Joku voi nyt kyllä saada väärän käsityksen, joten sanon sen nyt ihan alkuun, että todellisuudessahan minä ihailen suomenruotsalaisia. Ihailen heidän kukkaroitaan ja perittyjä obligaatioita, runsaita illanistujaisia ja smalltalkin taitoa. Sekä sitä, miten taitavasti he osavat olla välittämättä rahvaasta.
Mutta että tänään täpötäydessä junassa minua vastapäätä istui taas suomenruotsalainen mies, joka puhui ensin kovaäänisen puhelun ja ahmi sen perään jättipussillisen turkinpippureita ja rouskutti. Se pisti kolmekin suuhunsa yhtä aikaa ja murskasi ne tasaisiksi hiotuneilla vahvoilla hampaillaan muutamassa sekunnissa palasiksi ja laittoi uutta suuhun saman tien. Se oli järkyttävää. Yritin kaivaa kuulokkeitani hädissäni kassista, mutta hermostuin kai niin, etten löytänyt puuhapussistani mitään. Se on aina muutenkin niin täynnä ja suuri mysteeri myös minulle itselleni.
Pahaa aavistamatta miehen viereen istui pieni, ehkä noin kolmetoistavuotias tyttö, jonka ripset olivat niin täynnä maskaraa, että tytön taivaansinisiksi maalatut luomet painuivat väkisinkin kiinni. Mutta kun tyttö kuuli rouskinnan, se säpsähti aina penkillään, sen silmät laajenivat lautasiksi ja posket punehtuivat söpösti.
Tätä säpsähtelyä jatkui aina Espooseen asti. Mies siis rouskutti yhtä mittaa liki puoli tuntia.
Ai niin, minun linkkilistani katosi eilen kokonaan enkä ole sitä ehtinyt vielä rakentaa loppuun asti, enkä tänään kyllä jaksa sähälätä mitään muutakaan tämän blogin kanssa, koska jos alan väsyneenä sählätä, sählään vain lisää eikä valmista tule ollenkaan.
Saturday Classics – 13042024
5 päivää sitten
Tekstit
13 kommenttia:
Jos joku niin kovaääninen rouskutus vääntää multa kerta kaikkiaan viimeisenkin itsehillinnän irti. Ei voi mitään, hermo palaa. Se on ehkä perittyä, isäni on samalla tavalla kahjo. Olisin varmaan kuristanut tuon herran, joten hänellä kävi nyt ihan uskomaton tuuri, ettei törmännyt minuun. (Niin sitä kävi tässäkin hommassa suomenruotsalaisella taas hyvä säkä :-D)
Kiitos.
Lupaan olla rouskuttamatta peräkamarissasi. (En ole suomenruotsalainen, joskin toisinaan syyllistyn pienimuotoiseen rouskutukseen.) :}}
"Sine ei ymarra. Sine ei halu kuulu rahvas, mut kyl sine ole dock paska.
Svenska talande pite sada rouskuta mis halu."
No hitto, nyt harmittaa, että tyydyin vain tuijottamaan, vaikka kuristaakin olisi voinut.
Ma en tosiaan ymmarra. Jag är jätterahvas.
Mitä varten tuo sanoo, että täällä on nolla komenttia. Ihme pimittäjä.
Onpas Reiska söpönä tänään. Ihan on Reiskan näkönen.
Miten voikin olla niin Reiskan näköinen Reiska. Ihmeellistä.
Ei tää näytä o komentia, vaan sex komets.
Nollapas on vieläkin.
Ei o, nyt on 8 komets ja kohta on 9 komets.
Nollapas. Hö.
Voi herranjumala tuota Reiskan naamaa. No eipä voi enää nauramatta suakaan katsoa.
Mä haluaisinkin ehkä olla just ton näkönen. Olisi aamuisin aina hupia peilin edessä.
Jahas, täällä on jotenkin eri näköistä sitten viime vierailun. Siitä onkin aikaa. En ole pystynyt käymään blogeissa pariin viikkoon kunnolla. Ihme juttu. Mutta rouskutuksesta olen samaa mieltä. maiskutus on ehkä vielä pahempaa. Eilen oli leffateatterissa edessäni nuori mieshenkilö, joka aina liikahtaessaan päästi jumalattoman hienhajun löyhähdyksen ilmoille ja pilasi elokuvanautintoni. En voinut hengittää nenän kautta. Tää on just tätä terroria, että kun ei voida mitään suoraan tehdä kanssamatkustajille- tai katsojille, niin haistaan tai rouskutetaan tai maiskutetaan sitten oikein sydämen kyllyydestä. Yök.
Minä kadehdin suomenruotsalaisia. Ne on niin itsevarmoja, että niillä on varaa olla ystävällisiä rahvaallekin. Vittujen vittu.
-minh-
Siis miksi toiset ottavat tosiet huomioon ja tosiet paskan välittävät. Miten sitä osaisi haista ja kuulua, voi miten.
Joo tää ei ole vielä valmis, vaan vaiheessa. Ja jää vaiheeseen, kun väsyttää taas. Aina väsyttää.
Lähetä kommentti