lauantaina, lokakuuta 08, 2005

Heitä keppiä















Naapurin koiralla on juoksuaika. Se kurkkii kaihoisasti aidan raosta meidän mustaa macho miestä (koiraa siis) ja vinkuu, mutta tämä herra ei vielä kolmevuotiaanakaan ymmärrä mistä on kyse. Tai ole ymmärtävinään. Mikä tätä perhettä oikein vaivaa, kun kukaan ei ymmärrä ketään. Minä en ymmärrä miestäni, isoveli ei ymmärrä pikkusiskoa, pikkusisko ei ymmärrä pikkuveljeä, eikä kukaan ymmärrä minua.

Mac joka tapauksessa seisoo keskellä pihaa, kuono ylväästi kohti taivasta, häntä oikeaoppisesti pystyssä ja nuuhkii ohi lentäviä lintuja, kun naapurin narttu kaipaa aidan takana hellyyttä. Miten vähään tyttökoirat tyytyvätkään. Pyytävät pari kertaa vuodessa eivätkä yleensä koskaan saa. Ei ihme, että kepin perässä juokseminen kiinnostaa.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jospa Mac onkin gay? Mites Saaran suu sitten pannaan?
reiska

Saara kirjoitti...

Mulla ei ole ongelmia sen asian kanssa. Seksuaalisuus on kaikilla sama. Se on sitten korvien välissä se, miten sen parhaiten haluaa toteuttaa ja miten siitä saa eniten irti eikä mulla ole oikeutta arvostella ketään siitä syystä. Ei edes Macia.

Se on kerran kovasti yrittänyt kesken sukujuhlien ja kaikkien nähden iskeä yhtä Pekkaa, joka on mun serkkuni koira. Se on tosin leikattu, mutta tuntikausia ne keskenään vehtasivat ja olivat lopulta aivan näännyksissä. Eihän siitä voi olla kuin kateellinen.

Anonyymi kirjoitti...

Elämä on onnellisempaa kun ei aina ymmärrä tai huomaa kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Väitteen todisteeksi riittänevät puoli yhdeksän uutiset miltä tahansa päivältä paitsi jouluaatolta.

Saara kirjoitti...

Hellou, Trestak! Tuo on totta. Tieto ei pelkästään lisää tuskaa, vaan vähentää myös onnea.

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten liikuttavia kuvia eläinystävistä, tämäkin parrakas nainen.