tiistaina, helmikuuta 13, 2007

... mikä milloinkin on omituista

Olen muuten aika usein törmäyskurssilla jonkun kanssa. Perimmältään olen huomannut, että se johtuu erilaisista tavoista hahmottaa tätä maailmaa. Joidenkin kanssa natsaa sitten paremmin, joidenkin kanssa jopa erinomaisen hyvin. Yksi eripuraa aiheuttavista näkökulmista on se, että minun mielestäni jokaisen ihmisen teot vaikuttavat ympäröivään maailmaan. Voi olla että viestinnän opiskelijana olen hieman friikkiytymässä ja siksi uskon myös vahvasti median vaikutuksiin, kun taas monet näyttäisivät olevan sitä mieltä, ettei sillä ole minkäänlaista vaikutusta, ja että ihmisellä on omakin tahto.

No ok. Tässä näitä viestinnän oppikirjoja lukiessa yhdessä niistä väitettiin (joo, en muista missä), että ilman viestintää ei olisi yhteiskuntaa. Jos ihmiset eivät kommunikoisi toistensa kanssa, niillä ei olisi mitään yhteistä. Joka tapauksessa ihmiset ovat kautta aikain asuneet yhteisöissä, ensin pienemmissä ja sitten kaupungistumisen myötä suuremmissa. Kaupungistumista kiihdytti kirjapainotaidon syntyminen ja lopulta lehdet. Niiden avulla ihmiset löysivät samoin ajattelevia kaltaisiaan, syntyi poliittista liikehdintää ja muoti-ilmiöitä, tuli radiot ja televisiot, ja lisää asioita tai ilmiöitä, joihin ihmiset kasvoivat kiinni. Siitä asti olemme olleet median vallassa kyseenalaistamatta sen vaikutusta.

Jokainen toki voi kuvitella olevansa vapaa olento ja tekevänsä niin kuin tahtoo, mutta onko se totta? Kuinka paljon media todellisuudessa toistaa kaavamaisia ajattelutapoja, joihin olemme niin tottuneita, ettemme niitä edes huomaa. Luomalla merkityksiä ja toistamalla niitä media pistää meidät toimimaan niin kuin haluaa. Me puhummekin samoista asioista. Me puhumme nyt Asko Kallosesta ja Susanna Kurosesta, vaikka emme ehkä edes haluaisi. Media määrittelee sen, mistä meillä on mielipiteitä, joskus myös mitä mielipiteitä meillä on: on todella vaikea kuvitella, että esimerkiksi nyt pukeutuisin kuten 50-luvulla ihmiset pukeutuivat tai söisin ehtaa voita leivän päällä ja ryystäisin kulutusmaitoa suoraan purkista. Ylipäätään minusta ei ole hirveän mukavaa tehdä mitään omituista, millä erottautuisin massasta. Ilman mediaa on vaikea kuvitella tietävänsä mikä milloinkin on omituista.

Kaikkein oudoin väite on minusta kuitenkin se, että minäkin vain ehkä kuvittelen olevani hetero; se ei ole normaalia, se on vain yleistä sanotaan tuossa samaisessa kirjassa, josta jo eilen kirjoitin. Tämä queer-näkökulma ei ihan tosin uppoa minuunkaan noin vain, mutta jos yritän ajatella itseni tyhjäksi tauluksi, joka ei ole saanut minkäänlaista kulttuurista opastusta, mistä minä todella tiedän mikä minä olisin. Toisaalta voidaan ajatella, että jokin biologinen juttu siihen saattaa hivenen vaikuttaa, kuten eläimillä, mutta että se ei välttämättä ole sitä ainoaa mahdollista puuhastelua. Puuhasteleehan ihminen itsensäkin kanssa ja saman sorttiset eläimet keskenään.

Nyt sitten tuli mieleen, että kun heterosuhteita ja normiperheytymistä niin kovasti on mm. mainoksissa kaikin mahdollisin piilomerkityksin ja näkyvin signaalein tuputettu, niin ovatko heterot sitten sukupuolisuorittajina kaikkein herkkäuskoisempia ja vaikutuksille alttiimpia? Homot ja lesbot ovatkin yksinkertaisesti vain pitäneet omat mieltymyksensä kaikesta painostuksesta huolimatta. Näin siis tulkitsisin. Vaan tässäpä nyt sitten mennään ojasta allikkoon. Jos seksuaalisuus on tabula rasa ja kuten Judith Butler sanoo: sukupuoli on tekemistä, miksi sitten olla vain homo tai lesbokaan? Homomiehethän eivät ainakaan naisiin päin vilkuile. Eikö kuitenkin tuolla järjellä ajatellen kaikkien tulisi olla ihan vain biseksuaaleja? Kuka siis oikein valehtelee?

Hei, unohtakaa koko juttu. Tämmöisiä kirjoja ei pitäisi kai ollenkaan lukea. Menee liian vaikeaksi. Yritin ihan pysytellä noissa median vaikutuksissa, mutta jotenkin se taas meni näihin sukupuoliasioihin. No se kirja on kohta luettu ja nämä haihattelut katoavat sen mukana.

22 kommenttia:

Ensio kirjoitti...

Juuri noissa jutuissa feminismin tiettyjen suuntausten logiikka ei pure, ja juuri noista esittämistäsi syistä: jos heterous on vain yleistä, ei normaalia, niin silloinhan heterona heiluminen olisi queeriä jos mikä, siis "epänormaalin" tunnustamista itsessämme...
Tekemistähän se sukupuoli on, kuten tiedämme. En kuitenkaan ymmärrä, miten se tekisi esim. minusta paremman ihmisen millään tavalla, laajakatseisemman, herkemmän tai jotain, jos menisin jonkun toisen äijän kanssa pimeään porttikonkiin ähisemään?
Luulisin että noiden feministisuuntausten tarkoituksena onkin niinsanotusti kyseenalaistaa tai hätkäyttää, ja ehkä vielä nirhaista partiarkaattia munille siinä matkan varrella. Mutta ei se anna eväitä kovin hedelmälliseen vuoropuheluun.

"Minä olen Ensio ja olen hetero."

Saara kirjoitti...

Heh, ja minä olen Saara ja olen hetero.

Mutta en ymmärrä sen hätkähdyttämisen syytä. Toki ymmärrän näiden heteromainosten käyvän vähemmän heteromaiseen hermoon, kun ne merkit pystyy valtavirrasta poikkeava huomaamaan niin selvästi. Aina on kauniita naisia ja vahvaleukaisia miehiä, tai isejä ja äitejä ja lapsia tai jotain sen sellaista perusheteroa, mutta jos mainonnalla pyritään puhuttelemaan mahdollisimman suurta joukkoa, niin onhan se ymmärrettävää. Toisaalta kaikki syövät ja juovat ja pukeutuvat ja pesevät hiuksensa, joten voisihan niitä mainoksia esittää muillakin formaateilla, kuin sillä, että nainen on kaunis, ja kohta vielä kauniimpi, jotta saisi komeamman miehen ja sitä rataa.

Mutta kun heterous kyseenalaistetaan normaalista vain yleiseksi, niin minua se vähän epäilyttää ihan senkin suhteen, miten helvetisti ihmisiä sikiää juuri siellä, missä medialla on vähiten vaikutusta.

allyalias kirjoitti...

Ehkä tuo juuri hämää että ihmiset luokitellaan heteroiksi, lesboiksi, bisseiksi etc, vaikka seksuaalisuuksia on kuitenkin niin paljon kuin on ihmisiä. Ehkä se, mihin seksuaaliset halut suuntautuvat johtuu myös olosuhteista. Vaikka eläisin elämäni muuten 100% heterona, joutuessani autiolle saarelle naisen kanssa mieli saattaisi vuosien saatossa muuttua.

Minun heteroseksuaalisuuteni on luultavasti erilaista kuin vaikka sinun heteroseksuaalisuutesi. Ja on meidän omaa keksintöämme millä tavalla olemme laittaneet itsemme luokkiin ja lokeroihin.

No, tämä on taas niitä mielenkiintoisia aiheita joista jaksaisi jauhaa loputtomiin. Mutta eipä tukita kommenttilaatikkoa :)

Ohari kirjoitti...

Muistelen lukeneeni jostain (hienot on taas referenssit), että luonnonkansain parissa homot ja heterot ovat pienoinen vähemmistö ja biseksuaalisuus on norm[ööh]tavallisinta. Elämäntilanne vaikuttaa seksuaaliseen suuntautumiseen, eli lapsentekovaiheessa hinkataan heteroseksiä ja muulloin sitten muuta. Lisääntyminen on siis luontaista siinä missä varioiva seksuaalisuus.

Harmillista etten pikaisella etsiskelyllä löytänyt lähdettä, mutta on se jossain olemassa; vannon etten keksinyt tätä omasta päästäni :-)

Suojakänni kirjoitti...

Minä olen Suojakänni, ja 95% hetero.

Allyaliaksen mainitsemista olosuhteista: huvitti joskus kovin kun oivalsin, kuinka konservatiivifundamentalistihomofoobikkopahvit ovat kuin ovatkin jossakin aivan oikeassa. Nimittäin siinä, että niissä maailman kolkissa, jotka muuttuvat koko ajan seksuaalisuuden suhteen sallivammiksi kaikki ns. "epänormaali" käytös tulee lisääntymään (Konservatiivifundamentalistihomofoobikkopahvi: "Kohtahan täälä kaikki on homoja ja lespoja jos ne naimisiinkin jo pääsee!").

Kun on olemassa näitä monipuolisen, vaikkapa ns. bi-identiteetin omaavia ihmisiä, niin totta munassa he toteuttavat vapautuneemmin kaikenlaisia taipumuksiaan jos esim. saman sukupuolen kanssa vehtaaminen ei ole laissa kielletty, tai että sitä pidetään aivan tavallisena, tai jopa muodikkaana.

Sari kirjoitti...

Allyalias jo sanoi sen mitä minäkin aioin, nimittäin että seksuaalisuus ei ole mustavalkoista tai edes viisiväristä.

Mutta on kai loogista, että seksuaalisuus kuten mikä tahansa käytös on yhdistelmä sekä geneettistä "taipuneisuutta" että ympäristöstä opittua. En siis ole kovin innokas queer-teorian kannattaja, vaan pikemminkin keskitien kulkija.

Sen sijaan että me jämähtäisimme seksuaalisessa kehityksessä jossain parinkympin tienoilla ikuisiksi hetsuiksi tai hotsuiksi me muutumme tai ainkain voimme muuttua koko elämämme ajan. toisaalta,vaikka homoseksuaalisiinkin suhteisiin voi ryhtyä ilman luontaista taipumusta (esim. suljetuissa tiloissa oleskelvat voivat tyydyttää läheisyyden ja seksin kaipuunsa tarvitaessa niiden kanssa, jotka sattuvat ulottuvilla olemaan)
on se kuitenki useimmissa tapauksissa syntyessä saatu ominaisuus.
Tää on niinku fifty sixty.

Sari kirjoitti...

Olen nähtävästi oppinut Matilta sanontojen lisäksi myös oikeinkirjoituksen, pyydän nöyrimmin anteeksi...

Johanna kirjoitti...

Olen samaa mieltä kanssasi Saara, että ympäristö (ja geenit) vaikuttaa. Koska nykyisin me olemme lukutaitoisia ihmisiä, ja meidän ympäristömme on tekstuuaalinen ympäristö, se todellakin vaikuttaa meihin. Ehkä vielä enemmän kuin vain katsottu kuva, koska meidän aivoillamme on erilainen suhde tekstiin kuin kuvaan. Kuva jää päähän, teksti muokkaa ajatuksiamme.

kauheaa kirjoitti...

ei ole tärkeää oletko törmäyskurssilla, voit ollakin

Saara kirjoitti...

Ooh, huomenta ja hyvää ystävänpäivää. Täällähän on käynyt uusia (ja vanhoja) kommentaattoreita vaiks kuis. Tervetulleeksi ja kiitos.

Mutta hei, nyt tässä ihan kiireessä ennen töihin lähtöä noin äkkiä ynnättynä yksi asia. Eli tuon queertulkinnan mukaan heterous ei ole normaalia, vaan ainoastaan yleistä, minkä pitäisi myös tarkoittaa, että kaikki on joko epänormaalia, myös homous. Tämä on se ongelmakohta. Homothan ovat omasta mielestään "parantumattumia", siis ehdottomia. Eli vaikka homo joutuisi autiolle saarelle naisen kanssa, se ei sen kanssa alkaisi. Tämähän tarkoittaa sitten sitä, että queermallin mukaan ainoastaan heteroiden olisi mahdollisuus muuttua. Homoilta ei "muuttumista" voida odottaa, sen tietää jokainen. Nyt siis jää mietityttämään, onko homous yläpuolella siksi, ettei se ole syntynyt ulkoisen painostuksen kautta. Miksi siis heterous olisi?

Kirsti kirjoitti...

"mutta jos yritän ajatella itseni tyhjäksi tauluksi, joka ei ole saanut minkäänlaista kulttuurista opastusta, mistä minä todella tiedän mikä minä olisin"

Tästä samasta asiasta minä jankutin joskus aikojen alusta jo keskustelupalstoilla, eli sosiaalipsykologisen tiedon perusteella et olisi sen enempää homo kuin heterokaan jos et olisi saanut kulttuurista opastusta. Meille ei kehity sukupuoliviettiä ollenkaan ilman kulttuurista opastusta. Tämähän nähdään jo elukoissa, jotka eristetään pentuina sosiaalisista ympyröistä, ne kehittyvät kyllä muuten normaaleiksi mikäli saavat ruokaa jne, mutta lisääntymishommat eivät kiinnosta. Ns. susilapset, jotka ovat jääneet ilman sosiaalisen yhteisön hoitamaa tapakasvatusta, eivät nekään ihmisyhteisön pariin pelastuttuaan ole osoittaneet kiinnostusta seksipuuhiin.

Mitä tästä sitten voi päätellä, onko heterous pelkästään yleistä, vai myös normaalia. Niin no, kai tuo normaaliksi kutsuminen häiritsee joitakin sen vuoksi, että muu olisi sitten jotenkin epänormaalia, mutta kyllähän homouskin minusta on sangen normaalia, joten siinä mielessä ymmärrän jos mieluummin halutaan puhua vain yleisestä.

Onko se ystävänpäivä nyt? Hyvää ystävänpäivää vain kaikille juu.

Saara kirjoitti...

Niin mutku... äääh, ne homot sanoo... ne väittää, että se on synnynnäistä. Ihan oikeasti, onko se sitten valhetta sekin? Mitä tässä pitäisi enää uskoa?


"Meille ei kehity sukupuoliviettiä ollenkaan ilman kulttuurista opastusta."

Hämmentävää.


No juu, kaiken kaikkiaan voin melkein kuvitella olevani tabula rasa ja pölähtäneeni autiolle saarelle naisen kanssa, eikä siellä sitten tapahdu yhtään mitään.

Siren kirjoitti...

Queer-teorian tuntemukseni on aika kehnolla tolalla naistutkimuksen opinnoistani huolimatta, mutta yksi sen pointeista lienee se, ettei ole kiinteitä, synnynnäisiä identiteettejä. Kyseenalaistetaan kaikenlaiset sukupuolet ja seksuaalisuudet. Heteronormatiivisuuden (ei niinkään heteroseksuaalisuuden?) kritiikki on toki myös teoriassa hyvin keskeistä. Tässä valossa myös homous lienee konstruoitu identiteetti, joka voi "muuttua"?

Queer-teoriassa on mielestäni paljon ajattelemisen arvoisia pointteja, mutta en oikein ole varma, mitä pohjimmiltani siitä ajattelen. Se on niiiiiin kovin postmodernia ja abstraktia.

Kirsti kirjoitti...

No Saaralle vielä, että voihan sitä tietysti ajatella, että se homous ja heterous on meissä synnynnäisenä valmiutena, mutta esille tullakseen meidän täytyy elää ihmisten parissa, siis sosiaalistua jollakin tavalla. Jos me emme sosiaalistu, ei seksuaalisella suuntaumisella ole mitään merkitystä, koska kerran seksuaalisuuttakaan ei ole.

Saara kirjoitti...

No niin! Nyt Siren sen sanoi. Minä vähän luulen, etteivät homot ole kuitenkaan kovin otettuja tästä queertulkinnasta yleensä.

Se on muuten niiiin totta. Postmodernia ja abstraktia.

Niin, no mutta Kirsti, jos me kuitenkin, niin kuin siis aina käy, sosiaalistumme, niin silloinhan se synnynnäinen puhkeaa kukkaan ja joka tapauksessa se sitten on niin kuin on. Muuttumaton. Heterouskin.

Kirsti kirjoitti...

No joo, niin kai sitte. Paitsi, että ei se ehkä ole niin muuttumaton. Isoissa joukoissa se kai näkyy, että ihmisille on tyypillistä joskus vähän lipsua näissä suuntautumisissa, heterot esim. voi joskus harrastaa seksiä saman sukupuolen edustajan kanssa, mutta siitä ei välttämättä heti tehdä johtopäätöstä että hei minähän olenkin homo tai kenties bi. Sitä vaan ajatellaan, että olen hetero joka joskus hiukan lipsahtaa. Että siis jollakin tavalla näissä seksijutuissa on aina monta kerrosta, vietti sinänsä ja sitten tulkinnat jotka siitä tehdään.

Saara kirjoitti...

Niin niin, niin justiinsa. Heterot voi tehdä mitä vain, mutta muut eivät. Tää nyt vaan mene mun jakeluun millään.

Itse asiassa siinä kirjassa kerrottiin tutkimuksesta, joka oli tehty heteroille. Siinä oli kysytty onko vastaajalla samaa sukupuolta olevien kanssa puuhastelukokemuksia. Oli kuulemma "lähes jokaisella".

Pitäisikö tehdä täällä blogisfääreissäkin vastaava tutkimus? Minusta kun alkaa nimittäin tuntua hieman poikkeavalta tämän heterouteni kanssa :)

Kaura kirjoitti...

Taidan nyt toistella papukaijana joitakin muitakin keskustelijoita, mut annan nyt mennä tän kerran :-)

Synnynnäinen ja muuttumaton ovat kaksi eri aspea eivätkä ainakaan synonyymit kuin korkeintaan pienessä osassa juttuja! Ihmiskunta ei voisi menestyä, ellei olisi syntyjään tällainen sopeutuva ja muovautuva.

Ihminen on ziiz synnynnäiseltä luonteeltaan muuttuvainen. Tähän perustuu esim. itselleni niin rakas autismikuntoutus. Synnynnäisiä esteitä ja ominaisuuksia (esim. sitä autismia) ei voida poistaa, mutta voidaan löytää monenlaisia strategioita erilaisten vammauttavien piirteiden muovaamiseen, kiertämiseen, helpottamiseen tai kääntämiseen eduksi tai edes vähemmän haitalliseksi.

Synnynnäinen muuttumiskyky tietenkin vaihtelee ihmisestä toiseen ja lisäksi sopeutumiskykyisyyteen vaikuttaa tietenkin se, miten optimaalisissa olosuhteissa oma kehityskoodi on päässyt toteutumaan.

Jos esim. suhteellisen suuri heterous (Minä uskon jatkumoon, jonka ääripäissä ovat mahdollisesti vain ideatasolla eksistoivat 100-prossainen homo ja hetsku.) nähtäisiin kielteisenä ominaisuutena, sen muovaamiseksi varmaan voitaisiin tehdä paljonkin useimpien ihmisten kohdalla. Mahdollisesti tarvittaisiin loppuelämän kestäviä kuntoutuksin ja tukitoimia. Ehkä jokin lääkehoitokin auttaisi. Tai silkka pidättäytyminen seksuaalisesta kanssakäymisestä (tässä ainakin jokin lääkehoito auttaisi).

Olen muuten aika kyrtsähtänyt porukkaan, jonka mielestä kaikki on vain sosiaalista tai mitä milloinkin konstruktiota. Maailmassa on paljon muitakin voimia kuin ihmispollan sepittelykyky.

Ihminen voi kehittyä ihmiseksi vain toisten ihmisten parissa. Kehitys on koodattu yksilöllisesti perimään itse kullakin. Äärioloissa, kuten susilapsena, geeneihin koodattu kehitys ei pysty toteutumaan sen paremmin kuin perimältään komean petäjän kasvu suureksi hyvin kituliaissa oloissa.

Olisi muuten hauska tietää, eikö susilasten sukupuolinen kiinnostus kohdistuisi susiin, jos he/ne eläisivät sukukypsään ikään asti susiyhteisössä.

Kaura kirjoitti...

Äh, olipa muotopuoli kommentti. Antenni!

Saara kirjoitti...

Ihan hyvän muotoinen kommentti se minusta oli :), tosin johtuu varmaan kaasun kerääntymisestä päähäni, että minun on tänään erityisen vaikea ymmärtää mitään.

Sitä minä vain silti tulin tähän sanomaan, että ne homot... ne loukkaantuisivat kamalasti, jos niiden epäiltäisiin pystyvän muuttumaan. Kukaanhan ei niille enää nykyaikana edes mene sellaista sanomaan, jos nyt ei halua näyttää ihan idiootilta. Niin tätä minä vaan...

Mutta tuon susijutun ymmärsin! Ensin tosin väärin, ja ihmettelin, miksei sudenpentujen sukupuolinen kiinnostus muka kohdistuisi susiin, jos he/ne eläisivät sukukypsään ikään asti susiyhteisössä.

Mutta sitten ymmärsin. Todellakin. Tarzanin kiinnostushan suuntautui vain Janeen eikä kaiketi apinoihin, mutta se olikin fiktiota.

Ensio kirjoitti...

Kyllä Tarzan katseli apinanaaraita myös sitä silmällä pitäen, muistaakseni "Tarzanin viidakkoseikkailuja"-teoksessa. Ei kuitenkaan ryhtynyt toimenpiteisiin, koska oli karvaton friikki eikä olisi naaraita kiinnostanut (tarzan tarkoittaa isojen apinoiden kielessä valkoinen nahka). Olisihan se Tarzanin tulevaisuutta ajatellen ollutkin ekstravaganttia:"His Lordship and lady Greystoke..."

Saara kirjoitti...

Ai katseliko? Ahaa, tämä oli mulle uutta. Minulla on enemmän jäänyt tämä Tarzan-tietous ihan elokuvien ja sarjakuvien varaan, enkä muista ainkaan Johnny Weissmüllerin vilkuilleen apinanaaraita sillä silmällä. Se olisi kyllä kieltämättä ollut lisäansio.

Sikäli mukavaa, että jostain näkökulmasta katsottuna karvaton onkin friikki.