Kohta alkaa vanhempainilta. Olen vältellyt joka ikistä vanhempainiltaa tänä vuonna, mutta kun on kolme mukulaa, huono omatunto on tässä vaiheessa syksyä aivan tapissa. Yleensä olen selittänyt poisjäämiseni syyn lapsille sillä, että kun on nähnyt yhden vanhempainillan, on nähnyt ne kaikki, mikä on totta. Se on puuduttavaa puuhaa istua pienessä pulpetissa. Aurinko laskee nopeasti sälekaihtimien takana, opettaja paapattaa samat asiat siitäkin huolimatta, että se on lähes aina eri lapsen opettaja, ja minä vajoan lattiaa kohti, haukottelen ja hieron silmiäni. On pimeää ja kylmää, kun lopen uupuneena astun koulusta ulos. Puistattaakin vähän, käärin takkia tiukempaan. Lehdet putoilevat puista, hiljainen tuuli tarttuu niihin ja heittää lehdet vasten kasvojani... Ehkä minusta ei mitenkään olisi tullut maisteria, jos ihan tarkkoja ollaan.
Esikoinen saa tässä vanhempainilta-asiassa aina erityiskohtelun. Kaikki on aina ollut minulle tavallaan uutta mitä eteen on tullut, mutta todellakaan mikäään ei sittemmin ole vuosien saatossa muuttunut. Paitsi nyt. Meidät kurssitetaan tänään tietojärjestelmään. On yksi syy lisää olla netissä. Näen esikoiseni poissaolot, luokasta ulosheitot, jälki-istunnot, kokeitten numerot ynnä muut tärkeät asiat netistä. Kätevää.
Opettajat alkavat muuten piakkoin nauttia tulospalkkausta normaalin peruspalkkansa lisäksi. Mitä parempia oppilaita, sen parempi palkka (koskee tietenkin vasta ylioppilaita, koska silloin oppilaitten paremmuus arvioidaan puolueettoman tahon toimesta). Minusta lääkäreidenkin pitäisi nauttia tulospalkkauksen eduista. Mitä terveempiä potilaita terveyskeskuksen suuaukosta ulos putkahtaa, sen parempaa palkkaa nämä lääkärit sitten nauttisivat. Mikään muuhan ei niin motivoi kuin raha. On turha kuvitella, että lääkäri olisi oikeasti huolissaan esimerkiksi keski-ikäisen ihmisen ylipainon aiheuttamista riskeistä (tänään julkistetun tutkimuksen mukaan ylipaino eiheuttaa myös dementiaa diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien lisäksi) . Tulospalkkauksessa olisi se etu, että syyllistäminen loppuisi, koska lääkärit tarvitsisivat potilaita saadakseen parempaa palkkaa. Nythän kukaan ei ilmeisesti tarvitse ketään ja käyttäytyminen onkin sitten sen mukaista. Aita on niin matalin monessa ammatissa.
***
Vanhempainillan jälkeen:
Olen mykistynyt. Koko koulu oli täynnä tehokkaita naisopettajia. Niin napakkaa porukkaa, että tapitin ihan hievahtamatta tuota parituntista esittelytilaisuutta. On eritysopettajaa erityistilanteita varten, on jos jonkinlaista kokousta, jossa käydään läpi ongelmaoppilaat säännöllisesti läpi. Opinto-ohjaaja tiesi kaikesta kaiken. Hyvin nuorella iällä, mutta vakuuttava oli. Herranjestas. Kiusaamiseenkin puututaan heti, jos kiusatusta olo tuntuu kiusalliselta. Jälki-istuntoja ei jaeta, koska kukaan ei niitä kuitenkaan istu. Verkkoon laitetaan heti tietoa, jos oppilas tekee jotakin ikävää, jotta vanhemmat voivat itse puuttua asioihin heti.
Myös terveydenhoitaja esitteli itsensä ja toimenkuvansa. Olin unohtanut, että koulussa on paikalla joskus lääkärikin. Terveystarkastus on muuttunut terveystapaamiseksi. Tässä koulussa tämän yläasteen ja lukion lääkäri kirjoittaa terveystodistukset mopokorttiin tai kutsuntoja varten sekä raapustaa tarvittaessa ehkäisypillerireseptitkin. Meillä päin ei teiniäitejä taida sitten pahemmin ollakaan.
Että näin sitä taas opittiin paljon uusia asioita. Joku vuosi takaperin tämä sama koulu rankattiin Suomen huonoimmaksi. Pelkkää panettelua.
How to Survive November 2024 – 22
11 tuntia sitten
Tekstit
4 kommenttia:
Minäkin aikoinaan iloisesti yllätyin opettajien ja yhteistoiminnan vaikuttavilta tuntuvista linjoista. Hurraa, nyt loppui koulukiusaaminen, mutta lapseni, jonka kanssa on aina ollut todella hyvät puhevälit romutti harhan.
Niin minä sitten eräänä päivänä aloitin yläasteella käyvän lapseni saattamisen kouluun pahoinpitelijöiden ja uhkaajien vuoksi. Koviksi muuttuneilta, koulussa roikkuvilta kriminaaleilta ja heidän kannustusjoukoiltaan, jotka olivat ryöstäneet lapseltani, ja muiltakin omaisuutta ja mukiloineet oppilaita kotimatkalla jopa ambulanssikuntoon. Pahoinpidellyt kyllä usein selittivät kaatuneensa mieluummin, kuin kantelivat pahemman pelossa.
Kun istuimme rehtorin luona puhumassa koko perhe, oli vastaus "juu kyllä ne tyypit tiedetään, mutta ei me voida jokaisen oppilaan perään valvoa koulun tilojen ulkopuolella."
Poliisin mielipide oli, että asia kuului koululle.
Lapsen mielipide oli, että vanhemmat eivät saisi näkyä, kantelijoita uhkasi kuulemma tappo, mutta apu kelpaisi, kiitos äiti. Hän pelkäsi.
Joten siinä minä yläasteen lopulla viikkotolkulla hipsin lapsen perässä ja katsoin, että hän pääsi koulun ovesta sisään. Sitten menin töihin kuulemaan haukut myöhässä olostani. Isänsä (ex-mieheni) kävi samalla tavoin salaa vahtimassa kotimatkan, hänkin kuuli haukut töissään.
Silloin oli jo tuo tulosvastuullisuus kouluissa tuloillaan, koulut tekivät pamfletteja siitä, missä olivat hyviä ja parhaita. Jos silloin jo lakaistiin noin ongelmia maton alle, miten tulevaisuudessa ?
En tiedä- pohdin vaan.
Joo, aina ongelmia tulee ja sitä isommaksi ne kasaantuessaan kasvavat. Siksi kai niihin pitäisi puuttua heti eikä viidestoista päivä.
Olen kyllä kysellyt omaltani, onko se huomannut kiusaamista tai onko sitä kiusattu ja onko se itse kiusannut.
Opettaja puhui ikuisista traumoista ja kertoi kyllä esimerkkejä millaisiin oli uransa aikana törmännyt. Oli siellä menty sitten ihan oikeuteen asti just tuon takia, kun asia ei muka kuulu kenellekään.
Oman lapsen kohdalla sattui pari kiusaamistapausta. Kyse ei kuitenkaan ollut pahoista koviksista. Asiat selvisivät, kun menin lapsen kanssa aamulla kouluun, pyysin näyttämään ne kiusaajat ja kävin keskustelemassa. Sanoin, että jos ei kiusaaminen lopu, keskustelen seuraavaksi heidän opettajansa kanssa. Toista on tietysti pitkälle ehtineiden kriminaalien kanssa. Silti ei saisi alistua, mutta koulun maineen varjeleminen menee monessa koulussa yli kaiken eikä ongelmia ratkota.
Nuo koulujen rankkaukset ovat vastenmielisesti leimaavia. Siinä häpäistään opettajien työtä. JOku järki pitäisi olla vanhempien kunnianhimolla ja lehdistön leimaamishalulla.
Luultavasti se vaatii määrätynlaisen luonteen, että menee niille koviksille sanomaan suoraan eikä hermostu. Silloin siitä kai on apuakin. Luultavasti nykysiin pystyisin jo sanomaankin, ennen vanhaan olisin ollut aika hiilenä ja pahimmillaan pahentanut asiaa.
No, meillähän ei ole ollut nyt mitään kiusaamisjuttuja, mutta voi voi, sitä nyt voi tulla mistä vain ja milloin vain.
Lähetä kommentti