perjantaina, helmikuuta 24, 2006

Viimeinen lomapäivä

Niin se vierähti tämä loma melkein huomaamatta. Vielä on sentään viikonloppu vapaana. Päivät tuntuivat etupäässä kuluneen päänsäryn päivittelyyn ja buranan popsimiseen. Onneksi äiti alkaa olla kunnossa ja tikitkin on nyt poissa. Käsi on kantositeessä ja turvoksissakin vielä ties kuinka kauan. Yksi auto myös tuli korjuutettua ja tänään on vielä koirankin korjaus eläinlääkärillä kello 14. En tiedä voiko sitä varsinaisesti korjata, varsinkaan tuota käsittämätöntä vöyhkäämistä. Sillä on melko varmasti ADHD ja ihottumaa kaulalla. Raivotautirokotuskin on menossa umpeen. Keskiviikkoiltana, kun minä olin tyttären kanssa mummolassa ja pojat olivat kaikki jäähallilla, koira oli taas syönyt ikäväänsä jääkaapin tyhjäksi: Pari pakettia kevytleviä, pari maksalaatikkoa (joskin sille itselleen tarkoitettua), pari pojille valmiiksi tehtyä spaghettiateriaa, leikkeleet ja juustoa. Se oli tapansa mukaan raijannut ne sinne makuuhuoneen sängylle ja vähän nautiskellut. Sen jäljiltä päiväpeitto on lähmäinen ja murusia täynnä. Meillä on kyllä lukko jääkaapissa koiran varalle, mutta aina sitä ei muista laittaa. Kumma juttu, että se käy sen sitten kokeilemassa, että josko olisivat lukon unohtaneet.

Kotiin on nyt tultu ja nukuttu kellonympärys yskänkohtausten välillä. Työasiat yrittävät tunkea päähän, mutta järjestelmällisesti olen estänyt niiltä pääsyn tiedostoihin aina kun olen huomannut. Hetihän sitä ei tajua, että ajattelee töitä, mutta sitten kun tajuaa, niin on ihan pöyristynyt siitä, että kuinka minä kehtaan tehdä tämän minulle. Ammatin vaihtaminenkin on käynyt mielessä monta kertaa. Olisi mukava koota joitakin komponentteja tehtaassa ja olla ajattelematta yhtään mitään. Nippeleille ei tartte pokkuroida. Mutta kaikki suomalaistehtaat ovat kohta Virossa tai Kiinassa ja minä ajattelin pysyä täällä.

Muutenkin ammatin vaihtaminen tässä iässä on jumalattoman hankalaa. Silloin nuorena likkana opinto-ohjaaja osasi suositella tasan kahta vaihtoehtoa; lukiota tai kauppaoppilaitosta työille ja pojille autonasentajan tai kirvesmiehen linjaa ammattikoulussa. Ihan ihmetellä täytyy, että ikäluokaltani jotkut ovat keksineet itselleen mielenkiintoisia ammatteja tai että yksinkertaisesti ovat edes keksineet, mitä haluavat isona tehdä. Minähän en ole keksinyt vieläkään, että haluanko ylioppilaaksi vai merkonomiksi.

Niin kuin Keskisuomalaista eilen lukiessa törmäsin luokkakaverini kuvaan. Se poika oli samalla luokalla ensimmäisestä neljänteen, enkä ole sitä sen koommin nähnyt. Se oli aika tavalla saman näköinen nyt kuin silloin. Vähän kasvanut tietenkin ja terävöitynyt. Siitä oli tullut kuuluisa pornokauppias, joka on järjestänyt erilaisia tempauksia ja mm. jaellut kouluille ilmaiseksi kondomeja ja hieromasauvoja. En tiedä miksi hieromasauvoja jaellaan, mutta kai se on jokin könttälahjoitus, siis sen kondomin kanssa samassa. Siinä jutussa kerrottiin kaikenlaisista uusista hienoista keksinnöistä, joita pornobisneksessä on tulossa. Kaukorakkautta voi kuulemma piristää kauko-ohjattavalla hieromasauvalla, joka toimii siis tietokoneen näppäimistön avulla. Varmaan alan harrastajien kannattaisi jo harkita ainakin kymmensormijärjestelmän opettelemista ja välttää kirjoitusvirheitä kriittisillä hetkillä.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jaa, että tietokoneohjattava hieromasauva! *pitelee penkin reunasta kiinni, ettei tipahda lattialle nauruntyrskeen voimasta*

Jos ne dildot ovat sitä varten, että saa harjoitella kortsun päälle laittamista. Televisiossa olen nähnyt, kuinka pikkupojat ja -tytöt tekevät niin terveyskasvatustunnilla.

Joo, en minäkään ole keksinyt, mikä haluaisin olla isona. Sen tiedän, mitä en halua. En halua olla merkonomi, ja ylioppilaanakaan olo ei tunnu kovin hääppöiseltä.

Mutta eiköhän tämä tästä. Joskus valkenee sekin, mikä on se mun juttu.

P.S. Minusta sinun uusi pohjasi on kauniin sininen. Taivas on toisinaan tämän värinen.

Anonyymi kirjoitti...

Onhan se ammatin vaihtaminen tuossa iässä jumalattoman hankalaa, mutta onko kuitenkaan mahdotonta? Kannattaisiko kumminkin pistää harkintaan?

Anonyymi kirjoitti...

Eilen näytettiin näitä ihmevempeleitä jo telkkarissakin. Siinä mies laittoi vempeleen käyntiin kännykällä :)

Olen samaa mieltä, että on tosi törkeää miten työasiat tungetaan meidän päähän. Ja vielä loma-aikaan. Uh!

Saara kirjoitti...

Juu, Louhi, sen tosiaan alkaa tietää mitä ei halua olla. Olisi mukava tehdä jotakin sellaista työtä, joka ei tuntuisi työnteolta ollenkaan. En viitsi luetella niitä töitä, kun joku voi pian vaikka loukkaantua.

Niin joo, tuo pohja on kuin se sun lapsuuajan toppatakki.

***

Ei se toki mahdotonta ole, Kirsti, mutta käytännössä se on aikamoista haaveilua vain. Tämänikäistä naista ei kohta huolita enää yhtään mihinkään, varsinkaan jos ei ole kokemusta. Eli työpaikannvaihto onnistuu vain alan itse yrittäjäksi ja yrittäjäksi alkaminen ei nyt niin tunnu ammatinvaihdolta ollenkaan.

***

Silja Orvokki, ahaa, siis kännykällä? No mutta sehän on jo kätevää.

Jani kirjoitti...

Sitä kondominkäytön havainnollistamista varten niitä tekomulkkuja sanottiin tosiaan kouluihin lahjoitetun. Siitä luettuani jäin miettimään, että on se hienoa, että tällä tavalla edesautetaan teinipoikien kokokompleksien syntymistä.

Saara kirjoitti...

Niin justiinsa, Reiska. Kaikkien pitää nyt skarpata tai tärisee ihan väärässä päässä.

***

Jani, eikö niitä sitten ollut eri kokoisina? Tai jos ne olivatkin pieniä, vaikka jokin jäännöserä joka ei ole käynyt kaupaksi? Meinaan vaan, että jos kerran sellaisen ostaa, niin ostaa kai koko rahan edestä...huhhuh... ahdistaa.

Saara kirjoitti...

No se. Ja nyt yöksi yskimään. Kauniita unia.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan hillittömän nerokas koira, kun osaa avata jääkaapin ja kaikki ne paketit ja menee vielä ikävissään sänkyyn syömään (paras paikka syödä ikäväänsä). Mutta ei sen päättely yllä siihen asti että jättäisi ne maksalaatikot, kun nehän se saisi kumminkin syödäkseen kun aika koittaa.
Tapasin hiljan kouluaikaisen kaverin ja käytiin siinä läpi silloisia luokkatovereita. Ei löytynyt pornokauppiasta mutta tämmöinen löytyi. Toiset ovat päässeet elämässä pitkälle...

Saara kirjoitti...

Kun sen koiran tuntee, niin epäilee kyllä vahvasti tuota hillitöntä nerokkuutta.

Anni, oh, mikä namupala.