Työ etten tiijä, miten voi ihmistä huiputtaa. Tänään haisi töissä niin pahalle, että aamuvuorolaisten oli lähdettävä ennen aikojaan kotiin. Asiakkaat väittivät, että se on kaasu kun haisee. Oli pakko soittaa huoltomiehille. Sitten sieltä tulee pari rakennusmiestä, jotka eivät haista yhtään mitään.
- Siellä tehdään akrylaattitöitä, ihan vaaratonta se on, pomomies sanoi nenä pitkällään ja päätään pyöritellen.
- Poika kyllä katkaisi tänään kaasuputken, kuiskasi toinen mies pomon korvaan. Minä kyllä kuulin sen. Vähän aikaa miehet supattelivat keskenään, vikuilivat minua kuin heikkopäistä ja työmies sitten alkoi kaivaa sytkäriä taskustaan.
- Kokeillaan, se sanoi.
- Ahaa, minä sanoin ja peruutin kauemmaksi. Sitten niitä nauratti. Minua ei.
Olo oli kyllä kamala. Kurkkua kuivasi, silmiä kirveli ja päässä heitti. Toista oksetti ja migreeniä pukkasi. Saa nähdä miten iltavuorolaisten käy. Jos se haju ei häviä, kukaan ei voi olla siellä täyttä päivää ilman oireilua. Junassa ihan todella huolestutti, kun tuntui että juna liikkui vaikka se oli paikoillaan. Kuvittelin, miten vereni hiljalleen kaasuntuu ja alan paisua. Pääkin paisuu ja kaikki ja sitten minä räjähdän siihen. Mikä sotku.
Siinä rakennuksessa missä työpaikkani on, on meneillään jättiremontti. Rakennusmiestä on lapannut kuukausikaupalla ees taas. Olen yrittänyt olla ystävällinen, etenkin kun sieltä tulee toinen toistaan mukavampaa vastaavaa nöyränä pyytelemään häiriöitä anteeksi. Juu ei se mitään. Kyllähän me ymmärretään. Ymmärrys on vähitellen joutunut koetukselle. Vedet ovat valuneet tavaroiden päälle monta kertaa, kerran jopa öljyä! Joka yö myymälään laskeutuu betonipölykerros ja pahimmillaan katosta tippuu nyrkin kokoisia murikoita. Meteli on hirveä. Sirkkelit soivat ja porat ujeltavat. Sähköt katkeilevat, hissit eivät toimi. Lämmityskään ei ole joka päivä toiminnassa. Joinakin päivinä päästään yli 15 plusasteen. Ja nyt vielä haiseekin. On todella ilo lähteä aamuisin duuniin. Entinen toimitusjohtaja sanoi aina, että jos aamulla ei töihin lähtö kiinnosta, niin kannattaa ottaa loparit. Jaa-a.
How to Survive November 2024 – 22
11 tuntia sitten
Tekstit
12 kommenttia:
Pöh. Eikö tohon sais ketään terveystarkastajaa tai vastaavaa tarttumaan ? Ja ihan viksua leikkiä sytkärillä katkenneen kaasuputken kaa, mitähän ne ajatteli vai olivatko valmiiksi jotain itsemurhakandidaatteja ? Koittakaahan jaksaa siellä ja hyvää ystävänpäivää !
En viitsinyt sanoa tuossa, mutta kyllä meillä alkoi terveystarkastajaa tulla ikävä. Siinäpä kyllä käy niin, että mehän siitä saadaan lähteä, eivät raksamiehet ja mitäpä siitä sitten seuraisi :). Konkurssi.
No kai se pelleili sen sytkärin kanssa. Hei huumoria. Hah hah haa.
Hyvää ystävänpäivää sinullekin.
Hei hahhahaa. Mietin tuota, että jos junassa poksahtaa, niin mikä sotku siitä tulisi. Sisuksia jne. Heh.
Remontit ovat syvältä, mutta onneksi niistä pääse jossain välissä yli. Tai sitten ei.
T. nim. sekoaa jo poran äänestä
Tottahan se on, pienempi siinä aina häviää mikä on väärin ja usein muutenkin terveyttä aliarvostetaan ja otetaan se tosi huonosti huomioon noissa rempoissa, aina vaan pahoitellaan jne... ei pieni ihminen yksin eikä kaksin sille mtn mahda, isomman pampun pitää jyrähtää, jos auttanee sekään. Ja vaikka valitus auttaisikin jtn ni ennekuin sitä aletaan käsittelemään remppa on jo valmis ja kaikki ihailee uusia tiloja. Voivoi, suttuttaa tuommoinen, ihan oikeesti. *murisee mennessään*
Mielenkiintoisia sisälämpötiloja on siis muuallakin. Olen kuluvalla viikolla kokenut töissä 20 metrin kävelymatkan sisällä tropiikin ahdistavan hikilämmön ja napajäätikön kylmyyden, jännittävä elämys.
Joo, Kata. Ajattele kaikkia suolenpätkiä pitkin ikkunoita ja penkkejä. Läskejä vastapäätä istuvan sylissä, silmiä lattioilla, korvia kenkien päällä...
Niin, Lumi. Siis tämähän on pattitilanne. Se on ihan selvä juttu.
Kestää vielä kaksi ja puoli kuukautta meidän puolella. Sitten siirtyvät aulan toiselle puolelle.
Alma, kun olisikin sitä tropiikin lämpöä edes jossain! Juuri sellainen ihana lämmin henkäys kasvoilla... aah. Varpaat on vieläkin jäässä ja sormet kai ikikohmeessa. Iho kuivuu, kaikki tippuu käsistä! Ääää-ä.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta meillä se tropiikin lämpö kasvoilla tuntuu lehmän ison kielen nuolaisulta leuan alta nenään. Lämpö sinällään tekisi kyllä hyvää, ilman tuota lärpähtävää kosteutta.
heh, lärpähtävä lehmän kielen nuolaisu... nooooo, juu ei.
Mutta ajattele sitä hajua ja pölyä 30 asteen helteessä. Nih.
*
Eikös tähän sopis se yhen kauppiaan kurkkujen kurlaus ginillä. Kaikille akoille kerran tunnissa D.S. Enkä nyt tarkota herkku elikkä syviäkurkkuja.
Enkä ajattele! Ettäs tiedät. Olin ostamassa pennuille hautajaisiin vaatteita. Kamala ilta.
Se oli muuten vodkaa.
Ole sitten perkele ajattelematta! Siinä tartte pyllyillä. Höh.
*
Olkoon votkoo tai kotkoo, vittu!
Vai pyllyillä. Oi voi. Ihan on voimat poissa. Hyvää ystävänyötä.
Lähetä kommentti