Ohari-fanille tämän päiväinen postaus oli isku vasten kasvoja. Houkutus tehdä oharit on nyt suurimmillaan. Tästä pähkäilyvaiheesta eteneminen johonkin suuntaan on tehnyt päivästäni eriskummallisen. Olen ottanut joulukoristeet alas yksi kerrallaan, laittanut laatikkoon ja istunut miettimään lopettamisen lopullisuutta. Olen käärinyt jouluvalot pakettiin ja istunut alas miettimään lopettamisen lopullisuutta. Olen laskostanut punaiset jouluverhot kaapin perälle ja istunut alas miettimään lopettamisen lopullisuutta. Lisäksi katsoin Paavo Pesusieni-leffan ja imin pillillä pirtelöä, vaikka piti ryhtyä valmistelemaan tenttivastauksia. Tätä te ette ehkä olisi halunneet tietää. Luin kyllä sentään blogeja ja mietin narsismiani, jonka kukkeimmat kulta-ajat taitavat olla jo ohitse. Olenkin miettinyt sitä, onko tällä bloggaamisella mitään muuta merkitystä, kuin mitä Iines sanoo:
"Turha kuvitella, että bloggaamisella olisi jotain tekemistä kirjoittamisen tai yleensäkään sanataiteen kanssa. Tai edes yhteiskunnallisen vaikuttamisen. Ihan kannatettava missio on saada muiden hyväksyntä olemassaololleen blogosfäärissä. "
Onhan se ilman muuta sitäkin. Tietenkin on. Ja toki tuon ilmeisen ironian seasta voisi havaita huolestumisenkin siitä, etteikö todellakaan ole väliä sillä mistä ja miten kirjoitetaan. Minäkin olen ollut huolestunut samasta asiasta. Koska minut kuitenkin oli linkattu tuohon tekstiin, teksti tuli otettua henkilökohtaisemmin. Se oli hauska näpäytys. Ehkä tuo ryhmäseksi-ilottelu oli liikaa, vaikka onhan se mukavaa, että blogi edes joskus saa. Silti kieltäydyn uskomasta ja edes hihittelemästä sille, ettei näillä olisi minkäänlaista yhteiskunnallista vaikutusta. Sehän riippuu siitä, mitä kirjoittaa. Kauraa lukiessa tulee väistämättä mietittyä, mitä voisi tehdä toisin, että erilaisten lasten elämä tässä maailmassa helpottuisi. Obeesiaa ja Arrua ja lukiessa tulee miettineeksi omaa tulevaisuuttaan, Markoa ja Brimiä lukiessa maailmankuva syvenee väistämättä. Paluu pitää kyllä myös mainita maailmankuvan laajentajana. Siis millä tavalla ei blogeilla olisi yhteiskunnallista vaikutusta?
Kuka yhteiskuntaan yleensä vaikuttaa? Joskus tuntuu siltä, että yhteiskunnan oletetaankin olevan vain eduskunnan leikkikenttä. Me tavalliset ihmiset täällä sitten ollaan kuin sianporsaat karsinassa, joiden toimia julkisen vallan edustajat tarkkailevat erilaisten tutkimusten avulla. Ketään ei oikeastaan näytä kiinnostavan, että mehän olemme täällä läsnä. Meiltähän voisi suoraankin kysyä. Sen sijaan poliitikko ja wannabe-poliitikko myös pistää blogin pystyyn ja odottaa, että me alamaiset menemme sinne kommentoimaan. Minkälaisia poliitikkoja meillä oikein on? Valmiiksi kuspäisiä? Olin muuten kuvitellut, että vasta eduskuntatyö ja valta tekevät sellaisiksi, mutta ilmeisesti se onkin synnyinlahja.
Onko bloggaaminen sittenkin ainoa keino vastustaa poliittisia epäkohtia tai taistella vaikka tabloidisaation aiheuttamaa uutisointia vastaan, ottaa kantaa, niin kuin ihana Maija Mallikortti tekee (lukekaa 5.1. postaus!). Ja onko se ainoa keino ilmaista terävästi mielipiteensä esimerkiksi Prosperon lailla. Miten pelottava ajatus olisi pysyä iäti vaiti samaan aikaan kun median valta paisuu paisumistaan ja journalistitkin pyristelevät irti eettisistä säännöistään. Median omistus keskittyy vain harvoille ja heidän motiivinsa on ainoastaan tehdä lisää rahaa ihmisten laumasieluisuutta hyväksikäyttäen, tarjoamalla sitä, millä ihmisten huomion on aina vaivattomimmin saanut: juoruja, seksiä ja väkivaltaa. Pitäisikö tähän alistua ja pitäisikö uskoa siihen mitä Iines sanoo yhteiskunnallisesta vaikuttamattomuudesta ja luovuttaa tästä pienestä blogikentästä tilaa niille, joilla on jo ennestään valtaa. Sanomalehtien blogit ovat nekin vain sanomalehtien jatkeita, tukevat jo ennestään lehtiensä markkinaorientoitunutta linjaa. Sinne ne asettuvat toimittajatkin odottamaan alamaistensa kommentteja. Ovatko hekään oikeasti aidosti kiinnostuneita siitä, mitä ihmiset ajattelevat, mistä puhuvat. Eivät. Näille toimittajabloggaajille maksetaan myös palkkaa, mutta mistä? Onko heidät vain palkattu pitämään paikkaa siihen asti, kunnes kansalaisten äänet on vaiennettu ja kunnes kukaan ei uskalla nousta sanomaan enää mitään näitä media-auktoriteettaja vastaan (nam, salaliittoteoria!). Riippumattomia he eivät enää kuitenkaan ole.
Blogilistalla on toki paljonkin bloggaajia, jotka eivät kuvia kumartele, ovat johdonmukaisia, rohkeita eivätkä kalastele yhteisön suosiota. Se että he käyvät kommentoimassa muita, on kyllä nähdäkseni osoitus siitä, että he ovat aidosti kiinnostuneita asioista verrattuna vaikkapa noihin edellä mainittuihin esimerkkeihin, jotka varsinaisesti ovat olevinaan yhteiskunnallisia vaikuttajia. Kai he ovatkin aina niin pitkään, kun yleisö antaa niin olla. Me olemme se yleisö ja kai tässä pitää vähän miettiä, millä tavalla yleisön äänen saa parhaiten kuuluviin. Ehkä se ei lopettamalla ainakaan onnistu, mutta toisaalta olisi mukava välillä katsella sivustakin noita blogistanian maanmainiota kannanottajia.
How to Survive November 2024 – 22
6 tuntia sitten
Tekstit
14 kommenttia:
Musta vaikutti, että Iinekseltä meni tuo panemisjuttu hiukan ohi, tai sitten minä en vaan ymmärrä tekstejään ja niiden taakse piiloutuvaa sarkasmia tai jtn...
Minusta Blogistanissa on sanataidetta ihan helvetisti ja lisää saa tulla. On mielipiteitä, on maailmankuvan laajenemista, on joka lajia tarjolla. En suostu siihen, että blogit pannaan kaikki saatana samaan nippuun ja kielletään niiden vaikutus ulkopuolelle tai kirjoittajalle(muuten kuin egonhironnassa)!
Pitää mennä miehelään, mutta lopuksi sanon, että Ohari jätti ison aukon ja mua itkettää se nyt just.
-minh-
Niin, että toista ikusuosikkini lopettamista en nyt romahtamatta kestäisi. Olkoon tämä vihjeenä vaan...
-minh-
No minä luulen, että se sarkasmi piili juuri tuossa, että sitä sanataidetta on, mutta että sen arvot olisivat vähäisemmät tämän pantavimmat blogit -äänestyksen perusteella, josta nyt saa käsityksen, että juuri yhteisön hyväksyntä olisi tärkeämpää kuin kirjalliset ansiot. Äh. Ikävä nyt tässä sitä puida. Pitäisi puida se Iineksellä, mutta se on jo niin täynnä hajujälkiä :) (siis tämä oli nyt sitä sarkasmia sitten).
On on on, sitä sanataidetta kuitenkin just saatanasti, se on totta.
Oharin jättämä aukko jäänee täyttämättä.
Joo, OA:n lopetus oli aikas karsee pämäys!
Minusta aika monen blogin kohdalla voidaan puhua sanataiteesta ja loistokkaasta kirjoittamisesta. Myös yhteiskunnallista vaikuttamista näen blogeissa erittäin paljon, usein henkilökohtaisen kautta, mikä onkin valtamediassa ja politiikassa helposti katoava ja unohtuva näkökulma. Mediakenttää ajatellen blogit täydentävät loistavasti teoreettista ja yleistävää tieto- ja uutistarjontaa, erilaisten eliittiotusten haastatteluja ym. Lehtien kolumnit ovat mielestäni nykyään melkeinpä järjestään vähemmän kiinnostavia kuin kolumnimaiset blogijutut.
Sen lisäksi blogeissa syntyy mainioita vuorovaikutussuhteita, joista saattaa kehkeytyä jopa ystävyyksiä ja kaveruuksia. Blogit ovat yhteisön iltanuotio, jonka ääressä vaihdetaan mielipiteitä, kerrotaan tarinoita, hassutellaan, juorutaan, lauletaan lauluja, kerrotaan uutisia jne.
Blogeissa yhdistyy aika monia lemppariasioitani, kuten kirjoittaminen, tarinat, mielipiteiden tömpsähtely toisiaan vasten ja kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa.
Suosittelen joka tapauksessa hakemaan hyväksyntää jostain muualta kuin blogeista tai netin keskustelupalstoilta! Ainakin jos mielii vaalia henkistä tasapainoaan. Oma itse on tärkein etsintäpaikka, mutta yleensä läheiset ja ystävät ovat myös hyviä osoitteita. Eivät kai ne muuten olisi läheisiä ja ystäviä?
Itse olen ainakin päättänyt, että sinä päivänä, kun yritän miellyttää lukijoita ja palvella blogissa muita, lopetan. Minulle bloggauksen tärkein asia on se, että se on minua-minua-minua ja vain minua varten eikä blogatessa tarvitse raataa muiden hyväksi. Tuo muu elämä kun muovautuu niin ankarasti muiden ihmisten (lasten) tarpeiden mukaan tällä hetkellä, että blogitemmellyskentällä saan kirjoittaa tismalleen siitä, mistä huvittaa. Onneksi nämä jutut tuntuvat kiinnostavan muitakin, muutenhan voisin yhtä hyvin naputella pöytälaatikkoon. Nyt pääsee myös keskustelemaan ja ehkä hitusen vaikuttamaankin.
Voisin toki myös lopettaa oman blogin ja alkaa naputella täällä Saaran boksissa?
"Myös yhteiskunnallista vaikuttamista näen blogeissa erittäin paljon, usein henkilökohtaisen kautta, mikä onkin valtamediassa ja politiikassa helposti katoava ja unohtuva näkökulma."
No justiinsa näin.
"Itse olen ainakin päättänyt, että sinä päivänä, kun yritän miellyttää lukijoita ja palvella blogissa muita, lopetan."
No ja tämäkin. Niin justiinsa.
"Voisin toki myös lopettaa oman blogin"
Etkä voi.
"...ja alkaa naputella täällä Saaran boksissa?"
Juu, mutta se kyllä käy.
Pitääkö kaikessa olla aina joku salaliitto ja pahan akseli?
Jospa toimittajabloggaajien aito tahto onkin tarjota lukijoille interaktiivisuutta? Tehdä mediaa omemmaksi lukijalle. Henkilöityä helpommaksi. Sidettä ja vastakaikua. Siinä joko onnistuen tai epäonnistuen.
Minen nyt oikein ymmärrä tätä tappiomielialaa. On lehdistö. On journalismi. On blogit.
Blogeissa on hyviä, huonoja, erinomaisia, oman maun mukaisia, karseita, ihan mukavia, no joo kivoja. Samoin kuin lehdissä. Tai telkkariohjelmissa. Kirjoista puhumattakaan. Niitäkin on huonoja ja kirjallisesti heikkoja.
On blogeja, joilla on vaikutusta. Jotkut vaikuttavat laajemmin, jopa yhteiskunnallisesti(hmph), jotkut vaikuttavat ehkä vain sen yhden lukijan elämään, ehkä vain kirjoittajan elämään.
Itse ajattelen, että mielummin aloittaisin tuon vaikuttamisen vaikka itsestä, sitten siitä etiäpäin, jos näin on käydäkseen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen on sitten minusta jo niin kyseenalainen juttu.
Siis, mikäänhän ei sulje toista pois. Tilaa riittää kaikille. Niin lehdille kuin blogeille. Niin hyville kuin huonoille blogeille. Minusta häiriintynyt narsismi on sitä, että muita vähättelee ja ajattelee, että esim. muiden suosio on itseltä pois. Terve narsismi on eloonjäämisen edellytys, mutenhan sitä katoaa.
Ei nyt herran ja muidenkin nimessä tuoda elitismiä blogeihin arvottamalla jotkut blogit narsistisiksi pläjäyksiksi ja kaihoamalla jotain blogia tai blogeja, joilla olisi suuri merkittävä yhteiskunnallinen valta-asema virallisia vallanpitäjiä vastaan. Siinähän ollaan sitten kohta lehdistön viitoittamalla tiellä.
Jessus, en ymmärrä, mikä ongelma tämä on. Vai olenko taas ymmärtänyt jotain väärin. Ei olisi eka kerta.
Sen minä ymmärrän, että kun rakas blogi lopettaa, se tuntuu kurjalta. Sen ymmärrän, että jos bloggaaminen tökkii, niin harkitsee lopettamista. Eihän sitä hirressäkään vapaaehtoisesti roiku.
Tämä ei nyt ollut mitenkään kommentti juuri tähän postaukseen, vaan viime päivien, blogeissa ja lehdissä velloneisiin keskusteluihin, joista en ole todennäköisesti ymmärtänyt yhtään mitään, mutta ei ne muutkaan(tämä nyt oli sitten sarkasmia, vaikka sotketaan usein ilkeyteen).
Ai niin, miksi blogit, verkkokirjoittaminen ei voisi olla arvo sinänsä -miksi verrata sitä esim. journalismiin tai kirjaan?
Ihan kuin bloggaajat häpeäisivät syvällä sisimmässään jotakin ja se häpeä tulee esille, kun bloggaamisesta puhutaan/kirjoitetaan vähättelevästi jossain, en sano missä, koska tämä on jo niin pitkä kommentti ja teen kohta kaurat ja lopetan kaikki kolme narsistista pläjäystäni(sarkasmia taas) ja siirryn tänne kommenttilaatikkoon sikäli mikäli Saara ei siis lopeta ja siirry Turkuun paistamaan kebabia.
Riikka, ei pidä, mutta noita viestinnän tenttikirjoja lukiessa ei oikein voi välttyä nappaamasta tätä näkökulmaa, koska se on niin ilmeinen. Ajatellaan nyt sitten vaikka SanomaWSOY:n valta-asemaa mediamarkkinoilla ja sitä kaikkea, millä tavalla se vaikuttaa viestintään yleensä, kun lähtökohtana on kuitenkin tuottaa voittoa. Toki voidaan sitten ajatella, että niillä paremmin kaupaksi käyvillä tuotteilla kustannetaan sitä huonommin kaupaksi käyvää toimintaa, mutta siihenkin täytyy olla jokin syy, että niin tehdään. Sitä on vaikea uskoa, että syy olisi demokratian toteutuminen, kun lehtiä tms. lukee.
"Jospa toimittajabloggaajien aito tahto onkin tarjota lukijoille interaktiivisuutta?"
No tuota, siis tämähän on jo valmiiksi interaktiivista. Tämä interaktiivisuus oli jo ennen niitä toimittajabloggaajia. Sitä juuri tarkoitin tuolla, että ne tulevat tänne tarjoamaan interaktiivisuutta, kun sitä on tarjolla ihan toimittajillekin täällä koko ajan, mutta käyttävätkö ne sitä kuten bloggarit tekevät? No eivät. Ne istuvat siellä korokkeellaan ja odottavat interaktiivisuuden tulevan heidän luokeseen. Mutta siis miksi näin päin? Ja muitakin kysymyksiä heräsi lisää.
Susu, luin mielenkiinnolla ja monttu auki tuota kommenttiasi. Onneksi sanoit, ettei se liittynyt juuri tähän postaukseen.
Mutta mistä tappiomielialasta sinä puhut?
Mutta minusta yhteiskunta koostuu siis meistä. Eli todellakin kun blogilla on vaikutusta yhteen, se vaikuttaa yhteiskuntaan.
"Ei nyt herran ja muidenkin nimessä tuoda elitismiä blogeihin arvottamalla jotkut blogit narsistisiksi pläjäyksiksi ja kaihoamalla jotain blogia tai blogeja, joilla olisi suuri merkittävä yhteiskunnallinen valta-asema virallisia vallanpitäjiä vastaan. Siinähän ollaan sitten kohta lehdistön viitoittamalla tiellä.
Jessus, en ymmärrä, mikä ongelma tämä on. Vai olenko taas ymmärtänyt jotain väärin. Ei olisi eka kerta."
En osaa selittää, mikä se ongelma on kun en ymmärtänyt yhtään mistä puhuit. Olenko minä kaihonnut blogeja joilla olisi merkittävä yhteiskunnallinen valta-asema? Öö, nyt en kyllä tajunnut.
Mutta siis yhteiskunnaliset arvot määräytyvät aika paljon sen mukaan, minkä viestin media meille välittää. Se ei siis aina ole totuus siitä, millaisia arvoja kansalaisilla on. Koska tästä ei saa palkkaa, vaan tätä tehdään ihan itse omista lähtökohdista käsin, tämä bloggaaminen ei siten ole värittynyt kaupallisten lähtökohtien mukaan. Bloggari on riippumaton. Se ei voi siten olla lehdistön viitoittamalla tiellä. Jos nyt ymmärsin oikein, mikä oli kysymys.
Minä olen alkanut olla tuon narsismin kanssa niin sujut, ettei se enää kolahda mihinkään. Ihan sama, vaikka se olisi my middle name.
*läps* kiitos ja anteeksi. Ei vainenskaan. Kyllähän minä tiesin, että Blogistanissa on lämpöä ja lempeä viljalti - ja miksei sitä ole enemmän maailmassa - mutta olen minä silti vähän häkeltynyt siitä, miten paljon te armajat minun höpinöistäni tykkäätte. Tulin vasiten vielä sanomaan, etten meinaa häipyä minnekään: vaikka OA hiljenee, Ohari mälkättää kyllä muuten. (Kuka purskahti siellä itkuun? NOH! KUKA SE OLI?!)
En mä ainakaan, se oli toi ->
(Ja katokin, Ohari, että käyt kommentoimassa - siis jos on kommentoitavaa. Jos et käy, niin täältä muuten lähtee savumerkkejä sinne sitten)
Hahhah, en yhtään ihmettele, vaikka et ymmärtänytkään. Sehän oli tajunnanvirtaa. Siis tajutonta.
Ja juuri tuo, että kun vaikuttaa yhteen, niin vaikuttaa yhteiskuntaan, oli pointtini.
Tuntuu vaan, että se ei kaikille riitä. Pitäisi olla joku kanonisoitu asema(blogeilla) ja sitä (blogien)asemaa horjuttaa kaiken maailman bloggaajat, jotka kirjoittavat vaan panemisesta ja bailaamisesta ja yksityiselämästään.
Minä en sellaista perään kuuluta, mutta tuntuu, että on bloggaajia, joita ärsyttää suunnattomasti esim. päiväkirjamaiset blogit. Ikään kuin sellaiset veisivät uskottavutta(jos sitä siis hakee jollain toisella tavalla kuin kiroamalla seksuaalista suuntautumistaan) siltä omalta, vakavasti tarkoitetulta blogilta.
Tuollaista fiilistä olen ollut aistivinani, pelätään, että blogit niputetaan yhteen ja samaan, siihen ei-arvostettuun yksityiselämän paljastusblogiin.
Ja kyllähän blogit niputetaankin joidenkin tahojen osalta samaan nippuun. Jopa joidenkin bloggaajien taholta.
Siitä kai tulee tuo tappiomielialafiilis. Ei uskota siihen mitä itse tekee.
Tämänhän pitäisi olla hauskaa ja esim. Obeesian kommenttilaatikossa oli mielestäni terveitä kommentteja siitä, miksi ihmiset bloggavaat. Koska se on hauskaa ja kirjoittaminen on mukavaa. Mielestäni se riittää syyksi blogata, mutta minähän en ole koskaan ymmärtänyt mitään ja siksipä minusta ei tulekaan koskaan asiakirjoittajaa. En minä ymmärrä faktoja.
Narsismi on myös minun middle name. Toivottavasti kaikkien muiden myös.
Hei nyt mää tajusin!
"Siitä kai tulee tuo tappiomielialafiilis. Ei uskota siihen mitä itse tekee."
Hei ja tuo on totta, joidenkin blogien taholta tosiaankin on havaittavissa häpeää rahvasta blogikansanosaa kohtaan.
Siis, joku ymmärsi mua! Taidat olla eka. Onneksi olkoon vaan.
Tai sitten vaan hymistelet, kun tahdot että tukin turpani, hahhah.
Ei kun aikuisen oikeasti ja vakavasti ja asiallisesti, juuri sitä tarkoitin.
Ei muuta:)
Beware of the rahvas!
Joo, rahvas tulloo!
Lähetä kommentti