Lapset kouluun, minä lomalle

Ei hitto viekoöön, kyllä jokaisen koululaisen vanhemmille pitäisi julistaa vapaapäivä aina ensimmäisenä koulupäivänä loman jälkeen. Muksut ovat menneet liiasta nukkumisesta ja liiasta valvomisesta aivan sekaisin. Edellinen yö ennen kouluaamua onkin yhtä helvettiä. Itse olin ottanut Pietilän Veikon sänkykaveriksi ja yritin selvittää sen ajatuksenjuoksuja ja herranjumala, koko viestinnän oppihistorian läpileikkausta 1600-luvulta tähän päivään ja nukahtanut joskus pikkutunneilla Pietilän alle.

Samaan aikaan esikoinen ei saa unta. Se ravaa jääkaapilla kymmeniä kertoja ennen kuin sen teiniangstiset askeleet lakkaavat raahustamasta juuri ennen aamua. Välillä kuopus huutaa sängystään ta ta ta tadaa! ja lähtee kävelemään. Minä perässä että mihin sinä nyt, kun arvasin, ettei se ihan tolkuissaan kyllä ollut. Siis en todellakaan juokse niiden perässä täällä öisin, jos käyvät vaikka vessassa, mutta tämä oli ihan selvä juttu. Otin kuopusta kädestä ja kysyin, että mikä hätänä.
- äshsäshshs tsämlää.
Ahaa. Talutin pojan sänkyyn ja olin juuri nukahtamassa, kun neiti alkaa potkia seinään niin että koko talo tärisee. En tiedä nukuinko kovinkaan paljon yön aikana.

Kun puhelin soi aamulla seitsemän jälkeen, olin varma että on aamyö. Se soi ja soi, ennen kuin minulla edes välähti, että siihen pitää kai vastata. Minä tuijoitin sitä tuttua puhelinta enkä osannut painaa oikeaa nappia. Siinä se soi minun kädessäni ja minä tuijotan sitä, että mitä sille pitää tehdä. Kun sitten sohin aikani, niin puhelimesta alkoi kuulua pienen pojan puhetta, josta en saanut mitään selvää.
- Mmmm, minä sanoin ja työnsin luurin kuopuksen korvaan. Menin takaisin sänkyyn ja nukuin häpeilemättä puoleen kymmeneen. Se oli sikäli onnellinen yhteensattuma, etten pitempään kuitenkaan nukkunut. Esikoinenkin veti sikeitä täyttä päätä, mutta kyllä se kymmeneen kouluun kuitenkin ehti.