tiistaina, tammikuuta 09, 2007

Olen saanut tartunnan

Bloggerilla mättää ja googlella myös. Google epäili, että saatan olla saanut viruksen. Ihme homma, niin minä olenkin. Kaupassa tajusin, että olen sairas. Tarkkaan ottaen vihannestiskillä. Olin juuri ojentamassa sormiani kohti jäävuorisalaattia, kun se iski. Huimasi, hiotti, voimat katosivat, nielu tuntui turvonneelta, hartioita kivisti ja ohimoissa sykki. Kotona ei sen vertaa välähtänyt, että mikä tämän pään huminan ja säryn funktio mahtaa olla. Kuvittelin tietenkin, että olen lukenut liikaa Pietilää ja kirjoittanut liikaa tenttivastauksia. Että olisi olemassa jokin fyysinen raja, jota enempää ei voi tenttiin päivässä lukea. Mutta ei sitä ollutkaan.

Tällä myrskysäällä on mukava ajaa autolla. Kaikki jää arvailun varaan. Epäilemättä muutkin ovat sen tajunneet, siinä me köröteltiin kehä kolmosta kuuttakymppiä kaikki. Matka tuntui pidemmältä kuin koskaan. Autoajelut ovat nykyisin niitä ainoita hetkiä, kun ehdin kuunnella radiota tai musiikkia ylipäätään. Kanavia tulee vaihdettua kuin televisiosta kesäisin. Meillä on ollut Radio Rock pannassa siitä asti kun se aloitti, koska Aatos Erkko nyt vaan ei voi olla rock. Kuuntelin sitä silti hetken ja esikoinen sanoi, että tää on ihan paska. Samalla kanava hiljeni kokonaan.

- No nyt se rupes itkemään.

Musiikin kuuntelussa minulle henkilökohtaisesti on tärkeää, että voin lauleskella tai olla siinä hommassa mukana, edes kertosäkeessä, mikä tietenkin on vaikeaa, jos biisi on entuudestaan tuntematon. Kipaleitten täytyy siis tulla tajuntaani jotenkin salakavalia teitä pitkin etukäteen, että voin niitä sietää. Tänään ainoa tarpeeksi tuttu kappale koko puolitoistatuntisen autolla ajelun aikana oli Tapani Kansan Veikko Nieminen. Olenko minä vanha vai enkö minä ole.

Lopuksi esimerkki siitä, kuinka teinixin kanssa käydään keskustelua. Niitä kyllä vastuu on vanhempien –juttuja siis.

- Kun sinä siellä netissä…

- Mitä sä nyt taas alat sönköttää

- Kuuntele nyt. Siellä netissä kun olet, niin kaikkihan ei ole miltä näyttää. Ole kriittinen…

- Kai mä nyt tiedän.

- Siis muista olla kriittinen niitä ihmisiä kohtaan, joiden kanssa siellä vietät aikaasi.

- Sano ny vielä kerran mikä.

- Kriittinen.

- Mikä?

- No kriittinen. Ihan totta.

- Mitä sä tolla ees niinku yrität.

- Nää nyt on niitä asioita joista lapsille pitää puhua.

- No ei ole.

*

Ja sitten keskustelua teinixin kanssa muuten vain, kun äiti yrittää autossa tappaa hiljaisuuden.

- Minkähän takia ne ei voi laittaa tossa radiossa näkyviin tekstiä, että mikä biisi siellä milloinkin on menossa?

- Miten niin?

- No että tietäis mikä biisi on menossa.

- Kuka niitä viittii sun takias sinne laittaa.

- Ei mun takia, mutta muutenkin. Olisihan se jotenkin biisin tekijöillekin tärkeää. Ne ei koskaan enää sano, kuka soittaa ja mitä. Ennen vanhaan sitä oikein odotettiin sävelradiota kuunnellessa, että kuk

- Älä kerro enempää. Ei sitä tartte radiossa kertoa, kuka niitä esittää.

- Mun mielestä tarttee.

- Eihä tartte!

- Tarviihan. Olisihan se nyt oikein.

- No eikä ole!

- Miks sun kans ei voi ikinä puhua mitään. Sä olet aina periaatteesta vastaan.

- Enkä ole.

- Olethan. Aina ei ei ja ei. Pelkkä periaate.

- Enkä ole. Mähän olen aina sitä asiaa vastaan.

8 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Sairaana lomalla kunnon työntekijän tavoin. Nih.

Meidän varttuneemmankin väen kannattaa muistaa, että netissä voi liikkua kaikenlaista väkeä. Jopa blogeissa. Täällä voi olla kuka tahansa. Minäkin voisin olla karvainen, kaljamahainen köriläs Kauhavalta.
Enkä tämä iloinen, nuorekas ja muutenkin säihky punapää.

Be aware, folks!

Ensio kirjoitti...

Vai on Susu Kauhavan hanuja... hyvä ettet siinä kiljuporukassa sentään ollut mistä jalat erellä lährettihin lauranpäälle jäähtymähän. Ja tuon kaljamahan saat kyllä pois kun alat vaan liikkua enemmän ja muistat ravintoympyrän opetukset. Son ny muatiakin.

Kyllä Saara minusta pärjäsit aika hyvin tuolle murrosikäiselle, se vaatii taitoa. Kyllä Pietilä opettaa?

minh kirjoitti...

Must sä kans pärjäsit tosi hyvin. meillä ollaan vielä siinä vaiheessa, että Laps nauhottaa äidille Huippumalli haussa- ja Täydelliset naiset-ohjelmat maanantai-illan ratoksi ja sitten syödään yhdessä pinaattilettuja ja haukutaan kaikki telkkarissa.
Vielä en ole sönköttäjä, kuulemma. Mutta kohta olen. Ehkä niistä puolikkaista lauseista menee joku osa perille asti, ken tietää...voi vaan toivoa..
-minh-

Lumi kirjoitti...

Toi on muutes usein liian totta, siis että kun jää lomalle pitkästä iakaa iskee tauti. Ei työaikana sairasteta vaan silloin kun on loma. Pyh. Mulla on noihin teinixikiin vielä onneks aikaa, vaikka olen jo alkanut sitä pelkäämään vaikkei se mitään hyödytäkkään. Jaksamista ja niin, niitä säteitä edelleen.

Anonyymi kirjoitti...

Huvittaa toi teinien kanssa keskustelu, noin luettuna.... Todellisuudessahan se on aika rasittavaa, ellei satu olemaan molemmilla osapuolilla tosi hyvä päivä....:)
Mä en voi keskustella musiikista juuri ollenkaan lasten kanssa, kun saan heti sellasia "voieimitä se taasyrittää"-katseita. Ainakin tytöltä. Hirveetä huokailua ja silmien pyöritystä. Delta Goodrem on tytön ykkössolisti.

Poika jaksaa selittää enemmän vaikka on vanhempi. Mut ehkä se johtuu siitä, ettei se voi sietää listamusiikkia. Kaikki on siitä liian yksinkertaista ja se kuuntelee jotain nyansseja vaan eri kappaleista jotta kestäis kuunnella radiota. Jos on pakko esim. autossa. Suosikkibändi taitaa olla Rise Against. Edellinen oli Green Day. Poika on tätä valveutunutta tyyppiä.:) Kymppi-ikäsenä se kuunteli Eminemiä ja osasi lyriikoita ulkoa pitkät pätkät. Voi niitä aikoja... -ruu

Saara kirjoitti...

Oijoi, olo on karmea. Taas se pikkuriiviö soitti seitsemän jälkeen ja koko aamu meni nukkumiseksi. Kiitos Lumi säteistä taas.

Se on Susu niin totta tuo, mutta mikäs vika on kaljamahaisessa ja karvaisessa kauhavan köriläässä. Mmm...

Joo, Enska ja Minh, tiedän että pärjäsin hyvin. Niistä huonosti pärjätyistä keskusteluista kun ei saisi kuin sen vajaa puoli lausetta keskeytettynä äkäisellä vitulla. Nämähän olivat ihan siis hyviä hetkiä.

Hah, Ruu, just toi "voieimitäsetaas yrittää" -ilme. Joo. Ja noi nyanssit on tulleet täälläkin nykyisin aika selviksi. Green dayta meillä kuuntelee jo noi pikkuisetkin. Se taitaa olla jotain lasten musaa. Mutta esikoisen hevimaku on niin heviä, että seuraavana on varmaan jotain niin matalamielistä, että tokko niin alhaalta enää löytyy edes nuotteja.

Nyt Pietilän kimppuun koko päiväksi.

Johannes Knektman kirjoitti...

"- Minkähän takia ne ei voi laittaa tossa radiossa näkyviin tekstiä, että mikä biisi siellä milloinkin on menossa?"

Teknisesti tuo olisi mahdollista, mutta muistaakseni laki, tahi jokin pyhä ficoran (tms.)asetus moisen estää. Joskus vuosia sitten radio city taisi joutua maksamaan sakkoja siitä että laittoivat rds streamiin mainoksia.

Teinien kanssa keskustelu on pätkittäistä ja parhaimmillaan rasittavaa, pahimmillaan hermojaraastavaa. Onnekseni omat teinini ovat perineet minun musiikkimakuni, joten mun ei tarvitse kestää jotain ärsyttävää nykyjumputusta (Ennen kaikki oli paremmin ja kouluunkin hiihdettiin 20 kilomeetteriä (Jeh, statilainen hiihteli joo:) jo lokakuun alusta alkaen), vaan kunnon Lou Reediä, Dylania, J.M.K.E:tä, Janis Joplinia, Nick Cavea jne.

Jollen muuta ole oikein tehnyt niin olenpahan saanut hivutettua lapsilleni kunnollisen musiikkimaun.

Saara kirjoitti...

Niin hei, mutta Johannes, siis kieltääkö se myös todella niiden biisien nimien ja esittäjien laittamisen siihen näytölle, vaiko vain mainosten? Joo, niin muuten, nyt muistankin, sillähän oli jotakin tekemistä ajoturvallisuuden kanssa, siis sillä mainostamisella, mutta että jos biisin nimi...hmm... aijai, veteen piirretty on viiva jälleen.

Heh, niin, siis isän musiikkimaku ei tietenkään aina vastaa äidin musiikkimakua. Silmien pyörittely voi osakseen liittyä siis siihenkin. Meidänkin heviäkin hevimmän teinixin musiikkimakuun on ollut iskällä osaa, mutta jostakin se keksinyt, että kaikki muu on paskaa. Se on varmaan jokin pimeä alakulttuuri nuorison keskuudessa, joka jyllää vanhempienkin antaman perimän yli.