How to Survive November 2024 – 22
12 tuntia sitten
maanantaina, helmikuuta 05, 2007
Sairaslomalla
No niin, koska se jäytävä, ilkeä, vihlova ja paha paha paha päänäsärky ei loppunut, menin sitten lääkäriin. Sain hartiatulehdukseen ja päänsärkyyn kaikkea mahdollista; lieventävää, rentouttavaa ja lämmittävää, sekä lääkettä poskiontelotulehdukseen myös. Ja mikä tärkeintä, en saa liikkua kolmeen päivään, enkä saisi siis tehdä tätäkään. Naputtelu loppuukin nyt justiinsa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
9 kommenttia:
Koetapa nyt sitten levätä kunnolla.
Miten ihmessä tämä ruutu nyt muka jo etukäteen tietää kuka minä olen? Pelottavaa.
Minuapa ruutu ei tiennytkään etukäteen : )
Hus, pois koneelta, Saara! Lepäämään. Noudata kiltin lääkärisedän ohjeita ja pistä pää kiireesti takaisin sinne tyynyyn.
Miten sulla voi poskissa onteloita olla, nehän on ihan pyöreet.
*
Just, päänäsärky, hyvä ettei bööna.
*
Beetassa on kamera, varo Kirsti!
Koita levätä ja pärjätä siitä huolimatta, että meitä ruutuun naputtelijoita riittää kiellosta huolimatta.
Voi hitto, Saara! Onko tuo nyt mikään ihme, että pää tulehtuu tuosta tahdista ja kaikesta mitä on käynnissä? Kauheaa, mutta toisaalta kyllä hyväkin, että joudut lepoon nyt.
Ei olla enää nuoria, ei...kova työnteko ja liian vähäinen itsensä huomioiminen kostautuu, kuten on tullut huomattua monta kertaa. Josko sä nyt alkaisit vähän ottamaan sitä aikaa itelles ja huilaamaan?
Toivottavasti kipu helpottaa, säteitä!
-minh-
Öh, lääkäri käski vetää näitä nappeja siten, että "ihan vaan ennakkoluulottomasti nyt popsit niitä"... jooh, ihan höpö olo. Parempi etten hirveästi juttele tässä, mutta olette kultaisia.
Hyvä. Ei siis se, että sairastat vaan se, että olet sairaslomalla ja otat sitä aikaa itsellesi. Ei yksi ihminen kaikkea jaksa ja on annettava sitä aikaa itselleen tämän kaiken keskellä. Toivottavasti paranet pian, mutta nyt lepää ja ota rennosti, ihan ennakkoluulottomasti ;)
No niin, kun siis minulla on joskus vuosia sitten mennyt selkä ja sain siihen relaksantteja. Voin pahoin koko ajan ja jouduin vaihtamaan merkistä toiseen löytämättä kuitenkaan sopivaa. Esimerkiksi auton kyydissä en voinut puklaamatta olla. No sitten kun niitä nyt ehdotettiin, niin minulla silmät vissiin laajenivat kauhusta.
- Ei ei, en minä voi niitä ottaa. Paha olo tulee justiinsa.
- Juu juu, ihan ennakkoluulottomasti vain popsit niitä...
Nyt olen popsinut, mutta otin yhden liian vähän ja se kertoi totuuden tästä todellisesta olotilasta. Päätä särkee ja oikea puoli ei toimi kunnolla. Täytyy kai ottaa lisää ja olla tokkurassa. Tähän päähän menee muuten hermot.
Lumi, arvaa vaan onko vaikea levätä ennakkoluulottomasti :) Onneksi tämä päivä on mennyt puhelimessa hautajaisjärjesteyjen takia. Aika menee kuin siivillä. Onhan se niin ihmeellistä.
Heh, no siinä ja siinä sen tajun kanssa. Yritän tässä jotakin kirjoittaa.
Lähetä kommentti