lauantaina, helmikuuta 04, 2006

Kuopuksen kanssa eläinkaupassa tänään

- Äiti, kato skorpioni! Ostetaan skorpioni. Ei maksa ku viiskymppiä.
- Öh, ei me taideta skorpionia ostaa.
- Hei, käärme! Ostetaan käärme! Tää on myynnissä. Kuningaskobra, ostetaan tää!
- Ja sinäkö sen syötät? Pakastettuja hiiriä, aikuiset vain 3.40 kappale.
- Een. No ei sitte.
- Akvaariota voitaisiin harkita, kalat ovat nii..
- Hei, hei, kato, ostetaan papukaija!
- Kai sinä tiedät, että papukaija tarvitsee yhtä paljon hoitoa kuin koirakin. Sen pitää saada välillä myös lentää ja kuka sen huolehtii, ettei se karkaa. Ja häkissäkö me otettaisiin se mukaan mummolaan ja milloin mihinkin.
- Hmph. No ostetaan kilpikonna!
- Katsoitko hintaa?
- Ohhoh. Kolmesataaseitsemänkymmentä euroa. Aika kallista...
- Niin.
- Lisko maksaa vähemmän.
- Mutta terraario enemmän.
- Mulla on omaakin rahaa vielä kaksi kymppiä. Sillä sais ton rotan.
- Voi herranjumala. Meillähän on kissa!

10 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Kerrostaloasukkina ei tarvitse itse ostaa lemmikiksi esimerkiksi käärmettä; sellainen voi tulla kotiin luikerreltuna viemäreiden kautta (uutinen Pasilasta tällä viikolla).

Mikäli lapset saisivat päättää, he ostaisivat/hankkisivat kaikki kaupan olevan lemmikit vanhempiensa hoidettaviksi :)

Saara kirjoitti...

Joo. Se oli jotenkin vain niin säälittävää, miten poikaressun haaveet karisivat yksi toisensa jälkeen. Ja miten lähdettiin jännittävästä skorpionista ja päädyttiin halpaan rottaan. Vähän niinku elämässäkin aina.

hanhensulka kirjoitti...

No ei sentään aina. Sitäpaitsi halpa rotta on selviäjä. Nyt kun muualla tulee kiehuvan kuumaan, niin täällä arktisilla alueilla tarvitaan selviytyjiä, että voidaan aloittaa alusta.

Muuten tuo dialogi oli taas hyvä LASTU.

Saara kirjoitti...

LASTU? Sanoitko sinä minun pikku pärettäni lastuksi? Ettäs kehtaat!

hanhensulka kirjoitti...

Kommentoisin, mutta en nyt ehdi, kun täytyy sinne...On niin kiire ettei edes ehdi sanoon minne täytyy mennä.

Janne kirjoitti...

Hehee, meidänkin nuorimmainen kinusi tänään eläinkaupassa papukaijaa akvaariokalojen kaveriksi.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Aika hellyttävä tositarina.

Saara kirjoitti...

Papukaija olisi kyllä oikeasti kiva, jos se ei olisi niin vaivalloinen. Naapurin muorilla oli papukaija siihen asti kunnes se karkasi. Mutta joka aamu papukaija huusi rouvalle "Laila, I love you!", ja silti lähti. Ei niitä mikään pidättele. Miehiä.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Kuukkeli ei kai viitsinyt valehdella loputtomiin...

Saara kirjoitti...

Hahhah.