No nyt alkaa tahti muuttua, toivottavasti Suomessakin pian. New York Times lopettaa maksullisen nettipalvelunsa ja siirtyy ilmaiseen tarjontaan. Tosin heti kun nettijulkaisun rahoittaminen tapahtuu mainostajien ansiosta ja koska mainoksia myydään sitä paremmin mitä enemmän on lukijoita, sisältö väistämättä viihteellistyy, mitä luonnollisesti pidetään akateemisten keskuudessa kovin pahana asiana. Harva hyväksyy sen, että vakavista asioista voidaan kirjoittaa kevyemminkin. Kun tekstiä ei ole koristeltu sivistys- tai lainasanoin, se menettää uskottavuuttaan niissä pienissä piireissä, jotka Suomessa pitävät eniten ääntä. Pramille pääsevät yksinomaan he, joiden mielipiteellä katsotaan olevan enemmän painoarvoa. Ja tämä johtuu ihan meistä tittelinkipeistä kansalaisista sekä helposti yhdistyvästä ja toisiinsa linkkaavasta sivistyneistöstä, jotka jättävät rahvaan elonpiirinsä ulkopuolelle, huomioimatta millään tavalla heidän mielipiteitään. Kuinka kauan näitä auktoriteetteja vielä pitää kumarrella? Myös tätä kansalaisjournalismia vaivaa apinointi. Yritetään kirjoittaa samalla tavalla, kuin sanomalehden erikoisasiantuntijat, vaikka mahdollisuus olisi muuttaa ulosantiaan helppolukuisemmaksi ja tuoda aihepiirejään tavallista lukijaa lähemmäksi.
Niin niin, kohta minua syytetään jälleen populismista, mutta mielestäni tilanne kylläkin vääristyy aika tavalla, kun muutama pöllähtänyt kulttuurihörhö sanelee meille sen, miten asioista pitäisi puhua tai kirjoittaa, että ne saataisiin kuulostamaan tarpeeksi sivistyneeltä ja syvälliseltä. Aina kyllä riittää niitä julkaisuja, joiden lukemiseen vaadittaisiin naulakossa roikkuva huopahattu, eläkeläisen aikataulu, kirjastohuone, maapallon kartalla päällystetty patinoitunut tupakkihuoneen pöytä ja lastillinen nojatuoleissaan leppoisasti istuvia individualisteja, joiden kanssa voisi hörppiä konjakkia ja pössytellä sikaria maailmanpolitiikasta keskustellen monokkelien roikkuessa vapautuneesti puvuntakkien taskuista. Tämä visio tulee silmille myös joitakin blogeja lukiessa. Erityisesti friikkipitoinen kädenvääntö siitä, kuka historianjuoksussa on ollut oikeassa ja kuka väärässä vaatii aika tavalla vierottumista käytännön elämästä. Kuitenkin näitä ihmisiä toljotetaan ihaillen: Voi sitä sivistyksen määrää, mikä sieltä säteilee, vaikka tosiasiassa monet ovat vimmaisesti takertuneet niihin omiin kuvitelmiinsa oikeasta ja väärästä ja omiin mantran tavoin hoettuihin kulttuurisiin epäkohtiin esimerkiksi siitä, miten suomalaiset eivät nykyisin enää lue, vaikka kaikkien tilastojen valossa suomalaiset ovat lukemisen kärkimaita kaikilla aloilla, niin sanomalehtien, aikakauslehtien kuin kirjojenkin lukemisessa (Suomen Mediamaisema, 2003) . Melko yllättävää näille lukemisen loppumisesta päivittäisen päivittelynaiheensa saaneille ilmeisesti on, että 12-69-vuotiaista suomalaisista yli 80% lukee päivän lehden (Moring, Joukkoviestintävälineet Suomen poliittisessa järjestelmässä). Jokaisen ei kuitenkaan tarvitse lukemisellaan brassailla tullakseen hyväkstyksi omassa yhteisössään, eikä edes Blogistaniassa, luojan kiitos. En tiedä mitä sillä suomalaiset-eivät-lue -mantralla saavutetaan, eteenkään kun se ei ole totta. En kai minä nyt vain ole viemässä huopahattusediltä sitä viimeistä oljenkortta, jonka avulla he voivat tuntea itsensä muita paremmaksi ja tuoda sitä esiin joka välissä?
Kultturilla ja kielellä on tapana ollut muuttua, eikä sanomalehtikielikään ole enää samaa kuin rapiat sata vuotta sitten. Sadan vuoden päästä sedät ja tädit kenties päivittelevät sitä, miten nuoriso ei enää katso televisiota. Nuo sivistymättömät houkat.
Alkulause Viljo Hytösen kirjoittamasta kirjasta Suomalaista sivistystaistelua 1858-1908 (Kansavalistusseuran julkaisuja 1908):
Suuretkin yhteiskunnalliset epäkohdat unohtuvat, kun ne tulevat korjatuiksi. Jos ei olisi vanhemmilta ihmisiltä kuullut ja asiakirjoista nähnyt, niin tuskin uskoisi, millaista Suomessa oli vielä niin äskettäin kuin 30-40 vuotta sitte. Ei vahtimestarin tai lukkarin virkaan voinut suomea puhuva päästä, jollei ensin muuttanut kieltänsä. Sivistymättömänä raakalaisena ja kaikkeen julkiseen toimintaan kelpaamattomana pidettiin jokaista, joka ei osannut kuin suomea. Jos suomalainen talonpoika meni minne virastoon asioitaan toimittamaan, viskasi upeassa nojatuolissaan istuva virkamies hänen paperinsa pöydän alle vain sentähden, että ne olivat kirjoitetut tämän omalla äidinkielellä. Ylen yleinen oli valitus, etteivät edes kihlakunnan tuomarit osanneet suomea; tuomio saattoi tulla mitä hullunkurisin, kun ei ymmärretty ei asianosaisten eikä todistajain puhetta. Monta "tuhman Jussin juttureissua" sai rahvaan mies tehdä vain selvittäessään virkamiesten suomenkielen taitamattomuudesta johtuneita sotkuja, vahingonkorvaukseksi saaden mitä röyhkeintä kohtelua.
(kirjoitusvirheet, välimerkkipuutteet yms. kuuluvat tekstiin)
PS. Lopullinen inspiraationlähde tähän tekstiin tuli Johanneksen blogista, jossa oltiin huolissaan vain kirjahyllyjen puutteesta, ei niinkään lukemisen vähäisyydestä.
How to Survive November 2024 – 23 / Saturday Classics 23112024
18 tuntia sitten
Tekstit
32 kommenttia:
Kuten jo tuonne toiseen blogiin kommentoin. En minä siitä valita, että ihmiset eivät lue vaan siitä, että he lukevat suppeasti. Eittämättä päivittäin sanomalehden lukeminen on askel kohti suvaitsevuutta, mutta eikö se ole kuitenkin vielä aika kevyt otanta kaikista eri näkemyksistä joita maailmassa on...
Etenkin jos luettu lehti on puoluepoliittisilla ajatuksilla värjättyä ;)
Enkä minä edes käytä huopahattua!
Noh se ei ehkä ollut minulle suunnattu kommentti. Olen nuori, olen kapinallinen - eli olen siis huopahattusetä, koska se on ainoa tapa olla kapinallinen yhteiskunnassa jossa kaikki ovat jo jollakin tapaa kapinallisia. Kapinoin siis leikkimällä yhteiskunnan-jarrua.
Ei minulla hyvin mene.
Kiitän kuitenkin tekstistänne ja se avasi silmäni näkemään sen mikä oli pointtinne. Aluksi luulin teitä vain kitkeräksi kommentoijaksi, jonka tavoite on olla muita parempi. Tajusinkin vain projisoineeni omat tarpeeni teihin - ei pitäisi.
Kiitokset tekstistänne ja mitä maittavinta päivänjatkumoa.
Moi JRepo ja hehe, totta kai olen kitkerä ja muita parempi, kukapa bloggari ei olisi.
No joo, mutta olet oikeassa, pieni otanta se on sanomalehti kaikista näkemyksistä, joita maailmassa on, ja jutut ovat sitä paitsi jo toimittajan kautta suodattuneita. Ikinä ei saada sanomalehdestä täysin riippumatonta. Aina se on jostain riippuvainen, omistajista, puolueesta, mainostajista... mutta onneksi suomalaiset käyttävät tätä nettiäkin niin paljon, että maailmankuva laajenee väistämättä.
Eikä se ollut sinulle suunnattu kommentti, vaikka inspiraation lähde tavallaan olitkin - ilmiö on hirvittävän yleinen ja se tuli kirjahyllyä laajemmin nyt vain minun mieleeni.
Hauskaa päivää sinnekin.
Taisi olla pari viikkoa sitten, kun hesarin yleisönosastolla joku, en nyt muista kuka, mutta siis joku, itki sitä, että eihän se, että potteria lueta, tarkoita sitä, että tartutaan dostojevskiin, ja kirjoittaja oli hyvinkin huolissaan tästä.
Siis, ettei tartuta dostojevskiin.
Pitää siis muistaa se, että kaikki lukeminen, aapisesta ja akuankasta lähtien, tähtää sen dostojevskin lukemiseen. Millään muulla lukemisella ei ole arvoa.
Minä kyllä olen ihan oikeasti huolissani kaiken viestimisen viihteellistymisestä, koska se ei tarkoita ainoastaan kielen , vaan myös sisältöjn muuttumista.
Jos lehdet eivät enää syvennä tarkeitä ajankohtaisia teemoja vaan keskittyvät parishiltonien alushousuihin ja niiden puuttumiseen, on se minusta puute.
Ja jos lehdet "helppolukuisuuden" nimissä vaihtavat kielen jonkinlaiseksi selkokieleksi tarkkojen ilmaisujen kustannuksella, on sekin minusta puute. Ei ole ihan sama, miten kieltä käytetään, eikä kaikki sivistyssanat suinkaan ole huopahattujen kulttuuribrassailua vaan kyllä niillä yleensä on juuri joku aivan täsmällinen fukntio jota ei ainakaan yksinkertaisesti voi toisilla sanoilla korvata. (koetapa vaihtaa funktion tilalle joku toinen sana: merkitys muuttuu!)
Suomalaiset lukevat paljon, se on tilastojen valossa totta. Haluan uskoa lukemiseen potterien jälkeenkin, toivottavasti olen oikeassa.
Ketä ne huopahatut sitä paitsi ovat? En tunne yhtään, olisi hauska nähdä sellainen! :)
Erhm. Siis oikeinkirjoitustaito on erittäin tärkeä osa viestimistä...
(en osaa yhdistää nopeutta ja tarkkuutta)
Hei Zuzu, no niin, just näitä riittää kyllä. Hirveä huolenaihe. Ei sillä, etteikö Dostojevskiakin voisi lukea, minäkin olen lukenut ja tykkäsin, mutta mutta, ehkä sadan vuoden päästä porukkaa patistetaan Potterien pariin, eikä yhtään tajuta, miten ne aivottomatlukevat jotakin Limaisen mutantin muistelmia muotimaailman huipulta.
Kyse ei nyt, Sari, ole Hiltonin pikkareista, eikä niistä viihdeuutisista. Se on oikeastaan kokonaan toista haaraa... tosin yhtyväthän ne toki, nyt kun hesarikin pitää jotakin juorupalstaa.
Mielestäni asioista voidaan puhua ihan ilman brassailua. Toisekseen en muutenkaan ole kanssasi samaa mieltä nyt. Kieli muuttuu, sisällöt muuttuvat, mutta kuka sanoo että huopahattusedät tai vaikka sinä olisitte oikeassa sen suhteen, että se muutos olisi huonompaan päin. Kyllä historian saatossa aina ne takavuosien ihmiset ovat olleet huomattavasti pöljempiä ja niin tulemme mekin olemaan tulevaisuuden ihmisten silmissä. Ja enimmäkseen juuri näistä asioista johtuen.
PS. Se on pointti nykykielellä.
Huopahattusedät ovat ihastuttavia kyllä. Minustakin olisi mukava nähdä sellainen ihan livenä :)
En ole ollenkaan sitä mieltä, että kielen muuttuminen sinänsä olisi negatiivinen ilmiö; olisi naurettavaa vängätä luonnollista kielenkehitystä vastaan.
Vastustan sitä, että viihteellistyminen (=kaupallistuminen) otetaan vastaan jonkinlaisena luonnonlakina. Otin tarkoituksella tuollaisen ääripään juoru-uutisen esimerkiksi, koska nykyisessä kotimaassani on tällä hetkellä (siis ennen ei) ihan tavallista, että paris hiltonin alushousut saavat uutistilaa mutta tärkeät lakiuudistukset ei. Siksi en pidä ihan samantekevänä, mikä määrittelee uutisarvon: mainostaja vai edes jonkinlaista ammattitaitoa jossain hankkinut journalisti.
Eikä nettijournalismi ollenkaan muuta tilannetta; päinvastoin. Loppujen lopuksi ihmiset eivät lue suinkaan kaikkia maailman lähteitä vaan niitä tuttuja turvallisia. Jos minulle tulee syötteenä uutisia, luen ne samalla huolettomalla vilkaisulla kun aamun lehden.Ja uutistoimistot suoltavat niitä alushousu-uutisia ihan samalla tapaa kuin afganistanin sotaakin.
Valitettavasti kansainvälisillä trendeillä on ikävä tapa vaikuttaa kaikkialla ja USA:lla on ylivoima tietobisneksessä. Suomalainen tiedotusvälineistö on onneksi tähän asti vängännyt kaikenlaista viihteellisyyttä vastaan, joka voi olla ihan myönteistäkin. Liekö ne huopahatut asialla ?;)
Paitsi että taidan vetää sen huopahatun omaan päähäni, käytän näetsen mieluummin sanaa funktio kuin pointti...
Toisaalta, Sari, sisällötkin ovat aina muuttuneet ihmisten mukana, ja jokainen sukupolvi on vuorollansa vastustanut niitä. Silti ne muuttuvat. Jos eivät olisi muuttuneet, niin meidän näennäinen sananvapautemme olisi melko kapealla pohjalla.Raittiusseuran kirjoitukset jyräisivät, vanhakantaiset ajatukset olisivat pinnalla ja vieläkin mainostettaisiin kotiäitien elämää helpottavia pyykinpesupulvereita. Tavallaan nuori sukupolvi rakentaa tulevaisuuttaan jo meidän aikanamme. Sinänsä historia ei näytä opettaneen mitään, vaan aina vanhemmat toistavat tätä samaa muutoksenvastustuskaavaa.
On helvetin ikävää, että Paris Hiltonin alushousut kiinnostavat enemmän kuin oikeat uutiset tavallisista ihmisistä. Toisaalta globalisaation aikana media pyrkii muodostamaan sellaisen yhteisöllisyyden tunteen näillä yhteisillä julkkiksilla. Rahaahan sillä tietty tehdään, mutta johonkin saumaan sen nyt täytyy tulla, että jonkin blondin pimppi kiinnostaa niin vtusti. On siis olemassa jokin tyhjiö ihmisten mielissä, jonka Paris sitten täyttää. Vaikeaahan se on miljoonien ihmisten ja varsinkin miesten päätä kääntää näissä asioissa. Ja vaikka minusta esim. Juha Seppälässä on hyvän huopahattusedän aineksia, kerran hän kuitenkin jotenkin niin sanoi, ettei hän ainakaan voi olla klikkaamatta, kun tarjotaan linkkiä sen toisen paljastelijan...siis Britneyn pimppaan. Luultavasti aina ei ajatellakaan pelkällä päällä ja kaikesta päätellen näin ei olekaan tarkoitus tehdä, ja se myös ohjaa sisällöntuotantoa.
Minä kyllä käytän pointtia tässä ja funktiota tenteissä, jos on tarvis.
Itse asiassa jokainen pimpan klikkaus vahvistaa kaupallisuuden asemaa. Eikä me paljonkaan voida sen eteen tehdä, kun huopahattusedät puhuvat toista ja tekevät toista. Teoilla on paljon suurempi merkitys kuin korulauseilla.
En ole ollenkaan varma siitä, että sisällöt muuttuvat aikojen mukana. Sata vuotta sittenuutisia olivat aivan samanlaiset asiat kuin nykyisinkin: poliittiset muutokset, sodat, talous.
Ihmiset tuppaavat kuitenkin olemaan kiinnostuneita erilaisista asioista, vaikka en usko että ihmisiä ihan oikeasti kiinnostaa nämä tähtöset niin paljon kuin voisi kuvitella.
Kyse on siitä, minkälaisen painoarvon asiat saavat. Jos haetaan massoja (ja sitähän mainoseuroilla haetaan), on itsestäänselvää, että seksi ja nuoret "paheelliset" naiset myyvät-on helpompi kiinnostua keveistä ja hauskoista ja hieman skandaalinkäryisistäkin aiheista kuin monimutkaisista yhteiskuntaan vaikuttavista asioista.
Sitä kärpäs-paska-teoriaa kai kaikki mainostajat rakastavat.
Mutta on sisältöjä, joilla on merkitystä: en oikein jaksa uskoa että tähtikulttiin paneutuvat ihmiset (olivatpa minkä ikäisiä hyvänsä-en usko että tässä on kyse sukupolvista) jaksaisivat vaikkapa pohtia oman kuluttamisensa vaikutuksia. Siksi ei ole yksi lysti, mitä tuuteista suolletaan. Ihmiset eivät oikeastaan valitse mitä lukevat tai katsovat televisiosta. Olen siitä aika vakuuttunut.
Se on totta, etteivät ihmiset itse valitse kaikkea, vaan ottavat niistä mitä annetaan. Kyse onkin just siitä, että kun Parisista kertovia juttuja kuitenkin luetaan ja pimppiä klikataan, niin se on medialle ja mainostajille totuus. Ihmiset toimivat sillä tavoin ja tämän tuloksen mukaan sisällöt kehittyvät. Siihen tulokseen mainostajat uskovat. Jokainen voi valita, klikkaako pimppaa vai ei. Suurin osa ilmeisesti klikkaa ja näin se sitten on. Sitä en tiedä, onko se pois muilta uutisilta.
Mutta siitä olen eri mieltä, että sata vuotta sitten sisällöt olisivat olleet samanlaisia kuin nyt. Toki sodista on puhuttu ja kirjoitettu niin kauan kuin on osattu kirjoittaa, mutta juuri se varsinainen POINTTI, mistä tässä päreessä alunperin puhuin on kielenkäytön muuttuminen ja sen myötä sisällön selkiintyminen. Periaatteessa jos todella oletetaan, että massat olisivat kiinnostuneita pölyisestä puheesta ja että asiat olisivat paremmin ja sisällöt sillä tavoin jotenkin arvokkaampia, on minusta ihan huuhaata. Nimenomaan keventämällä kielenkäyttöä, ihmiset voitaisiin saada jopa täyttämään tuota Parisin jättämää tyhjiötä muilla asioilla. Mutta kun pitää olla tämä autoritäärinen ajattelutapa, melkeinpä voisi sanoa että tahallinen kahtiajakaminen älymystön ja rahvaan välillä. Se ei tosin ole koskaan johtanut mihinkään hyvään.
Hm jaa minusta virallisen median jutut eivät ole ollenkaan kiinnostavia eikä hauskoja (huonoja uutisia ja ikäviä asioita) paitsi nuo pimppajutut kyllä, miksi tavikset eivät vilauttele yhtä paljon vai vilauttelevatko sittenkin? Itse en pysty kirjoittamaan selkeästi tai muita kiinnostavasti ja oikeastaan sellaisen vaatiminen on jonkunlaista fasismia hah hah. Ei kyllä pidä sitten ihmetellä suosion puutetta no eipä ei joten lopetin toistaiseksi mutta ehkä aloitan taas kohta jotain.
Äh, Hb, se mitään fasismia ole kuin päinvastoin, sen purkamista. Justhan mä sanoin, että tällä hetkellä kumarretaan muutamaa kulttuurihörhöä, jotka sanelevat sen, mikä on oikea tapa vaikuttaa syvälliseltä. Valitetaan milloin mistäkin pinnallisiksi jäävistä haastatteluista, vääristä kysymiksistä ja sen sellaisista, ikään kuin olisi yksi ja oikea tapa tuottaa vakavaa sisältöä.
Kai ne taviksetkin vilauttelevat. Onhan siinä selkeästi saavutettavissa suuri suosio. Sitä ne nyt jostain syystä halajaa kaikki.
Aloittelepa nyt taas, jään odottelemaan. Vinkkaa sitten tänne, kun olen nykyisin vähän huono koluamaan. Eikä susta koskaan tiedä, minkälaisen blogin kyhäät pystyyn.
Ai että oli teräviä huomioita ja hyviä pointteja, ja edelleen terävöityi näissä kommenteissa ja vastineissa.
Kyllähän näistä viihteellistymis- ja pimppiasioista varmaan huolissaan pitäisi olla, mutta ketä se huoli ja pystyssä oleva sormi hyödyttää? Ehkä oikea tie olisikin Saaran ehdottama selkokieli ja sen mukanaan tuomat uudet yleisöt.
Tätä pitää pohtia joku kerta tarkemminkin, mutta mulla on yksi toinen ahaa-pohdinta nyt työn alla ja se vie kaiken aivoenergian. Bloggaan siitä kunhan saan ajatukset johonkin järjestykseen.
Mulla on niin ikävä mun huopahattukaveria. Mut se on kuallu.
-minh-
Kiitos, Helen! Ehkä ihan todella voisi miettiä sitä, kannattaako tämä erottelu. Mutta eihän ihmistä oikeasti voi muuttaa. Nämä nyt vain ovat tämmöisiä ajatuksia, miten asiat voisivat olla toisinkin.
Hyvä että bloggaat pian ja saadaan vähän puhtia tähän laiskaan blogistaniaamme.
Voi Minh, niin, muistan kyllä kun olet kertonut kaveristasi. Tää vähän nyt silittäisi sun käsivartta.
Heh saapa nähdä, voi olla että meitsin bloggailut on jo blogattu ja edessä on totaalinen laskukausi kuten Wahlrooskin povaa pörssikursseille. Itse kyllä rohmuaa Nordeaa vaihteeksi. Merkillinen on tuo Outokummun syösykierre pörssissä, vaikka tulosta kertyy vaikka muille jakaa ja PE melkein 3. Taitaa olla pörssin ainutlaatuisimmat fundamentit tällä hetkellä. Syklinen maine ja rosterin hetkelliset? menekkivaikeudet painavat jo älyttömyyksiin.
Mykistyn näistä pörssivihjeistä.
"Harva hyväksyy sen, että vakavista asioista voidaan kirjoittaa kevyemminkin.
Moni kyllä hyväksyy sen, mutta ikävä kyllä harva hyväksyy sen että kevyesti ja varsinkin humoristisesti voi kirjoittaa vakavistakin asioista. On olemassa paljonkin tabuja joista ei saa tehdä pilaa, joita tulee tarkastella vakavasti inhosta irvistellen jääpuikko persiissä, ja vain ja ainoastaan tietystä ennaltamäärätystä näkökulmasta.
Parasta viihdettä, tai oikeammin huumoria, on sellainen joka saa minut häpeilemään sitä että nauran käsiteltävälle asialle.
Tätä ei yleensä hyväksytä, ihmiset haluavat asettaa rajoja taiteelle ja komiikalle, rajoja joita niillä ei tule olla.
"Kun tekstiä ei ole koristeltu sivistys- tai lainasanoin, se menettää uskottavuuttaan niissä pienissä piireissä, jotka Suomessa pitävät eniten ääntä."
Tuota minäkin inhoan, en lainkaan pidä näistä (kulttuuri)snobistisista piireistä.
Sari "Minä kyllä olen ihan oikeasti huolissani kaiken viestimisen viihteellistymisestä, koska se ei tarkoita ainoastaan kielen , vaan myös sisältöjn muuttumista."
Minä olen ja en ole huolissani, olen huolissani sikäli että viihteellistyminen, mikäli viihtellä tarkoitetaan sellaista viihdettä jonka tarkoitus on status quon säilyttäminen, todellakin kaventaa ihmisten maailmankuvaa -- vaikka he sitten surffaisivatkin netissä. En ole huolissani sikäli että aina silloin tällöin tulee viihdettä joka kyseenalaistaa asioita, ja usein juuri tämä viihde saa eniten katsojia/kuulijoita/lukijoita. (Itse asiassa Harry Potterissakin on näitä asioita kyseenalaistavia elementtejä)
Saara: "Huopahattusedät ovat ihastuttavia kyllä. Minustakin olisi mukava nähdä sellainen ihan livenä :)"
Missäs tavataan? Käytän usein mustaa huopaista lierihattua ;-P
Saara: "Kyllä historian saatossa aina ne takavuosien ihmiset ovat olleet huomattavasti pöljempiä ja niin tulemme mekin olemaan tulevaisuuden ihmisten silmissä."
Tuo ei aivan täysin pidä paikkansa, todellisuudessa ne takavuosien ihmiset ovat olleet joissain asioissa meitä pöljempiä. Ja tulevaisuudessa meitäkin pidetään joissain asioissa tulevaisuuden ihmisiä pöljempinä.
Saara:"ettei hän ainakaan voi olla klikkaamatta, kun tarjotaan linkkiä sen toisen paljastelijan...siis Britneyn pimppaan."
On muuten mielenkiintoista kuinka uteliaisuuteni sai voiton minustakin ja klikkasin linkkiä nähdäkseni Britneyn pimpan, vaikka olen pilluja elämäni varrella nähnyt tarpeeksi monta tietääkseni minkä näköisiä ne ovat.
Uteliaisuudessani ei ollut mitään seksuaalista, se oli vain halua nähdä kauniin ja rikkaan nolaavan itsensä; siis kateudesta kumpuavaa vahingoniloa.
Saara:"kun huopahattusedät puhuvat toista ja tekevät toista. Teoilla on paljon suurempi merkitys kuin korulauseilla."
En tiedä muista, mutta minä puhun sitä mitä teenkin, myönnän olevani utelias, vahingoniloinen, perverssi, ja muutenkin huono ihminen. Mutta sikäli montaa muuta parempi, etten väitä olevani muita parempi, ja edellisellä lauseella tiputankin itseni jalustalta muiden tasolle, ehkä jopa heidän alapuolelleenkin.
Helen"Ehkä oikea tie olisikin Saaran ehdottama selkokieli ja sen mukanaan tuomat uudet yleisöt."
Itse asiassa useimmat kirjailijat tietävät sen (ja varsinkin ne klassikoiksi osoittautuneet pääosin teisivät sen), että kielen tulee olla selkeätä ja helppolukuista, muuten eivät teokset myy. Selkokielisyys ei todellakaan poista tekstin arvoa, selkokielelläkin voi aivan hyvin kattavastikin käsitellä mitä vain.
Lisää selkokieltä mediaan!
Johannes, vaikka päässä jyskyttääkin nyt ihan vietävästi, niin eivätkö nämä lauseet sinusta tarkoita ihan samaa:
"Harva hyväksyy sen, että vakavista asioista voidaan kirjoittaa kevyemminkin.
"Moni kyllä hyväksyy sen, mutta ikävä kyllä harva hyväksyy sen että kevyesti ja varsinkin humoristisesti voi kirjoittaa vakavistakin asioista."
No, se nyt vain näyttää vähän hassulta... mutta tuota ihmiset haluavat asettaa rajoja taiteelle ja komiikalle, rajoja joita niillä ei tule olla.
Niin justiinsa.
En ole huolissani sikäli että aina silloin tällöin tulee viihdettä joka kyseenalaistaa asioita, ja usein juuri tämä viihde saa eniten katsojia/kuulijoita/lukijoita.
Niin justiinsa.
En tiedä muista, mutta minä puhun sitä mitä teenkin, myönnän olevani utelias, vahingoniloinen, perverssi, ja muutenkin huono ihminen.
Niinhän me kaikki. Eikä se kuitenkaan tarkoita sitä, olisi sen huonompi kuin kukaan. Se vain että näillä meidän tekosilla on siten henkilökohtaista laajempi merkitys. Teot muokkaavat maailmaa, joka perustuu voiton tekemiselle. Minusta olisi mukava vain nähdä pimppipaparazzin ilme, kun ketään ei äkisti Britnieyn jalkoväli kiinnostaisikaan. Siinä voisi tulla mainosmiehillä itku kurkkuun. Mutta ei tule. Kyl kai kaikki sitä klikkaa kuitenkin. Tänäänhän on otsikoitten mukaan vuorostaan Britneyn tissit pramilla. En ole kyllä vielä klikannut.
Selkokieltä minäkin kaipaan. Aikamoinen ääri epäselkokielessä on muuten nähtävissä kirja-arvosteluissa ja erityisesti runokirjojen kritiikeissä. Kun niitä oikein alkaa lukea sitä silmällä pitäen, että kriitikko siinä nyt haluaa näyttää kaikelle kansalle ylivoimaisen ammattitaitonsa, niille ei lopulta voi olla nauramatta. Niin järkyttävän epäselviä lauseita ei voi rahvas mitenkään sormistaan päästää.
Saara: "Johannes, vaikka päässä jyskyttääkin nyt ihan vietävästi, niin eivätkö nämä lauseet sinusta tarkoita ihan samaa:"
Niin, no joo, kyllä... mut ku mul pyöri toi huumorin rajattomuus mieles ni emmä ehtiny kelaan tarpeeks.
Saara: "Niinhän me kaikki. Eikä se kuitenkaan tarkoita sitä, olisi sen huonompi kuin kukaan."
Nuorempana pidin itseäni muita parempana mutta vanhemmiten olen huomannut olevani aivan yhtä suuri idiootti kuin muutkin, mikä oli helpottava huomio, sillä se myöskin vapautti ajattelemasta sitä mitä muut minusta ajattelevat.
Saara: "Minusta olisi mukava vain nähdä pimppipaparazzin ilme, kun ketään ei äkisti Britnieyn jalkoväli kiinnostaisikaan. Siinä voisi tulla mainosmiehillä itku kurkkuun. Mutta ei tule. Kyl kai kaikki sitä klikkaa kuitenkin."
Niinpä, joskus toivo pilkahtaa (Lordin pärstä seiskassa "skandaali") mutta sitten toivon liekki hiipuu pois (Sen typerän seiska boikottiin addressin allekirjoitusmäärät).
Saaraa: "Aikamoinen ääri epäselkokielessä on muuten nähtävissä kirja-arvosteluissa ja erityisesti runokirjojen kritiikeissä."
Hiihaa! Lempiaiheeni! Olet mitä suurimmassa määrin oikeassa, tuon lisäksi minua huvittaa, ei siis ärsytä, vaan huvittaa, nuo kielen rajoja etsivät runoilijat jotka toisaalta saavat kiksejä siitä ettei kukaan ymmärrä heidän "fragmentoitunutta muotokieltään" ja toisaalta valittavat etteivät ihmiset -- nuo idiootit -- osta heidän kirjojaan.
Ja tähän samaan syssyyn mahtuvat noiden runokokoelmien arvostelutkin, ne ovat samaa sisäsiittoista paskaa.
Kuten jokin aika sitten blogissani kirjoitin:
Näkymätön taide on impotenttia taidetta, kastroitua taidetta, ei taidetta ollenkaan.
ja jolleivät ihmiset lue "taiteellisia" runoja, ovat ne runokokoelmat näkymätöntä taidetta.
Hmm... minusta taas runous on ihan oiva temmellyskenttä kaikenlaisille kielelliselle kokeilulle, samalla tavoin kuin taide on taiteiljoille, mutta sitä en ymmärrä, mitä me teemme kritiikeillä, joista kukaan ei oikeasti mitään ymmärrä ja joissa kritiikin tärkeimmäksi asiaksi nousee itse kriitikko.
Hmmm.. olemma ehken hivenen eksyneet aiheesta...
Tottakai runous on oivallinen leikkikenttä leikkiä kielellä jne. Mutta, kuten sanoin, minua huvittaa se valitus siitä ettei niitä myydä.
Mikä siinä taiderunoudessa minua hivenen ärsyttää eivät ole ne kokeilut, parhaimmillaan ne ovat hienoja.
Minua ärsyttää se että ne kokeilut (mielestäni) ovat täynnä sisäsiittoisia viittauksia joiden tekijät saavat jonkinlaisia pieniä orgasmeja tajutessaan viitteen runon kielessä, tai muotokielessä, viitteen jonka he tietävät jäävän useimmilta lukijoilta huomaamatta.
Eikä sisäsiittoisuudella ei saa todellista kokeellista kieltä aikaiseksi kuin hyvällä tuurilla.
Minusta ne sekavat snobbailevat kritiikit ovat mitä mainiointa huvitteluaineistoa, lähes yhtä hauskoja kuin Kauppalehti Option sikariarvostelut, mutta mitään merkitystä niillä ei ole kuin enintään kriitikon oman itsetunnon kohottajina.
Eli en minä mitään menettäisi jos niistä luovuttaisiin ja kirjoitettaisiin selkeämpiä arvosteluja.
¹ Ei se mikään arvostelu ollut, vain kommentti.
Tuo viite (ei se arvos...) kuului toiseen kommenttiin jota kirjoitan toiseen blogiin, menivät vain sekaisin nämä kaksi.
Johannes, joo-o. Itse asiassa nyt mennään jo metsän puolelle. Nimittäin luin taannoin postauksesi jossa ilkuit aika pahoin sanoin erästä tuttua runoilijaa, joka mielestäni ei kuitenkaan valita mitenkään sitä, etteivät hänen runonsa myy.
Sisäsiittoisuuskin voi tulla oman mielikuvituksen mukana. Minustakin joskus tuntui jotenkin sisäsiittoiselta, kun luin turkulaisten runoilijoiden runoja. Puistatti ne lähmäiset kahden runoilijan toisilleen väsäämät runot. Mikä se oli Intohimon hullu huhtikuu, jossa tämä pariskunta kertoi kantaneensa toistensa alushousuja luennolla mukanaan ja haistelleensa niitä. Hyi saatana että ärsytti.
Välttämättä se ei ole niin sisäsiittoista kuin lukija kuvittelee. Joitakin estoja kai meikäläiselläkin kuitenkin on, jonka takia koin ärsyttävänä noiden kahden lähmäiset runot.
Enimmäkseen kaikki kirjailijat kirjoittavat jotakin sisäsiittoista, joka menee muilta totaalisesti ohi. Sen tarkoitus kuitenkaan ei varmasti ole esittää sisäsiittoisuutta sinällään, vaan siinä oletetaan, että yksityisestä tulee yleistä. Niinhän se runoudessa usein on.
Mutta jos nyt olet tuota mieltä mitä tuossa kirjoitit, niin se on hieno homma. Kyllä nimenomaan leikkikenttiä pitää olla.
Aah, pissikset jälleen palaavat elämääni. Kyseistä kommenttia (Siis sitä munatonta kuin pissisten...) ei tainnut kukaan tajuta oikein, ainakaan saamastani sähköpostipalautteesta päätellen (Ohimennen sanoen, Helinin runoista ilmeisesti pidetään, kun selvään provokaatiooni viitsitään sähköpostitse henkilökohtaisesti minulle valittaa. Tiedä sitten syytä siihen mikseivät julkisesti kommentoineet?), ehkä olisi pitänyt ko. jutun loppuun laittaa selvennys.
Se muuten sisältää erääseen minun harrastamaani asiaan sisäsiittoisesti liittyviä viitteitä, jotka ymmärsi ehkä n. 5 lukijaa, yksi viittauksista on itse Aklu. Ja minä sain kiksejä niistä...
No selvitän sen nyt sitten tässä.
Se oli omalla kierolla tavallaan myöskin kehu, Helinin runoissa kun on parhaimmillaan munaa, kuten on silloin tällöin pissisten...
En tosin ole lukenut Heliniltä kuin yhden vanhan kirjan jonka löysin kirjastosta ja tuon verkossa olevan CTRL ALT DELin.
Ymmärrän kyllä ettei kukaan omalaatuisen mieleni liikkeitä ymmärtänyt, minä kun en ole tekstitaiteilija, vaan insinörtti.
Toisaalta taiteilijan, myöskin kokeilevaa kieltä kirjoittavan runoilijan, täytyy olla valmis kestämään rumaakin, jopa henkilöön käyvää, kuten tuo tekstini oli (En kylläkään alunperin tarkoittanut sitä sellaiseksi, ja koska sain niitä sähköposteja en viitsinyt sitä enää korjata sen verran provokaattoria minusta vielä löytyy) arvostelua.
Itse asiassa minä kunnioitan kaikkia taiteilijoita, hyviä ja huonoja, mikäli he tekevät taidettaan antaumuksella, sillä taiteen tekeminen vaatii oman itsensä paljastamista, mikä on saatanan rankkaa.
Minä tarkoitan sillä sisäsiittoisuudella ilmeisesti aivan eri asiaa kuin sinä.
Heh, Johannes. Nyt mä en tajunnut tuosta yhtään mitään! Mikä pissis? Pitäisiköhän palata siihen juttuusi? Ja mikä Aklu?
Kyllä totta kai pitää kestää kritiikkiä. Mutta mielestäni myös kriitikon pitää kestää kritiikkiä. Se ei voi olla aina viimeinen sana, kun joku kritisoi. Siinä mun mielestä mennään myös aina metsään, ettei kritiikkiä saisi kritisoida. Kyllä saa. Ja siitäkin pitäisi ottaa opiksi. Tulla avoimemmaksi muiden näkemyksille ja mielipiteille, mutta toki oman pään pitäminen on ansaittua silloin, kun on kuunnellut kaikkia muitakin ja punninnut asioita muiltakin kantilta, varsinkin, jos on saanut jotakin uutta ajateltavaa. Uusia näkökulmia esimerkiksi.
Siitä huolimatta mielestäni henkilöön käyvä kritiikki ei ole hyvää kritiikkiä. Kritiikin tarkoitus on ohjata, se on suuntaa antavaa. Kun annat henkilöön menevää kritiikkiä, se tarkoittaa, että ihmisen olisi muututtava sellaiseksi kuin sinä haluat, eikä minusta kukaan toinen ole sovelias sanomaan kenellekään toiselle millainen tämän pitäisi olla ja miten sen ihmisen pitäisi itseään ilmaista. Eihän siis niin saa tehdä. Pitäisi sun muistaa kouluajoilta ne opettajan kiusaamiset, että juuri sellaisesta on kyse.
Joo, en siis nyt varmaan ymmärtänyt sitä sisäsiittoisuutta oikein. Enkä vieläkään siis tajunnut sitä.
Olet oikeassa, henkilöön käyvä kritiikki on vääräänlaista kritiikkiä, jonka tulisi aina olla erittäin hyvin perusteltua, mikäli sellaiseen on pakko mennä.
Minä sorruin siihen, koska se juttuni oli, kuten sen ensimmäisessä osassa sanoin, lähes automaattikirjoituksella kirjoitettu (Siis en väitä etteivätkö esittämäni ajatukset olisi olleet omiani, en vain pidätellyt sen enempää niitä kuin kieltänikään). Olisin muutoin poistanut Heliniä koskevan kohdan, koska se häiritsi minua, mutta koska sain niitä sähköposteja totesin että
A) Oli liian myöhäistä, he jotka siitä saattoivat mielensä pahoittaa olivat mielensä jo pahoittaneet.
B) Minua kutkutti ajatus siitä että sain ihmiset hermostumaan.
Tai ainakin noilla perustelin päätöstäni jättää juttu muokkaamattomaksi.
Minähän sanoin olevani huono ja epäeettinen ihminen, voi kun tietäisitte...
Minulla on taipumusta ilkeilyyn jota taipumusta blogissani yleensä hillitsen.
Mikäli antaisin täysin vapaasti mennä ja kirjoittaisin ulos kaiken saisin epäilemättä enemmän lukijoita, mutta samalla loukkaisin liikaa liian monia ihmisiä, ja kertomastasi syystä en sitä halua tehdä.
Saara: "Mutta mielestäni myös kriitikon pitää kestää kritiikkiä. Se ei voi olla aina viimeinen sana, kun joku kritisoi. Siinä mun mielestä mennään myös aina metsään, ettei kritiikkiä saisi kritisoida."
Totta kai, itse asiassa kritiikin kritiikkiä tarvittaisiin enemmän kuin mitä sitä Suomessa esiintyy. Ainakin yhdessä Englantilaisessa taidelehdessä on kritiikin kritiikille ihan oma palstansa.
Minä lakkasin lukemasta (Ehkä Parnassoa lukuunottamatta) kritiikkejä jo kauan sitten, sillä niistä tuli liian hankalia yhdellä istumalla luettaviksi ja monasti ne ovat täysin pienoisen käsityskykyni ulottumattomissa. Tai vaihtoehtoisesti kriitikot ovat ilkeitä vain ollakseen ilkeitä (Vrt. Lehtolan kolumnit). Ne eräällä lailla Heikinheimon tekstien jälkeläisiä, sillä erolla että Heikinheimo, vaikka olikin ilkeä, yleensä kiinnitti huomionsa todellisiin puutteisiin ja kyllä hän tarvittaessa, vaikkakin harvoin, kehuikin.
Ja monet nykyisistä kriitikoista omaksuivat tuon ilkeän tyylin (Tiedä sitten omaksuivatko sen Kajavalta ja Heikinheimolta, vai mistä, mutta omaksuivat kuitenkin) mutteivät Heikinheimon asiantuntemusta.
Heikinheimo tosin oli mielestäni huono kriitikko juuri siinä ettei hän yrittänytkään kritisoida rakentavasti vaan ilkeillen.
Itse en ole tarpeeksi asiantunteva juuri millään alalla voidakseni toimia kriitikkona -- mikäli minulta kysytään niin useimmat kriitikotkaan eivät tunne tarpeeksi asiaansa toimiakseen kriitikkoina --, siksipä kirjoitankin blogiin.
Minä tarkoitan sisäsiittoisuudella sitä että tehdään taidetta jonka ilmeisenä tarkoituksena vaikuttaisi olevan vain vertaisikseen koettujen ihmisten kosiskelu ja tavallisen pulliaisen karkoittaminen.
Ikävä kyllä vuosien runoharrastuksen johdosta minulle on kehittymässä neurologinen häiriö jonka seurauksena minäkin alan vähitellen ymmärtää näitä kokeellisia runoja, tai niin ainakin kuvittelen...
Hmp, lopettaisit jo tuon itsesi ruoskimisen. Sitä paitsi nykyään kaikki olettavat olevansa epäeettisiä ja huonoja ihmisiä. Luuletko, etten minä muka pure hammasta harva se päivä, kun tekisi mieli sanoa jollekin jotakin ikävää. Toisaalta sekin kärsii inflaation, kun tunnustaa ja tunnustaa ja jättää sen sitten siihen. Vähän niin kuin tyyliin ota tai jätä. Olen paska ja täts it. En tiedä, onko ihmisen tarkoitus pyrkiä edes kehittymään. Kai nämä ovat niitä arvokysymyksiä. Tee se toisille minkä haluaisit toisten tekevän sinulle ei välttämättä ole huono ohje ollenkaan. Riippuu siitä millaisessa maailmassa kukin ihminen oikeastaan haluaisi elää.
Enkä minäkään tiedä, onko ajatustensa julkituominen jotenkin osoitus huonosta ihmistä vai huonosta itsekurista :)
Kriitikoista olen just samaa mieltä.
Niin, ja totta tuokin tietenkin on, että jokin taide voi karkottaa. Tavallaan siinä ollaan hullussa tilanteessa, koska kaikki taide ei millään voi miellyttää kaikkia. Jos taas joltakulta odottaa sitä, että juuri hänen taiteessaan pitäisi olla pulliaisellekin tarttumapintaa, ollaan kyllä melko omituisilla raiteilla. Pitäisikö meidän kaikkien kehittyä muka kaikenlaisen taiteen ymmärtäjiksi? No ei tietenkään. Mutta silloin kun ollaan täällä Blogistaniassa niin toisaalta ymmärrän, että sisäsiittoiselta tuntuva runous voi todella turhauttaa, koska se kuitenkin on meillä tässä läsnä. Joo.
Nääh, kyseessä ei oikeastaan ole itseruoskinta -- pidän itsestäni liikaa ruoskiakseni itseäni -- vaan puolittainen vitsi ja vielä enemmän jonkinlainen puolustusmekanismi. Laitan sinulle sähköpostia, sillä tämä ei oikein kuulu aihealueeseen, niin paljon kun pidänkin itsestäni puhumisesta.
Palatakseni aiheeseen; kieleen ja lukemiseen, niin jos jostain saat käsisiisi uuden Kanava lehden niin lue siitä Jukka "From Kenttä" Korpelan essee suomen kielestä (Onko kansalla varaa suomeen, Kanava -lehti nro. 6/2007), hän esittää siinä mielenkiintoisia ajatuksia, vaikka hän tavoilleen uskollisena kirjoittaakin provosoivasti ja esittäen väitteitä joilla ei ole todellisuuspohjaa.
Taide on siinä mielessä mielenkiintoista että kaikilla on mielipide siitä mikä on hyvää taidetta...
Lähetä kommentti