Kevyet unet

En tiedä kumpi sekoilee enemmän, minä vai tämä bloggeri. Kaikki tuntuu olevan niin katoavaista, että on parempi olla vain. Otin eilen illalla varulta muutaman valerianan ennen nukkumaan menoa. Olin unohtanut jo ne haisevat yrttinapit kokonaan joutavina onnettomien rouvien kotkotuksina, mutta eilen muistin, että minähän olen sellainen, joten nappulat naamaan ja nukkumaan. Uni oli höyhenen kevyttä, aamuyöhön asti valveen rajamailla, mutta jäsenet olivat hervottomat, edes asentoa en jaksanut vaihtaa. Siinä meni rötkötellessä koko yö keveyesti uneksien. Näyt tulivat ja menivät kuin harsopilvet leppeässä tuulessa. Aamulla olin kovin levänneen oloinen, mutta pää ei oikein pysynyt mukana, mikä oli hyvä asia, koska unohdin sen itsesäälissä kieriskelemisen vähäksi aikaa ja työpäiväkin meni lempeillä siivillä. Tänään otan uusiksi. Aloitan itse asiassa aivan pian. Aion rötkotellä ensi yönkin liikkumatta, uppoutua sängyn poimuihin ja heittäytyä keveisiin unelmiin.


Kuvan majakka ei liity tapaukseen.