tiistaina, elokuuta 21, 2007

Terveisiä keskeltä ei mitään

Tässä kyläpahasessa ei ole nähty koskaan niin paljon porukkaa kuin tänä aamuna, kun junankuljettaja tyhjensi puolen kilometrin peruuttamisen jälkeen koko lastin tuohon meidän seisakkeelle. Kyllä oli vihaista porukkaa. Konnarit olivat saaneet jo junassa kuulla kunniansa, ikään kuin se olisi heidän vikansa, ettei juna liiku. Ja kun kerrankin kuulutukset tulivat välittömästi ja asia selitettiin niin kuin se oli: Juuri saamani tiedon mukaan rantaradan ohjausjärjestelmä on kaatunut. Eteenpäin ei pääse ja peruuttaa en voi, koska en tiedä onko takana muita junia, enkä uskalla ottaa riskejä, jotta ihmishenkien menetykseltä säästyttäisiin. Ja kun lupa peruuttamiseen tuli, siitäkin kuljettaja ilmoitti heti ja kehoitti soittelemaan jo takseja ja lupasi soittaa itsekin taksikeskukseen ja pyytää mahdollisimman monta autoa paikanpäälle. Siinä seisakkeella kyytiä odotellessani monet ihmiset sähisivät, koska heidät oli jätetty "keskelle ei mitään". Ai että minä loukkaannuin henkisesti. Miten niin keskelle ei mitään?

Siis jos joku ei ole kuullut, niin junien ohjausjärjestelmä oli kaatunut koko rantaradalta Turkuun asti, eikä Hyvinkään suunnastakaan päässyt mihinkään. Itse sain naapurilta kyydin Helsinkiin, enkä juurikaan myöhästynyt töistä. Olihan se kokemus nähdä Länsiväylän aamuruuhkakin. Tiedänpähän nyt varmaksi, etten kuuna päivänä haluaisi kulkea työmatkaa autolla. Mielummin kuljen kaatumatautisen VR:n kyydillä. Tämähän on melkein mainos.

18 kommenttia:

Ohari kirjoitti...

Jos VR toimisi kaatuilematta, se olisi varmaan liian hyvä laitos ollakseen totta. Ööh. Tässä on joku ajatuskin takana, en nyt vaan keksi mikä.

Saara kirjoitti...

Ohari, eikö muuten joskus tunnu siltä, että jos itse olisi töissä jossakin epätoimivassa puulaakissa, niin saisi sen toimimaan tuosta noin vain. Mutta VR on kyllä ihan liian haasteellinen jopa minulle. Hehe.

SusuPetal kirjoitti...

Ihmiset ovat niin hirvittävän kärsimättömiä. Suoni katkeaa päästä heti, jos jokin julkinen kulkuneuvo on viisi minuuttia myöhässä(tai kaksi tuntia niin kuin junat, mutta siis noin periaatteessa). Ja sitten ne samat ihmiset jaksavat istua esim. siellä Länsiväylän ruuhkassa mennen tullen.

Ja kaikki otetaan niii-in henkilökohtaisesti eli että ihan ilkeyttään VR hankaloittaa matkoja ja bussikuskit ovat kaikki psykopaatteja, joiden tarkoitus on vaan tuottaa tuskaa ihmisille jäämällä jälkeen aikatauluista. Että miten minulle nyt näin tehdään?
Tuhma konnari, tuhma kuski.

Höh.

Jos 14 % junavuoroista on tänä vuonna ollut myöhässä, niin susun matikan mukaan 86 prossaa on ollut perillä ajallaan.
Hei haloo, mulle kaikki heti!

Saara kirjoitti...

Totta, Susu. Mua ärsyttää yleensä VR:ssä vain se, kun informaatiota ei tule. Kaikki on heti hyvin, kun tietää miksi ei mennä minnekään :)

Ohari kirjoitti...

Kiitos kysymästä, kyllä tuntuu! Esimerkiksi monen terveyskeskuksen ajanvaraussysteemihän toimisi ihan yhtä varmasti kuin junan vessa (äh), Lähi-idän tilanne ratkeaisi parhain päin käden käänteessä ja fuusioreaktio valjastettaisiin ihmiskunnan hyötykäyttöön oitis, jos saisi itse vähän järjestellä. Näin on.

Saara kirjoitti...

Niin justiin! Ja sidosryhmistä vasta ongelmia löytyykin. Ai että kun pääsis hoiteleen ne :)

Ensio E. kirjoitti...

Kaiken keskellä on kuitenkin syytä muistaa, että jotkut osasivat ennakoida tämänkaltaiset asiat jo kauan sitten. Niin kuin esimerkiksi Paula Koivuniemi, joka jo 1970-luvulla kertoi:

Jos sä konduktöörin mieheksesi sait
Valtion rautatiet sä myöskin nait
On siellä sellaiset työaikain lait

Häntä et sä määräaikaan nää
Olkoon helle taikka pakkassää
Joka juna aina myöhästyy


Koivuniemi oli sanansa mittainen nainen eikä nainut Valtion rautateitä. Eikä Ikekään tainnut olla VR:n hallintoneuvostossa eikä hallituksen puheenjohtajana, joten se siitä.

Saara kirjoitti...

Niinhän se lauloi... vai oliko se Paula todellakin... oli se kai sitten. Kyllä Enska tietää. No, ehkä niille junille pitäisi olla noin-aikataulut, niin säästyttäisiin monelta mielipahalta.

Ensio E. kirjoitti...

Junamatkailussa on seikkailullista hohtoa, mutta tämä päivittäinen pendelöinti ei ole sitä vaikka se junalla tapahtuisikin.

Vertaapa Saara muuten suhtautumista siihen, kun homma kusee sen takia että joku hyppää junan alle ja kun jokin tekninen systeemi pettää - lopputulos on aivan sama, mutta toisessa tapauksessa pitää suhtautua jotenkin kirkollisesti, toisessa ei.

Jossain maissa muistan joskus matkustaneeni bussilla, jonka lähtöajaksi ilmoitettiin että se lähtee sitten kun se on täysi - 20 minsaa tai 2 tuntia, kuka tietää? Mutta rennosti mentiin, ei kiirettä, ei töihin eikä muuallekaan. Mutta eri maa, eri väline.

Saara kirjoitti...

Enska, kyl mää sitä jo vertasin. Eipä siinä suhtautumisessa eroa paljonkaan ollut, eikä varsinkaan kirkollista. Paitti konnari kysyi kyllä, "ketkä olisi vielä jatkamassa kirkolle"?

Alceste kirjoitti...

14% kattanee koko maan kauko- ja lähiliikenteen? Koska kun joudun työn puolesta matkaamaan Helsinki-Tampere -väliä, junat eivät ole koskaan ajoissa. Enkä liioittele. Eivät koskaan, ei yhtäkään kertaa. Saan olla tyytyväinen jos saavun Pasilaan 30 minuuttia aikataulusta myöhässä, mikä alkaa kuuden aikaan iltapäivällä olla "hieman" rassaavaa, siitä kun matkaan vielä puoli tuntia kotiin... junalla.

saltsa kirjoitti...

Saara, mikä on kyrsä

Anonyymi kirjoitti...

ymmärräsn että se on jotain kyrvän ja kärsän väliltä mutten ole nähnyt sellaista

Johannes kirjoitti...

Saltsa kirjuutteli notta:"Saara, mikä on kyrsä"

Eiköhän tuo kyrsä lie jokin lyhennys leipäkyrsästä, eli kuivuneesta leivänkannikasta.

Anonyymi kirjuutteli jotta: "ymmärräsn että se on jotain kyrvän ja kärsän väliltä mutten ole nähnyt sellaista"

Hmmm... nenäkäs kokovartalomulkku?

Johannes kirjoitti...

Saara, mulla on kavereita jotka sanovat mun asuinpaikan olevan keskellä ei mitään.

Ja minä asun 25 km päässä Helsingin keskustasta, autolla on steissillä varttitunnissa ja julkisillakin matka uusien dösävuorojen jälkeen taittuu alle kolmessa vartissa. Ja Tikkurilan lähiöön on 7 kilometriä, joten tuo "keskellä ei mitään" on suhteellinen käsite.

Tosin mikäli multa olis 8 vuotta sitten, ennen kuin hankin rivitalonpätkän, kysytty niin munkin mielestäni kotilähiöni olisi ollut keskellä ei mitään, nyt se on mun mielestäni mukava ja rauhallinen (nukkumalähiö) landemesta lähellä stadia.

Saara kirjoitti...

Alceste, ookkonnää ny iha varma, ettei se nääs johdu hämäläisestä atmosfääristä?

Nooh, kyl kai se ottaa pattiin niin. Mua ei kyllä tänään ottanut yhtään, vaikka oli "noin"-aikataulu täälläkin. Salaman oikusta rantarata oli taas nuritte :) Minä nostin junassa jalat penkille ja luin tenttikirjaa. Matka-aikaa kertyi hiukan lisää, mutta onneksi ei ollut kiire kotiin. Se on melkein parempikin tulla myöhässä, niin ei joudu itte laittamaan ruokaa - välttämättä. Joskus käy tuuri, niinkus tänään.

Saltsa, kyrsä on - niin kuin Johannes yst.vast. - leipä. Ennen vanhaan Jyväsleivän leipomosta sai Kasperin kyrsää. Oli hyvää. Sitten se jotenkin muuttui ja suosio hiipui. En tiedä valmistaako sitä enää mikään jyväskyläläinen leipomo.

Mutta Kyrsälä on siis Kyrkslätt och det är Kirkkonummi på finska. Ihan yleisesti käyttävät tätä Kyrsälä nimitystä.


Johannes, minäkin asun 25 km päässä Helsingin keskustasta. Matka taittuu junalla hieman yli 30 minuutissa, riippuu junasta. Y-junalla pääsisi Masalasta reilussa 20 minuutissa. Saman verran aikaa menee Wikströmin bussilta, kun se kurvaa Kamppiin, mutta sinne Masalaan on kyl pari-kolme kilometriä. Espoon keskukseen pääsee junalla viidessä minuutissa. Vartin verran menee autolla Isoon Omenaan ja Ikeaan.

Johannes kirjoitti...

"Mutta Kyrsälä on siis Kyrkslätt och det är Kirkkonummi på finska. Ihan yleisesti käyttävät tätä Kyrsälä nimitystä."

No voi sun! Niinpä tietenkin, enpä ajatellut asiaa, olenhan mä ton nimen kuullut vaikka kuinka monta kertaa, en vain ajatellut asiaa.

"Vartin verran menee autolla Isoon Omenaan ja Ikeaan."

Ja sen jälkeen menee kuuskuukautta terapiassa, jotta pääsee eroon painajaisista joissa Ikea-Zombit syö sua...

Saara kirjoitti...

Mä olen ollut Ikea-hoidossa joo, siis siedätyshoidossa. Kun käy kerran pari vuodessa (enimmillään), niin jotenkin siihen vaan tottuu ja painajaiset lopulta häviävät :)