Eilen tulivat lokit. Ne tulivat sankan lumisateen seasta ja vaiti, lakkaamattomana vanana puiden takaa kuin aaveet. Aikaisempina vuosina ne ovat tulleet kirkuen ja herättäneet herkkäunisimmat. Nyt paluusta oli poissa kaikki ilo ja riemunkiljahdukset. Varmasti kadutti tulla, vaikka meri onkin auki. Kukapa olisi arvannut, että lumipeite tulee vasta maaliskuussa, kun leskenlehdetkin jo ehtivät paikoin kukkaan.
Myös Slovakiasta saapui pienten poikien parvi taistelemaan kumisen lätkän herruudesta Kirkkonummen jäähalliin. Harrastuksista puhutaan aika paljon pahaa. Että se on pelkkää suorittamista ja kiirettä. Yleensä tätä mieltä ovat ne, jotka eivät viitsi kuskata muksujaan yhtään mihinkään. Laiskuutta voi puolustella niin monin eri retorisin keinoin. Laatuaikakin kun on kuulemma sitä, että maataan (pierun hajussa) sohvalla ja katsotaan yhdessä televisiota. Ollaan päivästä toiseen yhdessä, vieri vieressä lasten kanssa. Jep. Siitähän ne lapset varmasti tykkäävät ja kaveritkin kaikkoavat. No, ehtii sitä kyllä näköjään maata sohvallakin, vaikka niitä treenejä muutaman kerran viikossa onkin.Olin kovasti liikuttunut kuopuksen ensimmäisestä kansainvälisestä pelistä. Siellä ne seisoivat tappijoukkueet rivissä vastakkain ja kuuntelivat rinta rottingilla kansallislaulunsa. Kovin olivat pikkuslovakit tunteikasta väkeä. Vastapuolen maalit pistivät slaavijunnut jäälle pitkin pituuttaan pitkäksi aikaa. Yhden pikkuruisen hihat paloivat lopulta niin, että se viskasi hanskat kehiin ja heittäytyi aivan hervottomaksi. Taisi se vähän itkeäkin. Oma poikani sanoi sitä "jotenkin söpöksi".
Odottaminen pisti kuopuksen vakavaksi, mutta se kannatti. Kotijoukkue voitti 7-3.
Minullahan on nykyisin ollut aikaa osallistua ja katsella lokkeja, koska elämäni on mennyt kovin yksinkertaiseksi. Pyrkimyksilleni taistella oikeudestani tähän tietokoneeseen suhtaudutaan kahdelta eri taholta vähintäänkin uhmaten. Kaipa tämä nettielämä lapsille nykyisin tärkeämpää onkin. Enimmäkseen kulutan aikaa haahuilemalla edestakaisin, nyppimällä roskan sieltä toisen täältä, huokailemalla ja katsomalla kaiken mitä televisiosta tulee.
Katsoin eilen jopa euroviisukarsinnat. Pieni myötähäpeä antaa aina voimia ja kohottaa mukavasti itsetuntoa. Se voi herättää jopa jonkinlaisesta itsesäälistäkin hetkeksi. Mutta Missä miehet ratsastaa on tietenkin erinomaisen hauska ja tarttuva kipale, jota voisi suositella vaikka Naisunionin tunnariksi. Sanat ovat niin kornit, ettei niille voi kai kukaan olla hymyilemättä. Tai voi tietenkin. Meni minullakin hetki, ennen kuin lopulta kainosti hymähdin.
Huh – hah – huh – hah
Huh – hah – huh – hah
Olkoon myrsky sekä viima
ja tuvassa lämmin kamiina
On kunnia ja miehuullisuus
suorittaa velvollisuus
...
Missä miehet ratsastaa
Siellä lampaat ei voi laiduntaa
Missä miehet ratsastaa
Siellä kuulee susien ulvontaa...
es. Teräsbetoni)
Teräsbetoni onkin totta kai paras mahdollinen valinta edustamaan Suomea levottomaan Belgradiin, sehän on kerta kaikkiaan miehen työ, onhan Irlantikin laittanut kisaan kalkkunan. Eurovision Song Contest tuntuu tässä tapauksessa tietenkin hieman harhaanjohtavalta, mutta ei se ainakaan minua haittaa.
Tekstit
9 kommenttia:
Ai pieni myötähäpeä?
Harmi, että TB:n laulaja kuulostaa hieman jälkeenjääneeltä mylviessään.
Parasta koko ohjelmassa oli kommentoijakolmikon oikeanpuoleinen hinuri.
TB:n jätkät on tosta meidän nurkilta. Jotenkin vaikeaa on päättää, kannustaisiko niitä sen vuoksi vai punastelisiko vai hihittäisikö vai molempia kolmea. Molempia sitten! Onhan ne tavallaan söpöjä & vizikkäitä. Tai jtn. Köh.
Heh, Kervå, niin pieni myötähäpeä... eihän se nyt voi olla iso. Välillä kyllä piti mennä täkin taakse piiloon niin kuin olisi kauhufilmiä katsonut.
Oikeanpuoleinen hinuri?
Ohari, no noin justiinsa. Jos ne olisivat meidän nurkilta, niin tietenkin noita sankarihevareita pitäisi kannustaa het niin paljon, että taivas löisi tulta.
Oi, minusta Betonipojat olivat niin söpöjä ja ne sanat aivan ihanaa lyriikkaa. Just sopivaa.
Rakastan tuollaista patetiaa ja melodraamaa, sopii myös humppaheviin kuten metalliin.
Olihan kai puoli kansaa sirottelemassa tuhkaa ylleen ja kieriskelemään saunan taakse, kun Lordi voitti Suomen karsinnat. Heh, muuttui kyllä aika salonkikelpoiseksi yhdessä illassa.
Taivas lyö tulta!
Paitsi ei täällä. Täällä sataa sitä tuhkaa, on niin harmaata.
Mä olen yhä edelleen sitä mieltä että Suomen euroviisuedustajiksi pitäis laittaa Eläkeläiset, ja YLEn tulisi pitää huoli että bändin jätkät ovat tarpeeksi humalassa ollakseen The Eläkeläiset!
Tietenkin joku noise vois tehdä terää sille kilpailulle.
Hei! Nymmä sen keksin! M.A. ja Pedro Gommina ja Pommina!
Älä Susu sure. Niin kuin tytär sanoi, "mut hei, meillon kalkkuna vastassa. Nou hätä."
Johannes, mutta herttinen, totta. Kaikkea muuta on kai jo kokeiltu. Ja eläkeläiset olisivat kerrankin jossakin asiassa tuoreita.
Vai että lokkeja. Aussin lokit olivat parempitapaisia: Ne eivät kakkaa päähän. Tosin aivan yhtä ällöttävän kuuloisia nekin ovat kuin suomilokit.
Sohvaperuna löytää aina jotakin vikaa liikuntaharrastuksista. On vähän tympäsevää tuomita koko laji muutaman törtön takia. Kuopukselle ja joukkueelle onnittelut!
Lokit lentävät kirkumatta - aika outo tapaus on tämä. Mutta niin on tämä takatalvikin. Ehkä lokkien ääni on jäätynyt kurkkuun.
Onnea pikku pelaajalle ja koko joukkueelle, se oli miehen teko.
Moi Elina! Kyllä on ihanaa, kun olet tullut pois sieltä... hmph... edenistä.
Mä olen niiiiin poikki, etten pysty nettiä lukemaan. Kaikki teksti on liian pientä. Mutta kiitos. Sitä mieltä minäkin olen.
Ja Pantterille samoin kiitokset. Unohdin muuten mainita, että niitä lokkeja oli satoja. Ja ne olivat ihan hiljaa. Huh, onneksi se oli jostakusta toisestakin outoa. Luulin jo olevani itse outo.
Lähetä kommentti