perjantaina, helmikuuta 17, 2006

Ensimmäinen lomapäivä

Herrasiunaa, kello on jo yli kaksitoista, enkä minä ole saanut tänä ensimmäisenä lomapäivänä aikaiseksi mitään. En yhtään tajua, kuinka minusta on tullut tällainen. Ennen niin pedantti siivoushullu pystyy nykyisin jo sulkemaan silmänsä kaikelta. Kaipa kolme lasta tekevät tehtävänsä ja jatkuvaan yrittämiseen lopulta turhautuu. Pakko antaa periksi, jos aikoo selvitä hengissä tästä kaikesta.

Olen viime aikoina hätkähtänyt kännykkäni soittoääntä jatkuvasti. Kun se soi, vedän kauhistuneena henkeäni ja sitä pidätellen sitten otan kännyn vapisevaan käteeni ja silmämunat pullistuneina katson näyttöä, kuka siellä soittaa. En muista milloin siihen kukaan olisi soittanut kyselläkseen mitä minulle kuuluu. Ei kai koskaan. Yleensä siellä vain kerrotaan mitä soittajalle kuuluu ja tavallisesti soittaja onkin joko hyvin sairas tai niin kännissä, ettei kykene töihin. Tai sitten joku lapsistani pyytää tuomaan jotakin tai päästä jonnekin. Tai jollakin on ihan oikeaa asiaa. Nyt se känny on äänettömällä ja yritän unohtaa koko puhelimen, vaikka just tietenkin sen muistin, koska tuli puheeksi. Olen myös yllättänyt itseni tänään tuijottamasta kännykkääni pari kertaa ja hävennyt. Lohduttauduin tietenkin sillä, että tämä irrottautuminen vie aikaa.

Kävin eilen ostamassa junaliput Jyväskylään. Tyttären kanssa lähdetään kahdestaan maanantaiaamuna kello 9.04. Lähijunissa on tottunut siihen, että jotakin aina tapahtuu ja sitten sitä ihmettelee koko matkan Jyväskylään, miten rauhassa sitä saakin tuijottaa ohikiitäviä maisemia Intercityn yläkerran ikkunoista. Tytär halusi nytkin ehdottomasti yläkertaan. Sieltä näkee hienosti pellonreunoilla loikkivia jäniksiä ja suurten rakennuksien katoilta pyrähteleviä naakkaparvia. Talvimaisemat eivät ole kovin viehättäviä niin pikaisesti kelattuna. Maisema on aika alaston, yleisvaikutelma on harmittavan harmaa niin kuin aurani. Suomen pellot ovat talvisin karua katseltavaa. Jotta niistä löytäisi kauneutta, niihin pitäisi pysähtyä, kun taas kesämaisemat heijastuvat suoraan verkkokalvoille ja uppoavat välittömästi sieluun mielihyvää tuottamaan. Kaupungitkin kiitävät niin nopeaan ohi. Hämeenlinna näyttää aina yhtä hämmentävältä. Ylipäätään linnojen olemassaolo tässä vaatimattomassa maassa häkellyttää joka kerta. Samoin Tampereen rautatieaseman lähellä sijaitsevan (ortodoksi?)kirkon kupolit. Junassa oli muuten paikkoja vaikka kuinka, mikä vähän ihmetytti, mutta ehkä ihmiset nyt kerta kaikkiaan vain matkustavat viikonloppuna, vaikka loma onkin.

Äidillä on mennyt leikatun kätensä kanssa toistaiseksi hyvin. Sillä on naapurissa suurperhe, jonka piskuiset tyttäret ravaavat ilomielin availemassa äidille ruokapurkkeja ja auttamassa tietokonehommissa. Vasurilla on kuulemma hemmetin hankala käyttää hiirtä. Eräs äitiini ihastunut vanha kalamieskin on käynyt tekemässä lumitöitä ja kantamassa halkoja sisälle. Lieneekö meistä nyt sitten mitään apua jää nähtäväksi.

Pitäisi vieläkin tehdä jotain, kohentaa vaikka tämän blogin ulkoasua, mutta aloittaminen tuntuu niin vaivalloiselta. Novellihaaraani päivittelin tänään vanhoilla tuotoksillani, sillä uusimmat töherrykseni ovat vanhan jo käytöstä poistetun tietokoneeni syövereissä, eikä niitä saa tähän läppäriin enää millään ilveellä, koska tähän värkkiin ei diskettejä voi mihinkään koloon työntää ja muulla tavoin vanhasta metusalmeista ei tiedostoja ulos saa. Miten minä en tätäkään ole jaksanut etukäteen ajatella. Sinne ne tekeleeni nyt sitten saavat jäädä, mikäli niitä ei jostakin netistä löydy, niin kuin löytyivät nämä vanhat novellini.

11 kommenttia:

minh kirjoitti...

Tykkään sun novelleista ihan älyttömästi. Ne on todella hyvin tiivistetty, tunteet ja kokemukset, eikä niissä jäädä turhia tunnelmoimaan. Olet kyllä tosi lahjakas kirjoittaja. Minä en muuten usko aurasi harmauteen pätkääkään. Totta, että olet looginen, kyseenalaistava ja järkeväkin, mutta sussa on punertavaa lämpöä ja tiukkaa huumoria, sekä voimaa sanoa suorat sanat vaikka olisit kaikkien kanssa eri mieltä.

Ota lomapäivät lomailun kannalta, jätä pedantti siisteysihminen nyt ihan rauhaan ja nauti levosta!
-minh-

Saara kirjoitti...

Nääh. Mutt kiitti paljon.

Joo, se pedantti on jo ollut poissa pelistä pitkään, mutta sitten sitä ajattelee, että hitto vie, ei niitä hommia jaksa tehdä sitten töitten jälkeenkään.

Vastasin tossa jokin aika sitten puhelimeen, kun satuin huomaamaan miten se välkkyi. Hyvä kun vastasin. Poika ressu siellä tuhersi itkua. Niillä oli urheilupäivä tänään ja joku oli nyysinyt sen lätkähanskat kentän laidalta. Helvetti, että tekisi mieli mennä vähän pitämään luentoa seuraavana koulupäivänä. Aamunavauksen vaikka: Te saatanan pikkuvarkaat. Tehkää parannus!Ja sitä rataa.

Lähdin sitten niitä hanskoja etsimään sinne koululle, mutta eihän niitä missään ollut. Kuopuksella ei muitakaan hanskoja ollut mukana ja sen sormet olivat aivan jäässä. Annoin sille toisen sormikkaistani ja pidin toisesta kädestä kiinni. Ihan jääkylmät sormet sillä oli. Siinä se lapsi sitten tuli perässä, kun koira veti minua ja minä poikaa. Jouduin selittämään - olihan se jo aikakin - että maailma on täynnä petollisia kavereita ja eikä tätä maailmaa voi parantaa muutoin, kuin olemalla itse erilainen. Se oli ihan hiljaa loppumatkan.

Saara kirjoitti...

Nyt siltä varastettiin habbossa pöytä ja se itkee taas. Miksi pennut on niin inhottavia toisilleen. Mä en tajua.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Saara, se on Tampereen ortodoksinen kirkko, mielestäni yksi suomen kauneimmista. Nimeltään muuten Pyhän Aleksanterin ja Pyhittäjä Hermannin kirkko.
Kata

Saara kirjoitti...

Joo, sitä muistelinkin, kiitos. Se on todella kaunis. Henkeäsalpaava, kun harvoin näkee.

Jani kirjoitti...

Onko vanha kone niin vanha, ettei siinä ole edes yhtään USB-reikää? Jos ei, niin USB-muistitikku on yksi konsti tiedostojen pelastamiseen.

Saara kirjoitti...

Kai siinä se reikä on. Kaikki muut reiät siinä eivät sitten toimikaan. En ole kokeillut. Olenhan minä niitä kuvia tosiaan kamerasta tyhjentänyt, joten täytyy siinä usb-kolo olla. Herätin sen koneen kyllä juuri henkiin ja kytkin sen eetteriin. Lähettelin sitten tiedostoja sähköpostilla itselleni ja novellihaaraan talteen.

reiska kirjoitti...

Hah hah, kai siinä Se reikä on, hah hah! Ja kuvia, hah hah, jumalan kuvia, eh heh, hmph!

Saara kirjoitti...

No huomenta söpöliini. Ei mulla ole musititikkua vielä. En ole ehtinyt kokeilla. Äläkä naura siellä.

reiska kirjoitti...

Huomenta kultaseni! En naura, pokka pitää, dear Hyacinth!
Yours, Onslow

reiska kirjoitti...

Siis USB = Universal Serial Bus. Ja ihan vakavalla naamalla. Siis Kaikkiallinen, Sarjassa ja Kaikillen, hmph!!