Ei mitään paniikkia -kokkikoulu nettiaddikteille

Tänä aamuna auton hopeaisella katolla kimalteli kuuraa. Puoli kahdeksalta oli pilkkopimeää ja huoneeni lämpötila pakkasen puolella. Ikkuna oli jäänyt yöksi auki, koska illalla olo oli kuin turkkilaisessa saunassa siitä syystä, että kuivauskaappi oli täynnä märkiä takkeja ja sen kuuma puhallus höyrysti huuruun tietokoneen näytönkin. Pesukone pyörii yötä päivää, kun kesähepenet on pestävä pois ja talvivaatteet olivatkin jääneet keväällä kai pesemättä. Varmaan takatalven takia. Ehkä ne oli pesty, mutta kaivettu sitten uudestaan esille.

Onnistuin näkemään vilahduksen mystisestä omenamummosta, joka siis jostakin syystä raijaa omenoitaan meille. Istuin tässä tietokoneeni edessä juuri suihkusta tulleena, melko vähäpukeisena ottamaan minkäänlaisia mummoja vastaan, kun se hiipi tuohon ikkunani alle, ihan metrin päähän minusta. Mummo oli harmaahapsinen, pitkänenäinen ja sillä oli suuri luomi ylähuulen päällä. Onneksi olin kantanut kliiviat sisälle ja asettanut ne ikkunalaudalleni, missä estävät hieman näkyvyyttä. Kun mummo kumartui omenapussiensa kanssa asettaakseen ne sievästi seinän viereen, minä ryntäsin piiloon. Oven raosta näin, miten se vielä katsoi hyvillä mielin omenapussejaan ja lähti pellon poikki pois. Siellä ei ole edes polkua.

Nyt minulla on täällä omenoita. Itse asiasssa me hukumme omeniin. Niitä on ihan hirveästi ja osa niistä alkaa muumioitua. Pari pientä pussia on lentänyt jo roskiin. Minun pitäisi tehdä omenoista sosetta ja säilöä ne umpiotölkkeihin. Ennen vanhaan, siis silloin kun olin kotiäitinä, tein paljonkin sosetta. Kun survoi omenasoseen päälle ohuen kerroksen puolukkaa, se kesti homehtumatta monta vuotta. On kokeiltu. Omenasose on loppujen lopuksi ihan hyvää, mutta se ei ole kovin kilpailukykyinen mansikkahillon kanssa.

Nykyään on vaikea hallita edes ruuanlaittoa. En ymmärrä, miten jotkut loihtivat mitä hurmaavimpia ruokia ja ehtivät vielä bloggaamaankin. Kalapuikon lämmittäminen on enemmän myöskin minun alaani, mutta enimmäkseen poltan kaiken pohjaan. Olen opetellut pelastamaan kärähtäneitä ruokia. Esimerkiksi eilen pilkoin sipulin, kuullotin niitä hivenen öljyssä, mutta kun pannu jotenkin lämpeni niin älyttömän hitaasti, pilkoin paketillisen Popsin kevytnakkeja sekaan. Heitin iloisesti koirallekin pari palasta, koska se oli kuono pitkällään siinä hellan edessä ja tapitti taas niillä ruskeilla silmillään hyvin innostuneena. Mitään ritinää ei kuulunut, joten laitoin levyä hieman isommalle ja lähdin lukemaan Jäädykepiirikunnan uusinta postausta. Takaisin tullessa keittö oli savun vallassa ja mustuneet sipulit takertuneina puoliksi palaneisiin nakkeihin kiinni.


Tässä vaiheessa ei kannata panikoitua, vaan liesituuletin laitetaan täysille. Sen jälkeen työnnetään pannu hanan alle sekä lasketaan siihen vettä. Sipulit irtoilevat näin nakeista vaivattomasti ja nousevat pintaan, joten ne saa melko helposti kaadettua lavuaariin. Sipulin palamisaste on tässä ensiarvoisen tärkeä, koska liiaksi palaneita sipuleita ei saa irtoamaan mistään muutoin kuin veitsellä. Nakeista joutuu napsimaan esimerkiksi kynsillä tai veitsellä palaneet kohdat pois, jos ei hirveästi tykkää karsinogeenejä syödä. Saman voi tehdä suikalepaistille, jota kannattaa ostaa mielummin hiukan isompi paketti kerralla, sillä kuivuessaan liha surkastuu aika tavalla. Marinoituja tuotteita ei kiireiselle nettiaddiktille voi lainkaan suositella, sillä kärähtänyt marinadi on todella hankala saada irti niin lihasta kuin pannustakin. Joskus olen joutunut soittamaan kotiin palaavalle perheenpäälle, että toisi uudet broilerinsuikaleet tullessaan. Se ei ole hyvä vaihtoehto, siinä saa samalla kuunnella luennon netistä ja sen huonoksi tekevästä vaikutuksesta. Kannattaa myös harkita valehtelemista näissä tapauksissa, että tuli kiire vessaan ja siellä sitten tapahtui jokin katastrofi, esim. vessapaperi yllättäen katosi ja piti mennä suihkuun, kyllä te jotakin keksitte. Kaiken kaikkiaan onkin ehkä syytä pysytellä paksummissa lihatuotteissa, jotta niistä saa sitten vuoltua palaneet kohdat pois kätevästi.



Sen jälkeen kannattaa silputa uusi sipuli ja heittää ne käsiteltyjen nakkien kanssa pannulle. Lisää jälleen öljyä sekä hieman pippuria joukkoon. Samaan aikaan voi myös valmistaa kasvisvaihtoehtoa perheen kasvissyöjille herkkusienistä. Kaikki käy käden käänteessä, joten välillä voi huokaista helpotuksesta, laittaa levyä pienemmälle ja istahtaa alas sillä aikaa, kun perunat porisevat kattilassa hyvää vauhtia halkeillen juuri sopivan kypsiksi. Vajoa ajatuksiisi ja herää, kun joku huutaa, että kohta ne palaa taas.

Herkkusienet kannattaa tempaista salamannopeasti pois levyltä, jotta ne ehtivät säästyä. Meillä tosin tytär tosin tykkää syödä sienensä hieman kärähtäneinä. Lisää tämän jälkeen nakkeihin jälleen hieman öljyä ja suurusta ne vehnäjauhoilla. Pyörittele niitä puukauhalla ikuisuus ja huokaile syvään. Lopulta lorauta kuuma vesi joukkoon. Lisää pieniä palasia kasvisliemikuutiosta valmiiseen kastikkeeseen ja sekoita se tasaisen ruskeaksi.