"Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat."
(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)
Valokuvatorstain 69. haaste.
Tekstit
17 kommenttia:
Hieno kuva. Voisi olla vaikka mistä: mereltä, Saimaalta, Nässyltä. Horisontti kaareutuu hienosti, ajattomasti ja tuo männynkarahka kiinnittää sen tähän hetkeen.
mitä ajattelit ajallasi tehdä?
Kiitos, kiitos, THP.
Jaa, vai ajallani niin. Hyvä kysymys, Liina.
Mutta me tarvitsemme aikaa...
Ihana kuva! Tuolla olen monta kertaa istunut, sniif ulkosuomalainen kaipaa kalliolle.
Just, Elina. Ja nyt kaipaisin sitä ihan hirveästi. Puuh. Meni överiksi työt taas kerran.
Kiitos Kata. Hei, ens kesänä mennään porukalla. Otetaan pussikaljaa mukaan!
Joo ja lihapiirakoita. Ja puck.
Ai lihiksii kans. Joo!
Mr Buck on hyvä ja ekologinen valinta seurueeseen. Ihmishuonovointisuuden sattuessa ei lihikset ihan mene hukkaan.
ENSKA! Nyt et enää sitä. Ei. Kerta kaikkiaan.
No itte alotit kun kerroit.
Mutta: hieno kallio kuvassa - ei pysty oikein päättelemään, onko järvisuomalainen vai merenrantamaisema. Sinun täällä aiemmin kertomasi perusteella kuitenkin arvaamme järvi-?
Eijei, hö, Porkkalanniemi se on. Onkohan se yhdyssana? Noh.
Niin mutta vaikka mää aloitin, niin fiksumpi aina lopettaa, eikö?
No! Porkkala! Jotenkin näytti kyllä merenrannalta enemmän... Mutta toi käkkäräpuu, enemmän meren äärellä niitä näkee.
Lopettaa minkä? Ai koirien elämään kuuluvien toimintojen kuvailun? Koira on koira, ja koiran on tehtävä mitä koiran on tehtävä. Miehet kertovat.
Hei, Enska, Porkkala on meren rannalla.
Näin on asia.
Mietin siis tuota järvisuomalaisuutta. Vaistomaisesti arveli että sieltä teitin mökiltä, vaikka tuosta puusta ja kallioitten jyrkkyydestä olisi pitänyt arvata. Sitä minä tuossa.
Tunnustan, mä olen jo ihan sekaisin. Saat sanoa ihan mitä vain, minä suostun.
Lähetä kommentti