maanantaina, maaliskuuta 28, 2005

Balanssia Blogistaniaan

Muissa blogeissa on ollut niin hienoja juttuja esillä, että jonkun täytyy pitää tasapainoa yllä ja kirjoittaa vastaavasti latteaa huttua. Muutenkin pää on huomattavan tyhjä.

Äiti oli meillä kyläilemässä ja hänen kanssaan tulikin luettua pelkkiä triviaalikysymyksiä neljä päivää putkeen. Tärkeintä näissä meidän pitkän tradition tietokilpailuissa ei ole tieto, vaan se, kuinka kauan kustakin kysymyksestä voi keskustella. Vuosien harjoittelun seurauksena yhden kysymyksen ruotimiseen voi mennä puolikin tuntia. Ensinnä on tietenkin hyvä, jos arvostelee kysymyksen; onko se hyvä vai huono ja onko sellaista kysymystä edes järkeä esittää. Hyvin usein oikeat vastaukset ovat mielestämme huonompia kuin meidän keksimät.

Tässä pelissä kaikkein parasta on se, kun ei tiedä. Iltalehden tietovisa on siitä hyvä, että sen kanssa tulee keskusteltua ajankohtaisista aiheista, esimerkiksi siitä, minkä muistoksi juutalaiset aikoinaan viettivät pääsiäistä tai mikä on kulitsa. Helposti tulee valvottua tuonne aamutunneille äidin kanssa kahdestaan naukkaillessa. Eilen päästiin hajottamaan atomit ja puristamaan massa mustaksi aukoksi. Äidillä on ihan hirveä kunto. Päivät jaksoi siivota ja illat keskustella. Minä en jaksa enää mitään.

9 kommenttia:

Sylvi kirjoitti...

Onnittelen, ei ollenkaan hassumpi äiti-tytär-suhde. Molemmilla on varmasti ollut mukava pääsiäinen.

Saara kirjoitti...

Jaa-a, miten tuon nyt ottaa. Äitiä saattaa vähän säälittää, kun mulla on niin vähän oikeita kavereita.

Mutta mukavaa oli. Sikäli se vaan tuommoinen neljän päivän triviaaliputki ottaa ja siirtää muistia pohjakerroksesta ensimmäiseen kerrokseen. Nyt on taas kellarissa tilaa säilöä sinne muuta turhaa muistettavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Siivouksesta puheen ollen - tulivatkohan ne koiran lähmimät ikkunat ja lasipintaiset taulut pestyiksi lähtöni jälkeen.
Tyttäreni plogiharrastukselle kiitokset - olen saanut niistä aina näihin päiviin asti salattuna ollutta tietoa lasteni lapsuusajan kammottavasta elämästä. Se on kallisarvoista, vaikka rahtusen sattuu. Miten toisin sitä olisi voinut aikansa käyttää nuorena äitinä ollessaan. Tämä ei ole hurskastelua. Siksi sanonkin että minua ällöttää joskus ihmisten puhe kun he muistelevat elämäänsä taakse päin ja sanovat mielevästi että päivääkään en vaihtaisi pois. Minä vaihtaisin kerkeästi, vaikka jäisikin muutama hyvä opetus saamatta.

Äiti

Sylvi kirjoitti...

Siis äiti, ihanko totta? Lämmin tervehdys Sinulle.

Liisa K kirjoitti...

Eiköhän jokaista äitiä satu, kun ajattelee kaikkea sitä, mitä olisi voinut tehdä toisin tai miten olisi pitänyt toimia toisin.
Puhuttiinkin siitä juuri eilen porukalla.

Pahimpia itsensä syyllistämisäitejä oli minun äitini, jonka olisi omasta mielestään pitänyt tehdä paremmin vähän kaikki suhteessa omaan äitiinsä ja tyttäriinsä.

Luulen, että kolmen sukupolven nelikko on onnistunut kuitenkin aivan niin kuin ihminen yleensäkin onnistuu.
Terveiset äideille ja tyttärille.

Saara kirjoitti...

Heh, moi äiti. Joo, pesin lasit ja ikkunat.

Karpalo kirjoitti...

Terveiset Saaran äidille vähän pienempien lasten äidiltä.

Äitys on karmea laji.

Karpalo kirjoitti...

Mahdoton ajatus muuten että kertoisin omalle äidilleni blogini osoitteen. Teillä taitaa oikeasti olla melko hyvä suhde. Onnittelen.

Saara kirjoitti...

Niinhän meillä taitaa olla. Äiti on itsekin kova kirjoittamaan ja entinen kustannustoimittaja, niin että kyllä se kestää.