No eilen sitten erästä iltapäivälehteä selaillessani törmäsin taas entisen luokkakaverini kuvaan. En muista kävikö se kundi koulua edes loppuun, mutta yhdeksännen luokan luokkakuvassa se näkyy istuvan eturivissä. Sen siskosta olenkin kertonut jo aiemmin. Se pitkä, vaalea ja komea oparin tyttö, jonka ääni kähisi tuulessa ja jonka täyteläisiä, kirsikan punaisella huulipunalla punattuja huulia me muut ihailimme ja pelkäsimme. Velipoika oli nyt sitten haastanut mäkilegendamme oikeuteen puukoniskusta, jonka oli kämmenselkämykseensä saanut ja vaatii korvauksia kivusta ja särystä ja henkisistä kärsimyksistä. Puukoksi nimitetty esine killui valokuvassa tapahtumapaikan tarjoilijan hyppysissä ja se muistutti erehdyttävästi Hackmanin ruokaveistä.
Kävin sitten sen koiran kanssa lääkärissä ja Mac on nyt sitten allerginen. Sillä on atooppinen ihottuma. Vähän nauratti, kun se lääkäri mietti, että millekä ruoka-aineelle se voisi allerginen olla. Mistä minä tiedän mitä se jääkaapista milloinkin syö. Itse kyllä epäilen, että se on allerginen nikkelille. Pannoissa on aina jos jonkinlaista niittiä ja nythän se kaula on ollut parempi sen jälkeen, kun olen ajanut partahöylällä siitä kaulasta karvat pois ja ostin sellaisen kangaspannan, jossa kaulan alla on pelkkää löysää ketjua. Kirjailin siihen kangasosaan punaisella langalla puhelinnumeron ja Macin nimen. No siitä kaulasta otettiin näytteet ja bakteereja siitä löytyi paljon. Muutenkin sen iho on muuttunut siitä suomuiseksi eikä se ole ollenkaan normaalia. Mac sai kortisonipiikin ja sellaista salvaa, jonka lopputuubi pitäisi kuurin loputtua viedä apteekkiin tai ongelmajätelaitokselle. Sitä saa sivellä vain ohuelti ja sen levittämiseen täytyy käyttää kertakäyttöhansikkaita. Siinä mainitaan myös jotakin steroidien aiheuttamista sivuvaikutuksista, jotka muistuttavat munuaisten vajaatoiminnan oireita. Lisäksi sain pullollisen shampoota, jolla Mac on pestävä nyt aluksi joka päivä ja kuivattava erityisen hyvin. Varsinainen puudeli se on, kun sitä eilenkin illalla sitten föönailin kuivaksi.
Mac käyttäytyi lääkärissä niin kuin aina. Se rakastaa eläinlääkäreitä yli kaiken ja läähättää sekä vinkuu kaikkien perään taukoamatta. Lisäksi se hyppii seinille eikä pysy sekuntiakaan paikallaan. Sain juuri ja juuri estettyä, ettei Mac nostanut jalkaansa tietokoneen keskusmuistiin. Vähän vain lattialle lorahti.
Tytär lähti juuri näytelmäkerhonsa kanssa Kotkaan katsomaan Nummisuutareita. Olisin oikeastaan halunnut lähteä mukaan, mutta en kuulu kerhoon enkä ole kunnossakaan. Yskänkohtaukset yllättävät vähän väliä. Sepä vasta olisi ollut ikävä temppu muille katsojille.
Sama alkutalven valo
12 tuntia sitten
Tekstit
15 kommenttia:
Päivän makeimmat naurut ton koirasi kuseskelusta. Miten musta tuntuu, että sulle sopii tollanen kahjo koira. :) Ei pääse elämä muuttumaan kokonaan tylsäksi.
Niin, onhan se mun päivieni valopää.
Hei tuohon koirajuttuun liittyen... Jos koira on kova ikävöimään ja tekee pahojaan, kun olet poissa kotoa, niin kannattaa kysyä eläinlääkäriltä D.A.P.-haihdutinta. Meillä auttanut paljon, nuorempi koira repi tapettia seinistä jopa puolen tunnin kauppareissujen aikana ja tahallaan pissi lattioille, nyt D.A.P.in ansiosta loppunut riehuminen ja ilkeyksien teko...:D Muutenkin molemmat koirat on paljon rauhallisempia olin sitten itse kotona tai en.
Käyhän tutustumassa vaikka tuolla http://www.dickshouse.com/games/donger/donger.htm
No laitoinpa vahingossa tuollasen matopelin linkin, mutta toivottavasti siitäkin on iloa...heh. Siis oikea linkki oli tämä: http://www.vetcare.fi/index.php?id=82
Ohhoh! Kiitos Sammy. Mac ei varsinaisesti tee pahojaan. Se vain on niin eloisa ja syö jääkaapin tyhjäksi, jos sitä ei ole muistettu lukita, mutta tuollaisen vempeleen aion kyllä hankkia meidän kissalle. Kiitos. Se kissa nimittäin on todellinen murheenkryyni. Olen repinyt puoli päätä hiuksiani sen takia ja kestänyt sen hävyttömiä oikkuja jo viisitoista vuotta. Nyt se huutaa pitkin öitä eikä siinä metelissä nuku kukaan. Sitten se tiputtelee tavaroita, papereita ja tyynyjä tai peittoja, että saa pissiä niiden päälle. Ääää, mä en voi puhua siitä tai saan raviokohtauksen.
Raviokohtaus on sellainen että alan ajatella juoksevia hevosia, verta ja karvoja sekä piehtaroida villisti kuolan valuessa suupielistä.
Kiva matopeli muutes...:)
Sitä mä ajattelin, että mistä saatais mullekin tommonen.
Mulle soitti joku kirjailija äsken ja sanoi, että mun lehmänovelli julkaistaan maaseudun tulevaisuudessa tässä lähitulevaisuudessa. Tosin lyhennettynä. Mitä mun pitäisi nyt ajatella?
Jösses!
Niin on. Varmaan jokin sekaannus.
Mä ehkä tarttisin sitä paitsi sellaisen feromonilauhduttimen mielummin.
Eiku toisinpäin, Reiska.
Reiska, sä olet ihan pihalla.
Mainiota. Muistatko kun sitä oikein porukalla ihmeteltiin, että miksi se sun mainio lehmänovelli ei pärjännyt siinä kisassa. Sehän on tosi hauska juttu. No nyt se on saanut arvoisensa paikan kirjallisuuden kentällä. Veikkaan että lukijoita on enemmän kuin siinä antologiassa. Sen hinta oli kuulema kolmekymppiä ja sitä oli markkinoitu niille jotka ei kisassa pärjännyt, kai silloin sullekin. Meijän äitille ainakin, arvaa ostiko.
Voisit samalla kysyä että haluaisko ne sinne maaseudun tulevaisuuten yhden helkutin hyvän kolumnistin. Mä voin suositella. :)
Hihhih, maaseudun tulevaisuudessa se onkin aika paha juttu. Tiijä mikä kohu semmosesta rienauksestakin syntyy.
Mutta kyllä mä sen muistan, Karpalo. Sä olet aina ollut niin uskomattoman kannustava kaikkien omien ongelmiesi keskellä. Kiitos siitä. Ja pusuja ja haleja kans. Mitään en oo ottanu. Pari salmiakkikossua ihan yskänlääkkeeksi...
Voi voi Maccia! meidänkin Macin veli Teppo (Mac siis jo edesmennyt appiukon silmäterä) joutuu juoksemaan lekurissa alvariinsa. Mies on jo ennustanut, että kun se tästä kesäksi piristyy, niin se on sitten sen koiran vimonen kesä ja mulle iski kahea ahdistus: miten voi mennä landelle, kun meitä ei sitten enää tulekaan hakemaan venellä pelastusliiveihin sonnustautunut terrieri, joka menee innostuksesta mutkalle!? Voiko niille miehen vanhemmille alkaa hankkimaan uutta koiraa jossain vaiheessa? Se on kauheeta, kun eläimestä löytyy jotain kroonista, mulle ainakin, eniten ehkä just sen jatkuvuuden takia, mikä on tärkeä asia!
Toivottavasti teidän mac paranee ja kissakin rauhoittu ja oppii tavoille. Mulla oli ennen kissa, joka teki niin paljon pahojaan, että sain joka päivä 10 raviokohtausta, sitä piehtarointia ja vaahtoa suupielissä!Onneksi se taltutettiin hankkimalla sille pikkukaveri.
-minh-
Kissalla oli kaveri toistakymmentä vuotta, mutta sehän sitten kuoli siihen keuhkosyöpään. Ei sillä ollut mitään vaikutusta tähän kissaan. Eivät ne kovin kummoisia kavereita olleet. Tämä Sissi pissii minne tahtoo, eikä kakallakaan ole niin väliä, kunhan ei hiekkavatiin osu. Se kai siinä on tärkeintä. Osaa se pissiä suihkun viemäriin, mutta ei aina viitti. Parempi vain vedellä niitä peittoja ja tyynyjä alas, niin on pehmeämpi pissiä, eikä lorise.
Macin ihottuma alkaa jo parantua. Eiköhän se siitä taas siihen asti, kunnes kesä tulee ja hotspot.
Lähetä kommentti