Parnassossa oli tässä joku päivä sitten juttua itävaltalaisen kirjailijan Peter Handken närkästyneestä tokaisusta, ettei hän ole koskaan tavannut kirjakauppiasta, joka olisi lukenut hänen kirjojaan. Tämä on Handken mielestä suuri ongelma, koska kirjakauppiaiden pitäisi osata suositella asiakkailleen kirjoja. Parnasson kommenteissa muutama pasuuna siellä julisti samaa asiaa: Niin, jos haluaa keskustella kirjakaupassa myyjän kanssa kirjallisuudesta, on mentävä anktikvaariseen kirjakauppaan (Tapsa P).
Ei sitä voi nauramatta tuollaista lukea. Tervetuloa vaan. Lisäksi muistuttaisin vielä niistä nimikemääristä, jotka voi tarkistaa tilastokeskuksen erikoistutkijan Rauli Kohvakan tutkimuksesta. Onhan se pöyristyttävää, etteivät kirjakauppiaat lue niitä 2000 kaunokirjaa vuodessa, joita kirjailijat liukuhihnalta syytävät. Ei millään pahalla herra Handke, mutta maailmassa tosiaan on muitakin kirjailijoita.
Handken jäännöskirjoja on muuten ollut pitkään kahdella eurolla myynnissä eräässäkin kirjakaupassa, mutta eivätpä ole kovin monelle kelvanneet. Nyt sitten kipin kapin vain hakemaan Handken Jukeboksista tai Riisuttu epäonni ja lukemaan siitä sitten.
***
Ruusuna säväytti ihanasti J-P Koskisen alulle panema adressi Blogisanomien henkiin herättämiseksi. Lämmöllä ajattelen itsekin sitä lärpykkää yhä. Tosin - miten tämän nyt sanoisi - adressin osanotto ei ehkä ole ylittänyt kaikkia odotuksiani, mutta ajatus oli kaunis. Siitä kiitos myös kaikille peesaajille ja niille yhdeksälle allekirjoittaneelle.
Blogisanomien viimeisen numeron perään on kertynyt nyt liki 700 kommenttia, joista suurin osa on spämmejä. Ongelma on kuulkaa siinä, että olemme Kirstin kanssa unohtaneet salasanan.
How to Survive November 2024 – 22
9 tuntia sitten
Tekstit
54 kommenttia:
Peter Handkena olisin todella kauhuissani uravalinnastani. Voipi olla, että hänen kirjojaan ei ole kovin moni muukaan sitten lukenut.
Saman analogian mukaisesti levyliikkeen myyjän pitäisi kuunnella kaikki myynnissä olevat levyt ja tuntea kaikki bändit, että osaisi suositella asiakkaille. Ei sellaisia olekaan. (No, ehkä se heebo Tunnelin Levyssä lähentelee tätä ideaalia).
Todellisuudesta vieraantunutta nurinaa Handkelta, sanon minä. Enää sitten pitäisi tietää, kuka... no niin...
Hehhee, Milvus, joo, maan alla ihmisestä tulee jotenkin friikki:)
Voi, en ollut moista adressia huomannutkaan. Tosin ymmärrän kyllä tekijöiden uupumisen BS:ään, mutta totta on että uudelleensyntyminen olisi eri kivaa ja tarpeellista!
Saara, pääsiäisen jälkeen, ok?
Menen nimittäin JYVÄSKYLÄÄN! Käyn oikein nuuhkimassa paikkoja, jotta on sitten niistäkin puhuttavaa ;-)
Mistähän kirjakaupasta sitä Handken Riisuttua epäonnea saa kahdella eurolla? Kipitän heti ostamaan sen. Jukeboksin ostin joulun jälkeen antikvariaatista neljällä eurolla.
Kirjatorilta, Anita.
Juu, Helen! Hienoa! Pääsiäisen jälkeen jokin sopiva ajankohta. Meilaillaan siitä sitten.
Heti kun aloin blogata niin Blogisanomat lopetettiin! Paranooisena ihmisenä ymmärrän kyllä...
Tahdon lukea Handkea.
Helenin lailla oli multakin jäänyt väliin altistuminen asialle. Nyt on adressi allekirjoitettu! Paluuta ehdin kaipailla jo Mari Koolla (silleen haikeasti ja todellisuuteen perustumattomasti, kun ymmärrän toki, että Blogisanomat olisivat nykylaajuisessa Blogistanissa aivan mieletön urakka! Onhan noita vähän vastaavan yrittäjiä vuosien saatossa ollut. Harva on pari numeroa pidempään jaksanut! Olitte te aika sissejä, kun jaksoitte ne kaikki sata kirjoittaa! Ja olla paljastumatta! (tai siis ainakaan minä en osannut epäillä yhtään!))
Liuhto, tuo oli kyllä vääryys. Siitä olisi pitänyt tehdä erikoispainos. Olisin kyllä tehnyt, mutta en ehtinyt, kun lopetettiin :)
Sun Äitis, kiitos, ja joo, se on vähän liian iso urakka ja vaatii semmoista säännöllisyyttä ja se on ollut noissa uusissa vähän huonoa, kun se julkaisu on ollut tavattoman epäsäännöllistä. Ihmiset pitää koukuttaa :)
Sun tempaus oli muuten hieno. Mun piti siitä sanoakin siitä jotakin. Kai se olisi itse kunkin annettava välillä jokin pokaali jostakin kansalaisjournalismista. Kyllä.
Nimiä paperiin vaan niin mahdotonkin muuttuu mahdottomaksi!
Handken ideologiaa noudattavasta karkkikaupasta en ainakaan osta tikkareita, se on varma... tai peräpuikkoja...
Heh tuollaisia Handkeja.
Kuka se on?
Minun kirjaani ei tarvitse lukea, Saara, koska sitä ei myydä teillä. Olepa hyvä vaan.
Olen lukenut Handkelta "Kivun kiinalainen" ja "Toiston pysyvyys", pidin kovasti mutta jostain syystä muu tuotanto on jäänyt perehtymistä vaille. No, "Berliinin taivaan alla" tosin oli minulle niin huikea kokemus etten toista vastaavaa heti muista.
Handken lausunto on kyllä aivan pöljä.
Oon tosi epäsivistynyt kun en ole koko herra Handkesta ikinä kuullutkaan.
Mä selasin yksi päivä blogisanomia ihan vaan muistin virkistämiseksi ja aloin kaivata montaa bloggaaja. Minnekköhän ovat häipyneet? Se oli kyllä yksi suomen blogistanian kauneimpia virityksiä. Ja mä tosissaan loppuun asti luulin, että sitä kirjoittavat pari kolme nuorta miestä.
Kiitos tiedosta Saarta, tänään kunhan aamu valkenee, suuntaan Itäkeskuksen Kirjatorille, jospa se Riisutut epäonni löytyisi sieltä.
Hah, JPK, tuo olikin paha.
Susu, niin mut mähän olen lukenut sen.
Almamaria, oho. Mistä keksit alkaa lukea Handkea?
Kata, eihän Handkesta ollut Suomeksi juuri mitään tietojakaan, mutta herrasta on jo pitkään pulistu täällä main, pariinkin otteeseen Hesarissa. Enpä usko että kovin moni muukaan tietäisi siitä mitään, jos Handke ei olisi juuri käynyt Suomessa. Eli sä olet kyllä nyt vähän periferiassa sen suhteen :)
Ai niin toi "kolme nuorta miestä". Heh. Mutta kaunis viritys oli kyllä kauniisti sanottu.
Anita, olen nähnyt sitä asematunnelissa, Itiksestä en uskalla luvata mitään.
Minäpä olen lukenut Handkea kahdeksankymmentäluvulla. Luin hänen kirjansa Vasenkätinen nainen, koska olen vasenkätinen nainen. En saanut teoksesta mitään irti. Sitten luin jostain haastattelusta jotain sellaista, että Handke kirjoittaa mahdollisimman kuivasti niin että lukija saa täyttää aukot mielikuvituksellaan. Minulla kai ei ollut silloinkaan mielikuvitusta koska aukot eivät täyttyneet.
Eikös Parnassossa esitellä enimmäkseen kirjailijoita, joita kukaan ei viitsi lukea, kuten Handkea. Siitä lukemisen kärsimyksestä nousee tietenkin toimittajien gloria.
Handken lausunto on tyypillinen huonosti myyvän kirjailijan epätoivoinen lausunto. Hän yrittää ohjeistaa.
- Prospero
Luin mainitut kirjat silloin, kun olin kirjaston suurkuluttaja. Luulen, että olen napannut jommankumman palautushyllystä mukaani ilman mitään ennakkotietoa.
Tarkistin järkyttävän sekasotkuisesta kirjahyllystäni (= kahden kirjahyllyn tavarat ahdettuna yhteen) ja "Toiston pysyvyys" löytyy sieltä.
Joo, Blogisanomat uudelleen pystyyn! Ottaakaa Susu ja JPK ja joitakin muita innokkaita toimituskuntaan mukaan. Vois Mäkisellekin esittää ASIAviihdettä ;)
Itte
Enpä ole lukenut Handkea minäkään. Pitäisiköhän tämä liittää ansioluetteloon? Jos vaikka heruisi paikka kirjakaupan myyränä.
Hyvää pääsiäistä!
Mä olen lukenut yhden Handuukin kirjan ja... no en muista yhtään mitään siitä, niin hyvin se mielikuvitukseni villitsi.
Mut mä luen 2-5 kirjaa viikossa, pääsisiks tällä kokemuksella Parnasson sertifioimaksi kirjakaupan myyjäksi?
Niin ja Saara, se keskeneräinenm juttu on justiina siitä mistä ajatteletkin, mulla on siinä niin paljon materiaalia että täytyy miettiä mikä on olennaista ja vasta sitten kirjoittaa se puhtaaksi, moinen on aika iso homma.
Enkä mä niinkään sinua ajattele väittelemisen rasittavuudessa, vaan sellaisia ihmisiä jotka eivät viitsi lukea viestieni sisältöä ja joiden takia joudun jankkaamaan samat asiat 1001 kertaa ja siltikään ei mene perille.
Mä olen lukenut Matti Paavilaisen suosituksesta joskus jopa yhden Handken romaanin Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulutuksen aikoinani, mutta mikä sen nimi oli - en heti muista.
Joko 'Puhtaan kokemisen hetki' tai 'Toiston pysyvyys'. Luultavasti ensin mainittu.
Vaikutelma kirjasta oli kuitenkin melko positiivinen, vaikken niin hirveän innostunut olekaan postmodernistisista kokeiluista.
Tosin kirjan aiheen käsittely menetti merkitystään jo Proustin ja Joycen myötä.
Sanoma taas on miltei pois hiipunut kristillis-romanttinen jäänne.
Moraalisen opetuksen (sanoman) sisältäviä bildung-romaaneita eivät kirjoita kai enää kuin nuortenkirjoihin erikoistuneet.
Se, mitä kirjallisuudesta tämän dekonstruktion tapahduttua jäi jäljelle, on monesti 'paljon porua, vähän villoja': - joko viihdettä, viihdettä, viihdettä tai sitten pointtia vailla olevaa absurdia avangardea, jota ei juuri kukaan lue.
Toki modernin taiteen museot ovat avantgardea (laajasti käsitettynä) täynnään, ja moderni kuvataide on yllättävän suosittua - toisin kuin kokeileva kirjallisuus ja kokeileva musiikki.
Moderni nykytaide - ei siis viihde - on ymmärrettävissä pelkästään tiettyjen tulkinnallisen viitekehysten puitteissa.
Tarkoittaa sitä, että taideteos/kirja ei avaudu enää sellaisenaan vaan tarvitaan aivan julmetun monimutkaisia selityskonstruktioita, jottei teos jäisi pelkästään 'autistiseksi ja 'solipsistiseksi muminaksi' - pelkäksi yksinpuheluksi kaaoksessa.
Mutta nykyäänhän taiteen kuluttaja on se, joka 'antaa' teokselle sen semanttisen sisällön - ei itse tekijä.
Itse taiteilija vain 'roiskii' materiaalin 'pitkin seiniä' ja sanoo: Voila! Syökää!
Jos diggaat taiteilijaa ja teosta, sinun pitää huudahtaa takaisin vaikkapa esim. Touche!
Onkos tämä tyyppi siitä nelosen ohjelmasta "Handke pumpulla"?
Hyvä ihme, en tiennyt että Kirsti on vasuri. Eihän sitä tule sellaista seurattua tietenkään. Mutta minulle vasta vähän aikaa sitten ilmeni, että olen itse osittain kaksikätinen. Teen vasurilla sellaisia juttuja, joita muut oikealla, ja olen pitänyt ihan ilmiselvänä, että kaikki tekevät niin kuin minäkin. Vaan eivätpä teekään.
Vasurius on kirjallisuutta tärkeämpää näköjään.
Prospero: "Siitä lukemisen kärsimyksestä nousee tietenkin toimittajien gloria."
Hemmetin hyvä pointti.
Almamaria, voih, olisipa joku suositellut sitä sulle ihan Handken mieliksi.
Kiitos, Itte! Pitkästä aikaa! BS tosiaan oli puhdasta viihdettä, mutta ASIAviihdettä nimenomaan :)
Ally, tuota voisi kyllä kokeilla. Mutta toisaalta ehkä sun ala ei ole kirjakauppa, vaan kirjailijapuolella. Kato toiset kirjoittaa, toiset myy :)
JOhannes, luet kyllä aika paljon, mut ei toi riitä. Äkkispäätään laskettuna pitäisi kai lukea noin 6 kirjaa päivässä.
Hö, mustakin tuntuu usein tolta, ettei mun viestejä lueta. Se on turhauttavaa. Pitäisi perustaa jokin vertaisryhmä.
Rauno, samaa mieltä.Tai siis siitä, että modernitaide on niin modernia, ettei sitä ymmärrä oikeasti kukaan.
Siis modernin taiteen selittämisestä on tehty taidetta, jota ilman alkuperäisteos olisi pelkkää "tekotaidetta", jota kukaan ei ymmärrä. Ne omivat taiteen omiin nimiinsä, eikä kukaan valita. Kaikki uskovat että juu, ton täytyy todella ymmärtää tämä.
Mutta ne taiteilijaihmiset elävät niin eri sfääreissä, ettei kritiikki kosketa niitä millään tavalla. Se on ihan sama.
Ei ei, anonyymi. Se on handu pumpulla. Katsoin muuten kerran sen. Slangi on niin törkeä kieli, ettei mun hermoilla kuunnella sitä lainkaan.
rauno,
matti p:n koulutuksessa olen ollut minäkin, kriittisessä, mutta emme tainneet sentään olla samassa porukassa. olin hänen ryhmässään noin kaksikymmentä vuotta sitten.
matti paavilaisessa arvostan aina pedagogina, lopunelämäni, hänen vakavaa suhdettaan kirjoittamiseen taiteen lajina ja parasta minkä tuo aika antoi minulle oli keskustelut raija siekkisen kanssa - matti p. löysi joka oppilaalleen mestarinsa.
että ehkä (?) matti ajatteli sinussa olevan kirjailijuuden elävän handken kaltaisessa ilmaisussa. hänellä oli sellainen tavattoman pedagoginen tarkkanäköisyys ja rakastava ote kaikkiin oppilaisiinsa.
en koskaan unohda.
ja tuota noin, tämä sanoo korvaansa kaivaen, se ken on nähnyt "berliinin taivaan alla" -elokuvan, kohtaa myös tämän Peter Handken kirjailijana.
- hirlii
Hirlii, Rauno taitaa olla pääsiäistuulella, mutta toivotaan ny, että se siitä virkoaa ja vastaa.
Hyvää pääsiäistä kaikille. Mulla on ollut päivän päänsärky, jotta ihan hirvittää. Se on vaan pantava maate. Ei tämä tästä heltiä mitenkään.
"Hyvää myötä."
Peter Handke on kyllä kirjailija, joka jokaisen itseäään kunnioittavan kirjakaupan myyjän - ennen heitä sanottiin libristeiksi, ja he olivat sen tittelin ansainneet, tunsivat myymänsä kirjat - tuntevan, sen verran merkittävä saksalainen kirjailija on kyseessä, vaikka olisi marginaalissakin. Muistanpa kerran kun joku vanhahko rouva kyseli Kirjatorilla Pentti Haanpään tai Veikko Huovisen kirjoja, ei vain muistanut kirjalijan nimeä, teosten vain. Eivät osanneet myyjät auttaa, ei kumpikaan ollut kuullutkaan moisia kirjoja: Havukka-ahon ajattelija, Lampaansyöjät, Juttuja. Hävetti heidän puolestaan. Eipä kirjoja sitten löytynyt, kun yhdessä niitä etsimme. Suuntasimme toiseen kauppaan, jossa sentään on ainakin muutama libristikin.
En ostaisi mitään sellaisesta kodinkoneliikkeestä, jossa ei osata tarkasti vastata kysymyksiini. Kirjat eivät ole makkaraa.
Kukaan ei ole vaatinut, että jokikinen kirja on luettava kannesta kanteen. Mutta kirjailijoiden ja teosten nimet on hyvä tuntea. Yhden teoksen voi tuotannosta lukeakin, että tietää, mikä on kirjalijan tyyli. Suosittelen. Kuuluu ammattitaitoon.
Vai niin, tuskin suomeksi on kirjoitettu montaakaan modernia tai postmodernia kirja mitä tavis ei ymmärrä, ne vaan on niin huonoja, ettei niitä jaksa lukea. No voi olla, että jokin varjelus/sensuuri aina kuljettaa mut niiden kirjojen ohi kirjastossa. Huono on siis sellainen teksti, mikä ei kiinnosta tai viihdytä tai mitään.
Kai
Siis lukijan kannalta huono, sehän voi kirjoittajan kannalta olla hyvää. Ja ehkä jonkun lukijankin. Voi myös erikoistua kirjoittamaan huonosti. Voi olla, että se liippaa aika läheltä heh heh. Siis ostoslistaa vaikka, ei sitten saa kaupassa omasta tekstistään mitään selvää. Tuotanto saattaa siis olla taiteellisesti perusteltua mutta funktionaalisesti ei. Liirum laarum.
Kai
Kirjankustannuksen portinvartijoilla tietenkin on paljon sanottavaa juuri siihen mitkä kirjalliset arvot ohi kaupallisten arvojen ovat milloinkin vallalla. Siinä mielessä blogeilla ja omakustanteilla ja joillakin mediankin mekanismeilla on suuri vaihtoehtoinen merkitys.
Kai
Muistaakseni (vrt. Tarkka) kerran Saarikoski oli käymässä Pariisissa ja siltä loppu rahat jo menomatkalla, niin se sähkötti Otavaan, että lähettäkää etumaksuna jostakin 1500 mk. Ja Otava tosiaan lähetti selityksenä tositteessa "etumaksuna jostakin".
Mirjam, ensinnäkään en usko tuota juttua. Nuo kirjailijat ja kirjat opetetaan jo peruskoulussa, jonka jokainen suomalainen suorittaa joten kuten. Niiden tietämiseen ei edes libristin oppia tarvita, eli motiivit taitavat olla nyt vähän toiset, kuin asiallisen kritiikin antaminen, eteenkin kun nähtävästi tuntee ylimielisyyttä siitä, vaikka ei myyjältä kysyttäessä edes itse muista kyseisten kirjailijoitten nimiä.
Muistanpa kerran kun joku vanhahko rouva kyseli Kirjatorilla Pentti Haanpään tai Veikko Huovisen kirjoja, ei vain muistanut kirjalijan nimeä, teosten vain. Eivät osanneet myyjät auttaa, ei kumpikaan ollut kuullutkaan moisia kirjoja: Havukka-ahon ajattelija, Lampaansyöjät, Juttuja.
Etkä sitten siinä hötäkässä itsekään kirjailijoitten nimiä muistanut, mutta myyjien puolesta tunsit häpeää.
Kirjakauppaan tullaan päivittäin useita kertoja kysymään kirjoja tyyliin en nyt muista kirjailijan nimeä enkä kirjankaan, se oli jokin "ajattelija" tai "juttuja" ja ehkä siinä oli vihreää kannessa tai jotain. Sitten ollaan kovin näreissään, kun myyjä ei niistä sadoistatuhansista kirjan nimistä osaa yhdistää juuri siihen, mikä ostajalla on mielessä, vaikka ei sitä itse muistakaan. Siitä huolimatta kirja noillakin tiedoilla on usein löytynyt. Harva asiakas vain muistaa koskaan mainita siitä.
Ammattitaitoheittoon en ota kantaa, koska en usko, että olemme tavanneet.
***
Juu, Kai, kyllä se totta on, että kaikkea ei millään edes viitsi lukea. Sehän koskee jokaista genreetä. Kirjoja ja kirjailijoita on niin paljon, että niiden lukeminen työssäkäyvälle ja perheelliselle opiskelijalle on mahdotonta. Ensimmäisenä pidätän oikeuden itselläni olla lukematta tylsiä ja puisevia, öykkäreiden ja isoegoisten kirjoittamia kirjoja. Sen lisäksi en lue rakkauskirjoja enkä uskonnollisia romaaneja, en myöskään lue dekkareita. Jostakin on pakko karsia ja tuolla periaatteella saa karsittua lukulistaltaan kymmeniätuhansia kirjoja. Olisin tuon Hendken kommentin perusteella ollut lukematta hänenkin kirjojaan, jos olisin ehtinyt.
Multa ei kyllä mikään järkeilty systematiikka onnistu edes karsimisessa. Mutta kyllä kai kunnon postmodernistisia tai modernistisia yli hilseen meneviä kotimaisia romaaneja on suomessa julkaistu kovin vähän. Mahdollisista kirjailijoista tulee mieleen äkkipäätä Hans Selo, Volter Kilpi, Jorma? Korpela, Jyrki Lehtola, Markku Eskelinen... Kaikki noita olen yrittänyt digata jossain vaiheessa. Eli kirjallisuus on kovin vähän modernistista tai postmodernistista verrattuna maalaustaiteeseen. No tietenkin tuollaisia aivan luettavia 50-luvulla aloittaneita modernisteja ja heidän seuraajiaan on paljon. Etupäässä Meri ja Hyry.
Kai
Tarkistin tuota kaskua vähän: Saarikoski pyysi vain 1000 mk etumaksuna jostakin ja sai 1500 mk.
Kai
Romaaneja vähän, runoja enemmän, Kai.(Eskelisen Digitaalinen avaruus on muuten myös myynnissä kahdella eurolla. )
Eskelisen ja Lehtolan opukset menevät kyllä yli hilseen. Selon kirjat myös. Herra tietää miksi olen niitäkin mennyt lukemaan. Nimenomaan juuri aikansa kuluttaminen sellaiseen, mistä ei saa ilman tieteellistaiteellista selitystä mitään tolkkua, josko saa siitä selityksestäkään, on kyllä marginaaliporukan ajanvietettä. Se on sitä lukemisen kärsimystä, mistä Prospero tuolla ylempänä huomauttikin. Se olettamus, että tämänkaltainen lukemisen kärsimys jotenkin jalostaisi ihmistä, on syvältä. Usein se tekee ihmisestä pelkästään jalostetun ylimielisen, niin kuin kirjoittajansakin. Ja se ylimielisyys purkautuu ilmoille kovin eri tavoin.
Ai niin, toi "etumaksuna jostakin". Aika hauska.
Juttu on kylllöä aivan totta, sanasta sanaan. Ja kyllä minä siinä hötäkässäkin Huovisen ja Haanpään muistin, muistin muitakin heidän kirjojaan, joita rouvan kanssa etsiskelimme Kirjatorilta. Tuosta on aikaa jo jokunen vuosi, mutta edelleenkin nolottaa myyjien puolesta, lienevätkö olleet kiireapulaisia. Peruskoulussapa tosiaan heidän olisi täytynyt oppia edes jotakin, mutta olivat tainneet sulkea korvansa.
Joo, yli hilseen voisi mennä myös joku alakulttuuri esitys tai yläkultturellinen sivistysviitteillä kyllästetty teksti. Mitäs tuommoisia voisi olla? Joku Krohn, Mazzarella, Rintalakin?
Kai
Niin, Saara, ei siis ollut silloin sen paremmin Huoviselta kuin Haanpäältäkään yhtäkään kirjaa myynnissä.
On outoa, kuinka vihamielisesti suhtaudut aivan asiallisiin kommentteihin blogissasi, siis niihin joissa ei olla kanssasi samaa mieltä. Usein en tänne eksykään, tuskin minua kaipaatkaan.
Hyvää pääsiäistä!
Juu, Mirjam, kerran muutama vuosi sitten eräs kiireapulainen sai lopputilin syystä että oli toivoton tapaus. Ehti olla työssä pari viikkoa. Nykyisin työskentelee kuntosalilla.
Sikälikin juttua on vaikea uskoa, että kirjakaupoissahan on ollut jo pitkään tietokannatkin, eli kirjojen nimillä kirjoja voi koneelta etsiä, myös Kirjatorilta. Tarina siis kuulostaa oudolta, koska sen olisi voinut koneeltakin tarkistaa, jos nimet ovat kerran olleet oikein. Silloin tarkistaminen on mahdotonta, jos kirjojen nimiä ei muisteta oikein eikä asiakas muista kirjailijaakaan. Silloin myyjän pitää kaivaa omista muistilokeroistaan järjettömästä määrästä nimikkeistä jotakin sinne päin. Ja hyvin usein kirjan nimi on löytynyt, vaikka kirjaa ei kaupassa olisikaan. Tärkeintä on tietenkin tietää mitä kirjoja on myynnissä. Ne kirjat mitä ei ole myynnissä, on satojatuhansia. Kirjakauppojen syy ei ole myöskään se, jos kirjoja ei yksinkertaisesti ole enää myytäväksi olemassa muutoin kuin divareissa. Ilman uusintapainoksia tai tuoreita pokkariversioita ei ole mitä myydä ja niistä päättävät kustantamot.
Mirjam, otetaanpa nyt alusta. Kuka suhtautuikaan vihamielisesti? En uskonut tuota juttua, koska se on aika uskomaton ja mielestäni perustelin sen ihan asiallisesti. Mutta silloin kun kommentoijan oma käytös tai sävy on alun alkaen hyökkäävä, olen päättänyt vastata samalla mitalla. Joskus aiemmin yritin olla mieliksi myös niille, mutta nykyisin en näe siihen mitään perusteltua syytä, koska se usein miten on lähinnä sellaista turhaa kyykyttämistä, eikä maailma mielestäni parane sillä, että käännetään toinen poski anteeksi pyydellen jotakin sellaista, joka ei pidä paikkaansa.
Hyvää pääsiäistä vain sinnekin.
***
Kai. Mazzarella on kyllä harvinaisen selkeä. Ja loistava. Krohnilla menee toisinaan kyllä hieman yli, mutta ei aina. Minulle tuli mieleen Snellmanin, Kaurasen tai whatever Pelon maantiede. Muistan kun tankkasin sitä sivistyssanakirjan kanssa. Hävettää vieläkin, että semmoiseen rupesin. Eihän se ole sen arvoista, jos kirjailijan tarkoitus on vain päteä. Sikäli ei hävetä, etten tuntenut niistä sanoista puoliakaan, koska en usko, että moni muukaan tuntee, johtuen siitä, että niille sanoille on olemassa ihan suomenkieliset täsmävastineetkin. Siksikin on muuten outoa, että kirjailijat puhuvat suomen kielen säilymisen puolesta, mutta korvaavat ihan käyttökelpoiset sanat "hienommalla" vastineella kuulostaakseen eliitin jäseneltä.
Millähän tavalla minun tekstini sävy oli hyökkäävä? Vaikea sanoa. Jos kerron tosijutun, etkä sinä sitä usko, ei se silti tee juttua vääräksi eikä minun tekstiäni hyökkääväksi. Olipa tietokannat tai ei, ei kumpikaan myyjä ollut valmis tuota vanhaa naista auttamaan. Totesivat vain tyynesti, etteivät tiedä sellaisia kirjoja eikä heillä ole. Siinä se jutun olennaisuus juuri piileekin. Olettivat olevansa makkarakaupassa. Hän oli hyvin kiitollinen, kun etsimme yhdessä, lahjaa oli ostamassa. Onneksi on muitakin kauppoja. Mutta Kirjatorilla käyn aika usein, sillä halvat kirjat kiinnostavat: näen, mitä on tarjolla, ostan jos siltä tuntuu. Myyjää en oikeastaan tarvitse muuhun kuin rahan ottamiseen. Markettien malliin. Jos on löydettävä jotain uutta, harvinaista, menenkin toiseen kauppaan.
Mirjam, olen myös huomannut, ettei siitä hyökkäävyydestä kannata ruveta jankuttamaan. Yleensä sitä ei kukaan kuitenkaan myönnä. Ihmetellään vain silmät pyöreänä, että miten se Saara nyt noin sanoi pahasti. Niin sanokin, mutta en koskaan yhtään sen pahemmin kuin se joka aloitti :)
"Olipa tietokannat tai ei, ei kumpikaan myyjä ollut valmis tuota vanhaa naista auttamaan. Totesivat vain tyynesti, etteivät tiedä sellaisia kirjoja eikä heillä ole."
Niin, siis mutta kuitenkin tiesivät, ettei niitä kirjoja ollut? Katsoivat siis sittenkin koneelta? Siis että olisiko niiden myyjien pitänyt etsiä kaupasta niitä kirjoja, joita koneen mukaan ei myynnissä ollut ja se tekee heistä makkaramyyjiä? Nyt en ymmärrä. Ihan todella. Ymmärrän kyllä, että se on pettymys, kun jotakin kirjaa ei ole, mutta niin kuin sanoin, vanhoja kirjoja ei tosiaankaan ole myynnissä, jos niistä ei ole otettu uusintapainoksia.
Suurin osa kiireapulaisista on kirjallisuudenopiskelijoita, äidinkielenopiskelijoita tai kirjallisuudesta erityisen kiinnostuneita ihmisiä. Harmi sinällään, ettei se aina anna takeita hyvästä palvelusta, vaikka tietoa sitten olisikin muille jakaa. Joskus on valitettavasti muistakin syistä (joita ei tässä voi sanoa) edellä mainituin huonoin tuloksin jouduttu extroja palkkaamaan.
Sanoivat, ettei ole, sitten kun olimme jo etsineet aikamme, ja uudestaan kysyimme, siis kirjailijan nimellä. En tiedä, katsoivatko koneeltaan sillä välin. Se ei ole kai asiakkaan velvollisuuskaan, siis tarkkailla mitä myyjä milloinkin tekee. Minusta olennaista on, että eivät tunteneet mitään tutuista nimistä, eivät olleet valmiita palvelemaan vaan jättivät asiakkaan yksin etsimään. Tiskinsä takaa sitten vastasivat, kun sisukkaat asiakkaat olivat vastausta vailla. Sellainen oli se tapaus, eikä sitä kannata sen enempää tässä enää jauhaa. Sinä tietenkin toimit toisin, sen olen vastauksestasi ymmärtänyt.
Voisin melkein pistää pääni pantiksi, ettei niin urpoa porukkaa siellä ole töissä ollut vuosiin. Paria poikkeusta lukuun ottamatta. Niistäkin on otettu opiksi, eikä palkkauksen perusteena enää tule olemaan jonkun isokenkäisen lapsi niin kauan kun minä voin siihen vaikuttaa. Se suutarin lapsilla ei ole kenkiä pitänee aika hyvin kutinsa myös kirja-alalla. Lapsien kapinan voi tosin hyvin ymmärtää, eivätkä haanpäät silloin kyllä kiinnosta yhtään.
Ehkäpä juuri ne pari poikkeusta. Jokunen vuosi aikaa on kulunutkin.
No, huonoa tuuria kaikkien kannalta.
Mirjam: "En ostaisi mitään sellaisesta kodinkoneliikkeestä, jossa ei osata tarkasti vastata kysymyksiini. Kirjat eivät ole makkaraa."
Hmm... pääosin kodinkoneliikkeiden myyjät eivät osaa vastata kysymyksiini ja silloinkin kun osaavat vastaavat väärin, jopa täysin virheellistä tietoa antaen, joten sinun logiikallasi minä en voisi ostaa juuri mitään kodinkoneliikkeestä.
Saara: "Muistan kun tankkasin sitä sivistyssanakirjan kanssa."
Hih¹, musta on välillä hauska tehdä just sitä mistä syytän elitistisiä runouspiirejä, nimittäin väsätä runotorstaihin runoja joissa on viittauksia mitä ihmeellisimipiin asioihin kuten Lilithiin, Kainiitteihin, antiikin runoilijoiden yksittäisiin runoihin, sarjamurhaajiin, Väinämöisen "poikaan" jne. Hauskinta ja typerintä tuossa on se, että useimmiten en itsekään tiedä juuri mitään asiasta johon viittaan. Pätemistä se on typeränkin päteminen.
¹ On muuten mielenkiintoista kuinka miehen kirjoittama hih antaa ainakin minulle aivan erilaisen kuvan kuin sama äännähdys naisen kirjoittamana, miehen ilmeisesti - siis mikäli kuunnellaan omaa sisäistä ennakkoluuloista ääntäni - kuuluisi kirjoittaa heh. Monasti sanat (tai äännähdykset) käsitetään kirjoitettunakin sukupuolisidonnaisiksi. Pitääkin oikeastaan tutustua asiaan, sillä moinen kiinnostaa minua, kirjoitinkin jo kerran postauksen jossa epätieteellisesti tutkailin miesten ja naisten kirjoittamien pornotarinoiden eroja. Mistähän vain saisin vuorokauteeni kymmenkunta tuntia lisää?
Johannes, kenties sinun vaatimuksesi kodinkoneliikkeessä ovat erilaiset, isommat, kuin minun. Minua on osattu palvella hyvin, useimmiten. En varmaan osaa tehdä vaikeita kysymyksiä. Kirjakaupassakaan en usko olevani kovin vaativa asiakas, sillä useimmiten löydän itse etsimäni. Kirjakauppojen suurin ongelma nykyään on se, ettei ole tarjolla kuin pieni osa olemassaolevista kirjoista. Lukijan siis täytyy tietää, mitä on, jotta voidaan tilata. Sellaista iloa, että kiertelee kirjakaupassa ja löytää jotain yllättävää, ei tapahdu juuri muualla kuin divareissa. Siellä muuten käydään myyjän kanssa parhaat keskustelutkin.
Miriam: "Johannes, kenties sinun vaatimuksesi kodinkoneliikkeessä ovat erilaiset, isommat, kuin minun."
Tavallaan kyllä, sillä tekniikan alan ihmisenä minä aina ostaessani jotain teknistä laitetta, oli sitten kyseessä jaääkaappipakastin tai televisio, otan hyvin tarkkaan selvää myytävillä olevien laitteiden tekniikasta ja niiden ominaisuuksista. Ja vasta sitten lähden kauppaan, usein mukanani on pitkä lista kysymyksiä.
Tosin joidenkin laitteistojen (Esim. digiboksit, tietokoneet, kännykät) tekniikan tunnen nykyisten tai entisten ammattieni kautta paremmin kuin myyjät.
Mirjam:"Sellaista iloa, että kiertelee kirjakaupassa ja löytää jotain yllättävää, ei tapahdu juuri muualla kuin divareissa. Siellä muuten käydään myyjän kanssa parhaat keskustelutkin."
Tuosta olemme samaa mieltä.
BTW: Eikös Mirjam ollut Mooseksen sisko?
Muistin oikein:
2 Moos. 15:20-21:
15:20 Ja naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden.
15:21 Ja Mirjam viritti heille virren: "Veisatkaa Herralle, sillä hän on ylen korkea, hevoset ja miehet hän mereen syöksi."
Koska Aaron oli Mooseksen veli, oli Mirjam siis Mooseksen sisko (Tai vähintäinkin siskopuoli).
Tuotapa en muistanutkaan! Huonosti vanhan testamentin muistan, lukemisesta on niin kauan. Kiitos kaunis tiedosta! Johan minulla onkin tärkeä kaima, naisprofeetta.
Jos yhtä Euroopan merkittävintä kirjailijaa ei tunneta, niin yleissivistyksessä on melkoinen aukko, mutta eihän näinä aikoina yleissivistyksestä ole niin väliksi.
Handke olisi ansainnut kirjallisuuden Nobelin ja olisi sen saanutkin, ellei olisi esittänyt poliittisesti epäkorrekteja mielipiteitä Jugoslaviaa koskien. Myös hänen sijastaan palkittu maannaisensa Elfried Jellinek oli tätä mieltä.
Lähetä kommentti