Tänään aion yrittää elämää ilman lääkkeitä. Pidän pään selvänä, että opiskelusta jäisi edes jotakin mieleen. Ihan vaikka vain muutama sanakin olisi hyvä. Hartiassa rutisee lupaavasti. Jotakin on täytynyt siellä tapahtua, että rutinaa voi syntyä. Uutislehti Satasen toimituskunnan innokkaille blogien lukijoille voisin vielä tähän alkuun antaa kolumniensa lannoitteeksi jotakin myös suoleni toimintaan liittyvää, mutta ihan totta hei, jutut niihin lehtiin pitäisi kyllä keksiä ihan itse. Vähintään reilua, kun niistä kumminkin maksetaan. Joskus mietin kyllä miksi.
Olen lukemassa Leena-Maija Rossin Heterotehdasta, tuota aktiivisen toisinkatsomisen oppikirjaa. Se tekee minulle varmasti hyvää. Lähtökohtaisesti Rossin feministifilosofi Judith Butlerilta lainattu ajatus on se, että ihminen on sukupuoleton; sukupuolella ei ole varsinaisesti alkuperää, eikä sukupuolittunut oleminen ilmaise mitään subjektin sisimmästä kumpuavaa ydinsukupuolta. Sama pätee seksuaalisuuteen: heteroseksuaalisuus ei tästä näkökulmasta edustakaan ainoaa luonnollista perusseksuaalisuutta vaan ainoastaan yhtä seksuaalisuuden muotoa, jota tuotetaan ja normalisoidaan valtavin kulttuurisin satsauksin.
Tässä ei sinänsä ollut mitään uutta. Jos seksuaalisuutta ajatellaan puhtaasti tekniikan toteutuksena ja orgasmia anatomisen mekanismin loppuhuipennuksena, asia on juuri niin yksinkertainen. Me elämme kulttuurisesti opittujen asioitten alaisina, joko tiedostaen tai tiedostamattamme. Median ja mainonnan avulla meidän identieeteillemme annetaan toistoilla vahvistusta. Uskomme olevamme heteroita, kun meille niin on opetettu. Antiikin homokulttuurin aikaan ihan pelkkä hetero on ollut vähän pervo.
Heteroita siis tehtaillaan toistoilla ja teoilla. Mutta sillekin on kai ollut syynsä. Ydinperhe nakertaa vähiten yhteiskunnan rakenteita, kun porukka pysyy kurissa jo pelkästään perheen sisäistenkin sääntöjen puitteissa. Äiti pysyy ruodussaan hänelle varatulla paikalla, samoin isukki perheen päänä ja lapsista kannetaan sitten yhdessä huolta. Näin ideaalissa siis. Toteutus ei ole tainnut olla ihan niin onnistunut. Tosin olisi voinut kuvitella sen onnistuvan jo pelkästään senkin puolesta, että monille alkuasukasheimoille heterosuhteet ovat ilman median painostusta kuitenkin ihan normaalia toimintaa. Jokin hottentotti on sen mallin vetänyt ihan hatustaan, mutta jossakin se sitten toimii paremmin, jossakin huonommin.
Joka tapauksessa seksuaalisuus on historiassa muuttuva. Nyt meille on jo tuttuja monet muutkin vaihtoehdot. On miehiä, jotka pitävät monia vaimoja ja lapsia juoksee tusinoittain jaloissa. On miespareja, jotka haluavat lapsia, on naispareja, jotka eivät missään tapauksessa haluaisi koskaan lapsia... Mutta vieläkin on tekemistä sen suhteen, että joihinkin vähemmistön edustajiin suhtauduttaisiin nauramatta, ajatellaan nyt vaikka sitä stereotyyppistä pikkurilli pystyssä sipsuttavaa homomiestä.
Yksi asia mikä minua tässä historian saatossa muuttuvassa seksuaalisuudessa vaivaa on tietenkin lapsen asema. Paljon ääntä ovat homojen ja lesbojen ohella pitäneet vanhat miehet. Me kaikki tiedämme millä tavalla. Nuoruus ja sen ihannointi on nyt kovassa kurssissa, samaan aikaan kuin vanhusten arvostus taas aivan pohjalukemissa. Mummoille ja papoille puhutaan hoitolaitoksissa kuin vähä-älyisille. Näille voidaan kai vetää jonkinlaisia yhtäläisyysmerkkejä. Miten nuori tyttö voisi enää arvostaakaan vanhaa miestä, jos miehen ensimmäinen ajatus nuoresta tytöstä on sen seksuaalinen merkitys. Ikään kuin kaikki muu merkittävä ihmisten ympäriltä olisi karissut pois ja jäljellä olisi silkka seksi.
Pelkkää historiaa ovat enää nekin väkevät kertomukset suomalaisesta elämänmallista 1900-luvun alussa, jossa mies ja vaimo tekivät suonien pullistamilla käsillään töitä, vanhenivat yhdessä vuosien näkyessä syvinä uurteina heidän kasvoillaan, kärsivät ja iloitsivat. Lapsista oltiin onnellisia, varsinkin jos niistä edes joku selvisi hengissä. Miten vaikeaa onkaan kuvitella aikaa sitten edesmennyttä pappaani ajattelemassa, että onpas tuo vaimo ruma ja vanha - olisi pitänyt jättää se jo aikoja sitten, painovoiman tuhoama yksilö. Ja kas, kuinka naapurin tyttö onkin seksikäs pakkaus. Tulevaisuuttahan tämän nykykehityksen perusteella ei uskalla edes ajatella.
PS. Samansuuntaista aihetta blogistaniassa ovat ainakin käsitelleet Ta-Miit, Iines, Siren ja SusuPetal.
How to Survive November 2024 – 22
9 tuntia sitten
Tekstit
22 kommenttia:
Tuohon perheanalyysiin voisi heittää vielä löylyä marxilais-engelsiläiselläkin kauhalla: perhe voidaan ajatella tuotannollisena yksikkönä, jossa työvoima uusinnetaan kahdessakin mielessä: huilataan viikonloput perheen kera iloiten ja voimia keräten, ja siten kasvatetaan uutta työvoimaa (lapset) siinä sivussa, tässä myös kasvatus tarkoittaa niitä arvoja ja asenteita, jotka kotoa omaksutaan.
Kun tällainen yhteiskunnan perusyksikkö alkaa horjua, toimia huonosti tai edes jollain tavoin oireilla, on syytä miettiä mistä se oikein johtuu.
Tuuppaan vielä samaan soiroon: jos ajatellaan vaikka perheen sisäisiä suhteita, äidin (naisen) isän (miehen) ja lasten keskinäisten suhteiden (kulttuurisia) muutoksia, on kaikki tapahtunut hyvin nopeasti. Eikä ole ongelmatonta huomata, että kaikki se, mitä on lapsesta asti oppinut, minkä on oppinut oleban enemmän tai vähemmän muuttumaton maailmanjärjestys, ei yhtäkkiä enää olekaan mitään. Tällainen shokki oli esimerkiksi tuon maaltamuuton seurauksena maalta kotoisin oleville miehille koko se elämäntapa, johon he kaupugeissa törmäsivät - tätä on käsitelty laajasti suomalaisessa kirjallisuudessa, ja mieleen tulee yksi hyvä asiaan liittyvä tutkimus lonkalta, Matti Kortteisen "Lähiö". Siinä analysoitiin miehen roolin suurta murrosta, joka tapahtui tuon rakennemuutoksen seurauksena.
Naisista lie jotain vastaavaa, kokoavuuteen pyrkivää joko kaunokirjallista tai tutkimuksellista tavaraa myös olemassa? (Rossia en ihan kelpuuttaisi)
Totta. Tuotannollisin syin myös. Hyvä pointti.
Jos mietitään sitä, että ihminen on jotakuinkin laumaeläin ja laumassa on säännöt, millä tavoilla sopu saadaan siedettävänä säilymään. Kun sääntöjä aletaan muuttaa jonkin lauman jäsenen omilla ehdoilla, se ilman muuta vaikuttaa koko lauman olemassaoloon ja pysyvyyteen. En tiedä mistä laumoista pitäisi ottaa mallia. Susista vai leijonista... tai en tiedä, molemmat aika kamalia esimerkkejä. Silloin kun pienemmät alkavat laumassa olla vaarassa, urokset on yleensä karkoitettu. Naaraat ovat pysyneet aika lujina aina. Ihmisellä on kuitenkin se jokin, olkoon sitten vaikka järki ja moraali, jonka avulla se on kai päässyt näinkin pitkälle. Hiipumisen merkkejä on historian saatossa ollut useinkin.
Totta tuokin. Ehdin sitä ajatella itsekin, että ihan todella kaikki on muuttunut hirvittävän nopeasti.
Niin rotat taitaa ainakin alkaa syömään laboratorioissa toisiaan kun niiden tiheys menee tietyn rajan yli, siis kun niitä on "liikaa"...
Tätä ei varmaan voi ajatella ihmisestä.
Suomessa monet ongelmat ovat sosiologisella slangilla sanottuna vieläkin tuon rakennemuutoksen peruja. Ja ennen kuin metsän poika oli ehtinyt kunnolla oppia kaupunkilaistavoille, meistä alettiin pykäämään "moniosaajia" ja tiesmitä korkean teknologian eurooppalaisia. Ei se kumminkaan ihan noin mene suit sait, kun vielä ajattelutapa laahaa juuri ja juuri salotöllin ikkunasta kurkkijan ajattelun ylittäneenä. tarkoitan siis mentalitettia, moraalia, "hitaasti muuttuvia kulttuurisia koodeja". Näillä vanhoilla ei enää kunnolla pärjää, ja uusia ei vielä ole, paitsi sellaisena päälleliimattuna ja sisällöttömänä menestysfilosofiana, ulkoisena opiskeltuna amerikkkalaisuutena, mihin täällä ei ole olemassa tuon ideologian vaatimia perinteitä ja joka ei siksi kovin kestäviä eväitä voi antaa.
Vallitsee jonkunlainen anomia, vieraantuneisuus ja normittomuus.
Historia antaa yhden reseptin jolla asia on usein hoidettu kuntoon: sota. Mutta sitä kai ei toivo kuin Linkola kannattajineen.
No hitto, Enska, niinhän se onkin. Kukkahattupäisyyttäkin pidetään (kaikessa avaramielisyydessäänkin :) moralisoimisena, ikään kuin ei haluttaisi niitä kulttuurisia koodeja olevan enää minkäänlaisia. Mutta niinhän yhteiskunnat eivät toimi. Laumassa on sääntönsä ja johtajiksi haluavia on ihan liikaa, eikä kenelläkään enää oikein sitä henkiseen johtamiseen tarvittavaa kunnioitettavaa viisautta. Tai jollain ehkä olisi, mutta tämän kaiken järjettömyyden johtamisessa ei taas varmaan sellaisten mielissä ole mitään järkeä.
Sota verottaa niin paljon taloudellisia resursseja, että tuskin kukaan raaskii siihen ahneuksissaan ruveta.
Ei hatun värillä tai kuvioinnilla niin väliä ole.
Mutta kärjistetäänkös niin, että suomalaiset voidaan rinnastaa noihin ns. alkupäräiskulttuureihin, jotka on kertarysäksellä vetäisty perinteisestä keräily- tai alkellisesta maatalouskulttuurista nykyaikaan, prosessi joka Euroopassa vei jonkun 500-600 vuotta. Kun sama tehdään 40 vuodessa, ei sellaista kulttuuria ole keksittykään, jonka saumat siinä kestäisivät. Kyllä se hajoaa. Ja niinhän näitä kansansirpaleita tai niiden viimeisiä jämiä on ympäri maailmaa reservaateissaan työttöminä istuksimassa ja juomassa itseään kuoliaaksi, stetsonit päässä ja cokikset kädessä, noin kuvaannollisesti.
Tästä peilistä suomalaisetkin voivat katsoa omaa naamaansa.
Sullahan nyt näkemyksiä on vaikka muille jakaa. Eihän se tosiaan taida repeämättä kestää.
Mitenkähän tässä käy.
Sen olen tosin huomannut, että eräänlainen reilun jätkän "moraali" on aika tavalla vallalla. Siis että kaikille sallittaisiin kaikki (paitsi suunvuoro keski-ikäisille ja sitä vanhemmille naisille... sori, oli pakko kuitata vielä ja vielä ja...vaikka sinulla ei sen kanssa ole mitään tekemistä). En siis tiedä mihin se johtaa, mutta tosiaan, kulttuuriperimän ylläpitämiseen ei tosiaan alkuperäiskansoilla riittäneet enää voimat, eivätkä kai mahdollisuudetkaan. Kyllä tosiaan on hyvä peilikuva tuo. Cokista menee semmoset puoltoista litraa 45 sekunnissa... no ei. Hmph. Liian hapokasta.
Eihän nämä sukupuoliroolitkaan voi säilyä ja kestää muuuttumattomina kun kaikki muukin muuttuu. Homot, lesbot, avoliitot, uusperheet jne. - kyllä näissä asioissa on ollut haipakkaa viime aikoina tietysti myös. Mutta varsinkin kaikissa navanalusasioissa ne erilaiset moraalit ja "moraalit" sitten törmäävät.
Esim. lienet huomannut (tsouk) että jokin liberalistinen, oman välittömän tarpeentyyydytyksen kaikkivaltaisuus on nyt sallittu ajattelutapa, myös siten että sitä ei edes hävetä kuten ennen - nyt sen teoreettiset perustelut johdetaan usein biologiasta, geeneistä tai vastaavasta. Tämä biologisismi on Ameriikan paketissa tullutta tavaraa sekin, ja se näyttää juuri saavan kannattajia noista melko pököpäisistä keski-ikäisistä herrasmiehistä, joiden "kulttuuri" nyt on tullut sieltä kaapista. Tarkennettuna: kyse on usein murrosikäisistä pojista, jotka vaan ovat tipahtaneet keski-ikään sitä itse huomaamatta, ja kun sen sitten huomaavat, maailmantuska saa juuri näitä vähän epätoivoisen tuntuisia ilmenemismuotoja, joihin sinäkin olet ollut tilaisuudessa tutustua.
Tipahdin polvilleni tähän. Oi guruni, minne voin seurata sinua?
No vakavasti ottaen, nämä keski-ikäisyyteen kesken murrosiän tipahtaneet miehet ovat jokseenkin eksyksissä. Liian paljon liian lyhyessä ajassa. Ihan totta, just näin. Minä vain jäin miettimään mitä ihmettä tapahtui? Miksi arvot heitettiin niin äkkiä roskiin? Ennen vanhaan nuoriso kapinoi, mutta nyt kapinoivat kaikki. Kukaan ei kai lopulta tiedä, mitä vastaan tässä kapinoidaan (paitsi kukkahattuja). Pääasia on, että kapinoi. Se on kai sitä nuoruuden ihannointia sekin. Kapinointi kuuluu nuoruuteen ja sillä tavalla tehdään pesäeroa vanhempiin. Onkin mielenkiintoista nähdä, alkavatko nuoret kapinoida tätä nuoruuden ihannointia vastaan ja miten se sitten käytännössä toteutuu.
Eikö näytä vähän siltä että nuoriso (tällaiset termit ovat kyllä aina vaarallisia, "kansa", "me" jne.) kapinoi niinkuin ennenkin, kääntämällä selkänsä vanhempien edustamalle ajattelulle, tai jollekin osalle sitä. Vaikka nyt "kulutuskulttuurin" vastustaminen (joka ei tietenkään ole niinkään uusi kapinallisuuden alue) ja sen vähän militantimmat muodot; takaisin luontoon-ajattelu, puunhalailu ja sitten turkistarhaiskut ja muu aktivismi. Luulisin että tämä jengi joka näitä harrastaa, ei esimerkiksi pidä näitä sukupuolisuuteen liittyviä keskusteluja oikein minään oikeisiin ongelmiin liittyvinä asioina, vaan sellaisena pintakuohuna mitä tässä läpeensä mädässä kultturissa esiintyy.
Niinpä, tuskin näitä aktivisteja tämä juurikaan koskettaa. Minusta tuntuu, että monet niistä ajattelevat aikuisemmin kuin monet aikuiset. Jotkut taas eivät. Mutta joka tapauksessa ajattelin sellaista suurempaa nuorisomullistusta. Jos nuoriso vaikka alkaisi vaatia vanhemmiltaan vastuuta ja huolenpitoa, oikein siis nousisivat barrikaadeille. Se olisi mukavaa.
Sarkastisesti voisi sanoa että näinhän juuri tapahtuu: olihan tässä parisen oikeusjuttua ainakin, missä lapsi oli haastanut vanhempansa oikeuteen fyysisestä kurittamisesta, joka nykyään on lainvastaista.
Ei näissä tietysti vanhemmilta vastuuta perätty vaan korvauksia.
Eikä se kai se ole lasten asia perätä vastuuta ja huolenpitoa vanhemmiltaan, niidenhän pitäisi olla itsestäänselvyyksiä.
Tiedän, ei aina ole. Ja tässä tullaan taas siihen asiaan, perheinstituution kriisiin, josta aiemminkin oli puhetta. Miten tällainen monen ihmisen kombinaatti toimisi? Voi hyvin olla, että perinteinen ydinperhe alkaa olla läntisessä maailmassa väistyvä muoto, ja uudet tuotannolliset ja kulttuuriset rakenteet (huom. marxilainen painotus) edellyttävät jatkossa aivan toisentyyppisiä ratkaisuja.
Niin pitäisi. Ja pitäisi olla itsestään selvyys, että pappaikään ehtineeseen mieheen pitäisi tyttärentyttärenkin voida luottaa.
Eikä sen pitäisi olla lasten asia. Mutta yleensähän uusi sukupolvi on edellistä viisaampi. Tämän nopean murroksen myötä eron pitäisi näkyä selvästi, mutta juuri nyt näyttää siltä, että kaikkien aivot ovat samalla ikätasolla, eikä siihen ole vielä ehditty reagoimaan.
Niin, uusia perhemuotoja varmaan tarvitaan, jos lapsia vielä tehdään. Melko varmaa on, että yhteiselo käy eteenkin seksuaalisuuden aktiivivaiheessa mahdottomaksi ihan sen liberalistisen, oman välittömän tarpeentyyydytyksen kaikkivaltaisen ajattelutavankin takia. Silläpä minua se lasten asema hirvittääkin, moneltakin kantilta.
Missä on Ension blogi?
t. tilaisin
Jaa Ruu Morbidi, eipä ole blogia mihin päänsä kallistaa, sen vuoksi lorvin mm. täällä Saaran kodikkaassa blogissa.
Tilaisit jos olisi? Luulen että sinä sanot tuon kaikille mieskommentaattoreille...
Oi, romanssi.
Heh, no, me joudumme siis aina vaan elämään Ension puutteessa. Ei auta.
Ensimmäinen työpäivä otti ihan liian koville. Täyttä päivää ei kunto kestänyt ja kotiin tullessa nukahdin. Loppuilta täytynee viettää sängyn pohjalla.
Moro Saara ja muut!
Tulin tänne pirteilemään ja ryhmähalimaan!
Hei sitten taas.
Hah, ai ämpärin kanssa sitä ollaan liikkeellä :)
Hehee, mäkin meen nyt nukkumaan, Kata. Pusuja ja haleja.
Kiitos keskustelusta, Ensio ja Saara!
Aika usein puhutaan arvotyhjiöstä sen kummemmin perustelematta mitä sillä tarkoitetaan; minä näen arvotyhjiön siinä, että ei tunnisteta arvoja.
Moni ei hoksaa sitä, että kyllä me jokainen jotain arvoja edustamme, vaikka kuinka niitä perinteisiä vastaan pullikoisimmekin.
Useimmiten se arvo, joka korvaa kaikki muut on "yksilöllisyys", enkä ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että itse haluan seistä sen takana.
Kun joku sitten asettaa yksilöllisyyden itseisarvon kyseenalaiseksi, syytetään herkästi moralismista. Siinä näen sen kuuluisan arvotyhjiön: ei osata erottaa arvoja ja moraalinormeja toisistaan.
Ja sitten vaahdotaan kukkahattutädeistä, pedofiilihysteriasta sun muusta.
Se oli, Sari, hyvin sanottu. Tosiaan arvotyhjiöstä on kyse. Ellei sitten nimenomaan pidetä sitä "yksilöllisyyttä" arvona sinänsä.
En muuten sano :)
Lähetä kommentti