan Susun kanssa joskus puhuttu, että olisi typerää mennä joihinkin miitinkeihin, kun siellä kaikki katsoisivat hoomoilasina, että siis KUKA sinä niinku olitkaan?
How to Survive November 2024 – 14
19 tuntia sitten
Tekstit
23 kommenttia:
Mutta toisaalta.... eikö tätä hoitsujuttua ole jo tungettu joka paikasta muutenkin?
Vanhanen nyt viimeksi: Minoon perkele Vanhanen Suomesta, syö uuniperunaa ja kusee sepeliä! Uskallan ämmille vittuilla kotona jälkeenpäin mutta Rysselissä oo hilijaa vaan...!
Siis tarvitaanko lisää tätä? Kysyn sinulta Saara nyt tämän seurakunnan edessä.
Ja menkää sinne miitinkeihin vaan: esittäytkää notta tässä The Saara ja The Susu Hoomoilanen terve! Kuka sää oot, ekkai vaan Ensio E. kus noin komee oot?
Aaah, siis joo! Kuis noin komee oot? Joo, het silleen kysytään ens kerralla. Kun se kerta vaan joskus tulis.
Vanhanen niin, rysselissä turpa kii, mutta kyl se täällä uskaltaa aukoa, prkl.
No joo, ei kai sitä tarvita, mutta kiinnostaisi noin yleensä, että mikä on se pointti, jos ammattia valitsee, että joutuuko siitä iäksi vastuuseen. Ei oo oikein. Ei perkele ole.
Syyllistäminen on halpamainen keino ja kun sitä harjoitetaan ihan valtiovaltaa myöten, niin on jotenkin niin ällistynyt tästä kaikesta. Että ihanko murhaajia nuo sairaanhoitajat? Armahtakaa nyt vähän tällaiselta tyhmyydeltä!!!
Ei vaan jaksa kuunnella/lukea tuollaisia tekstejä, ei puhua asiasta reaalissa vastapuolen mielipiteen edustajan kanssa, koska ei se hyödytä. Ollaan niin eri planeetalla ajatustemme kanssa.
Itse sanoin aikanani sanottavani täällä ja olen edelleen samaa mieltä.
Siis, kamalaa, sinulle siis tapahtui juuri niin kuin likaisissa pienissä mielissämme fantisoimme! Juuri tuon takia en koskaan, en koskaan aio osallistua yhteenkään blogimiittiin...
-Hei, olen Susu...SusuPetal(tunnettu myös hoomoilasena), ookkonää Ensio?
-Beg your pardon? Olen toki Ensio, mutta niinku ketä sinä olet? Pusu in Pedaali?
Joo, ei kestäis.
Onneksi ei Ensiokaan ilmiinny blogimiitteihin. Kai.
Onneksi ei minua taida näkyä. Tältä osin voit rentoutua ja mennä miitinkiin rauhassa vaan, Susu Moilanen. Mutta komeilta voi aina tarkistaa, etten sittenkin olisi siellä.
En minä uskalla ottaa kuitenkaan riskiä. En mene. Enhän edes pidä ihmisistä, ha ha.
Saarasta kyllä tykkään ihan livenäkin. Sen verran outo pitää olla.
Kyllä nääs ammatti on kutsumus, ja se velvoittaa. Jos nyt vaikka ajattele että yöllä puhkeaisi jääkiekkomatsi Suomi-Venäjä, Jere herätettäisiin putkasta ja poikkeuslailla komennettaisiin ykköskentälliseen puolustajaksi. Ja paljon peliaikaa.
Ei mitään riskiä, Susu. Aloitat hintelimmästä vaan.
Mitä oletko sinä hintelämpi Jereä?
Pakkolaki bloggaamiseen pitäisi myös saada, ehdottomasti. Tämä jos mikä on kutsumusta ja jos ei kirjoita(ja jos kirjoittaa), tulee ruumiita -ihmiset ikävystyvät kuoliaaksi niin kovin helposti.
Vanhanen voisi pitää seuraavassa kauppakamarimiitingissä Suuren Blogipuheensa, jossa blogiporukka syyllistettäisiin S. Moilasen sanoin siitä, että "jos ei kirjoita(ja jos kirjoittaa), tulee ruumiita" - voiko näin jatkua?
En ole Jereä nähnyt vapaalla jalalla. Hintelämpi kumminkin yritetään tässä olla kun Saaran putiikissakin käynyt ja mainitsema. Siltä ei siis tarvitse kysyä.
Vastaan saman tien ja vastuusta vapautan: Ei, näin ei voi jatkua.
Lienetkö siis vilttiketjun pojuja?
Olen koutsi. En ketjussa, en viltissä, enkä osaa ommella päärmettä lakeerikenkiin.
Voi hyvät immeiset, ettekö työ kato ikinä telkkaria. Siel on se maailmanpelastaja, seksiäijä.Macho. Tsiisus. Työ vaan niinku täällä keskustelette. Tai ymmärrän mää, että Enska on täällä. Oonhan määki maailmanparantaja ja mitä kaikkee.
Tuon Johnin olen nähnyt niin monta kertaa pelastavan maailman, että alan jo luottaa, että onnistuu.
Katotaan katotaan. Mutta tämä "maailmanpelastaja, seksiäijä.Macho. Tsiisus." ei taida olla kun vasta kuudettatoista kertaa uusintana. Ennen vaikka dokkari Jungnerin kotioloista, kun kotikuuluttaja tuo juustotarjottimen Miguelille ja alkavat yhdessä katsella tv:n myöhäistarjontaa. Ja tekstitys ei vaan pelaa, Miguel joutuu soittamaan YLE:n hätäyksikön paikalle ja kuuluttaja nielee itkuaan.
Yippee-ki-yay, motherfucker!!
Kaameeta toi österbotniska finlandssvenska.
Ooops, no bullets...joten eikun nukkumaan, niin maailma pelastuu. Hyvää yötä.
Hehhee, no joo, onhan se aika mones uusinta.
Musta mielenkiintoisempi olis dokkari Enskasta. Tuo tekstityksen puuttuminen on niin normaalia. Olisko monesko lie uusinta.
Siinä sitten aukoisin nolona suuta ja katsoisin silmiin teitä siellä kotikatsomoissanne teeveessä ja mitään ei kuuluisi? Edes Petteri von Bagh ei saisi siitä hyvää dokkaria. Vaikka aukoisi omaakin suutaan siinä, ja se kuuluisi.
Oih, Enska kattois silmiin. Siinä kyllä sykähtäisi sydän jos toinenkin. Ihan sama tulisko ääntä vaiko eikö.
Niin kyllä lääkäri lupasi leikata uudestaan kun sillai tyri. Meni muka korjaamaan silmistä karsastusta, sanoi että iisi juttu, nou problem, mutta oli saanut koordinaatit väärin ja veti vielä vinompaan. Ei näy kun sivuille. Sakotkin sain kun poliisi pysäytti ja sano että ei nyt voi herrajumala sivuttain istuen autolla ajaa! Ei auttanu vaikka selitin, ettei nyt sitten taustapeiliäkään tartte kun näkee sinne taaksekin suoraan, tai siis ilman peiliä.
Tämä se on ongelma tossa dokkarissa kans. Lähetettiin se kilpailuun niin laittoivat luontodokkarien sarjaan; sai kyllä sitten kameleonteista kertovien osastossa kunniamaininnan. Olenkin ajatellut pidentää kieltä puoli metriä ja alkaa vallan kärpäsdieetille. Sitten kesällä vasta, nyt on vähän heikkoa.
Mutta siis studiomanut pelästyi kyllä siellä kulisseissa ja sydämet sykähteli kun katsoin silmiin niitä. Ne luuli että mitä helvettiä, Marty Feldman herännyt kuolleista.
Hahhah, älä yritä. Valepukki. Mä en pelästy edes Martya. Kyllä sykähtää ilmankin.
Äskenkin sykähti. Olin Mäkkärin kanssa pihalla, täysi kuu ja kaikkea. Yhtäkkiä se nykäisi oikein kunnolla ja mun jalkani lipesi lälliin. Perseelleen lensin. Aijai, sattui vähän.
Lähetä kommentti