keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007

Junassa huomatut

Olen mennyt nyt parisen viikkoa tuntia aiemmin töihin. Juna on kaksi kolmasosaa lyhyempi kuin seitsemältä ja siinä on tietty vähemmän porukkaakin. Tulee kiinnitettyä huomiota ihmisiin ihan senkin takia, etten siihen aikaan onnistu saamaan Uutislehti satasta mistään. Katselen vain hampaita kiristellen muita ihmisiä, jotka lukevat leuhkana lehteä ja luettuaan taittavat sen sitten nätisti syliinsä. Teen tästä kohta valituksen jonnekin. Aamut menevät ihan pilalle, kun joudun heti kuudelta suuttumaan muille ihmisille.

Espoosta nousee junaan ikäiseni täysin tavallinen mies, jolla on kai krooninen flunssa tai allergia. Se tuli jo pari viikkoa sitten viereeni ensimmäisen kerran ja minä ajattelin, että voih, ihana mies, mutta älä tule tartuttamaan sitä tautia minuun. Se tauti on sillä miehellä vieläkin. Se tuhisee ja röhisee ja on niin... ihana ja tavallinen. Eilen aamuna junassa huomasin, että huomasin miehen taas. Olen luultavasti huomannut miehen muinakin aamuina, mutta se huomaaminen on ollut sellaista, no, huomaamista vain. Eilen aamuna huomasin huomaamiseni siitä, että mies huomasi minut. Huomaamisen huomaa taas puolestaan siitä, että toinen jotenkin osoittaa huomanneensa, katsoo liian pitkään kenties tai katsoo uudestaan. Eilen olin kuitenkin niin kuin en olisi huomannutkaan, mutta tänä aamuna huomasin miehen monta kertaa, koska se istui jälleen viereeni ja alkoi lukea lehteä. Minä luin sitä siinä samalla. Ja kun mies lähti vierestäni, vilkaisin sen perään liian pitkään ja se huomasi. Voi itku sentään, huomasin punastuvani. Ihan karmea olotila, kun ei ole sitä hemmetin lehteä, jonka taakse voisi piiloutua. Siinä vaan pitää olla, ja toinen huomaa kun punastun.


Piti taas käydä lääkärissä laittamassa selkä paikoilleen. Tarjolla olisi ollut magneettikuvaa, manipulaatiohoitoa, piikkiä ja sairaslomaa sekä lääkkeitä laidasta laitaan. En ottanut piikkiä, kun se ei mitään ole auttanut, eikä sen puoleen ole auttanut sairaslomaakaan, joten olin ottamatta sitäkin. Sitä paitsi haluan mennä huomenaamulla junaan. Otin lääkärisedältä siis manipulaation ja peruskipulääkkeiden lisäksi joitain nappeja joista tulee "autuas olo ja saat hyvin nukuttua, ja jos niitä jää, niillä paranee pahinkin pikkujoulukrapula. Mutta älä ota liikaa, tai tulee hirveä ummetus." No joo. Ainahan se on niin, että kun jotakin paikkaa korjataan, niin joku toinen paikka siitä kärsii. Toisaalta olen odottanut autuasta oloa vuosikausia, että enköhän tässä jotakin nappia ala ummetuksenkin uhalla vedellä. Ei tätä muuten kestä. Manipulaatio kai myös auttoi vähän. Nimittäin kun astuin äsken junasta ulos, tuntui kuin olisin kasvanut kymmenellä sentillä, enkä muista milloin olisin kävellyt laahustamatta selkä suorassa. Oli kuulkaa ylväs olo, vaikka kipu jäytääkin.

Magneettikuvaa olen vältellyt, enkä sen takia ole viitsinyt vähään aikaan lääkärissäkään käydä, kun olen tiennyt jo pitkään, että se on seuraavana edessä. No nyt se on. Ei juurikaan houkuttele mennä sinne pömpeliin. Olen ajatellut, että minun tsägälläni tulee sähkökatkos tai maailmansota tai minut unohdetaan sinne eivätkä kaiuttimet toimi. Mutta ei. Tällä tuurilla magneettikuvauslaite olikin mennyt rikki ja sen korjaus voi kestää viikkoja. Toisaalta olisi hirveää olla ensimmäinen, joka sitä joutuu korjauksen jälkeen kokeilemaan. Ups, ei se ollutkaan vielä kunnossa. Kyllä me sinut sieltä joskus ulos saadaan, älä hätäile.

***

Hupsista, olin unohtanut, että laitoin itseni takaisin blogilistalle nähdäkseni, missä mennään. Hirveästi lukijoita. Voi kiitos! Mutta kun päivässä kaikkoaa kolme lukijaa, niin vähemmästäkin alkaa naurattaa. Ei kai siellä vain ole sijoituskilpailu käynnissä? Olkaa huoleti, se oli unohdus. Napsaisen itseni taas pois, niin voitte ruksata tämän takaisin suosikkeihinne...

21 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Mitä? Eikö kukaan ole vielä huomannut kommentoida????

Jos olisi kevät, tulisi ihastuminen mieleen....nyt se on siis flunssaa. Tai allergiaa.

Magneettikuvaus on ihan iisi juttu, älä pelkää. Ja jos se laite menee rikki, niin saatpahan huilata siellä rauhassa.

Saara kirjoitti...

Kyl se on allergiaa, mä veikkaan. Niin kauan kestänyt kuitenkin.

Kyllä mua ahdistaa se laite. Tuleekohan se kuinka liki? Litistyykö sinne?

Jaa, näissä mietteissä se on nyt vaan maate mentävä.

Kirsti kirjoitti...

No miten paljon sulla sitten oli niitä lukijoita? Mä en ole uskaltanut omiani katsoa sen jälkeen kun jättäydyin tilastovammaiseksi.

minh kirjoitti...

Magneettikuvaus on oikeesti ihan kakunpala, selviää kaikki selkähuolet sillä ja sitte osataan laittaa oikeat jumpat ja muut. Mene ihmeessä. Mulla on joku tylsä venähdys. Lekuri sanoi, että ota lääkettä ja köpöttele loppuviikko kotona. No vittu köpötellään sitten. Ei edes mitään välilevytyrää tällä kertaa, kun lihaksetkin on kuulemma kondiksessa eikä iskiasoireita. Liikaa postikorttilaatikoiden heivausta vaan väärässä asennossa..

Mutta ne autuaaks tekevät lääkkeet onkin just siitä niin vekkuleita, että autuas olo kestää sinne joulun-uudenvuoden- tienoille(päivittäin autuaaksi haluavana) ja sitten alkaa riippuvuus, että kandee olla varovainen...

Saara on ihastunut!!!!

-minh-

tienpäällä kirjoitti...

Saanko arvata: lääkärisetä antoi Panacodia!

Vaan täytyy se olla aika Huomattava ja Huomaava mies, että selkävaivaisenakin junaan ja töihin ja silleen.

Ensio E. kirjoitti...

... kai krooninen flunssa tai allergia....

No joo - minä nyt hyvissä ajoin sanoisin, että kyseessä on kyllä selvästi semmonen kun hankittu immuunipuutosoireyhtymä. Älä ota sitä lehteä!

Siinä kun punastellen matkustelet jonkinmoisen tovin niin näet kuinka kundille pätkähtää tommosta Kapoosin sarkoomaa kanssa pikkusen nääs framille.

Mää näin hyvissä ajoin vaan kerron, ettei tu sitten mitään suurempia yllätyksiä kuule.

Niimmuuton: mulla on ny hiano nuolennäkönen heijastin, kelpaa pimiässä tallata! Tattista vaan!

--KATA-- kirjoitti...

Olin puolitoista viikkoa sitten magneettikuvassa, elikkä RÖÖRISSÄ. Sanon vaan, että jos pelottaa, niinkuin minua, niin mulle annettiin piikki suoneen. Menin syvään uneen enkä muista röörimatkailusta mitään. Sitten tajusin että bob seisoi siinä ja sanoi että nyt mennään autoon, hapuilin sinne...öö, taidan postata itse koko hommasta omaan plokiin merkinnän.
Mutta eli jos ahdistaa putket, niin voit saadaa rauhoittavaa ja siinä ei ole mitään hävettävää, mun siskolla oli sama ja pelko ja hänkin sai jotain lääkettä.

Ajatus poukkoilee, Saara tämä oli koko marraskuun suomenkielisten blogien ihanin merkintä, siis kaikista lukemistani. Niitä oli muuten monta.

Tahra kirjoitti...

Ihanko lääkärisetä suositteli käyttämään niitä autuaaksitekeviä pikkukanuunaan?

Magneettikuvauksessa saattaa ahtaanpaikankammoisella olla kovat paikat... itsehän en tosin ole ollut kuvattavana.

Omat ongelmani kaikenlaisten lääketieteellisten toimenpiteiden kanssa ovat ihan toisaalla. Mun on lähes mahdotonta pitää pokka, oli kyseessä sitten röntgen tai ultraääni, stetoskooppi tai kirurginveitsi. Ehkä se johtuu jännittämisestä tai siitä kuolemanhiljaisuudesta mikä noissa tilaisuuksissa pauhaa, mutta tunnen aina ihan vastustamatonta kiusausta räjäyttää ilmoille hillitön naurunremakka.

Toistaiseksi (suurimmaksi osaksi) olen pystynyt teeskentelemään olevani normaali (vähänkö on työn takana!)

Saara kirjoitti...

Kirsti, emmä tohdi sanoa. Mutta hyvin minusta näillä höpinöillä. Sijoitus oli siinä Maalaisen ja Iineksen välissä :)

Siis ooksääkin käynyt magneettikuvassa, Minh? No hemmetti. Kyl määki sitte. Mutta joo, enhän mää ny ikiautuaaks aio jäädä. Tykkään niin tästä hammastenkiristelystä :)

Ei ollu Panacodia, Tienpäällä. Se alkoi aalla, en nyt tähän hätään muista enempää. No ei se kun ihan tavallinen mies. KUnhan pelleilin. Hauska juttu. Olen kuitenkin melkein aikuinen.

Enska, ihana! Kuule ei sitten, en ota lehteä, jos susta kerran tuntuu siltä, että tämmöinen immuuninpuutosoireyhtymätauti olisi kyseessä. Voihan se olla. Siis kun tuon junasta lehden kotia, niin esikoinenkin käskee heittämään sen HIV-lehden roskiin. En tiedä mitä ne koulussa nykyään oikein opettavat.

MUTTA mitä hittoa, Enska? Sano että kävit Turussa, etkä meillä. Turusta sait, eikö?


Kata, ai sinäkin? Hitsi, ihme pömpeliporukkaa. Kyllä minä siihen aion mennä, kunhan se korjataan, mutta tuskin saan mistään saattajaa, joten piikin voin unohtaa. Otan niitä autuusnappeja ehkä, että selviän joskus kotiinkin. Siis minä epäilen, että ihminen ei ole normaali, jos se voi ilman ahdistusta siihen rööriin mennä. Ei ole normaali. Sellainen on sekopää.

Kata, siis mitä blogeja sä oikein luet?

Saara kirjoitti...

Huomenta Tahra. Juu lääkärisetä ite sanoi, että kanuunaan vaan nappia ja hyvä tulee. Nehän on vähän pimeitä monet lääkärit... jos ei potilaatkin. Kai olette huomanneet. Varsinkin stetoskoopeille nauravat.

tienpäällä kirjoitti...

Jaa ettei ihminen ole normaali, jos se voi mennä magneettikuvauslaatikkoon?
No kiitos vaan, vaikka toisaalta tiesinhän minä jo ennalta henkise tilani.
Sitä paitsi muinoin ainakin Meilahden laatikossa oli sievä pikku pupu, jota tuijotella tutkimuksen ajan.
Ja sai siellä laatikossa nukkuakin, jos tahtoi. Eikä yhtään sattunut, ainoastaan se varjoainekanyylin laitto käsivarteen saattoi vähän joskus kirpaista.

Tahra kirjoitti...

Mulla on nauraessa yleensä varsin lystikäs olo - tai ainakin olisi jos en pitäisi moraalisesti arveluttavana jättää lääkärit siihen luuloon että nauran niille päin naamaa. Jos selittäisin ilmeistä hyväntuulisuuttani (tai hermostunutta naurunpidätteluäni) niin sittenhän sitä vasta lähdettäisi sinne kellarikerrosten psyk-osastoille....
:D
Mut moon viksu, ja niinku sanoit niin on ne lääkäritkin omituisia; olen kuullut jopa baarireissun jälkeen työpaikalle känyäviä lääkärietä olevan. Siis että vaikkei olisi työvuorosta tietoakaan, niin kyllähän siellä sentään tiputuksen muodossa voi aina ennaltaehkäistä krapulaansa ; sopiva sarja kaliumia natriumia ja tiesmitä suoraan suoneen.

Ensio E. kirjoitti...

Koiran laihialaisuus on tarttuvaa näköjään. "Sano ny ettei vaan meitin heijastinta..., Turusta pitäisi olla..."

Turkuun sitä nyt kuka heijastinta hakemaan.

Saara kirjoitti...

Joo, Tienpäällä, ei ole normaalia tommonen. Pupuja kattelee laatikossa ihan onnessansa.

Hah, Tahra, siis jaa-a. Ehkä nykyään on sekin hyvä puoli tuossa, että lääkärithän eivät yleisesti ottaen kuuntele ollenkaan potilaitaan, jotta huomaisivatko edes, jos nauraisi päin naamaa. Eikä sitä kyllä tiedä, ovatko ne töissäkään ihan ilman aineita itsekään. Tänään kyllä apteekissa meinasi nauru päästä, kun mikä lie apteekkari olikaan, mutta aivan selvästi joissakin napeissa tökki yhdellä sormella näppäimistöä ja kirjoitti suu vuoroin supussa, vuoroin virneessä vartin yhtä ohjetta pilleripuketin päälle.

Saara kirjoitti...

Enska,

nyt se on semmoinen juttu, että jos tämän teet mulle vielä kerran, niin mää suutun. Kertaakaan et enää salaa käy. Minä haluan tietää, että tossa se Enska nyt on. Mää saan rytmihäiriöitä tämmöisestä. Hulluksi tulen kohta ja alan kysyä joka asiakkaalta, että ootko Enska? Enskako oot? Missä Enska? Enskaa!

Ensio E. kirjoitti...

Elä kysy. Ne voi valehella että ne on, minä taas että en ole. Mitäs siitä tulisi?

Mutta saako pitää tän talven tätä? Keväällä tuon takasin kun on valoisampaa, on se pakkauskin vielä tallessa.

Saara kirjoitti...

Pidä ihmeessä. Alan sitten keväällä kysellä.

Anonyymi kirjoitti...

Ei se magneettipömpeli ihmeellinen ole. Eikä se sulkeudu perässä. Jos iskee paniikki, niin sieltä vaan peruuttamalla könyten pihalle kuin mistä muusta hyvänsä putkesta. :)

Oma selkäni oli p**kana seitsemän vuotta kunnes vihdoin raaskivat ottaa magneettikuvan, jonka perästä pääsin leikkausjonoon ja siitä ihanuudesta selvinneenä ei selkäkään ole enää kiukutellut vuosikausiin.

Oli se ihmeellistä herätä leikkauksen jälkeisenä päivänä ja huomata miten kivuton oli kaksikymmensenttisellä leikkaushaavalla varustettu selkä aiempaan verrattuna.

En voi suositella tarpeeksi magneettikuvaa jos lääkäri kerran jopa suostuu antamaan lähetteen. Jos sinulla sattuu olemaan sama vaiva kuin minulla, niin puukko on kovin helppo pelastus. Ennen magneettikuvaa sitä taas ei voi tietää.

Saara kirjoitti...

Kiitos, anonyymi. Se oli lohduttava tieto. Olen vähän skeptinen leikkausta kohtaan, mutta lääkärinkin mielestä se kuulemma usein auttaa :)

minh kirjoitti...

Ardinex? Melko autuaaksitekevä sekin.

Juu kyllä, rööriin vaan ja rauhoittavaa spigua hihaan. Kai sua nyt joku tulee hakemaan/saattajaks? Mä voin tulla pitämään kädestä kiinni ja toisella kädellä pöllimään kaikki lääkkeet siitä lähistöltä..:)
-minh-

Saara kirjoitti...

Just se... hahhah, Minh.

No älä ny luule, että tulee. Siis ainakaan kukaan lähimmäinen. Turha edes kysyä.

Mä voin ilmoittaa, milloin saavat laitteen kuntoon :)