lauantaina, maaliskuuta 03, 2007

Olipa kerran, vanhaan hyvään aikaan

No niin, ruotsalainen esikoulun opettaja Ylva Ellenby muistuttaa Ilta-Sanomien mukaan luennossaan jälleen siitä, miten

Pienten lasten vanhemmat ovat entistä kiireisempiä ja vaativat lapsiltaan entistä enemmän. He edellyttävät lapsen selviytyvän itsenäisesti asioista, joista vanhemmat ennen huolehtivat.

Mitähän tuo ennen oikein tarkoittaakaan? Silloin kun oli suo, kuokka ja Jussi ja vanhemmat raskaan työn tappamia jo 40-vuotiaina? Suuren työttömyyden aikaan, kun moni vanhempi oli sattumoisin kotona? 60-luvulla vapaan kasvatuksen aikaan, kun vanhemmat hiukset liuhuen riensivät hippivolkkareihinsa, kiersivät festareita ja jättivät pennut isovanhemmille siksi aikaa hoitoon?

- Nykypäivän nelivuotiaat ovat kuin 80-luvun 6-vuotiaita ja nykyiset 10-12-vuotiaat 80-luvun teini-ikäisiä, Ellneby sanoi luennoidessaan Ahvenanmaalla.

Ennen
vanhemmat tekivät töitä aamusta iltaan ja lasten hoitaminen jäi kylläkin isompien sisarusten huoleksi. Nykyiset 10-12 -vuotiaat ovat tasan enemmän lapsia kuin itse olin 70-luvun puolivälissä. 10-12 -vuotiaina aloittivat Jyväskylän kokoisessa pikkukaupungissakin suurin osa näistä kuvitteellisista lapsista tupakoinnin ja ryyppäämisen. Mikä helvetin idylli se muka oli?

Nykypäivän "cyberlapset" eivät voi kuvitellakaan elämää ilman kännykkää ja internetiä.

Miksi pitäisi? Osasiko lapsi 80-luvulla kuvitella elämää ilman lankapuhelinta ja televisiota? Ihminen toisintaa jatkuvasti uuden teknologian mukanaan tuomia mörköjä. Jokaiselle aikakaudelle on tyypillistä rakentaa kauhukuvia siitä, että ihmisten elämään tulee jatkuvasti uusia asioita, joiden koetaan olevan uhkana entiselle muka paremmalle ajalle.

Vanhemmat eivät usein huomaa lapsen stressiä, joka ilmenee fyysisinä oireina kuten päänsärkynä, vatsakipuna, syömishäiriönä tai muina ahdistumisoireina.

Ketkä vanhemmat eivät usein huomaa, jos lapsella on päänsärkyä tai vatsakipua? Siis mitä ihmeen harhakuvia nämä jotkut sossut oikein luovat? Että on siis olemassa jokin ihmisryhmä, joka huomaa vanhempia paremmin, että heidän lapsensa todellisuudessa kärsivät. Mikä ihmeen diskurssi tämä on, jolla toistuvasti halutaan antaa kuva vanhempien kyvyttömyydestä hoitaa omia lapsiaan. Jos ihan oikeasti haluttaisiin puhua lasten ongelmista, on huomattava, että silloin vanhemmilla on myös todellisia ongelmia, joita ei voi erottaa lasten ongelmista.


- Jos kukaan ei huomaa oireita, lapsi voi alkaa pinnata koulusta tai turvautua päihteisiin tai huumeisiin. Jos me aikuiset emme tee mitään, lapsia odottaa parinkymmenen vuoden päästä täysin muuttunut maailma.

Voi tulla yllätyksenä, mutta lapsia odottaa parinkymmenen vuoden päästä täysin muuttunut maailma. On taas näitä höpöhöpöjuttuja olettaa, että maailma säilyisi tai että sen edes pitäisi säilyä samanlaisena kuin se on nyt tai oli 80-luvulla, ja että jokin olisi ollut silloin paremmin ja olisi nyt huonommin. Todellisuudessa moni asia on ollut huonommin kuin mitä ne nyt ovat. Esimerkiksi jo v. 1999 tehdyn tutkimuksen mukaan väkivalta on 20 vuodessa vähentynyt. Ainoastaan siitä johtunut uutisointi ja median luoma harha on aiheuttanut sen, että käsityksemme on täysin päinvastainen:

- Nähdäkseni osasyy löytyy yleisen lähikontrollin rapautumisesta. On näet niin, että mitä vieraampi, etäisempi rikollinen tai rikos on, sitä enemmän sitä pelätään. Toisaalta pelon kasvuun johtaa väestörakenteen muutos: vanhukset pelkäävät enemmän.

Kolmas väkivallan kasvun illuusion syy on Aromaan mukaan se, että mediamaailman volyymi kasvaa kiivaasti.

- Näin väkivallasta kertova aineisto moninkertaistuu. Meille syntyy vaikutelma, että ulkomaailma on tulossa yhä kauheammaksi, kun jokainen katastrofi alkaa elää itsenäisesti mediassa. (- Kauko Aromaa, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja)

Tuoreimpien tutkimusten mukaan väkivalta on vähentynyt edelleen.
Myös huumeiden käyttö on vähenemään päin. Edellinen kova huumebuumi osuu juurikin ajankohtaan, jolloin 80-luvun teinit ehtivät 1990-luvulla parikymppisiksi.

1990-luvun niin kutsutun toisen huumeaallon myötä huumeiden käyttö ja siihen liittyvät haitat kohosivat taas aivan uudelle ja Suomessa ennen kokemattomalle tasolle. Kannabiksen käyttö kaksinkertaistui, teknomusiikin siivittämään nuorten juhlimiskulttuuriin levisi ekstaasin ja gamman (GHB) kaltaisia uusia aineita ja amfetamiinin ja opiaattien ongelmakäyttäjien lukumäärä moninkertaistui aiemmasta. (http://dialogi.stakes.fi/FI/arkisto/2006/7/sivu/36.htm)

Mitä johtopäätöksiä tästä pitäisi vetää? Että lankapuhelin ja MTV3:n värilähetykset koituivat näiden nuorten kohtaloksi? Vai että työttömien vanhempien jatkuva kotonaoleminen aiheutti 80-luvun teineille stressin, joka purkautui suurena huumebuumina 1990-luvulla? Eikö työaikalakikin aina 80-luvun loppuun asti pikemminkin pitänyt vanhemmat poissa kotoa nykyistä pidempään? Mistä on tullut se harhaluulo, että vanhemmat todella olivat lastensa kanssa enemmän silloin? Ovatko nämä joitakin romantisoituja kuvitelmia vai olenko elänyt täysin poikkeavan lapsuuden ja nuoruuden muiden viettäessä suloista iltasatuaikaa vanhempiensa kanssa?

Meidän aikuisten on vastattava lasten tulevaisuudesta ja puolustettava arvojamme. Me emme voi odottaa, että lapsi kykenee erittelemään kaikkia vaikutteita ja muodostamaan omat arvonsa ilman aikuisia, Ellneby vaatii vanhempia ottamaan vastuuta.

Mitä arvojamme meidän siis tulisi puolustaa? Mitkä ovat tämän ajan arvot, joita olemme itse olleet rakentamassa ja uusintamassa? Kilpailukyky? Seksi ja menestys? Silikonirinnat? Penisjatkeet? Viagra? Raha? Kuluttaminen? Jos toimeentuloon ja elämiseen pitää ihmisen tehdä paljon töitä ja olla kiireinen, niin onko vika siinä, joka haluaa tulla toimeen ja maksaa laskunsa, vai onko vika siellä rakenteissa, niissä perustuksissa ja arvoissa, jotka nimenomaan me ja edelliset sukupolvet olemme aikuisikään päästyämme rahanahneuksissamme luoneet. Toivon todella, että nykyajan lapset pystyisivät muodostamaan omat arvonsa ilman nykyajan aikuista.

Mitä on vastuunottaminen silloin, kun maailma jo pyörii pelkästään rahan ympärillä, eikä ilman sitä tule toimeen? Mihin lopulta siis syyllistyvät ne vanhemmat, esimerkiksi ne yksinhuoltajat, jotka painavat töitä hullun lailla maksaakseen vuokransa ja ruokansa? Voiko ihan todella järkevä ihminen sanoa rahavaikeuksissa taistelevan ihmisen tekevän ainoastaan oikein, jos se viettää lapsensa kanssa enemmän aikaa jossakin kuvitteellisessa eteerisessä sumussa leijuen ja iltasatuja lukien, jos se tarkoittaa tyhjempää jääkaappia tai häätöä vuokra-asunnosta? Kyllä, joillakin olisi varaa tehdä vähemmän töitä, sekin on totta, mutta kuinka monen kuvitellaan tekevän töitä ihan huvikseen, että saisi olla perheestään erossa? Eikö ongelma ole jossakin muualla jo silloin, kun mainostoimiston AD juoksee kaikki kekkerit läpensä, eikä malta pysyä kotona perheensä parissa? Eikö ongelma nimenomaan ole jo niissä arvoissa, joita nyt pitäisi jostakin hämäräksi jäävästä syystä muka jotenkin puolustaa.

Ellnebyn mielestä vanhemmat eivät aina itsekään tiedä, miten tietyt asiat vaikuttavat lasten aivoihin. Iltasatua kuuntelevan lapsen aivot saavat enemmän virikkeitä kuin televisiota katsovan.

Siis tämä Ellenby ei ilmeisesti ole vanhempi, koska hän näyttää tietävän:

Valmiiden kuvien näkeminen ei stimuloi aivoja samalla tavoin kuin se, että lapsi kehittää kuvat itse.

Tämä on niin mainiota. En tiedä mikä hyvä haltija tämä Ellenby luulee olevansa, mutta luettujen iltasatujen määrä ei todellisuudessa ole vähentynyt. Myös television katselu on lisääntynyt, mutta ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Satukirjoja myydään nykyisin joka tapauksessa enemmän kuin sillä ihanalla 80-luvulla. Niitä myös on enemmän kuin 50-luvulla, jolloin sadut olivat raakoja ja julmia ja aiheuttivat lapsille iänikuisia traumoja.

Ja muuten: Helsingin Sanomissa vuoden alussa jukaistun
sosiaali- ja terveysministeriön ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimuksen mukaan
Eurooppalaisessa vertailussa pienten lasten vanhemmilla on vapaa-aikaa viisi tuntia vähemmän kuin muilla. Äiti ja isä eivät kuitenkaan koe tätä uhrauksena, koska lasten kanssa vietetty aika on heidän mielestään nautinnollista.

14 kommenttia:

minh kirjoitti...

On pemssit ja muut häiriötekijät tässä päällä, mutta siltikin piti ihan käydä itkemään, kun tämän luin.

Onneksi sinä vielä olet jalat maassa ja osaat kyseenalaistaa näitä haltijakummeja, jotka meitä vanhempia jatkuvasti sättivät. Mitä tästä sättimisestä seuraa? Joko vastareaktio tai sitten huono olo ja syyllisyydentunto, eikä enää keksi mitään, mitä voisi tehdä, että kelpaisi vanhempana, kansalaisena, työntekijänä, kasvattajana ja ihmisenä.

Kun kaikki keinot on yritetty ja koetettu ja jäljelle jää tasan kaksi vaihtoehtoa: tehdä parhaansa, että perheellä olisi katto pään päällä ja ruokaa mahassa ja tinkiä välillä iltasatuajasta tai sitten lukea iltasatuja ja sysätä koko paha maailma pois mielestä, sekä huomata kohta istuvansa bussikatoksessa muovikassien kanssa yötä viettämässä.

Minä olen niin saatanan kyllästynyt siihen, ettei kukaan pidä tämän päivän ihmisiä minään, karmeita cyberlapsiakin me vaan kasvatetaan.Ja kehdataan valittaa!

Vanhoina hyvinä aikoina lapsista tuli tasapainoisia yksilöitä iltasatujen(no ihan varmasti luettiin iltasatuja jossain torpassa illalla päreen valossa kun peltotyöt oli tehty ja puurot syöty!) ja käpylehmiensä kanssa. Ei ennen vanhaan valitettu!
-minh-

Saara kirjoitti...

Moi Minh, tuo oli hyvä pointti. Kukaan ei pidä tämän ajan vanhempaa minään. Kaikki on väärin, teki mitä hyvänsä.

Harrastuksiakin pitäisi joidenkin käsitysten mukaan lapsella olla, mutta viepä lapsi harrastuksiin, niin kimpussa on joku sossu jo sanomassa, etteivät lapset oikeasti tarvitsekaan harrastuksia, vaan tärkeämpää on istua isän ja äidin kanssa käsi kädessä sohvalla, naamat hymyssä ja posket terveen punaisina.

Siis sehän on ihan yks ja sama, mitä mieltä lapset omista harrastuksistaan ovat, olivat ne sitten mitä tahansa musiikin kuuntelusta jalkapalloon, sossu tietää aina paremmin.

Vanhoina hyvinä aikoina lapsista tuli tasapainoisia yksilöitä iltasatujen(no ihan varmasti luettiin iltasatuja jossain torpassa illalla päreen valossa kun peltotyöt oli tehty ja puurot syöty!) ja käpylehmiensä kanssa. Ei ennen vanhaan valitettu!

Hahhah, juu, ihan varmaan.

Outolintu kirjoitti...

Vuosikymmenestä riippumatta aina on syyllistetty lasten vanhempia, etenkin äitejä.

Aina joku toinen tietää paremmin, mitä pitäisi/olisi pitänyt tehdä.

Saara kirjoitti...

Outolintu, juu, tuosta pitäisi melkein tehdä tutkimus, että millä tavoin kunakin vuosikymmenenä vanhempia on syyllistetty ja mitä seurauksia sillä kaikella on ollut.

allyalias kirjoitti...

Ytimekäs puheenvuoro taas kerran. On helppo sortua yleiseen voivotteluun ja toistaa tuota tosiseikaksi luokiteltua mantraa, että kaikki on menossa päin helvettiä, vaikka asian kyseenalaistaminen on helppoa, kuten tässä näemme

Saara kirjoitti...

Niin justiin, Allyalias, siis ketähän nämä mantrat itse asiassa edes palvelevat? Mitä hyödyttää toistaa näitä vääriä uskomuksia vuosikymmenestä toiseen? Varmaan ne ovat tarpeen ainakin niille, jotka sitä tekevät.

En muuten tajua tuota väkivallan lietsomistakaan. Sen jälkeen kun pleikat ja pelit ovat tulleet, niin väkivalta onkin laskenut sen mantran sijaan, jossa hoetaan, että lapsista tulee hirviöitä.

Yksi mantra mikä pitäisi myös kyseenalaistaa, on tämä mainosmiesten luoma uskomus siitä, että seksi myy. Miten niin seksi myy? Yhden tutkimuksen mukaan 70% naisista ja miehistäkin 50 % suhtautuu mainosten seksiin kielteisesti.

Suojakänni kirjoitti...

Miten joku voi herjata sitä kukkahattutädiksi, kuin näin viksuja kirjoittaa? Ihan aina en ole Saaran kanssa aivan samoilla linjoilla, nyt ei voi kuin taputtaa varauksetonta aploodia!

Saara kirjoitti...

Nooh, se riippuu aina vähän kontekstista, milloin sitä kukkahattua työnnetään päähän ja milloin ei. Aika hanakoita sitä kyllä joskus ollaan meikäläiselle pukemaan jo ennen lukemistakin, mutta hyvä jos ei aina.

Sari kirjoitti...

Yhdyn nyökyttelemään.

Luulisi että 70-luvun television demonisoinnista olisi sossutäditkin edistyneet, mutta taitaa olla edelleen vaikea käsittää että jokainen vanhempi on ERILAINEN ja kasvattaa lapsiaan OMALLA TYYLILLÄÄN. Kaikki eivät syötä kaurapuuroa, vaikka olisihan se terveellistä, mutta kyllä muroillakin terveen aikuisen saattaa saada aikaiseksi. Jos elintarvikevertaukset sallitaan.

Saara kirjoitti...

Niinhän sitä luulisi, Sari. Jotenkin mua alkoi nyt vähän ihmetettymään, että miksi IS edes uutisoi tällaisen luennon.

Ruu Morbidi kirjoitti...

Innottuneen provokatiivinen kirjoitus, Saara. Olen ihan samaa mieltä, että turhaan haikaillaan ja vertaillaan menneeseen aikaan. Mutta osalla vanhemmista ei ole minkään näköisiä valmiuksia vanhemmiksi. Näitä vanhempia pitäisi pystyä jotenkin auttamaan. Muuten jäävät ne lapset auttamatta.

Minun mielestäni sinä ja Minh (esimerkiksi) tunnutte oikein hyviltä vanhemmilta. Elikä siinä mielessä ei kannattaisi lukea tällaisia mielipiteitä (etenkään Ilta-Sanomista!:) itseään syyllistävässä valossa. Juttuja kirjoittavat ihmiset, eivät koneet, ja monet näistä juttujen kirjoittajista tekevät työtä putkessa ja usein haastatellut "asiantuntija" on poimittu milloin mistäkin. Onkin hyvä harrastaa kriittistä lukutapaa.

Ja kyllähän tämmöinen provokatiivisuus saa varmaan keskustelua aikaan, mikä lienee perimmäisenä tarkoituksenasi, vai mitä Saara?

Ruu Morbidi kirjoitti...

Outolinnun kanssa samaa mieltä..
Henkilökohtaisen (oman ja kavereiden) kokemukseni mukaan äitiä kyllä syyllistetään helposti. Välillä tosiaan pännii, kun "asiantuntija" ei ota huomioon, että lapsella on aina kaksi vanhempaa ja se mikä saa esim. äidin käyttäytymään "epätoivotulla" tavalla, ei ole pelkästään äidin syy tai vika. Taustalla on usein monimutkainen ihmissuhdevyyhti, joka vaikuttaa lapseen usein suorasti ja ehkä vielä useammin epäsuorasti.
Olen tavannut mm. psykologin, joka on jumittunut täysin yksisilmäiseen ajatteluun siitä, että äidin depression syy on pelkästään äidin pään kemikaaleissa. Minä olen sitä mieltä, että kemiallinen epätasapaino altistaa masennukselle, mutta esim. sairastumisessa tai/ja parantumisprosessissa merkittävä osuus on lähipiirillä ja heidän suhtautumisellaan. Jos lapsen vanhemmat ovat parisuhteessa, äidin lähin tukija on lapsen isä, näin voisi kuvitella, eikö vaan. Elikä "asiantuntijan" tulisi kyllä luoda kokonaiskuva asiasta (ainakin pyrkiä siihen, sillä lieneepä niin käytännössä ajankäytölliset, rahalliset jne resusrssit voivat olla ammattilaisella aika vähäiset ja tstähän voikin sitten esittää kritiikkiä miksei resursseja ole enemmän ja tästä edetään sitten yhteiskunnan vastuuseen ja yleiseen arvomaailmaan jne) ennen äidin syyllistämistä. Onneksi nykyään kyllä opetetaan ajattelemaan laaja-alaisemmin. Toivottvasti tuollaiset yllä mainitsemani kaltaiset psykologit ovat pian vain jäänteitä dinosaurusten ajalta. Toisaalta... ihminen on ihminen, ja asiantuntijakin on ihminen, jonka katsantokanta värittyy hänen maailmankuvansa mukaan.

Ruu Morbidi kirjoitti...

Niin, jatkaakseni.. jäi kesken:) Siis lapsen kehitykseenhän vaikuttavat niin monet muutkin tahot kuin äiti. On se toinen vanhempi, isovanhemmat (vaikutavat joko paikalla olemisellaan ja asenteillaan tai poissaolollaan tai välinpitämättömyydellään jne), muu suku, kaverit, naapurit, vanhempien ystävät, tarha, koulumaailma, katuelämä, media, ylipäätään yhteiskunta jossa elämme sen lisäksi että lapsella on jo perimässään tietynlaiset koordinaatit ja suuntaviivat fyusisestä olemuksesta, taipumuksista jne.

Että vaikka äiti on hirveän tärkeä, ei hän ainoa vaikuttaja ole. Vastuuta ei voi puskea yksittäiselle taholle, vastuu on kaikkien yhteinen.

Saara kirjoitti...

Kyllä vain Ruu, kuten tuossa päreessä mainitsin: "Jos ihan oikeasti haluttaisiin puhua lasten ongelmista, on huomattava, että silloin vanhemmilla on myös todellisia ongelmia, joita ei voi erottaa lasten ongelmista." Eli niin kuin sanoit: Näitä vanhempia pitäisi pystyä jotenkin auttamaan. Muuten jäävät ne lapset auttamatta.

Enhän minä noista jutuista syyllisty. Hyvänen aika, minähän olin lasten kanssa 10 vuotta kotona enkä nykyisinkään muualla ole kuin töissä ja kotona. Käyn kerran vuodessa jossakin pakollisessa pippalosssa ja muutoin olen lähinnä lasten kanssa.

Tuollaisten juttujen teilaaminen vain on niin... houkuttelevaa. Se kai se perimmäinen syykin oli.