Haamut päivittää

Äh, olen kyllä huomannut, että blogini on päivittynyt itsekseen, mutta en kyllä ole ollut lähelläkään tietokonetta koko päivänä. Niin että kyllä ne haamupäivitykset joskus johtuvat ihan muusta kuin bloginpitäjästä. Töistä tullessa siivosin kissanpaskoja tunnin ja sitten puin kuopuksen Halloween-partyihin. Viime vuonna voitto heltisi Frankensteinina ja kuopus oli haljeta ylpeydestä kurpitsapokaalinsa kanssa. Mutta nyt ideani taisi mennä vähän överiksi. Poika oli niin ilmetty Hitler, että melkein pelotti. Hakaristin tilalle panin sitten hymiön, mutta kyllä minusta tuntuu, että tästä taitaa tulla sanomista. Ehkä jokin fiktiivinen kauhuhahmo olisi ollut fiksumpi. Niin kuin esimerkiksi Jäädykepiirikunnan kadonnut kruunupää viittoineen päivineen. Kuin tuhka tuuleen hävisi. Sydän tässä särkyy.


On alkanut olla töissä kiirettä. Voi olla, että kirjamessut aina innostavat ihmisiä ajattelemaan kirjoja. Isänpäiväkin lähestyy, sitten tulee joulu. Jotkut ovat jo aloittaneet joululahjojen hamstraamisen. Tavaraa tulee oven täydeltä, eikä työpäivä meinaa riittää niitten purkamiseen. Tänään pistin ikkunaan lapun, että kiireapulainen saa paikan. Parissa tunnissa minulla oli niitä kaksi lisää. Minua jotenkin liikutti se toinen. En tietenkään voi kertoa enempää, mutta tämä nykyinen ruokakaupan kiireapulainen kertoi rakastavansa kirjoja ja haluavansa kovasti kirjakauppaan töihin.