keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

Sinkkujen surkeus

Sinkut ovat kovasti huolestuneita siitä, että poliitikot ovat alkaneet lupailla lapsiperheille huojennuksia. Iltalehdessä on tämän viikon teemana lapsiperheiden asema ja se on aiheuttanut sinkuissa närää.

Iltalehden vaaliteemat:

Vko 7: Terveydenhoito

Vko 8: Lapsiperheiden asema

Vko 9: Eläkeläisten asema

Vko 10: Vanhustenhoito

Vko 11: Työllisyys

On se niin väärin. Kyllä sinkkujen ahdingosta pitäisi puhua. Se kun on niin... no ahdinko. Sinkut joutuvat kovasti koville maksaessaan asuntolainaa ihan yksin, samaten ruoka heidän pitää myös ostaa itselleen ihan yksin. Kaikki pitää ostaa ja maksaa itselleen yksin. Kaikki. Ei voi kuin sääliä. Entisenä sinkkuna ja nykyisenä kolmen lapsen äitinä tiedän, että sinkut juuri ovat ne huono-osaisimmat ja heidät tulisi muistaa viimeistään seuraavassa vaalihuumassa ensimmäisenä, koska heitä on jo Helsingissäkin eniten. Siis jo demokratian nimissäkin herranjestas. Kyllä enemmistö pitäisi ottaa ensimmäisenä huomioon. Ihme, etteivät poliitikot ole älynneet ottaa sinkkujen kurjuutta vaaliteemakseen, vaikka ovat olleet sinkkuja itsekin ja kenties ovat vieläkin. Onko aika kullannut kurjimmatkin sinkkuusmuistot?

Mutta sinkkuja lohduttaakseni voin kertoa, että kun vuonna 1992 sain esikoiseni, niin siitä pitäen lapsiperheiltä on kaikista vaalilupauksista huolimatta otettu aina jotakin pois. Luvata aina voi, mutta niitä lupauksia ei tarvitse pitää. Turha siis kadehtia, jos lapsilisiin on luvassa korotuksia. Ei sitä kuitenkaan tapahdu ja sinkut voivat näin entisestään kasvattaa ostovoimaansa ja maailma pelastuu. Nyt kun sinkkuja ei ole vaaliteemoissa muistettu eikä heillä siten ole ketään ehdokasta, joka voisi huijata heitä tyhjillä lupauksilla, äänestysprosentti mahtaa jäädä kovin pieneksi. Ihme sinällään, että lapsiperheiden vanhemmat edes viitsivät enää äänestää. Lapisperheiltä on pienennetty kaikkia tukimuotoja neljäntoistavuoden ajan. Itse asiassa enää ei ole mistä ottaa, ellei sitten viedä lapsilisiäkin. Nimellisesti lapsilisää on kyllä korotettu, mikä nyt näin sinkkujen muistuttamana hävettää, mutta toisaalta onneksi samalla kaikki lapsivähennykset on poistettu, ettei nyt ihan juhlimaan sentään olla päästy.

edit. 28.2. Linkki tuoreimpaan postaukseen, jossa vähän oiotaan Birdyn panettelua.

89 kommenttia:

Outolintu kirjoitti...

Mikä on sinkun määritelmä? Onko lapsien kanssa elävä yksinhuoltaja sinkku? Entä yksin elävä etävanhempi?

Saara kirjoitti...

Outolintu: Yksinhuoltajalla on lapsia, hän on siis yksinhuoltaja, eikä sinkku. Etävanhemmillakin on sellainen taakka, että joutuvat maksamaan elatusapua lastensa yksinhuoltajalle. Sinkku on näiden esimerkkien perusteella sellainen, joka elää yksin ja maksaa asuntolainaansa yksin, eikä ole rasitteena yhteiskunnalle millään tavoin, vaan maksaa veronsa moitteetta. Siis yhteiskunnan tuki ja turva. Ei riesa lapsinensa, eikä vielä ikänsä puolesta eläkeläinen ja mikä parasta, ei myöskään riesana hoitolaitoksessa verorahoin elävä vanhuskaan.

Tero kirjoitti...

Juuri tänä aamuna kommentoinkin tulevalle avopuolisolleni, että on hassua miten esimerkiksi juuri lapsiperheille lupaillaan aina kaikkea, kun itselläni ainakin vaikeimmat vuodet ovat olleet ne joina olen asunut yksin. Voi johtua molempien vaatimattomuudestakin, mutta tuntuu että kun tulevaisuuttaan suunnitteleekin pariskuntana, niin kaikki näyttää helpommalta.

Celia kirjoitti...

No joo, jos kerran meidän lapsiperheiden elämä on kerran niin kadehdittavaa, niin voisivathan sinkutkin ruveta lapsiperheiksi. Ei muuta kuin pullaa uuniin, niin yhdeksän kuukauden päästä on luvassa sitten sitä ah niin ihanaa lapsiperheen elämää!

...Ai, ei vai? Ihan kuin olisin kuullut jonkun sinkun nyt älähtävän! Jos kerran tämä on niin mukavaa, niin haluaisin tosiaankin jakaa tämän onnen ja autuuden muidenkin kanssa.

: D

Minä ja mieheni hankimme aikoinaan lapsemme, koska halusimme lapsia. Siinä ei tosiaankaan laskettu tukiaisrahoja.

Enkä minä kadehdi sinkkuja. Rakastan lapsiani niin paljon, että heistä en haluaisi luopua mistään hinnasta.

Saara kirjoitti...

Juu älä pelkää, Tero. Ei niitä lupauksia kuitenkaan pidetä. Lapsiperheitten ahdinkoon joutuu tutustumaan konkreettisesti vain tekemällä lapsia, sitä ei voi tehdä tilastojen avulla. Ja jos omaan sinkkuaikaani vertaan, niin voin luvata, että se ahdinko on kyllä hieman toisenlainen.

Sitä tässä kyllä mietin, että pitäisikö jonkun ehdokkaan ihan ottaa asiakseen ajaa yksinelolisää, että sen asuntolainansa saisi maksettua helpommin pois ja voisi sitten keskittyä ihan olennaiseen.

Sinkuilla on muuten täsmälleen sama perusturva kuin kenellä muulla tahansa. Verohelpotuksia lapsista ei ole saanut vuosiin eikä mitään kadehtimista enää ole. Minä lupaan, että se on aivan turhaa.

Celia kirjoitti...

Joo, kävin lukemassa myös kolikon kääntöpuolta. : D

Saara kirjoitti...

No mä otin sen pois tuosta, kun se lähti sieltäkin.

Vaan hei, ihan todella lohduksi kaikille sinkuille, niin katsotaanpa vain tämä vuosi eteenpäin, että miten on käynyt. Ei 14 vuodessa ole mikään muuttunut. Suuria lupauksia ja perheellisten kusetusta tuo kaikki vain on ollut. ja ihan varmasti sinkkuna pärjää paremmin.

Siitä olen ihan samaa mieltä, että ydinperhe ei ole mikään malliesimerkki, mutta ei pitäisi unohtaa silti sitä, että tässä maailmassa eletään silti kaikki yhdessä, myös ne lapset. Meillä menee ainakin lapsilisät käyttöön, eikä niistä tosiaan jää pesämunaksi säästöön sitä tulevaa sinkkuelämääkään varten, mikä ilmeisesti olisi hyvä asia, vai?

Veera kirjoitti...

Tekeekö se, että maksaa asuntolainaansa yksin ja kuuluu ns. yhden hengen ruokakuntaan ihmisestä välttämättä sinkun?

Minun sanastossani sinkku on sellainen, joka ei ole parisuhteessa.

Tämä yhden hengen ruokakunta varjeli tarkkaan käyttämästä alkuperäisessä kirjoituksessaan kyseistä termiä.

Saara kirjoitti...

Ei, Veera, ei tee. Se tekee siitä aika hyvin toimeentulevan sinkun, minkä johdosta minua erityisesti kiinnostaisi se pointti, jonka ympärille ehdokas voisi vaaliteemansa rakentaa.

b. kirjoitti...

Minua hieman häiritsee se, että kaikissa keskusteluissa hyvin toimeentulevia lapsiperheitä ei oletusarvoisesti ole olemassa. Jos yksiön asuntolainaansa maksava yhden hengen talous lasketaan varakkaaksi riippumatta siitä paljonko lyhennyksen jälkeen jää käteen (tai jääkö mitään), miksi uutta omakotitaloaan lyhentävää lapsiperhettä ei voi kutsua varakkaaksi?

Celia kirjoitti...

Hyvin toimeentulevia NUORIA lapsiperheitä ei oletusarvoisesti ole, koska niitä ei oikeasti ole olemassakaan, ei ainakaan nuoria opiskelevia lapsiperheitä, kuten me olimme aikoinaan. Sitten kun ikää karttuu, niin myös varallisuuskin karttuu. Benropen tekemän salapolisityön tulos on poikkeuksellinen! Harvassa nuoressa lapsiperheessä toinen perheenjäsen on toimitusjohtaja, kuten Benropen esimerkissä.

Saara kirjoitti...

Benrope, toki voi olla ja onkin varakkaita lapsiperheitä, mutta nyt pitää muistaa, että lapsiperheen menot ovat huomattavasti suuremmat. Että vaikka sitä omakotitaloa maksettaisiin, niin varattomuudesta kärsii yhden sijasta siinä perheessä useampi henkilö. Vaikka niitä menoja olisi maksamassa kaksi ihmistä, niin niillä tuloilla kustannetaan useamman henkilön menot. Ja kuten tilastoista käy ilmi, lapsiperheen tulotaso on pienempi kuin lapsettomien, joka johtuu mm. lasten kanssa vietetystä vauva-ajasta ja sen aiheuttamasta urakehityksen keskeytymisestä. Ja sen lisäksi "verotus kohtelee lapsiperheitä samalla tavoin kuin lapsettomia pareja ja yksinäisiä ihmisiä. Verotuksessa ei ole enää merkitystä sillä, onko ihmisellä huollettavia vai ei." (IL)

Tuollaiset b.:n esimerkin antamat hallit ovat yleensä varmasti aikamoisissa veloissa. Pelkkä toimitusjohtajan nimike ei takaa tulorintamalla vielä yhtään mitään. Jutussa mainitaan aviomies keskituloiseksi ja sillä rahalla tosiaan tuossa esimerkkitapauksessa vain lyhennetään velkaa ja kustannetaan kaikkien perheenjäsenten eläminen. Ennen vanhaan vähemmälläkin tuli toimeen, mutta kyllä vain eläminen on nykyään niin perkeleen kallista, ettei siihen todellakaan tahdo edes toimitusjohtajan palkka kolmilapsiselle perheelle riittää, mikäli vaimo on kotona tai pätkätöissä tai muuten vain pienipalkkaisella alalla. Tuo oli itse asiassa minusta ihan älyttömän hyvä esimerkki, ja kertoo osaltaan siitäkin miten suurissa vaikeuksissa sitten mahtavatkaan olla suurin osa suomalaisista lapsiperheistä ilman tj-iskää.

b. kirjoitti...

Celia, tuolla samalla logiikalla ei myöskään hyvin toimeentulevia yksineläviä ole olemassa, ainakaan NUORIA opiskelijoita. Saaran logiikan mukaan yksinäinen asuntolainaa lyhentävä lähihoitaja on hyvin toimeentuleva. Perheellisenä lähihoitajasta tulee köyhä, vaikka perheen tulot olisivat hyväpalkkaisen insinööri-isän ansiosta kolminkertaiset siihen omassa yksiössään nyhjöttävään nähden.

b. kirjoitti...

Kas, Saara ehti väliin. Siis nyt yksinelävä voikin olla jo köyhä, mutta se ei kuitenkaan ole niin paha juttu kuin perheen köyhyys? Toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?

Saara kirjoitti...

Benrope, ajattele sitä asiaa niin, että jos sinulla nyt olisi yksi lapsi (siis olisit lapsesi kanssa vaikka puolet nelihenkisestä lapsiperheestä), niin etkö sinä mielestäsi olisi köyhempi maksaessasi samalla palkalla hänenkin menonsa omiesi lisäksi? Toki siinä olisi ruhtinaallinen lapsilisä apuna.

Siis suhteessahan parsikuntien lainanlyhennys on suurempi koska asunnotkin ovat suurempia. Samoin kaikki siitä koituvat menot. Sähkölaskut, vedenkulutus, ruoka, puhelimet... kaikki moninkertaistuvat sitä mukaa mitä enemmän niitä lapsia on.

Ihan varmasti on olemassa köyhiä yksinäisiä ihmisiä, enkä tosiaankaan aio esittää siihen halvinta ratkaisua, että menkööt sitten vuokraslummiin asumaan, koska kokemukseni niistä ovat kamalia. Mutta yksineläjällä on enemmän mahdollisuuksia elää lainojensa kanssa ja aikaakin enemmän tehdä luovia ratkaisuja, kun taas perheissä energia menee elämiseen. Siis siihen pakolliseen.

Saara kirjoitti...

"Saaran logiikan mukaan yksinäinen asuntolainaa lyhentävä lähihoitaja on hyvin toimeentuleva."

Periaatteessa kyllä. Itse sinkkuna minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia edes ottaa saati saada asuntolainaa niillä tuloilla. Oli tosiaan asuttava siinä vuokraslummissa, että oli rahaa elämiseen.

"Perheellisenä lähihoitajasta tulee köyhä, vaikka perheen tulot olisivat hyväpalkkaisen insinööri-isän ansiosta kolminkertaiset siihen omassa yksiössään nyhjöttävään nähden."

NIin, siis taas unohtuvat ne lapsista koituvat menot. Benrope, lapset eivät elä pyhällä hengellä.

b. kirjoitti...

Jos minulla olisi nelihenkinen perhe ja puolisoni tienaisi kaksi kertaa enemmän kuin minä, en pitäisi itseäni köyhänä. Lapset eivät elä pyhällä hengellä, mutta lienevät tulevat toimeen sillä puolison lisäansioilla. En ainakaan omassa työyhteisössäni ole kuullut valituksia, vaikka varsin monella puoliso on jäänyt suoraan opiskelujen jälkeen äitiyslomalle ja perhe elää käytännössä yhden hengen tuloilla maksellen siitä asuntolainaa. Äitiyslomalle jääneet naiset duunistamme ovat valittaneet vielä vähemmän, koska silloin on jo alunperin ollut kaksi maksajaa.

Ei, kyseiset henkilöt eivät ole hyvätuloisia. Kiitos kysymästä. Täältä tähän, ettei taas jankata tuomiopäivään asti pääsemättä asiassa yhtään eteenpäin. Meillä kun on ollut se paha tapa.

Saara kirjoitti...

No minäkin kyllä pitäisin itseäni melko hyvin toimeentulevana, jos minulla olisi kaksi kertaa parempi palkka. Mitä järkeä tässä jankutuksessa edes on, jos kaikilla olisi kaksi kertaa parempi palkka. Toisaalta ymmärrän hirveän hyvin, miksi siellä ei kukaan teillä töissä ääneen valita :)

Tuo esimerkki oli siis ajateltu siten, että teillä olisi vaimosi kanssa tietenkin suunnilleen sama palkka, ja asunto puolet isompi ja kaikki siten helpommin kahtia puolitettuna. Ei samatuloisille lapsiperheille jää käteen yhtään sen enempää. Eivät niiden palkat yhtäkkiä nouse kaksinkertaisiksi. Päinvastoin, lapsettomien bruttokuukausitulot ovat nousseet näinä 15 vuotena yli 400 euroa, kun taas lapsellisten vaivaiset 190 euroa. Tämä näkyy siitä IL:n pylväiköstä.
http://www.iltalehti.fi/vaalit/lapsetjaivat5SL_vl.jpg
Siis lapseperheet todellisuudessa myös tienaavat vähemmän kuin muut.

Meillä ei olisi kyllä ollut varaa omistusasuntoon ilman, ettenkö minä olisi lähtenyt töihin, vaikkei isännän palkka huonoimmasta päästä olekaan. Ei kyllä olisi.

Minun mielestä me kyllä sitäpaitsi päästiin tässä eteenpäin, mutta olet oikeassa, ei kai tätä kannata enää jatkaa.

Veera kirjoitti...

En tiedä olenko naiivi, pelkästään idealisti vai muuten vain tyhmä, joka kerjää verta nenästään, kun luulen b:n ja eräiden muidenkin tarkoittavan, että tämä ihmiselämä koostuu valinnoista, joiden seurauksista yleensä itse vastaa.

Valintatilanteita on lukemattomia, mutta jos näistä lapsiperheiden tulonsiirroista puhutaan: Henkilöiden, jotka valitsevat perheen perustamisen ja ehkä useammankin lapsen "hankkimisen" samaan syssyyn, tulisi samalla ymmärtää, että he valitsevat vähemmän komean talon kuin ne vastaavalla tavalla tienaavat tyypit, jotka eivät lapsia juuri siihen saumaan "tee". Kärjistetysti: Jos on (paljon) lapsia, ei välttämättä ole varaa vaihtaa autoa joka vuosi (ei että olisi välttämättä varaa ilman lapsiakaan). Jokaisen aikuisen ihmisen tulisi kyetä ymmärtämään, että kyseessä on valinta.

Ja tämän yhteiskunnan, myös näin eduskuntavaalien alla, tulisi tämän ymmärryksen syntymistä kaikin voimin tukea, eikä katteettomin lupauksin saada ihmisiä kuvittelemaan, että kaiken voi saada.

Ja ei. Lapsilisä ei nouse 200 euroon vaalien jälkeenkään.

minh kirjoitti...

No minäpä jatkan: Veera sanoo, että kyse on valinnasta. On siis hyväksyttävä ilman mitään mutinoita se, että kun saat tai hankit lapsia, elintasosi laskee, vaikka tekisit yhtä paljon tai enemmänkin hommia kuin sinkkuna?

Poliitikot patistavat kansalaisia hankkimaan lisää lapsia, tulevia veronmaksajia, jotka voivat sitten aikanaan hankkia lisää tulevia veronmaksajia, mutta samalla nämä patistajat leikkaavat toisesta päästä-lapsipeheiden tukia ja verohelpotuksia- ja ihmiset, jotka hankkivat lapsia(en tiedä, kuinka moni nykyisin ajattelee rahaa kun hankkii tai saa lapsia) ovat täten valintansa tehneet ja heidän tulee hiljaa asianlaitaan tyytymän?

Pitääkö tässä valinnassa, että hankkii lapsia, olla kyse myös rahallisesta valinnasta? Jos, niin miksi?
-minh-

Saara kirjoitti...

Veera, nyt sinä viet pohjan b:n puheilta kokonaan. Kyllä, yksinelo on myös valintaa, ja jos todella on näin, että yksin voi ostaa hulppeamman talon, niin edelleen kysyisin, mikä se vaaliteema voisi olla? Rahalliseen kurjuuteen se tuon kommentin perusteella tuskin voi liittyä, mikä kuitenkin oli b.:n pointti.

Tässä lapsiperheteemassa on nyt sellainen juttu, että niitä on kohdeltu lupauksista huolimatta kaltoin jo viimeiset viisitoista vuotta, samaan aikaan kun kaikkien muiden ostovoima on lisääntynyt huomattavasti enemmän. Kyse ei siis siinä mielessä ole juuri nyt valinnoista, vaan siis siitä, mihin poliitikkojen mielestä rahat tulisi tulevalla vaalikaudella suunnata. Kun yksineläjät nyt älähtävät lapsiperheiden saaman huomion johdosta, on kai oletettavaa, että vastakkaisia näkemyksiäkin on. Ja toiset kenties toisesta näkökulmasta katsottuna oikeudenmukaisempia kuin toiset.

Tuosta valinnasta sen verran, että minulle se on päivänselvää, etten voi elää yhtä juhlavasti kuin sinkut tekevät, eikä se minua kiinnostakaan. Paljon mielummin tosiaan vietän aikaa lasteni kanssa, että siinä mielessä kyllä en tukiaisia ylellisyyksiin tarvitse.

Monet kuitenkin ovat tehneet päätöksensä lasten tekemisestä tarkkaan rahansa laskien, ja koska niitä on koko ajan vähennetty, ei voi väittää, että kyse olisi yksinomaan valinnasta. Ei kesken vaalikauden voi lapsiaan enää listimäänkään ruveta, kun kaikki tuet on yhtäkkiä viety. Näin muuten kävi minulle v. 1992 kun äitisyrahapäätös oli jo tullut sen mukaan, että sitä maksetaan 80 % palkasta, kuten siihen mennessä oli tehty jo vuosia. Mutta heti kohta perään tulikin uusi päätös, jossa tulot olivat laskeneet 60 %:n palkasta. Saman tien katosivat verohelpotukset ynnä muut huojennukset, joten kateuteen ei ole syytä. Juu, ihan tosiaankin olimme sosiaaliluukulla sen jälkeen ihmettelemässä, miksemme voi saada kaikkea?!

Saara kirjoitti...

Minh! Onpa ihana nähdä. Olin susta ihan hirveän huolissani, niin huolissani, etten uskaltanut edes kysyä. Missä sun blogisi on? Mitä on tapahtunut? Onko kaikki ok?


Ja tuohon oivaan kommenttiisi sen verran vielä, että näistä tämän päivän kaltoin kohdelluista lapsista kasvaa tulevaisuuden eläkkeen maksajia. Omat maksut ovat vain pieni siivu siitä. Suurimman osan maksavat (jos enää tämän huonon kohtelun jälkeen viitsivät) tulevaisuuden aikuiset.

Saara kirjoitti...

Jaa, Meakin on liittynyt sinkkurintamaan, ja hänen kirjoituksestaan tuli mieleen tämä automaattinen käsitys siitä, että elintason pitääkin huimasti laskea, jos lapsia tehdään, siis vaikka töitä tehdään samalla tavalla.

Siis lapsenteko onkin jo este auton ostamiselle. Valittamisen sijaan pitäisi valita käveleminen ja vuokrakolmio, jos tekee lapsia. Huisaa. Kun lapsia kerran mielihalusta tehdään, niin sen pitää olla kärsimystä, jos niihin ei ole todella oikeasti olisi varaa. Ja jos etukäteen ajatteleekin että varaa on, niin varallisuus pitää sitten laskea moniksi vuosiksi eteenpäin siten, että minkäänlaisia muutoksia tilanteisiin ei tule ja muuta sen sellaista yllättävää. Juu.

Heh, lapsiperheet slummeihin perkele, niin kuin jenkeissä, jos rahat ei riitä. Onhan tämä Ameriikka joo, mutta ihan näin pahaksi en uskonut tämän päässeen. Asenteet ovat niin huisia, että vaikka itse olen sitä mieltä, ettei lapsia kannata kaikkien tehdä, ja ylipäätään lasten tekemisen hehkutus ynnä muu ydinperhehaihatus tulisi lopettaa, niin aion kyllä sentään jonkinlaisen oikeudenmukaisuuskäistyksen ja hienoisen humanismin näiden keskellä säilyttää.

mea kirjoitti...

Nosiis, minähän en puhunut sinkuista yhtään mitään. Minua vain rasitti tuossa Iltapulussa haastatellun ja/tai toimittajan huolimaton asenne. Jos se ei ollut huolimattomutta, se oli ajattelemattomuutta.

Ja sekin rasittaa, että ilman muuta on saatava sitä ja tätä. Ja tämä on seikka joka rasittaa ihan kaikissa ihmisissä lapsiluvusta tai -luvuttomuudesta riippumatta.

Missä on muuten se automaattinen käsitys, että elintason pitää laskea, muuttaa slummeihin ja kävellä, jos tekee lapsia? En minä ainakaan ole nähnyt missään.

Saara kirjoitti...

No hö, se oli pitemmälle viety kärjistys siitä ideasta, ettei neljännen lapsen jälkeen ole enää oikeutta isompaan autoon, tietenkin. Minä en kyllä kannusta tekemään lapsia missään tapauksessa, varsinkaan liian monia, mutta jos niitä tulee, ja kun tuota oikein ajattelee, niin siinä tulee tilanne, että yksi lapsista kävelee auton perässä. Ja jos sitten ei ole sitä autoa varaa ostaa, niin on mentävä julkisilla ja lakattava valittamasta. Ja sama sen asunnon kanssa. Siis ilman muuta näin, mutta sehän ei ollut tässä se juttu, vaan ylipäätään jonkinlaiset helpotukset lapsiperheille. Että olisi vähän paremmat mahdollisuudet tulla toimeen. Ei se oikeasti ole paljon pyydetty, kun ei niitä avustuksia ihan todella ole ollut jaossa, minä tiedän, esikoinen täyttää just 15 v.. Tässä ajassa ei vaan pärjää lapsiperheetkään enää niin kuin markka-aikana. Euro on ihan älyttömän hubaa.

Siitä olen samaa mieltä, että sitä ja tätä ei kyllä tartte koko ajan haluta, oli lapsia tai ei.

Saara kirjoitti...

Ja mä en kyllä usko, että kukaan voi lapsilisillä edes vaihtaa autoa :)

Jos olisi voinut, olisin vaihtanut Ladani sellaiseen autoon, jossa toimi lämmityslaite. Mutta niin se vaan piti sitten myydä. Tampereelle.

Celia kirjoitti...

Benrope: "Celia, tuolla samalla logiikalla ei myöskään hyvin toimeentulevia yksineläviä ole olemassa, ainakaan NUORIA opiskelijoita"

No,nythän rupeat ihan uusimaan logiikan sääntöjä. :O Onkohan sinulta jäänyt aikoinaan logiikan lyhyt oppimäärä suorittamatta?

En ole koskaan, ikinä, missään kiistänyt sitä, että yksinäiset opiskelijat olisivat heikosti toimeentulevia, sillä he ovat olleet ja ovat edelleenkin heikosti toimeentulevia.

Käytin perhettäni esimerkkinä osoittamaan, että eivät kaikki lapsiperheet ole perhettä perustaessaan rahanahneita, laskelmoivia paskiaisia, jotka perustavat perheitä pelkästään tukiaisrahat silmissä kiillellen. Että tosiaankin lapsia voi rakastaa niin paljon, että on valmis tinkimään jostakin muualta.

Eivätkä lapsilisät tosiaankaan mene auton vaihtoon, ei ainakaan meillä. Se menee ihan siihen oikeaan tarkoitukseensa eli lasten elatukseen, ...vaikka enää yhtä lapsilisäähän meillä saadaan.... mutta silti. Ei mennyt silloinkaan, kun oli kaksi lapsilisää.

Minä en luota politikkojen lupauksiin, koska he eivät niitä kuitenkaan pidä. Minusta olisi kuitenkin hyvä, jos kerrankin pitäisivät: voisivat jakaa rahojaan pienipalkkaisille pienten lasten vanhemmille sekä köyhille opiskelijoille. Eikä pitäisi unohtaa myöskään köyhiä eläkeläisiä, niitä jotka elävät pelkän kansaneläkkeen varassa.

Yksinäisen ihmisen kansaneläke on 524,85€ ja naimisissa olevan kansaneläke on 463,28€. Kansaneläkettä ei makseta, jos ansioeläke on huimat 1074,63€ (yksinäiset) ja 951,46€ (naimisissa).

Tiedot löytyvät Kelan nettisivuilta:
http://www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/alias/super07/$File/
Super_2007_verkko.pdf?OpenElement

(Linkki on katkaistu kahdelle eri riville.)

Birdy kirjoitti...

Minh kirjoitti:
"No minäpä jatkan: Veera sanoo, että kyse on valinnasta. On siis hyväksyttävä ilman mitään mutinoita se, että kun saat tai hankit lapsia, elintasosi laskee, vaikka tekisit yhtä paljon tai enemmänkin hommia kuin sinkkuna?"

Anteeksi nyt vain, mutta ymmärsinköhän väärin vai ajatteletteko te OIKEASTI niin, että lapset kainalossa käteen pitäisi jäädä yhtä paljon kuin samasta työmäärästä sinkkuna??? :-o

Hemmetti, minä hankin kaksi kissaa ja taatusti käteeni ei jää samaa euromäärää kuussa kuin ilman kissoja. Kyllä, se on oma valintani ja en kitise siitä. Jos tienaa tonnin kuussa ja haluaa silti hankkia lapsia, siitä vain mutta kitinä sen jälkeen rahan vähemmyydestä on aika absurdia.

Ihmiset tekevät valintoja ja (toivottavasti) tekevät ratkaisuja myös taloutensa huomioon ottaen: joskus voi tehdä hurjiakin valintoja, jos kestää taloudellista niukkuutta. Mutta käsitys, että lapsiperheiden pitäisi voida tehdä liuta lapsia sen *mitenkään vaikuttamatta* käteen jääviin tuloihin on tosi outo. En sinkkuna voi lähteä kuukaudeksi Balille sen vaikuttamatta tuloihini: minun on ihan oikeasti pohdittava, soveltuuko tulotasoni aikeisiini ja niiden kustannuksiin. Kai herranjestas lapsiperheillä pitäisi olla sama järjenkäyttö ja suunnitelmallisuus toimissaan?

Se, että esim. avioeron seurauksena syntynyttä yhden ansaitsijan perhettä (tai irtisanomisen kautta tullutta vähävaraista perhettä) tuetaan taloudellisesti, on taas aivan toinen juttu ja sitä kannatan suurella äänellä.

Sanokaa, pyydän, että ymmärsin jotain väärin tuosta Minhin kommentista:)

Saara kirjoitti...

No tuota, Celian kanssa niin samaa mieltä, ettei siihen ole lisäämistä.

Birdy, luulen, että Minh tarkoitti tuota mitä minäkin, että automaattisesti oletetaan lasten tekemisen vielä tänäkin päivänä olevan sellaista uhrimeininkiä, jossa lastensa puolesta hyljätään aivan kaikki ylellisyydet merkkifarkuista lähtien. Kuvitellaan, että lasten tekemisen vuoksi vanhemmat (ts.äiti) hiihtää esim. lastensa kanssa kauppaan kesät talvet, vauva rintarepussa ja isompi pesue räkää vuotavana jonona perässä, oletetaan myös että vanhemmat (ts. isä) painavat aamusta iltaan töitä, jynssäävät käsin pyykit (äiti) ja muuta sen sellaista ja säästävät viimeisenkin sentin sähkölaskusta istumalla iltaisin kynttilän valossa ja kutomassa sukkaa(äiti). Ja jos näistä normaaleista asioista valittaa, ettei raha riitä, niin heti on joku sanomassa sormi pystyssä, että mitäs olet niitä lapsia tehnyt. Eli onko tuossa kyse enää oikeudenmukaisesta valinnan mahdollisuudesta? Ymmärrän kyllä, että jokainen toivoo oman äitinsä uhrautuneen itsensä takia ja ehkä vaalii tätä uhrimyyttiä vielä, mutta pitääkö vielä nykyaikanakin naisen todella valita joko auto tai lapsi, asunto tai kaksi lasta?

Siis ihan todellako täällä ollaan sitä mieltä, että lasten tekeminen olisi vain rikkaiden etuoikeus? Ihan totta, hei.

Nythän alunperin kyse on vain siitä, ettei niitä tukia ole jaettu 15 vuoteen, eikä joidenkin mielestä oltaisi valmiita jakamaan vieläkään. Nämä tosin ovat poliittisia kysymyksiä, että jos pitää valita annetaanko rahaa lapsiperheille vai vanhusten hoitoon, niin kaipa se sinne vanhusten hoitoon menisi, koska sekin tilanne on niin toivoton, mutta jos rahaa on pitkästä aikaa jaettavaksi muillekin, niin eiköhän lapsiperheitä olisi aika vähän jo jelppiä.

Tämä kysymys on minulle lähinnä eettinen. Minua ei heilauta suuntaan tai toiseen lapsilisän muutaman kympin korottaminen tai korottamatta jättämäinen, mutta tiedän ihan hemmetin paljon perheitä, jossa sillä rahalla voitaisiin ostaa vaikka lisää ruokaa.

Saara kirjoitti...

Feministiseltä kannalta katsottuna tuo uhrautuva äitimyytti on aika helvetin tuhoisa ja jatkaa sitä iänikuista naisten alistamista. Kyllä naiset, vaikka feministejä olisivatkin, ovat silti usein myös äitejä, eli äidin pitäisi muka elää niin kuin sillä ei lapsia olisikaan (siis hiljaa ja valittamatta) tai sitten olla tekemättä niitä lapsia kokonaan.

b. kirjoitti...

Oletinkin asian olevan suunnilleen noin kuin tässä tilastokeskuksen jutussa todetaan:

Lapsiperheissä tulot riittävät - tai sitten eivät

Monilapsiset perheet ja yksinhuoltajat ovat luonnollisesti muita köyhempiä, mutta normiperhe porskuttaa ihan kohtuullisesti. Lapsiperheitä löytyy varsin tasaisesti sekä pieni-, keski- että hyvätuloisten ryhmistä. Lapsilisien korotus auttaisi lähinnä vain silloin, jos ne kohdennattaisiin muille kuin perheen kolmelle ensimmäiselle lapselle.

Jokohan voisimme lopettaa yleistykset, joissa jopa toimitusjohtajienkin perheillä on just niin vaikeeta?

minh kirjoitti...

Niin, en tiedä miten kukakin tuon on ymmärtänyt, mutta jos ajatellaankin asiaa toisinpäin: sinulla on se lapsi jo valmiina ja yrität elättää sen tai ne ja itsesi siinä samalla. Teet töitä ja saat palkkaa. Sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia edes haaveilla Balista tai autosta, mutta uskallat kuitenkin haaveilla vaikkapa yhdestä vapaasta viikonlopusta, jonka voit viettää perheesi kanssa. Siihen ei ole mahdollisuutta, kun pitää saatana olla koko ajan töissä ja jää se lastenkasvatuskin siinä retuperälle, kun et ole koskaan kotona. Onko tämä luonnollinen seuraus siitä, että olet joskus saanut lapsen tai lapsia? Että olet suuruudenhullu ja ahne ihminen, jonka pitäisi ostaa komea talo ja vaihtaa autoa(sallikaa mun nauraa: minä en tule edes saamaan mitään asuntolainoja ikinä mistään, saati autoa. Julkisilla mennään ja ihan tyytyväisinä, en minä niitä autoja haikaillen katselekaan, en myöskään hienoista kaukomatkoista haaveile) ja joka valittaa, kun huomaa jälkeenpäin tehneensä typeriä valintoja: lapsia?

Ei, kyllä tässä tilanteessa, kun lapsiperheiden ostovoima on ihan alarajoilla(kuten on myös eläkeläisten ja opiskelijoiden), kyse on politiikasta. En odota eläväni sinkun tulotasolla, tai että käteen jäisi saman veran, en ole tyhmä, mutta onko oikein, että painan kahta työtä ja silti tekee helvetin tiukkaa? Tuet eivät ole ajan tasalla. Toivoisin ainoastaan, ettei tarvitsisi sossussa käydä ja saisin välillä pitää vapaata, sekä maksaa laskuni ajallaan. Aikaa ei jää olla lapsen kanssa, mutta sehän on vain omaa tyhmyyttäni, kun hänet ainoinaan synnytin, vai?

En olisi sentään uskonut, että tässä keskustelussa ruvetaan räkäisesti nauramaan vapaaehtoisesti lapsettomien suunnalta, että "mitäs teit kakaroita, pyöri siellä slummissas ja oo hiljaa".

No, jos joku tajusi pointtini, niin hyvä ja jos kukaan ei, niin mitä väliä, ei tämä elintaso tästä bloggaamalla nouse muutenkaan ja ihan tottuneesti hillun neljä vuotta vanhoissa vaatteissani, koska olisihan se suuruudenhullua kuvitella, että tässä jotain riepua vielä päällensä pukisi.

Saara, enkö mä lähettäny sulle salasanaa? No, ilmoittelen tässä kunhan kerkiän..
-minh-

Saara kirjoitti...

B., luepas vielä kerran: "Suomesta löytyy niin hyvin kuin huonostikin taloudellisesti toimeentulevia lapsiperheitä. Paras taloudellinen tilanne on kahden huoltajan pikkulapsivaiheen ohittaneilla kotitalouksilla."

Perheillä, joissa lapset ovat jo kouluikäisiä alkaa usein mennä merkittävästi paremmin. Se on työelämän kannalta itsestään selvää. Näin monesti käy, kun ikää ja kokemusta tulee lisää. Lasken itseni ja perheeni myös tähän porukkaan, joilla menee jo paremmin.

"Heikoin tilanne on yksinhuoltajilla sekä monilapsisissa että pikkulapsi-perheissä. Lapsilisien yleiskorotuksista ei kuitenkaan näyttäisi olevan kotitalouksien välisten tuloerojen tasaajaksi."

Se, kun puhutaan että joillakin menee heikosti verrattuna johonkin toiseen ryhmään, on näkökulmakysymys. Verrattuna vaikka sinkkuihin lapsiperheiden ostovoima on heikompi. Lapsiperheen vanhempien palkat eivät myöskään nouse samassa suhteessa muiden kanssa. Nämä ovat ne faktat. Lapsilisillä on ollut tarkoitus vähentää tätä kuilua, mutta se on euroaikana jäänyt kehityksessä jälkeen, eikä sen korotus ole ollut kuin nimellinen. Kun lapsiperheiden ostovoima on pienempi, se tarkoittaa sitä, että perheillä on vähemmän rahaa käytettävissään, mikä on tietenkin seurausta myös siitä, että perheessä on lapsia, mutta siihen vaikuttavat kaikki muutkin yhteiskunnalliset rakenteen, niin kuin esimerkiksi se urakehityksen keskeytyminen.

Kun perheessä on useita ihmisiä, joilla on tarpeita, ja kun sitä rahaa on suhteessa vähemmän, ne tarpeet jäävät tyydyttämättä, millä taas puolestaan on muita seurauksia, jotka maksavat yhteiskunnalle enemmän.

Minä kuitenkin uskon näin ja toivon, että vaikka ihmisellä ei ole lapsia, se on kuitenkin kykeneväinen jossakin elämänsä vaiheessa havainnoimaan maailmaa laajemmin kuin siitä omasta navastaan käsin. Ei aina. Usein lapsettomat juhlallisesti puhuvat siitä, miten lapsettomuus on omaa valintaa ja se pitäisi hyväksyä ihmisen normaalina elämämisenmuotona siinä missä lapsellistenkin elämä, mistä olen erittäin samaa mieltä. Mutta minusta näyttää myös siltä, että nämä jutut eivät tue mitenkään sitä periaatetta, että tässä jaettaisiin minkäänlaisia yhteisiä humaaneja arvoja, ja että lapsiperheet mitenkään voisivat olla tasa-arvoisia lapsettomien kanssa, kun ihan jalkaa polkemalla kieltäydytään hyväksymästä faktoja, suljetaan silmät ja korvat ja huudetaan plaaplaaplaa, ettei vain kuule mitään, mikä voisi omiin järkähtämättömiin mielipiteisiin vaikuttaa.

Omat valinnat eivät, vaikka ne itsestä tietenkin siltä näyttävät, ole ainoita mahdollisia myöskään silloin, kun kyseessä on lapseton ihminen. Kyllä pitää jotenkin yrittää edes ymmärtää, että ihmiselle on kaikesta huolimatta ominaista myös lisääntyminen ja rakkaus lapsia kohtaan. Siitä ei saa tehdä pelkästään rikkauden oikeutta.

Saara kirjoitti...

Niin, siis Minh, tuo on nyt just niin sitä, ettei lapsia nähdä minään muuna kuin kakaroina (siis ei ihmisinä, ikään kuin muutama vuosi lisää muuttaisi kaiken...) tai joinain lemmikkeinä. Hupaisaa sinällään, että näistä lemmikeistä kasvaa tulevaisuuden sinkkuja, joilla on järkyttäviä mielipiteitä :)

b. kirjoitti...

"Perheillä, joissa lapset ovat jo kouluikäisiä alkaa usein mennä merkittävästi paremmin. Se on työelämän kannalta itsestään selvää. Näin monesti käy, kun ikää ja kokemusta tulee lisää. Lasken itseni ja perheeni myös tähän porukkaan, joilla menee jo paremmin."

Huoh. Eikö tämä nyt juuri tarkoita sitä mitä sanoin, ei voida aina ja kaikkialla puhua lapsiperheistä suurena yhteisenä huonosti toimeentulevana joukkona? Nyt sentään jo hiukan tulet vastaan kun toteat kuuluvasi porukkaan, jolla menee jo paremmin.

"Se, kun puhutaan että joillakin menee heikosti verrattuna johonkin toiseen ryhmään, on näkökulmakysymys."

Ja näkökulmanhan jokainen voi tulkita omaa mielipidettään parhaiten tukevaksi?

"Lapsilisillä on ollut tarkoitus vähentää tätä kuilua, mutta se on euroaikana jäänyt kehityksessä jälkeen, eikä sen korotus ole ollut kuin nimellinen."

Aivan, mutta sama ongelma on sosiaalietuuksien suhteen kaikilla. Vuoden 1993 jälkeen peruspäivärahan korotus on myös ollut yhtä olematon. Eivät lapsiperheet ole yksinään kärsimässä nimellisistä korotuksista. Sossun luukulle lakki kourassa joutuvat vähätuloiset astumaan riippumatta siitä onko perheellinen vai ei.

"ihan jalkaa polkemalla kieltäydytään hyväksymästä faktoja, suljetaan silmät ja korvat ja huudetaan plaaplaaplaa, ettei vain kuule mitään, mikä voisi omiin järkähtämättömiin mielipiteisiin vaikuttaa."

Veit sanat suustani. Kerrankin olemme jostain asiasta tismalleen samaa mieltä.

Birdy kirjoitti...

Tiedän olevani täysin väärällä palstalla, mutta kaivanpa nyt verta nenästäni vielä:)

Saara kirjoitti:
"Ja jos näistä normaaleista asioista valittaa, ettei raha riitä, niin heti on joku sanomassa sormi pystyssä, että mitäs olet niitä lapsia tehnyt."

Niin...minä en ehkä ymmärrä ajattelua, että hankitaan jotain, mitä ei ole varaa hankkia tai varaa pitää. Shame on me.

Ensin katsotaan omat tulot, sitten tehdään hankinnat sen mukaan. Teistä on kauhean epätasa-arvoista, että lapsien takia ei saa kivoja juttuja - että lapsien hankinta olisi "rikkaiden yksinoikeus": eikö teistä ole kamalaa, että matkustelukin on vain niille mahdollista, joilla on joko rahaa tai jotka luopuvat muusta saadakseen rahaa matkustaa?

Jos kerran rahat eivät riitä sinkkuna, en näe järkeä hankkia lapsia. Jos rahat eivät riitä lasten kanssa, sitten joku omassa talous vs. muu elämä -suunnittelussa on mennyt pieleen. Tottakai on karmaisevaa, jos tekee kahta työtä ja lapsia ei näe, mutta **miten tähän tilanteeseen jouduttiin**? Olisiko mitenkään mahdollista, että kaikilta ihmisiltä odotetaan jonkinmoista kykyä ymmärtää, miten oma tulotaso kestää lapsen/talonrakennuksen/matkan Tahitille/merkkifarkkujen oston? (Ei, en tarkoita, että ne olisivat asioina samanarvoisia.)

Minulla on asuntolainaa. Ennen ei ollut kuin opintolainaa. Olen tehnyt suoraan sanoen hevosena töitä, välillä kahtakin hommaa. Ja vieläkään, huom. vieläkään, IT-alan palkoilla ja lapsettomana, minulla ei ole mielestäni varaa esim. autoon. Eikä taatusti lapseen, mikäli mielin elää muunkinlaista elämää kuin kuvattua kiireistä kaurapuurotouhua. Se on fakta, josta en jaksa käydä kiukuttelemaan - jos tässä tilanteessa päättäisin hankkia lapsia, sitten pitäisi luopua muusta. Niin se käy.

Onko todellakin niin, että kaikki lapsiperheelliset ovat ollet ok-toimeentulevia ja yhtäkkiä lasten myötä tipahtaneet järkyttävään köyhyyteen? En oikein usko. Kun noita varsin hyvin toimeentulevia yhden ansaitsijan perheitäkin tunnen. Niissä on parissa jopa neljä lasta, eikä ansaitsija vedä mitään pilvilinnapalkkoja.

Täällä soinnahtaa mielestäni joku sellainen outo marttyyrihommeli: lasten kanssa köyhyydessä elän yhyy, kaikki on niin vaikeaa buhuu. Niin: miten tuohon tilanteeseen ollaan päädytty? Kysyn tätä vilpittömästi ja silmät teevadin kokoisina äimistyksestä.

Birdy kirjoitti...

Ja vielä kerran.

Saara kirjoitti:
"Kyllä pitää jotenkin yrittää edes ymmärtää, että ihmiselle on kaikesta huolimatta ominaista myös lisääntyminen ja rakkaus lapsia kohtaan. Siitä ei saa tehdä pelkästään rikkauden oikeutta. "

Ihmiselle on ominaista nähdä maailmaa ja seikkailla. Ihmiselle on ominaista nauttia ja nähdä kaunista. Ihmiselle on ominaista kokeilla, ottaa selvää, opiskella ja tutkia. Ihmiselle on ominaista sairastua ja palaa loppuun. Eivät nekään saisi pelkästään rikkaiden oikeus olla, mutta ovatpahan vain, ellei tuuri käy ja tule stipendiä.

Suuri joukko ihmisistä (joiden ominainen hinku ei ole lapsien hankinta) joutuu elämään ilman, että saa täyttää ominaista haluaan ja rakkauttaan esim. matkusteluun tai opiskeluun. Siksi en ymmärrä, miksi joidenkin lapsienhankinta pitäisi olla yhteisillä varoilla tuettua ylellisyyksiin asti sen enempää kuin noiden muidenkaan "ominaisten halujen" toteuttaminen vähävaraisemmissa ryhmissä.

Tottakai olisi kiva, että kaikki voisivat ajaa autolla auringonlaskuun, syödä kakkuja ja matkustaa suihkukoneella Brasiliaan bileisiin, mutta kun sellainen ei ole aikuisten oikeesti totta vaan jotain käsittämätöntä utopiaa.

Minäkin tahtoisin jäädä kotiin tekemään kulttuuria ja taidetta, mutta valitettavasti tulotasoni putoaisi niin paljon, etten pitäisi elämääni mukavana - pitäisikö silti minun jäädä töistä pois ja hankkia haluamani, ja vaatia muilta rahallista tukea siihen? Että minulla on oikeus autoon ja omistusasuntoon, vaikkeivät tuloni yllä siihen?

Olen todella äimissäni täällä lukemastani. Huh huh.

Ota nitro kirjoitti...

Lujille ottaa, juu. Huh huh.

Saara kirjoitti...

Benrope:
Huoh. Eikö tämä nyt juuri tarkoita sitä mitä sanoin, ei voida aina ja kaikkialla puhua lapsiperheistä suurena yhteisenä huonosti toimeentulevana joukkona? Nyt sentään jo hiukan tulet vastaan kun toteat kuuluvasi porukkaan, jolla menee jo paremmin.

Ei pidä paikkaansa. En ole missään vaiheessa sanonut kuuluvani huono-osaisten joukkoon enää tässä vaiheessa. Nyt puhutaan kuitenkin enemmistöstä siitä huolimatta. Vaikka minulla menee hyvin, se ei tarkoita etteivätkö useimmat lapsiperheet yleisesti olisi tukea vailla. Tässä nähdäkseni tullaan siihen, että kykyä voisi olla muillakin nähdä se oikeakin hätä sieltä. Kokemuksesta tiedän, ettei kovin moni pienten lasten vanhemmista jaksa nousta puhumaan puolestaan.

Ja näkökulmanhan jokainen voi tulkita omaa mielipidettään parhaiten tukevaksi?

Niin, juuri niin kuin sinäkin teet. Voi verrata lapsiperheiden toimeentuloa keskenään, toiset perheet tulevat paremmin toimeen kuin toiset, tai sitten voi verrata lapsiperheiden toimeentuloa muihin kansalaisiin.

Aivan, mutta sama ongelma on sosiaalietuuksien suhteen kaikilla. Vuoden 1993 jälkeen peruspäivärahan korotus on myös ollut yhtä olematon. Eivät lapsiperheet ole yksinään kärsimässä nimellisistä korotuksista. Sossun luukulle lakki kourassa joutuvat vähätuloiset astumaan riippumatta siitä onko perheellinen vai ei.

Peruspäiväraha on silti parempi kuin äitiyspäivärahan minimiosuus, jolle on todella vaikea löytää perusteluja mistään. Sen lisäksi lapsiperheiltä on vähennetty koko ajan etuuksia. Muut faktat on esitetty jo moneen kertaan.

Saara kirjoitti...

Birdy, harvinaisen tökeröä puppua sinulta. Tämä aihe aiheuttaa ilmeisesti vaikeuksia sinulle. Mutta juttu on niin, että lasten hankkiminen ei ole mitään tavaran hankkimista. Ihan totta. Ihminen ei ole tavaraa. Sitä ei pelkillä järkisyillä tehdä. Ihminen on kuitenkin nisäkäs, eläin vaistoineen päivineen ja jotkut ihan totta rakastavat lapsia. Se ei ole sama asia kuin rakastaa kissoja tai koiria.

Ei ole mitenkään luonnonvastaista olla tekemättä lapsia, mutta vielä vähemmän sitä on olla tekemättä niitä. Emme me voi rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jossa jyrätään lapset ja vanhukset. Perheitten tukeminen tarkoittaa myös lasten hyvinvoinnin edistämistä. Ei kyse ole mistään kivoista asioista, mitä lapsiperheet ovat vailla. Summat eivät joka tapauksessa ole niin suuria, että niillä ulkomaille pääsisi. Mitä te oikein kuvittelette? Joku muutaman kympin korotus lapsilisään tarkoittaa muutamaa vaippapakettia kuukaudessa.

Täällä soinnahtaa mielestäni joku sellainen outo marttyyrihommeli: lasten kanssa köyhyydessä elän yhyy, kaikki on niin vaikeaa buhuu. Niin: miten tuohon tilanteeseen ollaan päädytty? Kysyn tätä vilpittömästi ja silmät teevadin kokoisina äimistyksestä.

En tiedä, Birdy, olen pitänyt sinua fiksuna ihmisenä, mutta tuo oli aika helvetin ala-arvoista. Minä olen esittänyt faktoja vain, toki myös 15 vuoden takaisia faktoja, kun asia oli itselleni ajankohtainen. Siinäkin tapahtui muuten sellaisia muutoksia, etten olisi mitenkään voinut ennakoida äitiyspäivärahan laskua ja kaikkien etuuksien yhtäkkistä hupenemista ja samaan syssyyn tullutta isännän työttömyyttä. Ei siihen ole mitään takeita, että rahat riittävät seuraavat 18 vuotta kenelläkään. Tai seuraavan lapsen jälkeen vielä useamman vuoden. Ei rahallisin syin pystyisi lapsia kukaan tekemään.

Suuri joukko ihmisistä (joiden ominainen hinku ei ole lapsien hankinta) joutuu elämään ilman, että saa täyttää ominaista haluaan ja rakkauttaan esim. matkusteluun tai opiskeluun. Siksi en ymmärrä, miksi joidenkin lapsienhankinta pitäisi olla yhteisillä varoilla tuettua ylellisyyksiin asti sen enempää kuin noiden muidenkaan "ominaisten halujen" toteuttaminen vähävaraisemmissa ryhmissä.

Niin, suuri osa ihmisistä on jonkun lapsia :) Olisi kyllä hienoa, että niitä voitaisiin kotoa käsin auttaa myöhemminkin, mutta kun ne rahat hupenevat niillä lapsiperheillä yleensä jo siihen elämiseen.

Lapsien hankita ei ole mitään ylellisyyttä. Se on osa elämää ja kuuluu siihen ihan olennaisesti, vaikka se ei sinulla tai monella muulla kuuluisikaan. Näkemystä pitää silti riittää vähän oman navan yli. Ei voi kieltää muita ihmisiä tekemästä lapsia, jos ei itse niitä halua, ei tämä toimi niin. Miksi näiden näkemysten pitää tuossa teidän linjassanne olla niin jumalattoman vastakkainen ja ymmärtämätön. Kyse ei siis ole mistään ylellisyyksistä, mihin se raha lapsiperheillä menee, koettakaa nyt jo takoa tämä kalloonne. Yksi hyvä pointti näitten tukien jakamisessa olisikin ehkä jonkinlaisen tulorajan käyttäminen. Totta kai se ottaa päähän, kun naapurin hyväosainen pystyy tallettamaan lapsilisänsä pesämunaksi, mutta suuurimmalla osalla lapsilisät menevät ihan välttämättömään.


Tottakai olisi kiva, että kaikki voisivat ajaa autolla auringonlaskuun, syödä kakkuja ja matkustaa suihkukoneella Brasiliaan bileisiin, mutta kun sellainen ei ole aikuisten oikeesti totta vaan jotain käsittämätöntä utopiaa.

Kuule, utopia on sinun päässäsi. Aika pirun kaukana realismista ja lapsiperheen arjesta. Olitkos sinä ihan totta jonkin lehden kolumnisti?

Anonyymi kirjoitti...

Minulle selvisi juuri, että Birdy on tehnyt hyvän päätöksen valitessaan vapaaehtoisen lapsettomuuden.
Noilla arvostuksilla ja suhteellisuudentajulla kissat ovat oikea valinta.

Saara kirjoitti...

Siis minusta siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee lapsettomuuden, toki olet siinä oikeassa, että arvot ovat päin persettä. Ongelma onkin mielestäni siinä, että silloin kun on lapseton, pitäisi kuitenkin kyetä näkemään tässä helvetin yhteisessä yhteiskunnassa, että muunlaisiakin ihmisiä on ja ottaa niiden tuntemukset myös huomioon.

Faktoja nyt tässä opiskelun lomassa kävin vielä lohduksi hakemassa, etteivät ihan mene Birdyn utopian uskomiseksi koko touhu.

"Useamman kuin joka kymmenennen alle 18-vuotiaan lapsen perhe elää köyhyysrajan alapuolella. Kaikkiaan pienituloisiin perheisiin kuuluu 123 000 lasta."

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_383_2005_p.shtml

"Lapsiperheet asuvat Suomessa ahtaimmin

Yleisen asumistuensaajien asumisväljyys on melko lähellä tukea saamattomien asumisväljyyttä. Asumistukea saaneiden asuntojen keskipinta-ala on keskimäärin 5,4 neliömetriä pienempi kuin tukea saamattomilla.
Selvityksen mukaan lapsiperheet asuvat ahtaammin kuin muu väestö. Asumistukea saa-vista perheistä 65 prosenttia ja tukea saamattomista perheistä 51 prosenttia asuu ahtaasti. Suomessa ahtaasti asuviksi luokitellaan ne kotitaloudet, joissa on enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohden, kun keittiötä ei lasketa huonelukuun.
Työryhmän arvion mukaan yleinen asumistuki toimii huonoiten juuri lapsiperheiden kohdalla. Vuonna 2003 oli yhteensä lähes 35 000 ahtaasti vuokra-asunnossa asunutta kahden huoltajan lapsiperhettä, jotka eivät saaneet asumistukea."

http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=202597&lan=fi

"Uusin kartoitus lapsesta perheelle aiheutuvia menoista on Hannele Saulin Tilastokeskuksen kulutustutkimusaineistosta 1998 tekemä selvitys (Kartovaara – Sauli 2000). Lapsen arvioidut kustannukset olivat keskimäärin noin 2700 markkaa kuukaudessa. Lapsista aiheutuviin menoihin on laskettu lasten osuus perheen yhteisistä menoista sekä lapsen oma kulutus. Tutkimustulokset olivat samansuuntaiset Säntin selvityksen kanssa (kuvio 6)."

http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/julkaisut/lapsilisa/muistio6_8.htm

Eli ihan taas höpöhöpöä nuo hyvätuloiset lapsiperheet. Muitakin faktoja siellä oli vaikka kuinka paljon. Kiire vaan pukkaa päälle.

Saara kirjoitti...

http://www.uta.fi/~tlmihap/celibacy/235.html

Voi voi, Birdy jatkaa samaa linjaansa omassa blogissaan. Joka tapuksessa se, mitä Birdy siellä väittää, on ihan höperöä puhetta sekin. Toki olen sitä mieltä, ettei sille linjalle voida näissä lapsiasioissa mennä, kuten Mea asian sanoi, että mummo se kun teki 18 lasta eikä ikkään valittanut. Että siis tämä uhrilinja näyttää nyt pukkaavan kovasti trendisinkuilla päälle.

Tässähän on puhuttu näistä välttämättömimmistä toimeentulon edellytyksistä siis, ei mistään lomamatkoista. Turhastahan lapsiperheet ilman muuta ovat jo luopuneet.

Helen kirjoitti...

Onpas keskustelu! Osoittaako tämä nyt taas sitä arvojen kovenemista vai mistä on kyse? "Uusien veron- ja eläkkeenmaksajien" hankintakin pitäisi tehdä taskulaskimen ja suhdanne-ennusteiden kanssa, ja valittaa ei sitten saa, koska itsepähän tuli valinta tehtyä!

Aika moneen muuhun "mielihaluun" ja ihmisyyden toteuttamiseen muuten myöskin saa tukea yhteiskunnalta, opiskeluun ja taiteentekoonkin. Kauneudestakin voi nauttia julkisissa taidelaitoksissa! Matkustelua ei kai nyt millään kriteereillä enää välttämättömyytenä pitää, eikös se ihan perinteisestkin ollut vain aivan ylempien luokkien hupia.

Joka tapauksessa, näissäkin vaaleissa on taas kerran kyse niistä arvoista ja siitä, että haluammeko julkisen vallan edistävän tasa-arvoa ja vai entistä enemmän korostavan tehokkuutta ja ihmisten omia velvollisuuksia ja oikeuksia huolehtia asioistaan. Ei jälkimmäisessäkään mitään vikaa ole, niin kauan kun on menestyvä ja varakas. Äänestämällä voi ainakin yrittää vaikuttaa, ja sitten voi tietysti toivoa että omalle kohdalle osuu hyvät kortit. Mikäli siis sitä nauttimista ja mielihalujen tyydyttämistä pitää tärkeimpänä arvonaan.

Saara kirjoitti...

Ai jai, Helen tulee järkisanan kanssa aina hädän hetkellä :)

Minun piti vielä tarkistaa sekin, että 14 % lapsiperheistä on varakkaita, 28 % köyhyysrajan alapuolella ja muut jotakin siltä väliltä.

Kyllä se näiden pätkätöiden ja työttömyyden ynnä muiden matalapalkka-alojen vaikutuksessa taitaa enemmän olla siellä huonommalla puolella kaikista utopioista huolimatta.

Eniten harmittaa, kun tässä tavallaan feminismiaate on aina valmis hylkäämään naisen siinä vaiheessa, kun se saa lapsen. Kun on päivänselvää, että nainen yleensä jää kotiin vauvan kanssa (moni ihan yllättäen omasta tahdostaan) ja se palkka jää sen jälkeen pitkäksi aikaa jalkoihin. Myös työllistyminen on sen jälkeen vaikeaa tai pätkittäistä, niin jumankauta, tässä sitä ollaan. Kun pientä apua olisi perhe vailla, niin eihän se käy. Siellähän on mies, jonka pitää tienata niin paljon että perhe pärjää.

b. kirjoitti...

Olenko minä missään väittänyt, että ei olisi köyhiä lapsiperheitä? Olenko sanonut yhtään mitään ylipäätään lapsilisistä? Olen vain todennut, että kaikkia perheitä ei voi yksiselitteisesti laskea huonosti toimeentuleviksi.

"Useamman kuin joka kymmenennen alle 18-vuotiaan lapsen perhe elää köyhyysrajan alapuolella. Kaikkiaan pienituloisiin perheisiin kuuluu 123 000 lasta."

Useampi kuin joka kymmenes kaikista suomalaisista elää köyhyysrajan alapuolella.

"Vuonna 2003 oli yhteensä lähes 35 000 ahtaasti vuokra-asunnossa asunutta kahden huoltajan lapsiperhettä, jotka eivät saaneet asumistukea."

Siis noin 95 prosenttia lapsiperheistä ei kuulu tähän joukkoon.

"Tässähän on puhuttu näistä välttämättömimmistä toimeentulon edellytyksistä siis, ei mistään lomamatkoista. Turhastahan lapsiperheet ilman muuta ovat jo luopuneet."

Aivan, köyhät tietenkin luopuvat turhasta kulutuksesta, myös lapsettomat. Lähinnä riipii tämän blogikirjoituksen kommentin kaltaiset mielipiteet:

"Suomessa lapsiperheiden (monilapsisten ) taloudellinen asema on mennyt kovasti alaspäin koska lapsilisät on jääneet 15 vuoden takaiselle tasalle .
Ennen saattoi riittää että toinen vanhemmista kävi töissä ja toinen oli kotona ja silti pystyi jopa rakentamaan talon etc. Nyt on niin että jopa normaaliin elämään on vaikeaa saada riittämään rahat saatikka rakentamisiin yms. Ihmettelen kun politikot puhuu jatkuvasti kuinka palvelut ovat parantuneet ja ylpeilevät sillä ., Mitä ne palvelu auttaa jos ei yksinkertaisesti oo rahaa.
Nyt on otettu selkeästi sellainen linja että molempien vanhempien pitäis käydä töissä ja laittaa lapset hoitoon (tuki ja palvelu systeemit on rakennettu niin ) . Se on merkillistä koska tutkijat sekä maalaisjärki sanovat että lapset olisi parasta hoitaa kotona ja lisäksi se on yhteiskunnalle edullisempaa !!
Tästä olen että tässä on kyse politiikasta eikä niinkään siitä mikä olisi lasten , vanhempien tai yhteiskunnan kannalta järkevintä."


Siis ei riitä, että tukisysteemeillä tulisi toimeen. Niillä pitäisi pystyä rakentamaan oma talo. Juuri näitä taisi Meakin kirjoituksessaan soimia, minusta täysin aiheellisesti. Jos tuo pitää paikkansa, mitä en suostu uskomaan, niin lapsiperheitä on takavuosina tuettu liikaa.

"Minun piti vielä tarkistaa sekin, että 14 % lapsiperheistä on varakkaita, 28 % köyhyysrajan alapuolella ja muut jotakin siltä väliltä."

Mistä sinä tämän tiedon repäisit? Minusta kaikkialla puhutaan noin joka kymmenennen lapsiperheen olevan köyhyysrajan alapuolella, kuten tuolla ylempänä jo olikin mainittu. Olet tainnut tarkoitushakuisesti tulkita tilastoja väärin, sillä 28 % yksinhuoltajatalouksista saa toimeentulotukea. Minusta se on aivan eri asia. Vai katsoitko ehkä jotain opskelijoiden tilastoa?

Anyway, mikään ei ole tukenut väitettäsi, että enemmistö olisi huonosti toimeentulevia. Edelleenkin pysyn väitteessäni, että lapsiperheitä ei voi käsitellä yhtenä suurena köyhänä massana.

N kirjoitti...

Selvityksen mukaan lapsiperheet asuvat ahtaammin kuin muu väestö.

Nii-in. On se suuri yllätys, että kahdelle ihmiselle tarkoitettuun asuntoon ei kasva uutta huonetta, kun kotiin tuodaan nyytti. Ja sekin on suuri yllätys, että kun äiti ei tienaa ainakaan enempää rahaa hetipian sen lapsen saamisen jälkeen, että ei muutetakaan saman tien suurempaan asuntoon.

Oikeasti. Ei pitäisi olla tähtitiedettä päätellä, että jos taloudessa on korkeintaan kaksi palkansaajaa ja vähintään kolme jäsentä, siinä tulee ehkä niinku henkeä kohti vähemmän tilaa, kuin jos niitä jäseniä olisi se kaksi. Etenkin sitten kun niitä lapsia tehdään enemmän kuin yksi, ja kaupungeissa kun ei juuri kolmioita suurempia huoneistoja juuri löydy. Pitäisikö alkaa rakentamaan lisämoduuleja kerrostalojen seiniin pultattavaksi, että juniori saisi oman huoneen ja "lapsiperheen asuminen ahtautuisi"?

Saara kirjoitti...

Useampi kuin joka kymmenes kaikista suomalaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Jotka siis ovat noita lapsiperheitä.

Siis noin 95 prosenttia lapsiperheistä ei kuulu tähän joukkoon. Niin, siihen eivät siis kuulu ne asumistukea saavat huonosti toimeentulevat perheetkään edes, vaan ne ovat siihen vielä lisänä. Nämä 35000 eivät siis ole niin köyhiä, että saisivat asumistukea, mutta elävät silti ahtaasti, eivätkä siis ole oletettavasti siinä porukassa, jotka ostaisivat sillä pienellä korotuksella lentoliput Brasiliaan.

Siinä antamassasi linkissä oli lisäksi tieto, että Viralliset tilastot osoittavat, että lapsiperheiden pienituloisuus- eli tuloköyhyysriski on viime aikoina lisääntynyt Suomessa. Siitä syystä arvelin, että tulojen painopiste on siellä matalammalla puolella. Prosentit löysin täältä:
http://www.hel2.fi/tietokeskus/julkaisut/pdf/05_05_18_hietaniemi_vj21.pdf

Tulot ovat siis veronalaista tuloa ja siitä käteenjäävä osuus menee köyhyysrajan puolelle, jos se jää perheellä tuonne 25000 hujakoille vuodessa. Köyhyysrajaahan ei voida tarkkaan määritellä, joten luvut ovat noin. Voi siinä olla nopean toiminnan heittoakin ja liian pikaistuksissaan tehtyjä ylimalkaisia laskutoimituksia, myönnän. Sovitaan vaikka niin, että 28% oli pienituloisia ja se 11-14% niistä köyhyysrajan alapuolella :)

Rahanarvo on viime vuosina muuttunut aika tavalla. Minä muistan aikaa, kun talon rakentaminen ei todellakaan ollut niin kallista kuin nykyään. Ehkä tuon voisi ajatella siihen samaan ajankuvalliseen saumaan jotenkin. Ei tietenkään ole tarkoitus, että tukiaisilla pitäisi rakentaa. Eihän siis tukiasia enää edes ole. Ja tuossahan kyllä sanottiin, että Nyt on niin että jopa normaaliin elämään on vaikeaa saada riittämään rahat saatikka..., eli siis talon rakentaminen on nähdäkseni tuossakin sivuseikka ja pääpaino siinä normaalissa elämisessä. Lisäksi olettaisin että huoli on arvoasetelmassa, eli ennen vanhaan arvot eivät olleet niin perhevastaisesta kuin nykyään, jota tuolla kirjoituksella korostettiin tuon talon rakentamisen kautta.

Ylipäätään mistä me sitten väitellään, jos sinä et siis vastustakaan lapsilisäkorotusta?

Toisaalta en teidä millä keinolla tuen saisi parhaiten kohdistettua juuri niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Ja on niitä hei silti paljon.

Saara kirjoitti...

Ei siitä, n, ollut edes kyse. Vaan siitä, että se pieni lapsilisän korotus tulisi varmasti tarpeeseen, eikä menisi lomamatkaan näillä 35000 tuhannella perheellä niiden huonosti toimeentulevien lisäksi.

...että kun äiti ei tienaa ainakaan enempää rahaa hetipian sen lapsen saamisen jälkeen, että ei muutetakaan saman tien suurempaan asuntoon.

Olipa taas... hohhoijaa. Noh, äiti ei tule tienaamaan kymmeneen vuoteen samalla tavalla kuin lapseton kanssasisarensa. Samaten äidin eläke jää lapsen hoitoajalta kertymättä, että älä edes viitti. Kyllä se äiti ihan saa kärsiä vanhuksenakin, että älä ole huolissasi.

b. kirjoitti...

" b. :Useampi kuin joka kymmenes kaikista suomalaisista elää köyhyysrajan alapuolella.
S: Jotka siis ovat noita lapsiperheitä."


Ihan totta, älä nyt enää viitsi. Voisit vihdoinkin myöntää, että lapsiperheet eivät ole ainoita köyhiä tässä maassa. Sinä jätät opiskelijat, eläkeläiset ja yksinäiset työttömät siis kokonaan pois. 11,4 % kaikista suomalaisista elää köyhyysrajan alapuolella.

Noita sinun linkkejäsi ei voi tarkistaa, sillä ne katkeavat kaikki kesken.

Ahtaan asumisen normit aiheuttavat tilastoharhoja. Kahden lapsen ja kahden vanhemman perhe vaatii viisi huonetta, ettei asuisi ahtaasti. Tilastojen mukaan ne asuvat ahtaasti, vaikka toinen lapsista olisi alle vuoden ikäinen ja toinen parivuotias. Kun lapset vanhenevat, ahtaasti asuvien osuus pienenee, sillä silloin muutetaan isompiin asuntoihin. Yksinhuoltajista ahtaasti asuukin enää 16 prosenttiyksikköä asumistuen saajista ja 10 prosenttiyksikköä tuettomista. Todellisuudessa se yksinhuoltaja asuu tietenkin ahtaammin, sillä se vanhempi luultavasti punkkaa olohuoneessa. Yksinäisen ei lasketa edes kuuden neliön asuntolahuoneessa asuvan ahtaasti, koska niitä ei lasketa lainkaan tilastoihin.

"Ylipäätään mistä me sitten väitellään, jos sinä et siis vastustakaan lapsilisäkorotusta?"

Me väitellään siitä, että sinä et ole suostunut suoraan myöntämään sitä, että enemmistö perheistä ei ole edes pienituloisia. Olet väkisin yrittänyt vääntää suurinta osaa köyhiksi. Nyt jo pienensit lukua kolmannekseen, joten voitaneen lopettaa tämä tähän.

Saara kirjoitti...

Korjaan kuitenkin:

Ahtaan asumisen normit aiheuttavat tilastoharhoja. Kahden lapsen ja kahden vanhemman perhe vaatii viisi huonetta, ettei asuisi ahtaasti.

Tuo ei mielestäni pidä paikkaansa. Ainoastaan keittiötä ei lasketa huoneeksi.

Ne linkit tulivat hakusanoilla "lapsiperheen keskitulot" tai "lapsiperheen menot ja tulot".

Me väitellään siitä, että sinä et ole suostunut suoraan myöntämään sitä, että enemmistö perheistä ei ole edes pienituloisia. Olet väkisin yrittänyt vääntää suurinta osaa köyhiksi

Siis olen edelleen sitä samaa mieltä, että suuri osa lapsiperheistä on esim. lapsilisäkorotuksen tarpeen piirissä tai jotakin muuta verohelpotusta vailla, mikä siis johtuu siitä, että ne menot ovat suhteessa suuremmat ja käteen jäävä osuus pienempi kaiken välttämättömän jälkeen. Pienituloisethan eivät tule ollenkaan toimeen. Milloin minä väitin, että muita köyhiä ei ole? Väitin vain, ettei mielestäni sinkku, joka on saanut asuntolainan voi olla köyhä, koska asuntolainoja ei köyhille anneta.

b. kirjoitti...

"Tuo ei mielestäni pidä paikkaansa. Ainoastaan keittiötä ei lasketa huoneeksi."

Määritelmän otin ympäristöministeriön asumistukiselvityksestä, ehkä ne siinä laskevat keittiön mukaan. Tilastoharha silti pitää paikkansa.

"Milloin minä väitin, että muita köyhiä ei ole? "

No, viimeksi tuossa kun kerroin joka kymmenennen suomalaisen elävän köyhyysrajan alapuolella, totesit kylmän rauhallisesti niiden kaikkien olevan lapsiperheitä.

"Väitin vain, ettei mielestäni sinkku, joka on saanut asuntolainan voi olla köyhä, koska asuntolainoja ei köyhille anneta."

Jos asuntolainoja ei köyhille anneta, niin silloin asuntolainaa maksava perhekään ei ole voinut olla köyhä. 60 % suomalaisista asuu omistusasunnossa (tai pankkihan sen oikeastaan omistaa), niistä enemmistö perheellisiä. Se tekee niistä aika hyvin toimeentulevia perheellisiä. Alunperinhän minun kohdallani oli kyse siitä toimitusjohtajaperheestä, jota sitten myöhemmin tuolla kommenteissasi kovasti symppasit.

Koska minäkään en tiedä millä keinolla tuen saisi parhaiten kohdistettua juuri niille, jotka sitä eniten tarvitsevat, en ota siihen enempää kantaa. Toki myönnän, että suurempaa tukea tarvitsevia on todellakin olemassa.

Joko me ollaan tämä asia käsitelty?

Saara kirjoitti...

Noh, oletetaan, että niistä köyhistä osa on sinkkuja, ihan sinun mieliksesi. Opiskelijat ovat köyhiä, vanhukset ovat myös köyhiä.

No kuinka suuri osa sinkuista on sitten ajettu kotoaan pois vanhempiensa luota siksi, ettei siellä ole voitu auttaa? Entä kuinka suuri osa niistä on vanhuksia, joita ei keski-ikäiset lapset voi auttaa? Me eletään täällä kaikki yhdessä, myös sinkut, vanhukset ja lapset, joilla olisi mahdollisuus auttaa toinen toistansa, jos olisi varaa. Sinkuilla ei hirveästi ole tahtoa nähdä muiden hätää, vanhukset eivät enää jaksa, joten ylipäätään hätääkärsivät jäävät perheellisten kontolle.

Otapa nyt myös huomioon että asuntolaina haetaan verotodistuksen kanssa, jossa siis näkyvät edellisen vuoden ansiot. Ne kyllä sitten siitä laskevat tai ovat jo laskeneet radikaalisti lapsen tulon myötä. Asuntolainaa näyttäisi puolestaan tämän pienen blogiotannan (kolmella kolmesta) mukaan olevan suurella osalla sinkuista, joilla puolestaan tulot eivät ilman työttömyyttä laske. Et kai vain ole ottanut asuntolainaa ajattelematta etteivät rahat ikuisesti riitäkään? Samaa voisi kysyä myös muilta osallisilta, mutta ei huvita mennä samalla tasolle. Sitä paitsi minun puolestani kaikilla pitäisikin olla omistusasunto, koska vuokrakasarmit ovat niin kamalia. En ole vieläkään toipunut siitä rupeamasta.

Minä kyllä uskon, jos se tj sanoo, että sillä on keskitulot, ja kun sen vaimo sanoo, että niillä jää niin ja niin paljon käteen. Siis uskon mielummin niitä tässä tapauksessa kuin sinua. Jos edelleen ajatellaan, että tämä tj-perheelläkin on jonkinlaisia rahallisia vaikeuksia, niin oletettavaa on, että niitä on tuhatverroin enemmän kaikilla muilla. Siksi symppasin sitä esimerkkiä.

Toivottavasti ollaan käsitelty, mun on pakko joskus lukea siihen tenttiin.

b. kirjoitti...

"Sinkuilla ei hirveästi ole tahtoa nähdä muiden hätää, vanhukset eivät enää jaksa, joten ylipäätään hätääkärsivät jäävät perheellisten kontolle."

Minusta homma menee pikemminkin siten, että sinkkuja syyllistetään muiden kurjuudesta. Tämä haloohan alkoi myös siitä, että kukaan ei vaivaudu antamaan katteettomia lupauksia sinkuille. Kun tästä kehtasi mainita, alkoi tulla halveksivaa kuittailua sinkkujen suuntaan.

"Otapa nyt myös huomioon että asuntolaina haetaan verotodistuksen kanssa, jossa siis näkyvät edellisen vuoden ansiot."

Mutta perheellisillä on enemmän omistusasuntoja, joten niillä on verotodistukset olleet paremmassa kunnossa?

"Toivottavasti ollaan käsitelty, mun on pakko joskus lukea siihen tenttiin."

Ihan sinun mieliksesi, lopetetaan tähän. Enhän mä muuten ehdi kutoakaan. Missäs mun puikot...

Saara kirjoitti...

Hei, kissanystävät, oletteko nähneet tämän:

http://akonkka.blogspot.com/2007/02/pianoa-soittava-kissa.html

Siis miten ne linkit tehdään, voihan vee. Hetkinen, no, yritetäänpäs nyt. Siis näinkö?

Saara kirjoitti...

Aaah, se toimii! Vaan onpa pirullisen monimutkaista.

Saara kirjoitti...

Ai, olin niin keskittynyt tuohon linkin väsäämiseen, etten huomannut edes Benropen käyneen.

Eikä syyllistetä sinkkuja muiden kurjuudesta. Nyt kuule kutomaan siitä niin kuin oisit jo!

sea kirjoitti...

Kun kerta jaksoin lukea loppuun asti koko kinan, niin pakko tässä on sanoa oma mielipiteeni...

Kaikki joille jää kuussa enemmän kun 500e/lärvi voisivat olla ihan hiljaa. Kyllä yksinään oleva eläkeläinen, sairas, opiskelija tai työtön on se jolla oikeasti menee huonosti. Jos perheessä on yksikin työssä kävijä niin suu suppuun. Prk.
Eikä niitä lapsiakaan ole pakko tehdä jos ei rahat kerta kaikkiaan siihen riitä. Onko köyhyys sille lapsellekkaan niin kivaa, kysyn vaan. Toinen prk.

Saara kirjoitti...

En jaksa aloittaa enää alusta. Totean vain, että arvot ovat kyllä kovasti koventuneet ihan sielläkin, missä luulisi vähiten olevan.

Minä aina tyhmänä oletan, että koettelemukset ja kokemukset jotenkin laajentaisivat maailmankuvaa ja ymmärrystä, mutta kylläpä se taitaa monilla olla toisinpäin.

Anonyymi kirjoitti...

Sinkun elämä on niin mukavaa, että siitä maksaisin mielelläni vaikka 22 % alv:n.
Sinkku

Birdy kirjoitti...

Saaralle:

"Birdy, harvinaisen tökeröä puppua sinulta. Tämä aihe aiheuttaa ilmeisesti vaikeuksia sinulle. "

Ei, tämä aihe näyttää aiheuttavan vaikeuksia sinulle - minulle ei ole koskaan ollut epäselvää se, että suu säkkiä myöten on ihmisen elettävä. Jos on markka taskussa, ei voi ostaa viiden markan makeista. Piste.

"Ihminen ei ole tavaraa. Sitä ei pelkillä järkisyillä tehdä"

Ihminen EI totisesti ole tavaraa, mutta jos lapsienteon yhteydessä heitetään järki kaivoon, minä en pidä sellaista ympäristöä lapsille sopivana! Totta helvetissä järki pitää pitää mukana elämän isoissa valinnoissa. Jos elää jo valmiiksi köyhyysloukussa, ei siihen ehkä kannattaisi tehdä neljää lasta - vai oletko siitäkin eri mieltä?

Voisitko Saara ystävällisesti selittää, mitä tarkoitit seuraavalla lauseella? Luin sen useaan otteeseen, mutten vieläkään ymmärrä:
"Ei ole mitenkään luonnonvastaista olla tekemättä lapsia, mutta vielä vähemmän sitä on olla tekemättä niitä."

Sitten
"En tiedä, Birdy, olen pitänyt sinua fiksuna ihmisenä, mutta tuo oli aika helvetin ala-arvoista."
Saara hyvä, minä en ole tiennyt tuuman vertaa sinun henkilökohtaisesta elämästäsi. Olen myös tuonut kirjoituksissani esiin, että TOTTAKAI lapsiperheitä pitää tukea, jos yhtäkkiä perheeltä lähtee elatus irtisanomisten/sairauden tms. syyn takia. On aika mieletöntä, että käyt väittämään minun vittuilleen sinulle henkilökohtaisesti, kun mieskin on työtön - minä en tiedä sinun elämästäsi oikeastaan mitään ja puhuin mielipiteeni nk. yleisenä näkemyksenä, josta toki on olemassa poikkeamia em. erityishätätilanteiden kohdalla.

"rahat hupenevat niillä lapsiperheillä yleensä jo siihen elämiseen."
Mihinkäs kummaan sinä kuvittelet lapsettomien rahojen menevän? Oletko sinä katsonut liiaksi Sex&City-sarjaa, ja kuvittelet oikeasti kaikkien lapsettomien elävän jetset-elämää? Jessus:-D

"Lapsien hankita ei ole mitään ylellisyyttä. Se on osa elämää ja kuuluu siihen ihan olennaisesti."
Lapsien hankinta vaatii tekijöiltään tiettyjä edellytyksiä. Anteeksi: PITÄISI vaatia. Niihin kuuluvat niin henkiset, emotionaaliset kuin taloudellisetkin edellytykset. Ette oikeasti voi tulla väittämään, etteikö 18 vuotta täyttänyt äidiksi tahtova nainen ole ollenkaan velvoitettu miettimään, MITEN LAPSEN ELATUS on ajateltu hoitaa.

"Miksi näiden näkemysten pitää tuossa teidän linjassanne olla niin jumalattoman vastakkainen ja ymmärtämätön. Kyse ei siis ole mistään ylellisyyksistä, mihin se raha lapsiperheillä menee"

Minä olen ymmärtämätön sitä ajattelua kohtaan, että "hei mä heitän aivot naulaan ja teen seitsemän lasta vaikka mulla ei oo penniäkään ja olen leski ja kotiakaan ei oo ja koska tein lapsia pitää yhteiskunnan maksaa mulle rahaa!" Tämä asia on ihan sama kuin opiskelu: kuuluu elämään, on yksi elämänvaihe, sen toki voi jättää tekemättä tai sitten tehdä. Kyllä se lapsen hankinta on edelleen VALINTA, siitä ei pääse mihinkään. (Minä miinustan tästä ne harvinaiset täysvahingot, ne ovat vähän eri asia). Oliskos kiva, jos lapsiperheillekin laitettaisiin eteen 250e/kk ja sanottaisiin, että HOP, lainaa pankista!...niinhän opiskelijoita kohdellaan.

Ja yhä, edelleen ja aina vain: kyllä aikuisten pitää miettiä toimeentulo ERITYISESTI lapsia suunnitellessa.

Se, että sinulla kuulosti olevan varsin erikoinen ja harvinainen ikävä tilanne itselläsi taitaa vaikuttaa kovasti tähän keskusteluun: minä en taustoistasi tiennyt. Olen kovasti pahoillani tilanteestasi, ja sinulle soisin ahdinkoon taloudellista ja henkistä tukea&apua. Toivon, että sitä jostain saatte.

Ensio kirjoitti...

Tekis taas nitro lapsettomuusasianajalle höpöö - tulee näille yhden asian artisteille näköjään aina jokin kummallinen argumentatiivinen oikosulku kun paljastuu, että joku voi olla siitä lähetyskäskyn alaisestakin asiasta perustellusti eri mieltä.

Saara kirjoitti...

Ensinnäkin Birdy, miten sinä osaat kirjoittaa, kun et osaa edes lukea?

Minulla ei ole mitään taloudellista ahdinkoa tällä hetkellä. Päinvastoin. Minulla menee ihan hyvin. Puolustan lapsiperheitä ihan siitä syystä, että tiedän, etteivät niiden omat resurssit edes riitä ruikuttamiseen.

Marginaaliporukkana pidän totisesti niitä suurperheellisiä, jotka tehtailevat lapsia mitään ajattelematta. Nämä teidän perustelunne liittyvät joko yhteen tj-tapaukseen tai muihin ääripäihin. Itse olen yrittänyt tässä selittää, että lapsiperheillä on suurella osalla rahallisia ongelmia, varsinkin silloin, kun lapset ovat pieniä.

Se mitä olen tässä yrittänyt selittää, on ihan niinkin yksinkertainen tosiasia että kaikki eläminen on kallistunut, samaan aikaan lapsiperheitten tulotaso on jäänyt jälkeen muista. Sen lisäksi niiltä on viety kaikki etuudet ja lapsilisä on jäänyt kaikkien korotusten jalkoihin. Siis myös indeksikorotusten. Ymmärrätkö, vai kirjoitanko liian nopeasti? Toistan vielä: Lapsiperheitten tulotaso on jäänyt muiden kansalaisten palkkakehityksestä jälkeen.

Sitä muiden kansalaisten tulotasoon verrattavaa syventynyttä kuilua pitäisi tasoittaa edes nostamalla hieman lapsilisää. Miten jumalattoman vaikeaa tätä on ymmärtää? Vai ovatko nämä kappaleet liian pitkiä?

"Ei ole mitenkään luonnonvastaista olla tekemättä lapsia, mutta vielä vähemmän sitä on olla tekemättä niitä."

Lue vielä kerran. Ei ole mitenkään oikeutettua ajaa omaa lapsettomuusasiaansa siten, että pyrkii tekemään lasten teosta jonkin epäluonnollisen järkiasian, kun se ei saatana sitä ole. Moni lapsetonkin perustelee lapsettomuuttaan tunnesyin.

Jos lapsiperheet saisivat elämiseensä lainaa pankista, niin sehän olisi ihan ihme. Köyhemmille lapsiperheille ei vain anneta sitä lainaa pankista, kun siellä tiedetään, että maksukyky on pitkän aikaa heikompi kuin opiskelijalla, joka valmistuessaan saattaa saada jopa työpaikan. Se on sijoitus. Lapsiperheisiin ei sijoiteta ja siihen on ihan selkeä syy. Niillä ei ole pitkään aikaan varaa maksaa takaisin.



***

Huh, Ensio, ai sinäkin huomasit. Minusta olisi kyllä hemmetin tärkeä, että lukee toisen kommentit kunnolla ennen kuin alkaa päästellä ulos ihan mitä sattuu.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Yhden pienen dinkkuinhmisen (hauskasta termistä kiitos Veeralle omassa blogissaan) näkökulmasta voi sanoa, että tulonsiirto lapsiperheelle tuntuu vähän samalta kuin rahaa laitettaisiin pankkiin. Kovin pahana asiana en pidä sitäkään, että yhteiskunta pehmentäisi taloudellista pudotusta muututtaessa pariskunnasta lapsiperheeksi niinkin paljon, että elintason muutos ei turhaan pelottaisi lastenhankinta-aikeissa olevia. Nimittäin kansantalouden huoltosuhteen turvaaminen pelkän teknologian ja/tai maahanmuuton varaan laskemalla on hiukan pajatson pelaamista.

Millaista hyvää lapseton, työssäkäyvä ihminen, pariskunta, kommuuni tms. voisi yhteiskunnalta tarvita ja joka samalla olisi heidänkin koko elämänkaarensa kannalta tärkeämpää kuin naapurin kakarat (ja se, että näillä ei tarvitsisi olla pelkkiä puuleluja)? Minulle ei tule ihan äkkiä mieleen.

Jaaha kirjoitti...

Hei Saara, Birdyn kanssa on ihan turha keskustella mistään asiasta. Ei se pyri mihinkään dialogiin, vaan se saa kicksinsä joistain lapsellisista fleimisodista. Siihen se just pyrkiikin noilla älyttömillä kommenteillaan (ei aikuinen ihminen lähde kirjoittamaan toiselle aikuiselle tuohon sävyyn, ellei tarkoituksena ole vittuilu.)

Kaavaan kuuluu, että kohta se kirjoittaa taas jotain ja on ihan kauhian hämmästynyt siitä miten häntä, joka vaan kaikille hyvää tahtoo ja koittaa selittää miten asiat ovat, epäillään vittuilusta! ;)

Saara kirjoitti...

Hyvärinen: No niin. Minä jo ehdin ajatella, että tämä blogistan on ihan vailla ajattelevia ihmisiä. Mutta eihän se ollutkaan.

Jaaha, jaaha, no minusta vähintä mitä voisi tehdä, niin olisi ottaa asioista selvää, ennen kuin alkaa vittuilla. Hieman pettynyt kyllä olen noihin vittuiluihin, kieltämättä. Sitä aina toivoo, no... liikoja.

sea kirjoitti...

On se mahdotonta nähdä elämää toisen silmin.

Saara kirjoitti...

Niin, Sea, paitsi että täällä päin kyllä nähdään elämä köyhienkin silmin. Ongelma on siinä, että kaikki eivät kykene näkemään yhtä laajasti. Kun mukana kuvioissa on lapsi, niin se ilmeisesti automaattisesti karsiutuu pois jopa köyhälistöstä. Omasta syystään ilmeisesti.

Kyllä yksinään oleva eläkeläinen, sairas, opiskelija tai työtön on se jolla oikeasti menee huonosti.

Tämä lienee ihan uskomattomin esimerkki siitä. Siis tuon perusteella joukosta on karsiutunut pois jopa yksinhuoltaja, jolla on lapsi. Se oli jo niin suppea näkemys, että en edes lähtenyt siihen mukaan.

sea kirjoitti...

Yksinhuoltaja oli siinä listassa aiemmin, mutta asiaa pohdittuani tiputin sen siitä. Minä olen yksinhuoltajaperheestä ja kyllä meillä oli aina ruokaa pöytään vaikka tiukkaa olikin. Onneksi äiti kävi töissä. Jos taas äiti ei ole työssä niin silloinhan hän on pitkälti joku muu noista.

Mutta oletko todella nähnyt sitä, että löytyy kasapäin köyhiä sinkkuja? Kaikki ei kopsuttele piikkikoroin ja matkustele Madeiralle. Työttömänä ja sairaana olen sossun luukulla joka pirun kuukausi en vain silloin kun menee huonosti. Joka kuukausi, vuosikausia. Revi siitä sitten ne näkkärit kaappiin.

sea kirjoitti...

+ sinkkuna sitä on yksin, ei ketään kenen kanssa jakaa, ei rahallisesti, ei edes henkistä tukea.

Saara kirjoitti...

Joo, se tiedetään. Olen itsekin ollut köyhä sinkku. Ei siitä ole kyse.

Tämä oli alunperin poliittinen väitelmä siitä, mihin sitä tällä hetkellä ylimääräistä rahaa tulisi jakaa. Köyhät ja köyhääkin köyhemmät menevät aina kaiken edelle, oli nyt puhe siitä, miten lapsiperheitten toimeentuloa voisi parantaa, ettei se kuilu yhä syvene, joka tässä on muihin kansalaisiin verrattuna päässyt vuosien saatossa syntymään. Eli siis lapsiperheitten palkkataso on jäänyt kehityksessä jälkeen, se käy ihan noista linkeistäkin selväksi eikä kukaan kai sitä ole kieltänytkään, etteivätkö lapsiperheet tienaisi vähemmän. Tämä ilmiö taas aiheuttaa epätasa-arvoa senkin suhteen, että yleensä naisten palkkataso jää koko elämän ajaksi laahaamaan lapsettomien jälkeen, se vaikuttaa jopa eläkkeisiin, siis se on ikään kuin rangaistus, että tekee lapsia, eikä sen virheen korjaamiseksi ole tehty mitään 15 vuoteen. Lapset loppuvat tässä arvomaailmassa, mikä taas on yhteiskunnan loppu. Ei ole meilläkään enää eläkeläisenä ketään, joka ne eläkkeet maksaa.

Se ero kansalaisten toimeentulon välillä on liian suuri ja kohta pelottavakin.

Saara kirjoitti...

Siis tienaavat vähemmän suhteessa samaa työtä tekeviin kansalaisiin, joilla ei ole lapsia. Eikä se ero ole pieni.

sea kirjoitti...

Lapsiperheillä ei välttämättä tosiaan mene hyvin, mutta onko he todella köyhääkin köyhempi? Jos puhutaan perheestä missä on molemmat vanhemmat ja heistä ainekin toinen työelämässä. Jos taas perheen elättäjiä on vain yksi tai molemmat työelämän ulkopuolella niin silloinhan tietysti tilanne on eri.

Varmasti rahaa olisi hyvä jakaa vähän kaikille, mutta valitettavasti valtio ei taida olla tarpeeksi rikas siihen.

Ja lapset ei tästä maailmasta kesken lopu. Aina löytyy niitä jotka lisääntyvät vaikkei siihen olisi varaa. Enkä nyt tarkoita, että tarvitsee olla miljoona jotta voi harkita lapsia, mutta vähän pitäisi katsoa tiliään ennen kun päättää jättää ehkäsyn. Sitä paitsi eikös syntyvyys ole nousussa? Lapsentekohan alkaa olla peräti muoti-ilmiö.

Puollan toki sitä, että nainen ei saisi työelämässä kärsiä vaikka jäisi kotiin lapsen kanssa pariksi vuodeksi. Äitiyspäiväraha, eläke ja semmoset ei saisi olla naisen kuorma. Mutta ei silti pidä olettaa, että valtio rahoittaa sen mitä jäät miinukselle entisestä elämästä kun perheeseen tulee lapsia. Vaikkei lapset ole lemmikkejä niin kyllä silti kehtaan verrata rahallisesti. En minäkään ottanut kissaa ennen kuin uskoin olevani taloudellisesti kykenevä hänestä huoletimaan seuraavat 20 vuotta. Eikä muuten mennyt sossussa läpi jotta huomioisivat kissan leikkaamisen menoikseni!

Saara kirjoitti...

Ei jei, ei, nyt tämä menee taas ihan päin persettä.

Köyhät pitää hoitaa ensin. Aina.

Kyse on nyt ihan muusta. Siis kun köyhillä on tämä perusturva ja työttömillä työttömyysturva, niin olethan tietoinen, että jopa minimiäitiyspäiväraha on pienempi, kuin työttömyysturva. Kyse on siis asenteista. Äidin työ kotona on vähempiarvoista kuin työttömänä oleminen.

Missään tapauksessa kissan tai koiran ottaminen eivät pienennä naisen tai miehen palkkatasoa loppuelämäksi.

Tämä on poliittinen kysymys. Arvokysymys.


Nyt kun rahaa on jaossa (muka, ei sitä kuitenkaan tule tapahtumaan), niin kyse on siitä kuilun pienentämisestä. Ei tosiaankaan vahinkolapset riitä kattamaan meidän tulevaisuuttamme tässä yhteiskunnassa.

Saara kirjoitti...

Okei, jos ajatellaan että ihminen haluaisi ottaa kissan, ja se vaikuttaisi ihmisen elintasoon siten, että saman ikäisen kissattoman ihmisen ansiot nousisivat 15 vuodessa 200 euroa kuukaudessa ja sitten taas kissan ottajalla ne nousisivat vain 95 euroa samassa ajassa. Sen lisäksi kissan ottajan töihin pääseminen voisi olla vaakalaudalla pitkän aikaa. Tämän lisäksi kissan ottaja menettäisi myös eläkkeensä siltä ajalta, joka tässä pitäisi verrata lapsen kanssa vietettyyn kotonaoloaikaan, eli jopa kolmelta vuodelta per kissa. Eli siis kissan kustannukset eivät olisikaan ne, jotka kissasta konkreettisesti koituvat, vaan se olisi ikään kuin rangaistus kissan ottamisesta, niin ottaisitko kissan?

sea kirjoitti...

Mutta sillä äidillä on kumppani joka käy töissä ja jos ei niin sossun luukulle korvaamaan se puuttuva osa. Siellä minäkin käyn kun työkkärin rahat ei riitä peruselämään. Mutta kuten sanoin, nainen ei saisi kärsiä siitä, että jää kotiin lasta hoitamaan. Se 400-500e tuntuu olevan se mikä pitäisi olla per lärvi. En toki ole sitä mieltä, että tuo on se millä pitäisi pärjätä, se vain tuntuu olevan se raja joka paikassa (lue Kela/sossu).

"Missään tapauksessa kissan tai koiran ottaminen eivät pienennä naisen tai miehen palkkatasoa loppuelämäksi."

Mjoo, no ei, mutta sairaana olo rokottaa ja se ei ole edes valintakysymys! Henk.koht. en edes uskalla ajatella millaisen eläkkeen vanhana saan vai saanko mitään.

Arvokysymyspä hyvinkin. Keneen kannattaa satsata ja keneen ei. Vaalilupauksia kuunnellen lapset tuntuvat voittavan.

Aika vähän noita vahinkolapsia taitaa syntyä, eiköhän jokainen ole toivottu, joskaan en tiedä onko sitä tiliä katottu vai menty pelkällä tunteella. Toisaalta ei voi olla miettimättä onko niille lapsille töitä tässä maassa kun ei vanhemmillekkaan ole. Ja ei, en usko, että saamme satoja tuhansia työpaikkoja kun suuri ikäluokka siirtyy eläkkeelle. Kyllä he vievät työpaikat mennessään.

Kieltämättä tuo kuilu-sana sattuu korvaan. Köyhä kun on jossain ihan muulla sivulla, siihen ei edes kuilu riitä. Onhan se kiva jos välissä on vain kuilu, silloin ainenkin on kohtalaisesti rahaa.

Saara kirjoitti...

Joo, siis sairastuminen on juuri niitä elämänhallinan kysymyksiä. Elämää ei voi hallita ja silloin pitää yhteiskunnan olla tukena. Tästä ei siis ole mitään epäilystäkään.

Mutta kun puhe on muista tulonsiirroista ja siitä arvoasetelmasta, jolla se lapsettomien ja lapsellisten välinen kuilu olisi pienempi. Kyse ei ole edes sen saman summan saavuttamisesta, vaan kuilun pienentämisestä, ettei lasten teosta tulisi vain rikkaiden etuoikeus ja yhteiskunnasta samalla kolkko markkinatalouden rattaisiin valjastettu koneisto. Mitä se kyllä jo on. Ja siitä syystä tämä arvokeskustelukin.

Samalla itse asiassa vähenee koko ajan kaikkein heikoimpien tukeminen, kun lastenkin hyvinvointi unohdetaan. Ei siinä sairailla ja muutenkin heikko-osaisilla ole sen enempää sijaa.

sea kirjoitti...

Mutta sinkun ja perheellisen ero on vissi. Toisessa on kaksi aikuista toisessa yksi. Jos sinkkuperheessä sairastutaan tai tapahtuu muuta yllättävää niin ei ole sitä toista tukemassa (rahallisesti eikä henkisesti). Sinkku kärsii kaiken yksin omassa selkänahassaan.

Minusta tämä nykyinen lapsentekotrendi on nimenomaan kapina tuota "vain rikkailla on oikeus lapsii" kohtaan. Joten en oikeasti olisi huolissani siitä etteikö ihmiset edelleen tee lapsia. Tiesitkös, että lama-aikaan syntyvyys kasvoi...

Mutta totuus on ettei valtion raha riitä kaikille. Kenelle ne sitten menee, se nähdään..vai meneekö kenellekkään (vaiko kansanedustajien omaan pussiin?).
Minä henk.koht. lähtisin raa'alle rahalinjalle. Se kelle jää kuussa vähiten on oikeutettu saamaan lisätukea. Ehkäpä jopa jonkunlainen kansalaispalkkajärjestelmä, joka tosin ei jakaisi rahaa kaikille vaan nimenomaan sen mukaan kelle mitäkin jää käteen palkan jälkeen. Näin päästäisiin eroon eri tukien eriarvoisuudesta.

Saara kirjoitti...

Hei tuo oli hyvä pointti, nimittäin laman aikana arvot muuttuvat. Tämä on nyt mainittu niin monessa tenttikirjassa, että ihan jihuu, kun pääsin sen sanomaan. Lasten tekeminen on siten luonnollisempaa kun elämän arvot muuttuvat pehmeämpään suuntaan.

Minä en ole missään väittänyt, etteikö sinkku kärsisi. Mutta kun nyt ei ole siitä kyse! Ei vaan ole. Ensin hoidetaan ne köyhät, joilla ei ole mitään tukea. Tämä pitää nyt tajuta.

Sitten puhutaan tästä poliitikasta ja ylimääräisen rahan jakamisesta. Näistä ei voi puhua yhtä aikaa.

Totta kai ne ovat etusijalla, kenelle jää vähiten tai ketä hoidetaan huonoiten. Vanhusten hoito esimerkiksi on aivan järkyttävällä tolalla.

Mutta kun nyt on kyse vaalilupauksista, siis todellisuudessa ihan abstrakteista asioista, jotka eivät edes toteudu, niin ajatellaan, että nämä köyhimmät on nyt hoidettu alta pois ja sitten ruvetaan puhutaan arvoista ja siitä mihin tämä yhteiskunta on menossa. Ja mihin sen tulisi alkaa satsata.

Kansanedustajien pussiin ne menevät taas enivei. Eiköhän se ole palkankorotuksen aika jo.

Saara kirjoitti...

Niin mutta nythän me siis elämme jatkuvassa noususuhdanteessa, joten arvot ovat jälleen ahneuden värittämät, äs juu sii.

sea kirjoitti...

Ai, me leikitään et köyhillä on ensin kaikki hyvin! Mutta sittenhän köyhillä lapsiperheilläkin kaikki on hyvin? Mutta kun asiat ei vain mene niin. Menisikin...sitten mulle ainenkin olisi ihan sama kelle ne ylimääräset rahat menisi.

Uskon, että pinnan alla kytee jo muutos. Ihmiset alkavat kyllästyä tähän suorittamiseen ja kiireeseen. Johonkin senkin on loputtava? Eikö?

Saara kirjoitti...

Suorittaminen ei se taida ihan lopussa olla. Tuo lamajuttukin jäi vähän puolitiehen, eli silloin kun on lama, perheellä ja läheisillä alkaa yhtäkkiä olla merkitystä poliitikoillekin. Silloin pitää tukeutua niihin ja on niiiiin hienoa, kun on läheisiä ympärillä ja noin. Rakastakaa ja tehkää lapsia (siis kun hätä on suurin, että miten tästä eteenpäin). Rahahan ei meinaa silloin yhtään mitään. Tärkeintä on hei laav änd piis.

Mutta lamaa ei nyt ole näkyvissä ja siksi tässä leikitään, että pahimmat köyhät on alta pois ja ruvetaan puhumaan siitä, mihin Suomen kannattattaisi rahallisesti satsata, että tulevaisuudessakin köyhien perusturva olisi taattu.

Birdy kirjoitti...

Hei Saara,

perustin hassun käsitykseni ahdingostasi tähän lauseeseesi:
"Siinäkin tapahtui muuten sellaisia muutoksia, etten olisi mitenkään voinut ennakoida äitiyspäivärahan laskua ja kaikkien etuuksien yhtäkkistä hupenemista ja samaan syssyyn tullutta isännän työttömyyttä. "

Käsitin siis väärin, se olikin menneisyyttä. Mutta kummallisen kuvan annat lapsiperheiden elämästä: tunnen nk. suurperheitä, joissa raha menee kädestä suuhun, mutta siellä lapsilla ei olekaan pleikkareita ja kännyköitä ja aikuisilla kahta autoa & omakotitaloa. 7-henkinen perhe elää esim. isossa vuokrakolmiossa ja vaikuttaa kovasti onnelliselta, vaikka vain toinen ansaitsee. Isoon taloon ja hienouksiin ei toki ole varaa.

Toisekseen (Jaaha-höglundhenkkakerholaiselle terkkuja!:) en ole vittuillut vaan olen esittänyt perin selkeästi yleisen näkemykseni siitä, että erityisesti lapsia hankkivan tulisi pohtia sitäKIN, miten taloudelliset varat riittävät mihinkin. Tunnut olevan siitä ihan samaa mieltä, että asiaa pitää MIETTIÄ vaikka *tietenkään* ei voi valmistautua elämän tuomien muutoksien varalle eikä laskelmoida asioita loppuun saakka. Jonkinmoinen järkipuuhastelu on kuitenkin käsittääkseni kohtuullinen edellytys perheen perustamiselle eikä se sulje pois vahvoja tunnesyitä. Kun tunnesyyt sulkevat kaiken järkiajattelun pois, kyse on jo mielestäni jossain määrin hysteerisestä tilasta eikä tolkun ihmisen toiminnasta.

Mikäli mielipiteeni tästä itsessään tuntuu vittuilulta, se on kovasti ikävää: kyllähän täällä taas näkee näitä "kapitalistifemmari" -heittoja, jotka ovat perin rakentavaa ja asiallista keskustelua:) Se, että nainen pohtii lasta halutessaan sitäKIN, miten aikoo lapsen kanssa tulla toimeen, ei tee naisesta kapitalistikusipäätä.

Koska kokemus näistä mielipiteenvaihdoista on aina vähän tämä sama, pysyttelen tästä lähin pois blogeista, jossa on virallinen mielipide ja jossa mielipiteeni on naisten riistoa, lapsivihaa ja kapitalistisinkkuutta.

Minhille terveisiä: en ole kanssasi samaa mieltä, mutta ymmärsin hyvin selkeästä ja asiallisesta esityksestäsi sen, mitä sinä ajattelet. Minä en voisi toimia elämässäni samoin (=tunteen pohjalta taloudellista puolta ajattelematta) ja toisaalta en ole koskaan lapsikuumeillut, joten en tiedä, miten sekaisin siinä menee:)

Hyvää kevättä ja rauhallisempia mielipiteenvaihtoja, B.

zoe kirjoitti...

OT ja viikon myöhässä, mutta en voi olla kommentoimatta.
Saara kirjoittaa: "Kyllä, yksinelo on myös valintaa". En tiedä, tarkoititko, että myös yksineläjä tekee elämässään valintoja (ostaako se iso talo ja kallis auto) vaiko että yksineläminen sinällään on valinta.
Jos ajatus oli ensiksimainittu, yhdyn toki kirjoittajaan. Jos ajatus oli jälkimmäinen, protestoin voimakkaasti.

Usein saa lukea (riveiltä, tai vähintään niiden välistä), että yksin eläminen on jonkinlainen itsekäs valinta, että sellaisen valinnan tehneet ovat hedonistisia uraputkiohjuksia, jotka eivät edes halua perhettä.

Useimmille ihmisille kumppanin löytäminen on jokseenkin luontevaa ja asiat tapahtuvat perinteisessä järjestyksessä. Joillekin ihmisille kumppanin löytäminen on - jostakin syystä - hyvin vaikeaa. Tätä parisuhteessa elävien ihmisten tuntuu olevan mahdotonta käsittää. En tiedä, kuinka monta kertaa olen kuullut kommetteja tyyliin "maailmahan on miehiä täynnä". Nii-in. Entä sitten?

Yksineläminen ei todellakaan ole aina valinta, vaan olosuhteiden sanelema pakko. Kun tähän päälle lisätään säännöliset lehtijutut siitä, kuinka itsekkäitä naiset ovat, kun valitsevat uran, eivätkä tee lapsia, vaikka ovat jo kolmikymmpisiä, niin ei tiedä itkeäkö vai nauraako. Enemmän kyllä itkettää.

Jos se olisi mahdollista, haluaisin lapsen, vaikka se merkitsee monien muiden asioiden ohella myös rahanmenoa ja omaan kulutukseen käytettävän summan pienenemistä. Mutta biologisia lapsia minulla tuskin koskaan tulee olemaan, joten pysyttelen malliveronmaksajana ja paheksuttavana esimerkkinä naisesta, joka ei ole hankkinut miestä eikä lapsia.

Saara kirjoitti...

Olen molempien kanssa sekä samaa että eri mieltä.

Lapsettomuus joka tapauksessa tuntuu aiheuttavan turhia luuloja siitä, mitä kukakin ajattelee. Syyllisyyttäkö? Siihen minä en ole syyllinen. Kuten olen aiemminkin maininnut, lasten teko ei ole mitenkään välttämätöntä, eikä minulla ole lapsettomia vastaan yhtään mitään. Minulla on sitä vastaan, ettei sitä syntynyttä palkkarakoa olla valmiita kaventamaan edes pienellä lapsilisän korotuksella. Yllättäen kaikki sitä vastustavat ovat kuitenkin lapsettomia. En tosin usko, että jokainen lapseton ajattelee asiasta samalla tavalla.

Jostakin syystä lasten puolustaminen aiheuttaa aina vastareaktion. Minä näen sen kyllä lapsettoman oman identiteetin puolustamisena, vaikka lapsethan ovat tässä ihan viattomia, tai niiden pitäisi olla minun näkökulmastani katsoen. Siis mietin vain niitä motiiveja, joka panee lapsettoman olemaan sitä mieltä, ettei lapsiperheiden asemaa saa parantaa.

En tiedä keneltä tässä luullaan sen olevan pois, mutta hei, aivan hemmetin selväksi on tullut, ettei näin pieneen eleeseen olla joidenkin mielestä valmiita. Ja sehän tässä on pointtina. Ei siis se, että minä olisin jotakin vastaan, jolla ei ole lapsia, koska en ole. Minulla on ystäväpiirissä paljonkin lapsettomia. Eli tärkeintä olisi kai nyt, että muutama herneen nenäänsä vetänyt miettisi ihan itse, tarkoittaako lapsettomuus itselle jotakin muuta kuin pelkkää lapsettomuutta vai edustaako sitten jonkinlaisia muita arvoja, jotka eivät yleensäkään natsaa meikäläisen arvomaailmaan.

Saara kirjoitti...

Birdy, ai mutta tämä: tunnen nk. suurperheitä, joissa raha menee kädestä suuhun, mutta siellä lapsilla ei olekaan pleikkareita ja kännyköitä ja aikuisilla kahta autoa & omakotitaloa. 7-henkinen perhe elää esim. isossa vuokrakolmiossa ja vaikuttaa kovasti onnelliselta, vaikka vain toinen ansaitsee. Isoon taloon ja hienouksiin ei toki ole varaa.

Hetkinen, minkä kumman kuvan minä muka olen antanut? Ja toisekseen, kun tilanne on tuo, niin eivätkö tuntemasi lapsiperheet todellakaan sitten ole tuen tarpeessa?

Koska kokemus näistä mielipiteenvaihdoista on aina vähän tämä sama, pysyttelen tästä lähin pois blogeista, jossa on virallinen mielipide ja jossa mielipiteeni on naisten riistoa, lapsivihaa ja kapitalistisinkkuutta.

Heh, niin kun ei siis olla automaattisesti samaa mieltä kanssasi. Niin se varmaan sitten on sinun tehtävä.

Ja zoellekin vielä, että yksinolo voi myös olal valintaa. Eihän se aina sitä ole. Mikään ei ihan täydellisesti ole valintaa.

Usein saa lukea (riveiltä, tai vähintään niiden välistä), että yksin eläminen on jonkinlainen itsekäs valinta, että sellaisen valinnan tehneet ovat hedonistisia uraputkiohjuksia, jotka eivät edes halua perhettä.

No mutta ei siis täällä ole kyse siitä, vaan niin kuin sanoin aiemmin, tämä on arvokysymys niiltä osin, mihin tulonsiirtoja pitäisi tulevalla vaalikaudella tehdä. Arvot tulevat esiin siinäkin, miten hanakasti jotakin lapsilisän korotusta vastustetaan, oli lapseton tai lapsellinen. Nyt ne vain sattuivat olemaan lapsettomia.

On ihan itsestäänselvyys, että vanhemmat todellakin jo luopuvat jostakin tehdäkseen lapsia. Mutta kun tämän lisäksi joutuu mahdollisesti myös luopumaan työpaikastaan, palkankorotuksista, osasta eläkettään... ei se minusta vain ole ihan oikeinkaan. Se ei ole ikäänkuin vaöintaa enää, se on hullunrohkeutta, että joku tekee vielä lapsia näillä visioilla. Joku lapsilisän korotus on aika pientä niihin verrattuna.

Saara kirjoitti...

Kaikille sieltä Birdyn päiväkirjasta tulleille tiedoksi, että se muidu älyttää. Minähän en ole pyytänyt itselleni yhtään mitään. Se lukee kyllä noissa kommenteissa. Jossakin.

On se kumma jumalauta, että pitää alkaa valehdella kun ei enää muuta keksi.

Ja aikuinen ihminenkö tuo?

Anonyymi kirjoitti...

Birdy on yksinkertaisesti kusipää, joka ei tajua olevansa kusipää (täytyy olla kusta aivoissa jos pitää noita laukomisiaan vain "rehteinä mielipiteinä"). :-D Hullun kanssa ei kannata lähteä hippasille, vaan parempi on jättää vastaamatta. Eli suosittelen ignorointia karkoituskeinona.

Saara kirjoitti...

Pannaan ehdotus korvaan taa.