Minä olen tässä jo parin päivän ajan käynyt säännöllisesti nauramassa sille kohdalle, missä Muumipeikko lausuu: "Tottahan me herra reippailijan muistamme!"
Mutta enpä tiedä, epäonnistuminen on niin inhimillistä. Onnistuminen ei kai aina. Kuka nyt ylipäätään joisi cokista isosta suppilosta ja ison paksun letkun kautta puolitoista litraa 45 sekunnissa.
Mikset sinä pönttö päivitä tätä lokias? Luulis että Sirkuksen parrakkaalla voimanaisella olis ainaski kuus postausta päivässä. Sullehan aina sattuukin sata kertaa enemmän ku muille. Onko esim. käyty Turkuun päin lähettelemässä kortteja Veijolle? Entäs se julkkisten bongausvihko? - Minä teen reklamaation kun ei edes vakioita päivitetä!!!
Suo anteeksi, Setä. Tiedän, että olen laiminlyönyt nämä kohdat ja haluaisin kovasti polkata. Mutta en voi. Olen tämän viikon kiinni muualla verkossa. Siis ihan laillisesti opiskelemassa. Lisäksi yritän epätoivoisesti selvittää organisaatioviestinnän teorioita seuraavaa tenttiä varten, joka tulee ihan liian nopeasti. Tentin siirtäminen tieäisi putoamista seuraavan kurssin kelkasta. Nämäkin pienet lipsahdukset tänne blogin puolelle ovat anteeksiantamattomia opsikelujen kannalta. Mutta miten täältä nyt voisi kokonaan poissa pysyä? Ei mitenkään. Kattele vaikka muumeja ja muistele sinäkin herra Reippailijaa. Voisi se kyllä olla rouvakin.
Hyvä kun olen päässyt yli isän kuolemasta yhdeksän vuotta sitten (13.1.) mutta veljiäni en anna pois. Vittu! Vaikka niitä on kolme! Ette vie! Olen ihan hirveän pahoillani ja otan osaa, Saara.
33 kommenttia:
Kyllä se nyt taitaa olla ihan happolääkkeen aika.
Kaikki ja varsinkin bloggaaminen on turhaa(vanha blogistanialainen sananlasku).
Kyllä tässä pitäisi lääkkeet olla päällä, todella. Hullun hommaa.
Mihinkä se sinun tuupis nyt sitten pitäs lykätä? Vae sitä sinun tuupiakos tässä pitäs lykät... lykästää?
No tähän blogiin. En millään keksinyt sitä millä sen koodin saa niinkus suljettua, kun se sitä niin vinkui.
Se mikään koodi ole. Joku jono kuitenkin.
Saman aasinhan tuo linkku ajjaa.
No niin kai. Mutta olisi se nyt vaan pitänyt opetella tuokin joskus. Mutta ei pysty. Ei ei, ei pysty.
Sitä en kyllä niele että se vinku, se suattaa vinkua, muttei se.
No kitisi sitten. Se sanoi, ettei sekään pysty.
Ootko sinä lentävä lehmä? Miksi sulla on aasin korvat ja naama? Onneksi lattiamatto on vihreä.
Oletko sinä huononäköinen? Nehän ovat sarvet, eivätkä aasin korvat, mutta naamalleen kukaan mitään voi.
Minä olen tässä jo parin päivän ajan käynyt säännöllisesti nauramassa sille kohdalle, missä Muumipeikko lausuu: "Tottahan me herra reippailijan muistamme!"
Jokin siinä vain on.
Olosuhteista johtuen vastaan vain Vt:lle (hähhähää). Mutta mitäköhän mää nyt sitten sanoisin...
Mut jos Opa olis onnistunut, niin "suosio" olis vielä suurempaa. Ollin mukaan.
Ai se on Opa teidän kesken :)
Mutta enpä tiedä, epäonnistuminen on niin inhimillistä. Onnistuminen ei kai aina. Kuka nyt ylipäätään joisi cokista isosta suppilosta ja ison paksun letkun kautta puolitoista litraa 45 sekunnissa.
Mikset sinä pönttö päivitä tätä lokias? Luulis että Sirkuksen parrakkaalla voimanaisella olis ainaski kuus postausta päivässä. Sullehan aina sattuukin sata kertaa enemmän ku muille. Onko esim. käyty Turkuun päin lähettelemässä kortteja Veijolle? Entäs se julkkisten bongausvihko? - Minä teen reklamaation kun ei edes vakioita päivitetä!!!
Suo anteeksi, Setä. Tiedän, että olen laiminlyönyt nämä kohdat ja haluaisin kovasti polkata. Mutta en voi. Olen tämän viikon kiinni muualla verkossa. Siis ihan laillisesti opiskelemassa. Lisäksi yritän epätoivoisesti selvittää organisaatioviestinnän teorioita seuraavaa tenttiä varten, joka tulee ihan liian nopeasti. Tentin siirtäminen tieäisi putoamista seuraavan kurssin kelkasta. Nämäkin pienet lipsahdukset tänne blogin puolelle ovat anteeksiantamattomia opsikelujen kannalta. Mutta miten täältä nyt voisi kokonaan poissa pysyä? Ei mitenkään. Kattele vaikka muumeja ja muistele sinäkin herra Reippailijaa. Voisi se kyllä olla rouvakin.
Opsikelu.
No opsikele sitte hyvä ihminen. Muumioita en kyllä ala.
Otan osaa.
tv
Hb
Otan osaa, Saara.
-ruu
Hyvä kun olen päässyt yli isän kuolemasta yhdeksän vuotta sitten (13.1.) mutta veljiäni en anna pois. Vittu! Vaikka niitä on kolme! Ette vie! Olen ihan hirveän pahoillani ja otan osaa, Saara.
Otan osaa suruusi, Saara.
Osanottoni veljesi kuoleman johdosta.
Rauno Räsänen
Otan osaa surussasi. Voimia, jaksamista.
Kiitos kaikille lämpimistä sanoistanne.
Kuinka surullista :( Otan osaa ja suuresti voimia sinulle ja perheellesi.
Osanottoni.
- Sami Liuhto
PS: eilen jotain flegmaa bloggerissa kun en saanut postattua kommentteja. katellaan, onniistuuko nt.
Kiitos vielä kaikille.
Jaksamista.
Osanottoni.
Halaisin jos voisin
ja voimia toivottaisin.
Kiitos, kyllä tämä tästä. Olette ihania.
Lähetä kommentti