keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2007

Sinä olet viesti!

No niin, vielä on pirusti lukematta ja tentti lähestyy. Uusi kurssikin se siellä jo alkoi ja minä se nyhjään näitä entisiä. Pää halkeaa. Tänä aamuna ei niska enää kääntynyt vasemmalle ollenkaan. Sen sijaan, että olisin kääntänyt päätääni sivulle, jouduin koko akka kääntymään. Välillä ihan jäin paikoilleni pyörimään. Onneksi oli vielä relaksantteja jäljellä, tosin ne pehmentää mun pään (tuo olisi kiva lause johonkin musiikkikappaleeseen). On nimittäin tullut viime aikoina kuunneltua Metro afämmää. 80-luvun poppi on nyt ihan tuoreessa muistissa. Tämä olikin loistava aasinsilta.

Sen lisäksi että olen pessyt kauppojen ikkunat, siis maan alla ja manskulla, olen haastatellut kesätyönhakijoita. Pari kuukautta sitten haastattelin jo koko joukon töitä hakevia extroja ja kelpuutin niistä kaksi nuorta miestä. Nyt kun tein koko kesän työvuorolistat toukokuusta elokuulle, niin olihan siellä ihan selkeästi yhden työntekijän vajaus vielä. Ja ei muuta kuin valkkaamaan taas. Minulla on työntekijöitten palkkaamisesta sellaista psykologisen tason kokemusta tasan sen verran, kun olen ollut itse haasteltavana. Ensimmäistä työpaikkaa hakiessani 80-luvun alussa, vedin kuulkaa kaapista tätini vanhan, polven alapuolelle ulottuvan mustan hameen, äitini valkoisen kauluspaidan ja mummoni mustanpuhuvan pitkän perintötakin päälleni, kun kuvittelin, että työhaastatteluun pitää pukeutua hyvin. Siis hyvin. Joka tapauksessa pääsin töihin, mikä ei ole ihme, sillä se pulju paljastui niin patriarkaaliseksi, että melko varmasti vaatetukseni oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Tuskin siihen aikaan mistään löytyi niin epämuodikasta ja vanhanaikaisesti pukeutuvaa nuorta naista. Sinä olet viesti, sanoo imagokonsultti Roger Ailes.

Nyt sitten on tullut kiinnitetyksi huomiota näiden töitä hakevien nuorten naisten ja miesten pukeutumiseen. Kun se vatsanahka sieltä pursuilee vieläkin. Eikös ne lantiofarkut ole jo muodista poissa? Ei sillä, ettenkö olisi niitä jo tottunut katselemaan. Kyllä siellä yks jos toinenkin pyllistelee hyllyjen välissä puoli selkää paljaana. Push-upeilla kurottu tissivakokin se sieltä syväänuurretusta kaula-aukosta pilkistää niin, että meikäläiselläkin silmät seisoo päässä ja päässä tärisee. Eräs nuori mies mainitsi jo hakemuksessaan etukäteen, että on vaatemuodista kiinnostunut. Joo, olihan se. Minulle ei ehken kannattaisi sellaisella hirveästi leveillä. Eipä sillä, että olisi varaa nyrpistellä, varsin jos ajattelee sitä tädin vanhaa hametta ja mummon takkia.

Tänään sitten tein poikkeuksen, kun ethän sinä nyt voi kenkien takia olla ottamatta jotakuta töihin, työkaverikin sanoi. Olisin minä kyllä voinut. Eihän nyt jumankauta semmoisilla kengillä voi edes kävellä. Niin kuin kuuden tuuman rautanaulat olisi korkoina olleet, samanlaista ääntäkin siinä kivilattialla pitivät. Ja se sattui hampaisiinkin. Kyllä minä sitä mietin, että kun muuten oli niin reipas ja innokas tyttö, puhtia täynnä ja kun minä ihan todella haluaisin töihin just tänne. Ihana paikka, se sanoi ja nyökytteli vakuuttavasti. Aika moni muukin kyllä sanoo niin, mutta minä pidän siitä, että minua tillitetään silmiin ja kuunnellaan ja vastataan kun kysytään ja nauretaan tyhmille vitseilleni. Mutta ne kengät. Voi jösses sentään.

Joka tapauksessa tämä haastatteleminen ja kieltävien vastausten jakaminen on aika inhaa. Niin inhaa, että otin sen kenkäihmisen sitten. Nyt kädet ristiin, että nämä viime aikoina palkatut ja entiset extrat pysyvät talossa hamaan tulevaisuuteen. En minä jaksa ammattikseni arvostella ihmisiä päivästä toiseen.

23 kommenttia:

Ensio kirjoitti...

"Kaikki herkut ovat raakoja: lohi, osterit ja valta valita komenneltavansa."

- Paavo Haavikkoa mukaillen

Saara kirjoitti...

Nääh, mummiälest olis vielä herkumpaa, kun joku muu valitsisi ne herkut ja komentaisikin vielä mun puolesta. Mää komentaisin vaan sitä joka komentais niitä muita.

Ensio kirjoitti...

Sää sit haluat hallintoneuvoston puheenjohtajaks?

Saara kirjoitti...

Niiiin, no jos valita pitäisi tästä ja siitä duunista, niin joo-o.

Ensio kirjoitti...

Mut hivelee se sentäs, tunnusta vaan... ja onhan sekin etu että itte saa kattella mimmosta sälliä ja donnaa siinä joutuu silmissään tulevaisuudessa sietämään, ei olis varmaan hyvä jos sinne vaan tulis jostain porukkaa ja sinulle sanottais että tässä sulla uusi työntekijä (hallintoneuvoston puheenjohtajan vähälahjainen veljenpoika jolla nenä vuotaa ja tennarit jalassa, tai puheenjohtajan vaimon pikkusisko, joka olisi mielestään niinkun hallintoneuvoston edustaja itse asiassa...)

minh kirjoitti...

Ehkä se rautanaulakenkä on sitten hyvä, se takaraivossa tuntuva korkojen naputus saattoi olla viesti siitä, että tyttärellä on jämäkkä ote elämään ja työhön, tiukka askellus jne. Tissivakokin voi edistää myyntiä. Ettei kirjakaupat ole ikäänkuin mitään hiirulaisten kansoittamia paikkoja, ainakaan kokonaan.

Minä en tajunnut pukeutua tuohon viimeiseen haastatteluun ollenkaan. farkut ja reikäiset talvisaappaat.Ou jee. ja duuni tuli.

Pidä kurissa ne lantiohousuiset siellä:)
-minh-

Saara kirjoitti...

Itse asiassa noinkin on käynyt. Se oli juuri noin ja vielä vähän lisääkin. Yhdelle korkea-arvoisen tyttärelle annoin kenkää. Se kyl hiveli, mutta niin surkeaa työmoraalia en ollut kyllä konsanaan kenelläkään nähnyt, enkä toivottavasti näe. Se oli niitä tissivakoihmisiä, pukeutui talviaikaan toppiin ja makasi siinä kassapöydän päällä että oikein. Sitten se hävisi joskus tunniksikin, eikä kukaan tiennyt missä se oli. Marraskuussa sillä oli kahdet kuukautiset, ja sen piti lähteä kesken päivän molemmilla kerroilla kotiin, kun sen maha oli niin kipeä. Molemmilla kerroilla oli eri kaveri töissä. Kai se kuvitteli, ettei tarina kantaudu mun korviini asti. Täytyy sanoa, että se oli mulle viimeinen niitti.

Mutta ne pari muuta, se tennaripoika ja yksi hallintoneuvoston sirpakka likka olivat ihan ok.

Saara kirjoitti...

Äh, Minh, sut oli nähty jo. Ei se enää siinä vaiheessa mitään tee, vaikka olisit mennyt tanttamekossa.

Hehehe, ai miten niin ei oo hiirulaisten kansoittamia :)? Mehän ollaan siellä siis niin hiiriä niin hiiriä.

Kurissa pidetään. Täytyy vissiin nyt ryhdistäytyä kurittamaan niitä oikein.

Ensio kirjoitti...

Kaikki kirjoihin liittyvä on niin hiirulaismaista ja epäseksikästä, ajatelkaas nyt: kirjailijat on semmosia omiaan mumisevia hiirulaisia, ja sitten kirjaston tädit, niistähän Erno Paasilinna-vainaa sanoi että niiden kuukautisetkin tulevat pölynä (tai jotain), kyllä siis kirjakaupassa sitten viimeistään kaivataan ranskalaisten korkojen kopinaa ja pusuppia - asiakas tietää olevansa tässä maailmassa ja myynti senko lisääntyy, kuten tuossa Minh totesikin. Vakoa peliin vaan.

Saara kirjoitti...

Meillä käy kyllä ihan älyttömästi mummoja asiakkaina. Ehkä niitä miehiä tosiaan kävisi enemmän, jos olisi kaikilla tissivako esillä. Äh, nyt masennuin. Lähden nukkumaan.

Ensio kirjoitti...

Äläs nyt masennu - rahaa se on mummojenkin raha.

Ja kävinhän minäkin teitillä kerran ja ostin vaikka mitä, enkä ole mummo. Kirjat kuitenkin ovat etusijalla, tissivakoa sitten on nähtävillä tai ei ole.

SusuPetal kirjoitti...

Siis Ensioko ihan in live flesh on käynyt Saaran putiikissa? Oh.

Minusta ei kyllä tule koskaan kirjailijaa noilla kriteereillä.

Nukkumaan? Hyvä idea.

Saara kirjoitti...

Mää masennuin niin, etten lähtenyt ees töihin. Eh.

No Susu, niin, Enska kävi jonakin lauantaina, mutta enhän minä viikonloppuisin töissä ole, jos ei ole ihan viimeinen pakko.

Wilhelmiina kirjoitti...

Heh heh, ei ne pölyä ole. Meillä mä oon se hekottelija, jolle asiakkaat sais välillä sanoa että "Hys!" - ja kollega on jylhä gootti jolle ei auta ryppyillä. Toista kollegaa on kehuttu koko rakennuksen värikkäimmäksi henkilöksi. Kaikki tulemma korot kopisten työmaalle (joskaan ei ihan tuommoiset korot sentäs). Tervetuloa vaan meidän kirjastoon.

T: Kirjastontäti ;)

PS: Saara, koskas sää tuut Tampereelle? Mennään terassille kuuntelemaan vaikka bluesia. :)

Saara kirjoitti...

Ei ole kyl kirjastotätien vika, jos Ernolla on semmoisia pölyisiä kirjastotätejä ollut tuttavapiirissään. Pelkkää stereotyyppistämistä moinen ja olisiko peräti omista tarpeista lähtevää.

Joo, Tampesteriin het vaan kun kynnelle kykenen. Turkuunkin pitäisi mennä ja nähhä vähän mualimmaa. Pitäisi oikein ottaa asiaksi semmoinen rundi pitkin suomenmaata. Ottais avoauton ja aurinkolasit ja kaverin ja pyssyn.

Wilhelmiina kirjoitti...

Noh, Erno vissiin oli vaan vähän sellainen... pölyisähkö asenteiltaan. :D

Ota sittenkin pyssyn sijasta kamera. Sillä saa tähtäillä kaupunkiympäristössäkin joutumatta pidätetyksi. ;) Mutta kaveri, avoauto ja aurinkolasit kuulostavat kyllä hyviltä valinnoilta.

Kyllä: road trippiä vaan kehiin! Mutta ei mitään Thelma & Louise -tyylistä loppua reissulle, kuitenkaan. Kun ei meillä oo niitä kanjoneitakaan. (Ja miksi muuten naisten vapautumisesta kertovan elokuvan pitää välttämättä aina päättyä itsemurhaan - mää kysyn vaan?)

Ensio kirjoitti...

No siksi kun elokuva kumminkin on vielä kansanvalistuksen asialla - näytetään vaihtoehtoisia maailmoja ja mitä niistä sitten seuraa - naisten on hyvä ottaa tästä vaari: jos lähtee ajeleen avoautolla aurinkolaist silmillä ja lahtaileen rouninkilla miähiä niin kanjonin pohjalla on matkan määrä. Mansen versiossa voi murjaista sillä Datsunilla Hämppiä pitkin kaahatessa Koskipuistossa sillan laiteen läpitte. Poliisi tutkii asiaa vahingontekona.

Saara kirjoitti...

Joo, mää otan kameran. Se olikin hyvä idea. Ja sit alan paparazziksi, bongaan kaikki tampesterin bloggarit ja panen lärvit nettiin. Pidän niinku lintupäiväkirjaa.

En kyl aja tolleen, ku Enska väittää.

En tiijä mikä nyt on, kun on niin kapinallinen miäli :)

Wilhelmiina kirjoitti...

Ain välillä täytyy heittäytyä kapina-apinaksi. Niin se vaan o.

Ensio, ei siit voi ajaa. Kun se on puolen metrin paksuista betonia. Ei vaan pääse läpi.

Plan B:nä vois mennä vaik tonne Nokian perälle ja painaa golf-kentän metalliaidan läpi viheriölle. Kyl se saman asian ajaa. Siitä saa maksaa ainaskin saman verran mut siin ei satu niin kauheesti. Paitsi jos ajaa jonkun pompöösin toimitusjohtajan heilahtavaan rautavitoseen. ;)

Saara kirjoitti...

Eiku Mansessa pitää ajaa rrrotvallin rrreunaan. Ainakin siksi että pääsee sen sanomaan ääneen.

Wilhelmiina kirjoitti...

No e ne rotvallirreunat nyn ni hhirveen korkeita o. Muta kyä siihes saa tiätty ajaa. Taka vaka istua. Mukavampaa on se. Paitti jos joku ajaa jalam päältä. Mut kummiski. ;)

minh kirjoitti...

Eiku lähetään Tallinnaan!Ollaan pölyisiä kirjakauppahiiriä ja suomimiehet saa taas valittamisen ja vertailun aihetta, kun laivan käytävätkin on kirjapölyn peitossa meidän lampsiessamme epäseksikäissä läskipojissamme siellä...
-minh-

Saara kirjoitti...

On ne, nääs kylä mansessa on. Muuten menee usko.

Niihän myö Minh lähetäänkin. Pitää vissiin näyttää koko laivalle, että mistä se kirjakaupantäti... eei sitä, kun piti sanoa jotain muuta, mutta se nyt hävisi.